Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin tylyä jos perikunta häätää "avolesken"
08.06.2013 |
Ei kait ketään pitäisi yllättää ettei avopuolisolla ole perintöoikeutta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013060817126476_uu.shtml
Perikunta saa häätää avopuolison
Lauantai 8.6.2013 klo 06.38
Avopuolison oikeudet toisen puolison kuollessa ovat huterolla pohjalla. Tämän sai kokea 45-vuotias helsinkiläismies, jonka avovaimo kuoli viime helmikuussa.
Asunto sijaitsi Helsingin Hakaniemessä. (IL)
Mies muutti avovaimonsa omistamaan kerrostaloasuntoon Helsingin Hakaniemeen vuoden 2004 alussa. Yhtäjaksoista yhdessä asumista kertyi siis runsaat yhdeksän vuotta.
Nainen omisti asunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet ja maksoi myös yhtiövastikkeet. Avomiehellä ei ollut puolisonsa kanssa myöskään vuokrasopimusta. Myöskään testamenttia avomiehen hyväksi nainen ei ollut eläessään tehnyt.
Naisen yllättäen kuoltua mies oli pulassa.
Mies sai alle vajaan kuukauden päästä kirjeen menehtyneen puolisonsa perikunnalta. Perilliset vaativat miestä poistumaan asunnosta. Antaen hänelle aikaa korkeintaan kuukauden.
Yhteydenotto tuli jo miehen mukaan jo ennen kuin naisen perunkirjoitusta oli tehty.
Pienituloisen miehen ei onnistunut järjestää itselleen Helsingistä korvaavaa asuntoa. Siksi hän jäi edelleen asumaan asuntoon. Avovaimon perikunnan mukaan mies ei todellisuudessa edes halunnut poistua asunnosta; vaatimuksillaan hän perikunnan mielestä vain halusi voittaa aikaa ja pitkittää muuttoa.
Käräjäoikeus: Heti ulos
Perikunta halusi muuttaa asunnon rahaksi. Perikunnan mukaan asunnon myyminen oli käytännössä mahdotonta, koska sen vapautumisesta ei ollut määräpäivää ja asunto piti ennen myyntiä perusteellisesti siivota.
Osapuolten välille ei syntynyt sovintoa.
Lopulta perikunta vaati 45-vuotiasta poistumaan omistamastaan asunnosta Helsingin käräjäoikeudessa. Kantajien eli perikunnan mukaan vastaajan eli avolesken asuminen ei perustunut vuokrasuhteeseen, siksi hänelle ei ole myöskään oikeutta vuokralaiselle kuuluvaan irtisanomisaikaan.
45-vuotias vastusti kannetta mutta ilmaisi olevansa valmis muuttamaan heti kun saa korvaavan asunnon. Joka tapauksessa irtisanomisessa tulisi hänen mukaansa noudattaa kuuden kuukauden määräaikaan.
Helsingin käräjäoikeuden keskiviikkona antama ratkaisu oli tyly avoleskelle. Avopuolisoiden yhteisasumisen purkamisesta säädetty laki ei kosketa tällaista tilannetta. Asunto kuuluu yksiselitteisesti perikunnalle.
Käräjäoikeus määräsi häädön uhalla miehen heti muuttamaan huoneistosta.
Kommentit (80)
Leskellä on asumisoikeus yhteiseen kotiin, vaikkei maksaisikaan perillisille näiden osuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos avioparilla ei ole lapsia, he perivät toisensa. Mutta sen toisenkin kuoltua jaetaan omaisuus molempien toissijaisten perijöiden kesken puoliksi. Jos toissijaisia perillisiä ei ole, menee hänen osuutensa valtiolle. Tämä siis siinä tapauksessa, ettei ole testamenttia.
Lapsettomien avioparienkin on hyvä tehdä testamentti, josssa määrätään omaisuuden jaosta molempien kuoleman jälkeen. Voidaan esim. määrätä, että jälkeenjäänyt saa testamentata koko omaisuuden eli siis molempien osuuden haluamalleen taholle. Tämä on mielestäni se tärkein asia. Jos toinen kuolee äkillisesti, kenties melko nuorenakin, saattaa lesken tilanne muuttua ajan mittaan kovastkin. Tai , jos toinen haluaa ehdottomasti omaisuutensa jäävän määrätylle taholle, on se testamentissä sanottu.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:49"]
Koko omaisuuden voi testata avopuolisolle. Ei sitä mikään laki kiellä.
