Deittailu ennen someaikaa, mistä silloin tiesi että ihastus on mitä hän sanoo olevansa
Kommentit (17)
Mistä nykyään tietää? Ei kai kukaan oikeasti usko ihmisten somepersoonoihin.
Somessa on elämästä hyvin suodatettu versio tai sitten se voi olla myös täysi huijaus. Sinnehän voi laittaa mitä tahansa.
Silloin oli "deittailu" ihan erilaista.
Tavattiin heti kasvokkaisn, koska löydettiin toinen diskoista, ravintoloista kesällä tanssilavoilta jne.
Juttelemalla ja olemuksesta näki heti millainen tyyppi toinen on.
Maailman meno ja elämä olivat täysin erilaista, ei silloin osattu kaivata mitään kännyköitä eikä someja, kun tiedetty sellaisia olevan olemassakaan.
Poikäystävä soitti tavalliseen pöytäpuhelimeen usein puhelinkopistakin.
Aika ja tavat muuttuu ja ihmiset elävät aina omassa ajassaan, sen ajan tapojen ja mahdollisuuksien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä nykyään tietää? Ei kai kukaan oikeasti usko ihmisten somepersoonoihin.
Somessa on elämästä hyvin suodatettu versio tai sitten se voi olla myös täysi huijaus. Sinnehän voi laittaa mitä tahansa.
Kyllä kavereista/tägeistä näkee kuitenkin sitä suuntaa millaista elämää viettää. Jos sanoo olevansa töissä alalla x mutta ei ole yhtään sen alan ihmistä missään kaverina/seuraajana niin hälytyskellojen luulisi soivan...
No siitä, että sen ihmisen näki ihan ilmielävänä ja useimmiten vielä jonkun työn, tutun tai kaverin kautta?
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli "deittailu" ihan erilaista.
Tavattiin heti kasvokkaisn, koska löydettiin toinen diskoista, ravintoloista kesällä tanssilavoilta jne.
Juttelemalla ja olemuksesta näki heti millainen tyyppi toinen on.
Maailman meno ja elämä olivat täysin erilaista, ei silloin osattu kaivata mitään kännyköitä eikä someja, kun tiedetty sellaisia olevan olemassakaan.
Poikäystävä soitti tavalliseen pöytäpuhelimeen usein puhelinkopistakin.
Aika ja tavat muuttuu ja ihmiset elävät aina omassa ajassaan, sen ajan tapojen ja mahdollisuuksien mukaan.
Nykyäänkin huomaa, että vaikka vienti olisi nettideiteissä pyöreä 0, livenä herättää enemmän kiinnostusta. Kun siitä nettideittiprofiilista ei kuitenkaan näe kaikkea, vaikka olisi kuvat ja kaikki. Toki ne poikkeuksellisen hyvännäköiset menestyy netissäKin, mutta vaatimattomammilla tarvitaan myös niitä eleitä jotka kohottaa kokonaisuutta.
Siinäpä arvoitus. En käytä nytkään SoMea ihmisten tutkimiseen ja kyllä se silti sujuu aivan hyvin.
Ennen muistin kaikkien tuttujen puhelinnumerot ulkoa, nyt en muista. Ennen pärjättiin myös ilman navigaattoria, nyt pitää käyttää kun käy lähikaupassa.
Kun jotain asiaa ei tarvitse osata, niin taidot rapistuvat, myös kyky arvioida ihmistä ilman SoMea alkaa rapistua kun ei enää tarvitse osata.
Nykyäänhän nimenomaan ei näytä tietävän 🙄
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006505793.html
Minulle kaverit kertoivat, millainen mies on kyseessä. Tutustuminen olikin silloin helppoa.
No olihan siinä riskinsä. Itse tapasin citydeitin kautta jonkun miehen vuonna 1999 ja kutsuin hänet kotiini tietämättä miltä hän näyttä ja kuka hän on - olimme ainoastaan puhuneet puhelimessa! Katselin ikkunasta kun joku poika käveli sitten kotiani kohti ja totesin kaukaa että hän näyttää kivalta.
