Väkivaltaisessa suhteessa on usein myös digitaalista väkivaltaa

Minua ex vainoaa yhä vuosien jälkeen lähestymiskiellosta huolimatta. Ottanut yhteyttä Kuka soitti?-puhelinpalvelun kautta laittaen numeroni yhteyteen kaikkien luettavaksi kyseenalaisia viestejä.

Olen tehnyt lukuisia valituksia Kuka soitti-sivustolle joka julkaissut numeroni joka laitettu salaiseksi. Eivät siltikään poistaneet! Fonectalta numeroni ja osoitetta ei salauksen takia esim näy

Vierailija kirjoitti:

Minua ex vainoaa yhä vuosien jälkeen lähestymiskiellosta huolimatta. Ottanut yhteyttä Kuka soitti?-puhelinpalvelun kautta laittaen numeroni yhteyteen kaikkien luettavaksi kyseenalaisia viestejä.

Olen tehnyt lukuisia valituksia Kuka soitti-sivustolle joka julkaissut numeroni joka laitettu salaiseksi. Eivät siltikään poistaneet! Fonectalta numeroni ja osoitetta ei salauksen takia esim näy

Osanottoni. Ei ehkä kuitenkaan hyvä antaa täällä liian täsmällisiä vinkkejä hulluille, koska hekin lukevat tätä ketjua. Ehkä minusta on tullut vainoharhainen...

Ja miksi joku on tuollaisessa suhteessa? Masokisti?  (tulee satoja alapeukkuja , koska enhän MINÄ ole masokisti vaan onneton olosuhteiden uhri , tms pääasia ettei vaan tarvi itse ottaa vastuuta itsestään).

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa nää miehet, jotka ovat niin huolissaan miehistä ja miehiin kohdistuvista vääryyksistä, viittisivät panostaa myös naisten kohtaamiin vääryyksiin näin tarmokkaasti.

Maailmasta tulisi nopeasti niin paljon parempi paikka...

Feministien mielestä miesten kuuluu hoitaa omat ongelmansa. Sama pätee ihan toisinkin päin.

Hienosti vähättelet miesten ongelmia ja miesten kokemaa väkivaltaa sinäkin. Ihanko äitisi opetti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen kokenut, pahimpana ja loukkaavimpana tuo kostoporno ja salakuvaaminen.

Kuinka moni mies on joutunut tällaisen kohteeksi? Palstamiehet?

Harvemmin miehet varmaan joutuu kostopornon tai salakuvaamisen uhriksi?

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi joku on tuollaisessa suhteessa? Masokisti?  (tulee satoja alapeukkuja , koska enhän MINÄ ole masokisti vaan onneton olosuhteiden uhri , tms pääasia ettei vaan tarvi itse ottaa vastuuta itsestään).

Siinä suhteessa ollaan, kunnes siitä pääsee pois. Ainakin itseäni pelotti erota, kun ei yhtään tiennyt kuinka pahaksi tilanne menee sitten. 

Et kai sinäkään voi sitä estää, jos joku tulee ryöstämään sinut kadulla. 

whats up tegnologia.... kai sinulla on golitzit jalassa kun kirjoittelet waua pisteffiihin näbbäimistösi megänismeillä... Ruokana on varmaan bearnice gaztigetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettynyt mies kirjoitti:

Digitaalinen väkivalta on mulle uusi termi mutta tuttu juttu. Omassa entisessä suhteessani se oli mulle aiemmin vain henkisen väkivallan jatke ja eräs ilmentymä mutta voi kai sen eritellä omaksi kategoriakseenkin.