En ihmettele, että avoliitoissa menee omistusasiat näin päin seiniä, kun ei edes lakia tunneta tuon vertaa.
[/quote]
Ilmeisesti he tarkoittavat, että lakiosuuskin lapsilta olisi poistettava. Sitä ei voi siis tänä päivänä poistaa edes testamentillä. Lapset saavat aina perinnöstä lakiosuutensa, mikään ei sitä kumoa.
[/quote]
Miksi kukaan haluaisi puuttua rintaperillisten lakiosaan?
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:40"]
Sama tilanne. Mentiin salaa naimisiin. Mieheni on sairastellut ja nyt sen sisarukset ohjeistavat kovasti miten meillä pitäisi pitää kunnossa mieheni omistuksessa olevaa kotipaikkaa. Luulevat ilmeisesti että saavat sen käyttöönsä ja minut lähtemään jos mieheni ei parane.
Et kyllä miestäsi perikään pelkän naimisiin menon vuoksi. Miehesi pitää tehdä testamentti sinun hyväksesi, jos haluat periä hänet, mikäli hänellä/teillä on lapsia. Teidän omaisuudesta puolet on sinun ja puolet miehesi.
[/quote]
[/quote]
Saa kuitenkin jäädä yhteiseen kotiin asumaan ilman pelkoa häädöstä. Ja muuten, aviopuolisot perivät toisensa, jos ei ole lapsia.
[/quote] Jos lapsia ei ole, silloin todella perii aviopuolisonsa. Mutta jos on, pitää sinun pystyä maksamaan perijöille niiden osuus asunnosta, jotta voit siihen jäädä asumaan.
[/quote]
eikä tarvitse. Päivitä tietosi.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 13:00"]
Minusta oloisi edes hiukan inhimillistä antaa ihmiselle aikaa järjestää asiansa surun keskellä. Miettikää omalle kohdalle. Avokkinne on juuri kuollut ja sinulle annetaan kuukausi aikaa etsiä uusi asunto pakata ja muuttaa, saada avokki hautaan, selviytyä töistäsi ja käsitellä kaikkea tätä yhtä aikaa.
Olisiko se nyt ollut kohtuutonta periä vaikka vuokraa kuolleen avokilta niiltä kuukausilta joilta hän asunnossa asuu ja sopia vaikka joku kohtuullinen määräaika kun pitää muuttaa pois asunnosta. Esim 3kk. Kyseessä on kuitenkin Helsinki. Ei täältä niin vain saa uutta kämppää ja myymistä ei tarvitse kiirehtiä. Asunto menee kaupaksi aivan varmasti.
Melko tylyä ja epäinhimillistä.
[/quote]
Perintöveron ensimmäinen osa lankeaa maksettavaksi, kun verotuspäätöksestä on kulunut kolme kuukautta. Tähän vielä päälle asunnon myyntiaika ja osakkeiden luovutukseen liittyvät asiat, joten helposti voi kuluta 4-5 kk. Olisitko itse valmis oman äitisi kuoleman jälkeen neuvottelemaan vielä mahdollisesti jotain tilapäistä lainaa pankin kanssa, että saisit perintöverot maksettua, jos asuntoa ei saadakaan myytyä alle kolmessa kuukaudessa? Varmasti on muutenkin raskasta hoitaa hautajaiset, perunkirjoitukset, asunnon myynti ja vielä pitää tapella siitä, että saa omistamastaan asunnosta ulos ihmisen, joka sinne ei lain mukaan kuulu. Törkeää.
Tosiasia on, että nämä asiat pitää hoitaa elinaikana. Jos ei hoida, niin ei halunnut jättää asuntoa millään muotoa avopuolisolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lesken asumisoikeus on lailla määrätty; olemassa oleva koti tai vastaava. Vaikka kuolleella aviopuolisolla olisi omia lapsia (siis vain hänen), eivät hekään saa osuuttaan asunnosta ennen leskenkin kuolemaa. Tämä koskee siis avioliitossa olevia.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:49"]
Koko omaisuuden voi testata avopuolisolle. Ei sitä mikään laki kiellä.
En ihmettele, että avoliitoissa menee omistusasiat näin päin seiniä, kun ei edes lakia tunneta tuon vertaa.
