Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En moralisoi, mutta
08.06.2013 |
itse en olisi pysytynyt jättämään kahden viikon ikäistä vauvaani pariksi päiväksi kuin pakon edessä. Olen aina ollut niin kiinni vauvoissani, että erossaolo on tuottanut ihan fyysistä tuskaa. Sittten kun ovat olleet muutaman kuukauden ikäisiä,on alkanut helpottaa ja irtautuminen on ollut mahdollista.
Kommentit (4)
Mä bilehirmuna koin tuollaisen fiiliksen myös, ettei varpajaiset todellakaan onnistuneet ihan noin lyhyellä aikajanalla.
Tunnen äidin, joka synnäriltä lähti ja veti kännit sen kunniaksi.. Tosin heidän lapsensa on nyt neljä ja viidesti sossu on ottanut äkkiä pois. Surullinen tarina kaikkiaan, koska lapsi on yhä vanhemmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun ekan kerran jätin vauvan _isälleen_ 2-3vkoisena pariksi tunniksi, juuri tuo fyysinen kipu ja kiire kotiin <3 Musta on luonnollista jopa välttämätöntä että noin pienessä on "kiinni".
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 01:09"]
Muistan kun ekan kerran jätin vauvan _isälleen_ 2-3vkoisena pariksi tunniksi, juuri tuo fyysinen kipu ja kiire kotiin <3 Musta on luonnollista jopa välttämätöntä että noin pienessä on "kiinni".
[/quote]
Niin, evoluution sanelemaahan se on, ei ihmiskunta olisi pärjännyt jos ei äidit olisi olleet kiinni vauvoissaan. Nykyään vain se vauvan eloonjääminen ei ole kiinni äidin läsnäolosta, mutta silti meille on jäänyt muistijälki ja käyttäytymismalli. Sen takia kaikki vauvat ovatkin useimmista ihania, koska näin luonto on pitänyt huolta jälkeläisten säilymisestä.
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitat kai, että et halunnut jättää. Kai ne sen napanuoran muistivat sairaalassa katkaista?