Vyyhti lähti aukeamaan kun ex jäi kiinni murtautumisestaan työpuhelimeeni. Oli sohlannut sen SIM-lukkoon tutkiessaan sitä yöllä, kun nukuin. Oli lukenut keskusteluitani, ja ties mitä muuta. Myöhemmin selvisi, että oli myös tutkinut tiliotteeni, penkonut tiedostoja tietokoneelta, sekä seurannut vuosikausia tietämättäni netin käyttöäni tutkimalla sivuhistoriaa ja stalkkaamalla keskustelupalstoilla. Osa puuhasta oli kestänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Ilmeni sairaalloista mustasukkaisuutta jo suhteen alkuajoista lähtien. Mulle se ei ollut suoraan ilmennyt mutta jälkikäteen ymmärsin yhteyden moniin asioihin. Oli halunnut vuosia sitten asentaa erilaisia jäljitys/paikannussovelluksia työkännykkääni. Oli udellut facebook-kavereistani ja stalkannut näitä itse, myös keräten netistä löytyvää dataa ja luoden ihan mielikuvituksellisia yhteyksiä ja tarinoita pettämispuuhistani, myös yhdistellen eri ihmistenkin, jopa täysin tuntemattomien tietoja keskenään. Oli soittanut tarkistussoittoja työmatkalle ja tarkkaillut kuuluuko taustalta epäilyttäviä ääniä jne. Kaiken paljastuessa minulle olin aika tyrmistynyt, kokonaisuus oli suorastaan vainoharhainen. Pitkän suhteemme koko luottamuspohja katosi täydellisesti. Tai siis tajusin että sitä ei koskaan hänen puoleltaan ollutkaan ja kaikki tämä digiväkivalta murensi tehokkaasti omankin luottamukseni. Täysin.

Se yhdessä suhteen muun henkisen väkivallan kanssa olikin sitten johtava eroon vääjäämättä.

Minulle selvisi osa eksän nuuskimisista ja tekemisistä vasta suhteen päätyttyä enkä varmasti tiedä kaikkea tänä päivänäkään. Siitä on jo viisitoista vuotta, kun suhteemme päättyi, mutta edelleen olen todella vihainen, kun asia nousee pinnalle. Tunnen itseni tietyllä tavalla raiskatuksi. Rajani ja yksityisyyteni on ylitetty, luottamus petetty eikä vastapuoli rakastanut minua lainkaan, ihan hukattuja vuosia. 

Hänkin keksi päässään tarinoita onkimistaan "tiedon"muruista, kun ei niistä itsellään mitään selvinnyt, koska mitään selvittävää ei edes ollut. Hän oli yhteydessä edelliseen suhteeseeni ja keksi erittäin ruman valheellisen juonen. Hän oli yhteydessä suhteeksi kuvittelemaansa yhteistyökumppaniini. Hän luki kirjeeni ja kalenterini jne. Hän kertoili minulle satuja ystävistäni, jotta suuttuisin heille enkä luottaisi heihin. 

Ja edelleen hän omassa päässään on vakuuttunut olevansa oikeassa siinä, että minä olin pettäjä. 

Jaan nuo tuntemuksesi henkisestä raiskaamisesta ja vuosien hukkaamisesta tietyllä tapaa. Muun sekoilun kanssa (raivoaminen, riitely, mitätöinti) tavallaan pystyi tulemaan toimeen kun se oli koko ajan vuorovaikutteista ja tilanteissa läsnä, käsiteltävissä sitä mukaa kun ilmeni. Tuo digiväkivalta ja siihen liittyvät isot jutut ilmenivät jälkikäteen ja ikäänkuin paljastivat koko suhteen olleen aina pelkkää feikkiä. Ei ollutkaan sitä rakkautta, ei koskaan ollut, mitä luulin. Se oli ihan järkyttävää paskaa alkaa sulatella. Omalla kohdalla käytännössä koko aikuisikä olikin ollut suurelta osin valhetta.

Juuri tuo ajatus siitä, että toinen ei pelaa avoimilla korteilla vaan elää ihan eri maailmassa, valheellisessa, piilossa olevassa maailmassa on todella ahdistava ja sairas. Meilläkin oli pahoja riitoja, mutta se on ihan eri asia, vaikka raskasta sekin. 

Minullakin tuo suhde kuitenkin vaikutti elämässäni oleellisesti kahteen isoon juttuun, toiseen hyvään ja toiseen huonoon. Yritän pakottaa itseni katsomaan vain sitä hyvää lopputulosta ja yrittää jotenkin unohtaa sen toisen, muuten tulen liian surulliseksi. Ihan aidosti yritin parhaani tämän eksän kanssa, mutta lopulta tajuan, ettei hän pystynyt vastaanottamaan eikä antamaan rakkautta ja siksi kai oli vakuuttunut, että teen sen jonkun toisen kanssa. 

Emme ole tekemisissä, mutta satunnaisesti on ollut joku yhteys. Hän livautti (totta kai tahallisesti, katsoakseen reaktiot) sellaisen tiedon, mitä hänellä ei pitäisi olla. Eli taas uusi kerros sipulista tuli kuorittua ja tunsin itseni taas uudelleen häväistyksi ja loukatuksi ja niin äärimmäisen vihaiseksi. Pitkään. 

