Miksi halusit avioliiton, omakotitalon, lapsia, kaksi autoa, kesämökin jne.?

B. siihen on syy miksi se perhe ja omakotitalo on se mihin yleisesti pyritään. Monen mielestä se nyt vaiN han todella on mukavin tapa elää. Kuka helvetti nyt haluaisi asua yksin ja vielä jossain kerrostalossa, jos voi valita?

Olen naimisissa, hyvin harkitusti, juridisista syistä. 

Emme asu omakotitalossa enkä haluaisi sellaista. Meillä on kyllä kiva piha.

Mökkiä ei ole, en haaveilekaan.

Autoa ei ole, eikä ajokorttia. Harkittua, vaikkakaan ei mikään vaikea päätös.

Lapsia on kaksi, erittäin harkittua.

Riippunee tosiaan tuttavapiiristä, mikä on normi ja mikä poikkeus, tai mistä haaveillaan. Ei se ole noin kaavamaista. En minä ole tuttavapiirissäni (Helsingissä) mikään poikkeus. 

Mitä tulee miesten onnettomuteen, niin meillä kyllä mies oli se, joka ensin alkoi lapsia haluta, ja jota se omakotitalokin vähän houkuttaisi. Eikä tuokaan ole mitenkään harvainainen asetelma. En usko ollenkaan, että "kaikki miehet" olisivat onnettomia vaimon ja lasten kanssa omakotitalossa. Eivät tuollaiset "kaikki miehet" tai "kaikki naiset" -yleistykset oikeastaan koskaan pidä paikkaansa. 

B

Ei tulisi mieleenkään haluta mitään sen takia että jotkut muut haluaa. Mitä ihmeen järkeä siinä olisi? Elämä on raskasta muutenkin, ja jos jotain ylimääräistä hommais vaan sen takia että muillakin on, niin sitähän kuolisi sen taakan alle.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 20:04"]

B. siihen on syy miksi se perhe ja omakotitalo on se mihin yleisesti pyritään. Monen mielestä se nyt vaiN han todella on mukavin tapa elää. Kuka helvetti nyt haluaisi asua yksin ja vielä jossain kerrostalossa, jos voi valita?

[/quote]

No helvetti helvetti vaan itsellesi. Monikin haluaa asua kerrostalossa. Miksei yksinkin. Eikä se, että on lapseton ja naimaton, välttämättä tarkoita että asuu yksin.

Ihmeen kaavamaisia käsityksiä täällä monilla. Ettekö te ymmärrä, että ihmisiä on erilaisia?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 20:04"]

B. siihen on syy miksi se perhe ja omakotitalo on se mihin yleisesti pyritään. Monen mielestä se nyt vaiN han todella on mukavin tapa elää. Kuka helvetti nyt haluaisi asua yksin ja vielä jossain kerrostalossa, jos voi valita?

[/quote]

Minä haluan asua kerrostalossa. Luuletko tosiaan, että esim. miljoonan euron kerrostaloasunnon omistajalla ei olisi mahdollisuutta valita?

Miljoonan euron kerrostaloasunnon omistajalla on todennäköisesti myös useampia omakotitaloja.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 20:18"]

Miljoonan euron kerrostaloasunnon omistajalla on todennäköisesti myös useampia omakotitaloja.

[/quote]

Miten perustelet tämän? Ja jos hänkin oikeasti haluaa vaan asua omakotitalossa, niin miksi hänellä ollenkaan on se miljoonan euron kerrostaloasunto?

Sitäpaitsi, kyllä vaikka 400 000 euron kerrostaloasunnon hinnallakin saisi omakotitalon hyvin monesta kohtaa Suomea, pääkaupunkiseudultakin. 

Uskokaa nyt jo, moni asuu kerrostalossa ihan omasta vapaasta tahdostaan. Miten sitä on niin mahdottoman vaikeaa uskoa?

Minulla oli ensimmäinen suhde, johon vähän ajauduin koska rakastuin päättömästi ensimmäiseen mahdolliseen mieheen, aluksi en halunnut lapsia, mutta sitten alkoi kuitenkin 19 vuotiaana vauvakuume iskeä pahemman kerran. Ensimmäinen lapsi oli todella toivottu, ja mieskin lupasi lopettaa juomisen kun on yhteinen lapsi, no ei lopettanut, ja ero tuli muutaman vuoden päästä. Köyhänä työttömänä yh:na asuin lähiössä kaupungin vuokrakämpässä kaikenmaailman roskasakin kanssa samassa talossa, valkoiseksi maalatut seinät ja muovimatot lattioissa ällötti. Kyllä minä silloin haaveilin, ja oikein kirjoitin paperille tavoitteeni; hyvä mies, pari lasta lisää, kiva työpaikka ja jos vain suinkin joskus on mahdollista, omakotitalo. Löysin sitten miehen, ja lasta alettiin yrittämään heti koska miehellä oli samat haaveet  perheestä. Ensin oltiin vuokralla, ja sitten kun hoksattiin kuinka kallista se on, ostettiin rivitaloasunto isolla pihalla, mies halusi osakkeen että olisi vähemmän pihahommia, no se ei oikein pitänyt paikkaansa, ja naapurit oli ärsyttäviä. Nyt on rivarinpätkä myyty, ja ostettu kovan etsimisen jälkeen  omakotitalo, ja vihdoin 8 vuoden yrittämisen jälkeen saatiin kaksoset. Naimisiin mentiin kun olitiin vähän aikaa asuttu yhdessä, oltu pari vuotta kihloissa. Naimisiin olen halunnut aina, en tosin exän kanssa. Mieskin sanoi jo kun alettiin seurustella että tottakai naimisiin mennään. Mies oli jo yli kolmekymppinen ja valmis sitoutumaan perheeseen. Molemmat ollaan tyytyväisiä elämäämme, rahaa toki saisi olla enemmänkin, minä kun olen taas työttömänä. Kyllä kaikki askeleet on olleet hyvinkin harkittuja, ja nimenomaan yhdessä harkittuja, molempien päämääränä olleet jo ennen seurustelua.