[/quote]
Ilmeisesti he tarkoittavat, että lakiosuuskin lapsilta olisi poistettava. Sitä ei voi siis tänä päivänä poistaa edes testamentillä. Lapset saavat aina perinnöstä lakiosuutensa, mikään ei sitä kumoa.
[/quote]
Miksi kukaan haluaisi puuttua rintaperillisten lakiosaan?
[/quote]
ei kaikista lapsista kasva sellaisia, joille haluaisi omaisuutensa jättää. Välit voivat tulehtua monestakin syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lesken oikeus asuntoon ja asunnon irtaimistoon
Lesken asuminen on turvattu ja leskellä on oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva lesken kodiksi sopiva asunto, vaikka asunto olisi ollut yksin vainajan omistuksessa. Leskellä ei kuitenkaan ole oikeutta pitää jäämistöön kuuluvaa asuntoa hallinnassaan, jos hänen omaan varallisuuteen kuuluu hänen kodikseen sopiva asunto. Asunnon lisäksi leski saa pitää hallinnassaan yhteisessä kodissa olevan tavanmukaisen asuntoirtaimiston, johon kuuluu esimerkiksi huonekalut, liinavaatteet ja astiat. Leskellä on oikeus pitää asuntoa hallinnassaan, vaikkei hänellä olisi lainkaan avio-oikeutta vainajan omaisuuteen. Avopuolisolla ei ole oikeutta pitää kuolinpesään kuuluvaa asuntoa ja asuntoirtaimistoa jakamattomana hallinnassaan.
Lesken oikeus asuntoon menee rintaperillisten lakiosavaatimuksen edelle. Mikäli kuolinpesä on velkainen, asunto voidaan kuitenkin joutua käyttämään velkojen maksuun, sillä velkojien oikeudet syrjäyttävät lesken oikeudet.
Perilliset eivät voi vapaasti myydä lesken käyttämää asuntoa eikä myynti lakkauta lesken hallintaoikeutta. Leskellä on elinikäinen oikeus pitää asunto jakamattomana hallinnassaan. Oikeus ei poistu esimerkiksi sillä, että leski solmii uuden avioliiton.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:40"]
Sama tilanne. Mentiin salaa naimisiin. Mieheni on sairastellut ja nyt sen sisarukset ohjeistavat kovasti miten meillä pitäisi pitää kunnossa mieheni omistuksessa olevaa kotipaikkaa. Luulevat ilmeisesti että saavat sen käyttöönsä ja minut lähtemään jos mieheni ei parane.
[/quote]
Naapurissa oli sama tilanne. Sitten mies kuoli ja lesken oli lähes mahdotonta ymmärtää, että se mies ei sittenkään omistanut koko tilaa vaan se oli kuolinpesän omistuksessa taloa ja pihapiiriä myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa tuo avokkien rutkutus. Avioliitto on perssiistä ja kuollut, mutta kumma kyllä sitten kun avokista aika jättää, pitäisi saada kaikki samat oikeudet kuin aviossa olevien. Kun ei saa, vika on yhteiskunnan ja paskan epäreilun lainsäädännön eikä suinkaan sen, joka on jättänyt asiansa hoitamatta järjestykseen.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 09:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 09:40"]
En usko että kukaan olisi luopumassa omaisuudestaan noin vain.
Kaikki tietää (peruskoulussakin näitä asioita opetetaan) ettei avoliitto ole kuin avioliitto.
Mitään väärää ei suku ole tehnyt. On normaalia että perikunta myy huoneiston ja jakaa rahat keskenään.
[/quote]
Meillä ei tullut mieleenkään häätää isän avovaimoa. Mutta me rakastimmekin isäämme ja kunnioitamme tahtoaan vielä kuolemansa jälkeenkin.
Ahneemmilla on tietenkin toisin.
[/quote]
Mekin maksamme mielellämme noin 1500 e/kk siitä, että isän avovaimo saa ilmaiseksi asua perikunnan omistamassa asunnossa. Tietty maksoimme mielellämme myös perintöveroa lähes 8000 e ja otimme sitä varten velkaa, jotta asuntoa ei tarvinnut myydä. Isän avoleski asuu asunnossa nyt uuden puolisonsa kanssa ja myös he ovat tyytyväisiä järjestelyyn.
[/quote]
Joopa joo, näin Porvoossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 13:19"]
Perintöveron ensimmäinen osa lankeaa maksettavaksi, kun verotuspäätöksestä on kulunut kolme kuukautta.