Olen myös tulkinnut kaiken takana olleen exän kyvyttömyys ennenkaikkea ottaa vastaan rakkautta siinä, että hän epäili mun sitä sitten jakavan kaikkialle muualle. Kyllä me aikamme sanottiin ääneen ”rakastan sua”, mutta eihän se ole se, mitenkä rakastaminen todella ilmenee. Vastavuoroisena, sekä tunteina että tekoina. Hänellä oli, olen jälkikäteen ymmärtänyt, aina roolisuoritus päällä. Hän esitti yhtä ja salasi todellisen minänsä, tunteensa ja ajatuksena. Ajan mittaan tämä alkoi lopulta rakoilla purkautuen ihan suoranaisena vihana useammin ja rajummin. Sisäinen ristiriita oli kai mahdotonta hallita loputtomiin tms.

Meillä oli pitkä suhde eikä sitä voi täytenä virheenä pitää, oli siinä hyvät hetkensä ja jälkikasvuakin syntyi, mitä en voi mitenkään katua. Suhde vaikutti myös valintoihin elämässä ja niiden osalta sitä miettii joskus, olisko tehnyt toisin jos olisi ollut jotain todellista ja kestävää pohjaa. Mutta turhaa kai se on. Nyt meni näin ja jatkossa sitten vähän viisaampana toivottavasti toisin.

Meilläkin alkoi vihamielisyys lisääntyä ja lisääntyä loppua kohti. Oltiin yhdessä vajaat kymmenen vuotta. Olen tulkinnut, että se vihamielisyyden lisääntyminen johtui siitä, että hän alkoi pitää minua "valehtelijana", koska ei löytänyt niitä etsimiään todisteita.

Oletko kertonut eksälle, että tiedät hänen teoistaan? Minä en ole uskaltanut eikä siitä tietysti mitään hyötyä olisikaan, mitäänhän hän ei korjaisi eikä edes pyytäisi anteeksi. 

- aiempi kirjoittaja

Oikeastaan kaikki nuo tekonsa ex kertoi itse. Ei välttämättä aina suoraan, mutta hän tiesi asioita joita ei muuten voinut selville saada. Osa teoista tietenkin paljastui ihan suoraan syytöksistä, kun hän esim. tivasi tiliotteesta löytyneistä korttimaksuista, kenelle naiselle ja mitä olin ostanut lahjaksi sinä päivänä ja sillä summalla ja vastaavaa juttua. Tai kun hän osasi luetella, missä olin ollut online mihinkin aikaan ja minäkin päivänä. Kaikki siis tuli eteeni verraten äkisti syytösten ja epäilysten ryöppynä. Hän kai halusi ”oikeuttaa” puhelimeen murtautumisensa lyömällä tiskiin vakuuttavat määrät ”todisteita” petollisuudestani kaikkina niinä vuosina.

Exäni jota pidin rehellisyyden perikuvana, luotettavana ja maailman kiltempänä miehenä teki juuri noin.

Ohjasi sähköpostini omaansa, väitti että päivittää puhelimeni että se ei olisi niin hidas ja asentaa siihen jonkun jutun että se pelaa paremmin. (En itse ymmärrä mitään puhelimien päivityksistä ja asetuksista muuta kuin aivan perusjutut) . Olin onnellinen ja puhelimenikin kyllä nopeutui, mutta kahden kuukauden jälkeen selvisi että oli jotenkin siirtänyt viestejäni itselleen, päässyt kaikille sometileilleni omalla puhelimellaan, ja asentanut soitonsiirron niin että minulle tarkoitetut puhelut tuli hänelle. Samoten googlen kautta oli laittanut puhelimeni seurantaan niin että näki paikannuksen avulla missä liikuin ja milloin.

Olin täyden luottamuksen arvoinen eikä olisi tullut mieleenkään pettää mutta tuo rikkoi kaiken, koko suhteen, en enään nähnyt miestä samassa valossa enkä osannut antaa anteeksi vaikka muuten oli täydellinen niin noin sairaalloinen mustasukkaisuus oli todella creepyä ja ahdistavaa ja mietin mitä muuuta hän voisi tehdä minun tietämättäni joten laitoin parisuhteen poikki ja hän suree sitä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettynyt mies kirjoitti:

Digitaalinen väkivalta on mulle uusi termi mutta tuttu juttu. Omassa entisessä suhteessani se oli mulle aiemmin vain henkisen väkivallan jatke ja eräs ilmentymä mutta voi kai sen eritellä omaksi kategoriakseenkin.