Tuohon aikaan ihmiset eivät ehkä vielä pelänneet niin kuin nyt, maailma tuntui vähän naiivimmalta. Noikin deitit menivät ihan hyvin.
Nykyään en enää ikinä uskaltaisi!
Deittailu meni juuri niin hyvin/huonosti kuin nykyisinkin ja vaikka kuinka nykyään toisesta etsittäisiin kaikki mahdollinen tieto, niin sisin ja sydän jää niiden tietojen ulkopuolelle ja siitä pitää ottaa itse selvää.
Siis miten se some tähän koko kuvioon liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nykyään tietää? Ei kai kukaan oikeasti usko ihmisten somepersoonoihin.
Somessa on elämästä hyvin suodatettu versio tai sitten se voi olla myös täysi huijaus. Sinnehän voi laittaa mitä tahansa.
Kyllä kavereista/tägeistä näkee kuitenkin sitä suuntaa millaista elämää viettää. Jos sanoo olevansa töissä alalla x mutta ei ole yhtään sen alan ihmistä missään kaverina/seuraajana niin hälytyskellojen luulisi soivan...
Itse olen vissiin jo kalkkis, mutta en minä itsestäni juuri somessa puhu. Laitan sinne jotain päivänpolttavia ajatuksia/kommentteja, mutta kukaan ei pääse sitä kautta tutustumaan esim. seksielämääni.
Seuraajia minulla ei ole eikä tule, kun en ole missään instagramissa tai muilla perseilysivuilla.
Mikä ihmisiä nykyään vaivaa, kun some on muka joku ihmisyyttä määrittävä kosminen totuuden lähde?
Pareja muodostui enemmän ja ihmiset olivat vähemmän specsien perään. Oli myös jokin taso, mitä pidettiin riittävänä. Naiset eivät ahdistuneet miesten pommituksista ja Nokia kukoisti.
Eipä nykyisinkään kaikilla ole mitään some läsnäoloa. Et tiedä nytkään. Vai tarkoitatko sitä, että hankit ihmisen verotiedot?
Kyllä nykyäänkin pitää ihan livenä tutustua jos meinaa toisesta jotakin selkoa saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nykyään tietää? Ei kai kukaan oikeasti usko ihmisten somepersoonoihin.
Somessa on elämästä hyvin suodatettu versio tai sitten se voi olla myös täysi huijaus. Sinnehän voi laittaa mitä tahansa.
Kyllä kavereista/tägeistä näkee kuitenkin sitä suuntaa millaista elämää viettää. Jos sanoo olevansa töissä alalla x mutta ei ole yhtään sen alan ihmistä missään kaverina/seuraajana niin hälytyskellojen luulisi soivan...
Itse olen vissiin jo kalkkis, mutta en minä itsestäni juuri somessa puhu. Laitan sinne jotain päivänpolttavia ajatuksia/kommentteja, mutta kukaan ei pääse sitä kautta tutustumaan esim. seksielämääni.
Seuraajia minulla ei ole eikä tule, kun en ole missään instagramissa tai muilla perseilysivuilla.
Mikä ihmisiä nykyään vaivaa, kun some on muka joku ihmisyyttä määrittävä kosminen totuuden lähde?
He ovat diginatiiveja. Pakkohan sen on olla totta kun tuo jolla on x määrä seuraajia sanoo niin. Menenpä nyt ostamaan turhaa paskaa, koska silläkin on. Näin videolla!
Siis miten se some varmistaa, että henkilö on se, joka sanoo olevansa? Eikö se some ole tällä hetkellä juuri se paikka, missä henkilöllisyys valehdellaan?
Some oli jo kyllä olemassa, kun vielä "deittailin", mutta minkäänlaista roolia sillä ei ole koskaan ollut seurusteluelämässäni. En ole epäillyt treffikumppanien henkilöllisyyttäkään, ja olen edelleen melko varma, että aviomieheni on henkilö joka sanoi olevansa kun tapasimme, vaikka en ole vieläkään somesta tarkastanut.