[/quote]
Meillä meni perintöveropäätöksen saamisessa yli vuosi. Monilla menee Helsingissä pidempäänkin. Ikävintä tuossa on tietenkin se, ettei voi tietää kuinka kauan siinä menee joten verojen maksuun joutuu kuitenkin varautumaan hyvissä ajoin.
Jokaisen kannattaisi järjestää asiansa niin, että pesään jää sen verran käteistä, että niillä pystytään maksamaan hautajaiset ja muut nopeasti vastaan tulevat kulut. Lisäksi rahastoja tai osakkeita sen verran, että niillä saa ainakin perintöverot maksettua. Kuolemanvaravakuutus toimii myös tietynlaisena hätävarana, kunhan siinä on edunsaajat määritelty oikein. Jos ei ole itsellä mahdollisuutta säästää perintöverojen osuutta, kuolemanvaravakuutuksella luulisi siitä selviävän.
Muutenkin sitä omaisuuden siirtämistä seuraaville polville kannattaisi miettiä hyvissä ajoin siinä vaiheessa, kun toteaa ettei itse raaski niitä kaikkia säästöjään käyttää ja puskuria on enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Suunnitelmallisella ja hallitulla varojen siirrolla säästää veroissa tuntuvasti. Ei niille perinnöille enää kuusikymppisenä ole käyttöä.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 13:19"]
Olisitko itse valmis oman äitisi kuoleman jälkeen neuvottelemaan vielä mahdollisesti jotain tilapäistä lainaa pankin kanssa, että saisit perintöverot maksettua, jos asuntoa ei saadakaan myytyä alle kolmessa kuukaudessa? Varmasti on muutenkin raskasta hoitaa hautajaiset, perunkirjoitukset, asunnon myynti ja vielä pitää tapella siitä, että saa omistamastaan asunnosta ulos ihmisen, joka sinne ei lain mukaan kuulu. Törkeää.
[/quote]
Vielä tarkennus näihin aikatauluihin. Ensin tehdään se perunkirjoitus, siihen on aikaa 3kk kuoleman jälkeen. Vasta kun perunkirjoitus on tehty, toimitetaan ne paperit verottajalle. Verotuspäätöksen saamiseen menee helposti vuosi tai enemmänkin - tässä kohtaa on kulunut jo 1v 3kk kuolemasta. Sitten tulee verotuspäätös ja sen jälkeen on vielä toiset 3kk ennen kuin ensimmäinen erä menee maksuun. Ihan minimissään siis kuolemasta ensimmäiseen veronmaksuun menee 6kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lakiin tarvitse laittaa erikseen mitään kohtaa että voi testamentata avokilleen.
Avioliitto on sitä varten että turvataan MYÖS kaiken muun turvan ja rakkauden lisäksi heikommilla kantimilla oleva elämänkumppani. Tässä kohtaa niin ei oltu tehty joten tuo kuollut avovaimo ei ollut halunnut avomiehen saavan mitään. Niin yksinkertaista se on. Kannattaa miettiä kun elää avoliitossa, on sitten lapsia tai ei. Ihan suoranaisesti lupaa avovaimolle parin yhteisien alaikäisten lapsien kanssa ei myöskään heltiä jos sillä kuolleella puoliskolla on isompiakin lapsia. Heillä on oikeus vaatia omaa osuuttaan perinnöstä. Ihan yksioikoisen selvää ei siis asumisoikeus tuossakaan tapauksessa ole.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 09:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 09:40"]
En usko että kukaan olisi luopumassa omaisuudestaan noin vain.
Kaikki tietää (peruskoulussakin näitä asioita opetetaan) ettei avoliitto ole kuin avioliitto.
Mitään väärää ei suku ole tehnyt. On normaalia että perikunta myy huoneiston ja jakaa rahat keskenään.
[/quote]
Meillä ei tullut mieleenkään häätää isän avovaimoa. Mutta me rakastimmekin isäämme ja kunnioitamme tahtoaan vielä kuolemansa jälkeenkin.
Ahneemmilla on tietenkin toisin.