Vyyhti lähti aukeamaan kun ex jäi kiinni murtautumisestaan työpuhelimeeni. Oli sohlannut sen SIM-lukkoon tutkiessaan sitä yöllä, kun nukuin. Oli lukenut keskusteluitani, ja ties mitä muuta. Myöhemmin selvisi, että oli myös tutkinut tiliotteeni, penkonut tiedostoja tietokoneelta, sekä seurannut vuosikausia tietämättäni netin käyttöäni tutkimalla sivuhistoriaa ja stalkkaamalla keskustelupalstoilla. Osa puuhasta oli kestänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Ilmeni sairaalloista mustasukkaisuutta jo suhteen alkuajoista lähtien. Mulle se ei ollut suoraan ilmennyt mutta jälkikäteen ymmärsin yhteyden moniin asioihin. Oli halunnut vuosia sitten asentaa erilaisia jäljitys/paikannussovelluksia työkännykkääni. Oli udellut facebook-kavereistani ja stalkannut näitä itse, myös keräten netistä löytyvää dataa ja luoden ihan mielikuvituksellisia yhteyksiä ja tarinoita pettämispuuhistani, myös yhdistellen eri ihmistenkin, jopa täysin tuntemattomien tietoja keskenään. Oli soittanut tarkistussoittoja työmatkalle ja tarkkaillut kuuluuko taustalta epäilyttäviä ääniä jne. Kaiken paljastuessa minulle olin aika tyrmistynyt, kokonaisuus oli suorastaan vainoharhainen. Pitkän suhteemme koko luottamuspohja katosi täydellisesti. Tai siis tajusin että sitä ei koskaan hänen puoleltaan ollutkaan ja kaikki tämä digiväkivalta murensi tehokkaasti omankin luottamukseni. Täysin.

Se yhdessä suhteen muun henkisen väkivallan kanssa olikin sitten johtava eroon vääjäämättä.

Minulle selvisi osa eksän nuuskimisista ja tekemisistä vasta suhteen päätyttyä enkä varmasti tiedä kaikkea tänä päivänäkään. Siitä on jo viisitoista vuotta, kun suhteemme päättyi, mutta edelleen olen todella vihainen, kun asia nousee pinnalle. Tunnen itseni tietyllä tavalla raiskatuksi. Rajani ja yksityisyyteni on ylitetty, luottamus petetty eikä vastapuoli rakastanut minua lainkaan, ihan hukattuja vuosia. 

Hänkin keksi päässään tarinoita onkimistaan "tiedon"muruista, kun ei niistä itsellään mitään selvinnyt, koska mitään selvittävää ei edes ollut. Hän oli yhteydessä edelliseen suhteeseeni ja keksi erittäin ruman valheellisen juonen. Hän oli yhteydessä suhteeksi kuvittelemaansa yhteistyökumppaniini. Hän luki kirjeeni ja kalenterini jne. Hän kertoili minulle satuja ystävistäni, jotta suuttuisin heille enkä luottaisi heihin. 

Ja edelleen hän omassa päässään on vakuuttunut olevansa oikeassa siinä, että minä olin pettäjä. 

Jaan nuo tuntemuksesi henkisestä raiskaamisesta ja vuosien hukkaamisesta tietyllä tapaa. Muun sekoilun kanssa (raivoaminen, riitely, mitätöinti) tavallaan pystyi tulemaan toimeen kun se oli koko ajan vuorovaikutteista ja tilanteissa läsnä, käsiteltävissä sitä mukaa kun ilmeni. Tuo digiväkivalta ja siihen liittyvät isot jutut ilmenivät jälkikäteen ja ikäänkuin paljastivat koko suhteen olleen aina pelkkää feikkiä. Ei ollutkaan sitä rakkautta, ei koskaan ollut, mitä luulin. Se oli ihan järkyttävää paskaa alkaa sulatella. Omalla kohdalla käytännössä koko aikuisikä olikin ollut suurelta osin valhetta.

Juuri tuo ajatus siitä, että toinen ei pelaa avoimilla korteilla vaan elää ihan eri maailmassa, valheellisessa, piilossa olevassa maailmassa on todella ahdistava ja sairas. Meilläkin oli pahoja riitoja, mutta se on ihan eri asia, vaikka raskasta sekin. 