En käsitä miten joku ulkopuolinen olisi voinut meidän valintoihin vaikuttaa. 

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:54"]

A) Kun ne kuuluu asiaan ja muillakin on.

B) Pysähdyin oikeasti punnitsemaan vaihtoehtoja ja tein harkitun päätöksen.

Veikkaan, että 98% vastaa A.

[/quote]

Ä l y t t ö m ä n 

hyvä kysymys.

koska arvaan että todellisuudessa kaikkien vastaus on A, mutta sen sijaan että myöntäisi asian, saat haukut!

Mun kohdalla

-avioliitto: nuoruuden tyhmyyttä, ajattelin että kun muutkin, niin minäkin eli A. Siis rakastan ja kunnioitan miestäni, mutta avioliittohan on vanhentunut patriarkaalinen instituutio, enkä kuulu enää edes kirkkoon.

-okt:  varmin tapa saada terve homeeton asunto ja oma piha (B)

-lapset: päähänpisto, mutta myös jotain jota ilman olisi ehkä kaduttanut  myöhemmin (B=

-mökki ja 2 autoa: ei ole 

Minulla ei ole esitetyistä kuin lapset ja avioliitto. Ei ole varaa omakotitaloon haluamallani sijainnilla (350-400 ke) puhumattakaan mökistä (250 ke). Tämä vaatisi omaisuutta, jota ei nuorella lapsiperheellä vielä ole. VUositulot yhteensä 100 000 euroa, eli ihan ok, mutta ei noilla silti nollista hankita esitettyä ihannetta. Asutaan siis kerrostalossa ja appivanhempien mökillä mökkeillään... Autojakin vain yksi (toista ei tarvittaisi), se sentään on farmari volvo.

Aika harvalla on oikeasti mahdollisuus valita ap:n viestin asiat.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:54"]

A) Kun ne kuuluu asiaan ja muillakin on.

B) Pysähdyin oikeasti punnitsemaan vaihtoehtoja ja tein harkitun päätöksen.

Veikkaan, että 98% vastaa A.

[/quote]

No, kuinka moni sanoi A? Taisi olla että 98% sanoi B :)

Etkö sä nyt vaan tajua, että muut ihmiset harkitsee tekemisiään ja pyrkimällä pyrkii päämääriinsä, eikä ole samanlaisia haahuilijoita kuin sinä ap? Kuka nyt herranjumala tekisi lapsia (raskaus, synnytys, rahanmeno) vain sen takia kun muutkin tekee? Ja kuka hullu ottaisi (jos edes saa) satoja tuhansia euroja velkaa omakotitalon takia sen takia että muutkin tekee niin? Niistä lapsista pitää huolehtia lopun ikää, ja velkaa pitää maksella lopun ikää. Ja mitä taas autoihin tulee, niin kaipa ihmiset autot hommaa tarpeeseen, ei kai kukaan autolla ajele sen takia että ajelenpa vähän joka päivä ympäriinsä kun muutkin ajelee. Mökitkin on monella jo suvussa, ja jos tosiaan on se omakotitalo, niin mihin sitä enää mökkiä tarvii?

AP sun väite on aivan järjetön.

Meillä ainoastaan ensimmäisen raskauden kohdalla on jouduttu pohtimaan vaihtoehtoja, kun sattui parikymppisenä vahinko. Mulle ja miehelle oli itsestään selvää että perheen perustaminen tarkoittaa myös avioliittoa. Mulle oli myös itsestään selvää että otan miehen sukunimen. Kun perhe kasvoi eikä mahduttu enää silloiseen vuokra-asuntoon kerrostalossa, meille oli itsestään selvää että hankimme omakotitalon. Talon suhteen pohdittiin vain, ostammeko vanhan vai uudehkon talon vai rakennammeko itse, rintamamiestaloon päädyttiin.

Olen onnellinen enkä voisi kuvitellakaan meille toisenlaista elämäntapaa. Mieskään ei ole valittanut.

Tulin 19-vuotiaana vahingossa raskaaksi ja jouduin yksin kasvattamaan lapsen. Köyhänä yh:na vuokra-asunnossa asuessa, missä ympärillä asu juoppoja ja muuta ihanaa sekalaista porukkaa niin sitä todellakin haaveili "paremmasta elämästä". Siihen parempaan elämään kuului tietenkin kiva ammatti ja työ, mies, avioliitto, lisää lapsia, kiva koti jne. Ja nyt 10-vuotta myöhemmin mulla on ihana mies ja ollaan naimisissa, kiva työ, kolme lasta, kaksi autoa (pakollista miehen reissutyön vuoksi), rivitaloasunto. Koiraa ei ole eikä mökkiä, tosin mökistä haaveillaan. Ei me eletä niin kuin "kaikki muutkin" vaan eletään meidän näköistä elämää ja meidän haaveissa on iso perhe.

Voi olla niinkin päin, että suuri osa aidosti haluaa tuota elämää, joten se on muodostunut normiksi (joka sitten vaikuttaa myös siihen vähemmistöön, joka ei sitä aidosti halua). En siis tiedä onko näin, mutta eipä tämän lainatun tekstin kirjoittajallakaan ole perusteluja väitteelleen.

(Ja mulla ei ole omakotitaloa, mökkiä eikä autoa, enkä haluakaan niitä, joten ei osu omaan nilkkaan)

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 15:51"]

Suurin osa tekee, koska muutkin. Turha inttää paskaa. 

[/quote]