[/quote]
Mekin maksamme mielellämme noin 1500 e/kk siitä, että isän avovaimo saa ilmaiseksi asua perikunnan omistamassa asunnossa. Tietty maksoimme mielellämme myös perintöveroa lähes 8000 e ja otimme sitä varten velkaa, jotta asuntoa ei tarvinnut myydä. Isän avoleski asuu asunnossa nyt uuden puolisonsa kanssa ja myös he ovat tyytyväisiä järjestelyyn.
[/quote]
Hieno juttu, en olis noin avokätinen.
Jos minun äiti ei olisi itse elinaikanaan asioitaan järjestänyt virallisesti kuntoon, ei olis mun homma sitä tehdä hänen kuolemansa jälkeen.
Eräällä tuttavalla isä otti uuden vaimon ja kuoli aika pian. Kiva perikunnalla maksaa ihan tuntemattoman ihmisen asumisesta, eikä tämä leski maksa yhtään mitään asumiskuluja. Perikunta joutuu maksamaan vakuutukset, kiinteistöverot, sähköt yms. Perintöverot hekin joutuivat maksamaan. Perintöoikeudestakaan ei voi luopua kuin itselle sijaan tulevien perien hyväksi ja jos alaikäsiä lapsia, ei heidän puolestaan voi luopumista tehdä.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 16:54"]
Eräällä tuttavalla isä otti uuden vaimon ja kuoli aika pian. Kiva perikunnalla maksaa ihan tuntemattoman ihmisen asumisesta, eikä tämä leski maksa yhtään mitään asumiskuluja. Perikunta joutuu maksamaan vakuutukset, kiinteistöverot, sähköt yms. Perintöverot hekin joutuivat maksamaan. Perintöoikeudestakaan ei voi luopua kuin itselle sijaan tulevien perien hyväksi ja jos alaikäsiä lapsia, ei heidän puolestaan voi luopumista tehdä.
[/quote]
Eikös siinä kuitenkin ole joku vuosimäärä oltava naimisissa, ennekuin tuo onnistuu?
Asuttava yhteisessä asunnossa jne.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 16:54"]
Eräällä tuttavalla isä otti uuden vaimon ja kuoli aika pian. Kiva perikunnalla maksaa ihan tuntemattoman ihmisen asumisesta, eikä tämä leski maksa yhtään mitään asumiskuluja. Perikunta joutuu maksamaan vakuutukset, kiinteistöverot, sähköt yms. Perintöverot hekin joutuivat maksamaan. Perintöoikeudestakaan ei voi luopua kuin itselle sijaan tulevien perien hyväksi ja jos alaikäsiä lapsia, ei heidän puolestaan voi luopumista tehdä.
[/quote]
Me ollaan oltu naimisissa 25v ja mulla ei olis avioeron tullessa asiaa mun miehen poikamies asuntoon, joka on vuokralla, sillä me ei koskaan asuttu siinä yhdessä. Mun oma asunto myytiin ja niillä rahoilla rakennettiin ok talo, eli ne meni sitten yhteishyvään 1/2.
No, ollaan tehty testamentti sun muuta virallista paperia, joka on kumonnut tuon miehen yksinoikeuden omaan poikamiesasuntoon, mutta ilman niitä jako olis pikkasen epäreilua.
Hänellä kai lapset. Ilmeisesti vainaja samaa ikäluokkaa mitä avokki eli lapset ehkä vähän yli 20 v. Tottakai kantsii myydä ja lapset tarvii rahaa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:40"]
Sama tilanne. Mentiin salaa naimisiin. Mieheni on sairastellut ja nyt sen sisarukset ohjeistavat kovasti miten meillä pitäisi pitää kunnossa mieheni omistuksessa olevaa kotipaikkaa. Luulevat ilmeisesti että saavat sen käyttöönsä ja minut lähtemään jos mieheni ei parane.
Et kyllä miestäsi perikään pelkän naimisiin menon vuoksi. Miehesi pitää tehdä testamentti sinun hyväksesi, jos haluat periä hänet, mikäli hänellä/teillä on lapsia. Teidän omaisuudesta puolet on sinun ja puolet miehesi.
[/quote]
[/quote]
Saa kuitenkin jäädä yhteiseen kotiin asumaan ilman pelkoa häädöstä. Ja muuten, aviopuolisot perivät toisensa, jos ei ole lapsia.
[/quote] Jos lapsia ei ole, silloin todella perii aviopuolisonsa. Mutta jos on, pitää sinun pystyä maksamaan perijöille niiden osuus asunnosta, jotta voit siihen jäädä asumaan.