Minullakin tuo suhde kuitenkin vaikutti elämässäni oleellisesti kahteen isoon juttuun, toiseen hyvään ja toiseen huonoon. Yritän pakottaa itseni katsomaan vain sitä hyvää lopputulosta ja yrittää jotenkin unohtaa sen toisen, muuten tulen liian surulliseksi. Ihan aidosti yritin parhaani tämän eksän kanssa, mutta lopulta tajuan, ettei hän pystynyt vastaanottamaan eikä antamaan rakkautta ja siksi kai oli vakuuttunut, että teen sen jonkun toisen kanssa. 

Emme ole tekemisissä, mutta satunnaisesti on ollut joku yhteys. Hän livautti (totta kai tahallisesti, katsoakseen reaktiot) sellaisen tiedon, mitä hänellä ei pitäisi olla. Eli taas uusi kerros sipulista tuli kuorittua ja tunsin itseni taas uudelleen häväistyksi ja loukatuksi ja niin äärimmäisen vihaiseksi. Pitkään. 

Olen myös tulkinnut kaiken takana olleen exän kyvyttömyys ennenkaikkea ottaa vastaan rakkautta siinä, että hän epäili mun sitä sitten jakavan kaikkialle muualle. Kyllä me aikamme sanottiin ääneen ”rakastan sua”, mutta eihän se ole se, mitenkä rakastaminen todella ilmenee. Vastavuoroisena, sekä tunteina että tekoina. Hänellä oli, olen jälkikäteen ymmärtänyt, aina roolisuoritus päällä. Hän esitti yhtä ja salasi todellisen minänsä, tunteensa ja ajatuksena. Ajan mittaan tämä alkoi lopulta rakoilla purkautuen ihan suoranaisena vihana useammin ja rajummin. Sisäinen ristiriita oli kai mahdotonta hallita loputtomiin tms.

Meillä oli pitkä suhde eikä sitä voi täytenä virheenä pitää, oli siinä hyvät hetkensä ja jälkikasvuakin syntyi, mitä en voi mitenkään katua. Suhde vaikutti myös valintoihin elämässä ja niiden osalta sitä miettii joskus, olisko tehnyt toisin jos olisi ollut jotain todellista ja kestävää pohjaa. Mutta turhaa kai se on. Nyt meni näin ja jatkossa sitten vähän viisaampana toivottavasti toisin.

Meilläkin alkoi vihamielisyys lisääntyä ja lisääntyä loppua kohti. Oltiin yhdessä vajaat kymmenen vuotta. Olen tulkinnut, että se vihamielisyyden lisääntyminen johtui siitä, että hän alkoi pitää minua "valehtelijana", koska ei löytänyt niitä etsimiään todisteita.

Oletko kertonut eksälle, että tiedät hänen teoistaan? Minä en ole uskaltanut eikä siitä tietysti mitään hyötyä olisikaan, mitäänhän hän ei korjaisi eikä edes pyytäisi anteeksi. 

- aiempi kirjoittaja

Oikeastaan kaikki nuo tekonsa ex kertoi itse. Ei välttämättä aina suoraan, mutta hän tiesi asioita joita ei muuten voinut selville saada. Osa teoista tietenkin paljastui ihan suoraan syytöksistä, kun hän esim. tivasi tiliotteesta löytyneistä korttimaksuista, kenelle naiselle ja mitä olin ostanut lahjaksi sinä päivänä ja sillä summalla ja vastaavaa juttua. Tai kun hän osasi luetella, missä olin ollut online mihinkin aikaan ja minäkin päivänä. Kaikki siis tuli eteeni verraten äkisti syytösten ja epäilysten ryöppynä. Hän kai halusi ”oikeuttaa” puhelimeen murtautumisensa lyömällä tiskiin vakuuttavat määrät ”todisteita” petollisuudestani kaikkina niinä vuosina.

Mutta et "vaatinut häntä tilille" niistä vai vaaditko? Minulle asiat selvisivät osittain vahingossa, sieltä ja täältä sekä hänen vihjauksistaan, joilla hän testasi minun reaktioitani.

En halunnut antaa hänelle mitään reaktioa. Esim. hän olisi vain arkistoani penkomalla saanut selville, että olisin käynyt edellisen kumppanin kanssa Oslossa ja hän sitten alkaa pohtia, että pitäisikö meidän lähteä Osloon tai nähnyt jostain kohteekseni kuvittelemansa miehen tatuoinnin ja alkaa suunnitella itse samanlaisen ottamista. 

Enkä taas toisaalta halunnut kertoa hänelle sitä mitä kuulin muilta hänen tehneen tai mitä olin itse löytänyt vahingossa. 

En tiedä tajuaako hän tänä päivänäkään, että tajuan mikä paskakasa hän oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettynyt mies kirjoitti:

Digitaalinen väkivalta on mulle uusi termi mutta tuttu juttu. Omassa entisessä suhteessani se oli mulle aiemmin vain henkisen väkivallan jatke ja eräs ilmentymä mutta voi kai sen eritellä omaksi kategoriakseenkin.

Vyyhti lähti aukeamaan kun ex jäi kiinni murtautumisestaan työpuhelimeeni. Oli sohlannut sen SIM-lukkoon tutkiessaan sitä yöllä, kun nukuin. Oli lukenut keskusteluitani, ja ties mitä muuta. Myöhemmin selvisi, että oli myös tutkinut tiliotteeni, penkonut tiedostoja tietokoneelta, sekä seurannut vuosikausia tietämättäni netin käyttöäni tutkimalla sivuhistoriaa ja stalkkaamalla keskustelupalstoilla. Osa puuhasta oli kestänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Ilmeni sairaalloista mustasukkaisuutta jo suhteen alkuajoista lähtien. Mulle se ei ollut suoraan ilmennyt mutta jälkikäteen ymmärsin yhteyden moniin asioihin. Oli halunnut vuosia sitten asentaa erilaisia jäljitys/paikannussovelluksia työkännykkääni. Oli udellut facebook-kavereistani ja stalkannut näitä itse, myös keräten netistä löytyvää dataa ja luoden ihan mielikuvituksellisia yhteyksiä ja tarinoita pettämispuuhistani, myös yhdistellen eri ihmistenkin, jopa täysin tuntemattomien tietoja keskenään. Oli soittanut tarkistussoittoja työmatkalle ja tarkkaillut kuuluuko taustalta epäilyttäviä ääniä jne. Kaiken paljastuessa minulle olin aika tyrmistynyt, kokonaisuus oli suorastaan vainoharhainen. Pitkän suhteemme koko luottamuspohja katosi täydellisesti. Tai siis tajusin että sitä ei koskaan hänen puoleltaan ollutkaan ja kaikki tämä digiväkivalta murensi tehokkaasti omankin luottamukseni. Täysin.

Se yhdessä suhteen muun henkisen väkivallan kanssa olikin sitten johtava eroon vääjäämättä.

Minulle selvisi osa eksän nuuskimisista ja tekemisistä vasta suhteen päätyttyä enkä varmasti tiedä kaikkea tänä päivänäkään. Siitä on jo viisitoista vuotta, kun suhteemme päättyi, mutta edelleen olen todella vihainen, kun asia nousee pinnalle. Tunnen itseni tietyllä tavalla raiskatuksi. Rajani ja yksityisyyteni on ylitetty, luottamus petetty eikä vastapuoli rakastanut minua lainkaan, ihan hukattuja vuosia. 

Hänkin keksi päässään tarinoita onkimistaan "tiedon"muruista, kun ei niistä itsellään mitään selvinnyt, koska mitään selvittävää ei edes ollut. Hän oli yhteydessä edelliseen suhteeseeni ja keksi erittäin ruman valheellisen juonen. Hän oli yhteydessä suhteeksi kuvittelemaansa yhteistyökumppaniini. Hän luki kirjeeni ja kalenterini jne. Hän kertoili minulle satuja ystävistäni, jotta suuttuisin heille enkä luottaisi heihin. 

Ja edelleen hän omassa päässään on vakuuttunut olevansa oikeassa siinä, että minä olin pettäjä. 

Jaan nuo tuntemuksesi henkisestä raiskaamisesta ja vuosien hukkaamisesta tietyllä tapaa. Muun sekoilun kanssa (raivoaminen, riitely, mitätöinti) tavallaan pystyi tulemaan toimeen kun se oli koko ajan vuorovaikutteista ja tilanteissa läsnä, käsiteltävissä sitä mukaa kun ilmeni. Tuo digiväkivalta ja siihen liittyvät isot jutut ilmenivät jälkikäteen ja ikäänkuin paljastivat koko suhteen olleen aina pelkkää feikkiä. Ei ollutkaan sitä rakkautta, ei koskaan ollut, mitä luulin. Se oli ihan järkyttävää paskaa alkaa sulatella. Omalla kohdalla käytännössä koko aikuisikä olikin ollut suurelta osin valhetta.

Juuri tuo ajatus siitä, että toinen ei pelaa avoimilla korteilla vaan elää ihan eri maailmassa, valheellisessa, piilossa olevassa maailmassa on todella ahdistava ja sairas. Meilläkin oli pahoja riitoja, mutta se on ihan eri asia, vaikka raskasta sekin. 

Minullakin tuo suhde kuitenkin vaikutti elämässäni oleellisesti kahteen isoon juttuun, toiseen hyvään ja toiseen huonoon. Yritän pakottaa itseni katsomaan vain sitä hyvää lopputulosta ja yrittää jotenkin unohtaa sen toisen, muuten tulen liian surulliseksi. Ihan aidosti yritin parhaani tämän eksän kanssa, mutta lopulta tajuan, ettei hän pystynyt vastaanottamaan eikä antamaan rakkautta ja siksi kai oli vakuuttunut, että teen sen jonkun toisen kanssa. 

Emme ole tekemisissä, mutta satunnaisesti on ollut joku yhteys. Hän livautti (totta kai tahallisesti, katsoakseen reaktiot) sellaisen tiedon, mitä hänellä ei pitäisi olla. Eli taas uusi kerros sipulista tuli kuorittua ja tunsin itseni taas uudelleen häväistyksi ja loukatuksi ja niin äärimmäisen vihaiseksi. Pitkään. 

Olen myös tulkinnut kaiken takana olleen exän kyvyttömyys ennenkaikkea ottaa vastaan rakkautta siinä, että hän epäili mun sitä sitten jakavan kaikkialle muualle. Kyllä me aikamme sanottiin ääneen ”rakastan sua”, mutta eihän se ole se, mitenkä rakastaminen todella ilmenee. Vastavuoroisena, sekä tunteina että tekoina. Hänellä oli, olen jälkikäteen ymmärtänyt, aina roolisuoritus päällä. Hän esitti yhtä ja salasi todellisen minänsä, tunteensa ja ajatuksena. Ajan mittaan tämä alkoi lopulta rakoilla purkautuen ihan suoranaisena vihana useammin ja rajummin. Sisäinen ristiriita oli kai mahdotonta hallita loputtomiin tms.

Meillä oli pitkä suhde eikä sitä voi täytenä virheenä pitää, oli siinä hyvät hetkensä ja jälkikasvuakin syntyi, mitä en voi mitenkään katua. Suhde vaikutti myös valintoihin elämässä ja niiden osalta sitä miettii joskus, olisko tehnyt toisin jos olisi ollut jotain todellista ja kestävää pohjaa. Mutta turhaa kai se on. Nyt meni näin ja jatkossa sitten vähän viisaampana toivottavasti toisin.

Meilläkin alkoi vihamielisyys lisääntyä ja lisääntyä loppua kohti. Oltiin yhdessä vajaat kymmenen vuotta. Olen tulkinnut, että se vihamielisyyden lisääntyminen johtui siitä, että hän alkoi pitää minua "valehtelijana", koska ei löytänyt niitä etsimiään todisteita.

Oletko kertonut eksälle, että tiedät hänen teoistaan? Minä en ole uskaltanut eikä siitä tietysti mitään hyötyä olisikaan, mitäänhän hän ei korjaisi eikä edes pyytäisi anteeksi. 

- aiempi kirjoittaja

Oikeastaan kaikki nuo tekonsa ex kertoi itse. Ei välttämättä aina suoraan, mutta hän tiesi asioita joita ei muuten voinut selville saada. Osa teoista tietenkin paljastui ihan suoraan syytöksistä, kun hän esim. tivasi tiliotteesta löytyneistä korttimaksuista, kenelle naiselle ja mitä olin ostanut lahjaksi sinä päivänä ja sillä summalla ja vastaavaa juttua. Tai kun hän osasi luetella, missä olin ollut online mihinkin aikaan ja minäkin päivänä. Kaikki siis tuli eteeni verraten äkisti syytösten ja epäilysten ryöppynä. Hän kai halusi ”oikeuttaa” puhelimeen murtautumisensa lyömällä tiskiin vakuuttavat määrät ”todisteita” petollisuudestani kaikkina niinä vuosina.

Mutta et "vaatinut häntä tilille" niistä vai vaaditko? Minulle asiat selvisivät osittain vahingossa, sieltä ja täältä sekä hänen vihjauksistaan, joilla hän testasi minun reaktioitani.

En halunnut antaa hänelle mitään reaktioa. Esim. hän olisi vain arkistoani penkomalla saanut selville, että olisin käynyt edellisen kumppanin kanssa Oslossa ja hän sitten alkaa pohtia, että pitäisikö meidän lähteä Osloon tai nähnyt jostain kohteekseni kuvittelemansa miehen tatuoinnin ja alkaa suunnitella itse samanlaisen ottamista. 

Enkä taas toisaalta halunnut kertoa hänelle sitä mitä kuulin muilta hänen tehneen tai mitä olin itse löytänyt vahingossa. 

En tiedä tajuaako hän tänä päivänäkään, että tajuan mikä paskakasa hän oli. 

Ensi alkuun olin vain järkyttynyt enkä osannut kuin ihmetellä. Ilmaisin tietenkin loukkaantuneeni todella vakavasti. Mutta ei hän siinäkään vaiheessa ollut kiinnostunut tunteistani, hänen omat epäilyksensä ja omat tunteensa olivat edelleen kaikki kaikessa ja riittävä perustelu näihin toimiin, ja itse asiassa minä olin yhä lähinnä itse osasyyllinen koska olin epäilyttävä ja hänen (aika pitkälti kuvitteelliset) löydöksensä mielestään vain vahvistivat kaiken, joten niistä sai jälkikäteisen oikeutuksen.

Aika selväksi mulle pian kävi että asiaa on turha vatvoa sen enempää. Kaikki yritykset käsitellä tapahtuneita päätyivät aina kohtuuttomaan riitaan ja raivoon väkivaltaisuudenkin asteelle eskaloituen. Silloin aika nopeasti tajusin että jäljellä on enää vahinkojen minimointi esim lasten osalta, kun ero on joka tapauksessa vääjäämätön. Joten siis yritin vältellä konfrontaatioita. Sen kummemmin en siis tilille vaatinut. Kerroin toki päätelmäni ja tekojen seuraukset, kuten sen, että avioliitto on nyt sitten kai päätettävä. Lopulta hänkään ei ollut eri mieltä. Eikä tuntunut suuremmin harmittavankaan. En ihmettele, sillä mahtaa olla raskasta elää vuosikymmeniä kumppanin kanssa epäillen ja salaa kytäten jatkuvasti.

Mielestäni digitaalinen väkivalta on väärin. Tässä vähän ajatuksia paljon puhutusta miesten kontrolloinnista.

Ymmärrän sinänsä mindsetin, jossa mies on huolissaan puolisonsa sosiaalisesta elämästä, jos se on häntä kohtaan hyökkäävää. Naiset ovat vähemmän individualistisia kuin miehet ja tekevät usein muiden sanelemia laumapäätöksiä, joita katuvat myöhemmin.

KUITENKIN on mieheltä väärin taklata tätä mahdollista ongelmaa kontrolloimalla naista. Ongelmista olisi syytä puhua ja ratkaista ne naisen kanssa kahdestaan.

Ei ole syytä kaventaa hänen yksityisyyttään tai oikeutta kavereihin, vanhempiin tai muihinkaan. Jos parisuhde muodostuu ongelmalliseksi sosiaalisten suhteiden kanssa, se voi jo sinänsä olla legitiimi syy erota naiselle. Nainen päättää itse, mikä on hänelle ongelmallista ja katuu tai ei kadu myöhemmin.

Mahdollisia syitä, miksi naisen lähipiiri painostaa hänet eroon välittämättä itse suhteesta:

1) Ongelmat parisuhteessa. Lähipiiri näkee eron ainoana vastauksena, mitä se voi ollakin.

2) Kaverien / perheen kateus miehen ulkonäöstä, statuksesta, varallisuudesta tai muista ominaisuuksista.

3) Kaverien / perheen tyytymättömyys miehen ulkonäköön, statukseen, varallisuuteen tai muihin ominaisuuksiin.

4) Kaverien / perheen huoli oman aseman menettämisestä miehelle sosiaalisessa hierarkiassa.

...

10000) Jokin miehessä ärsyttää, esim. arroganssi.

Mulla tuosta kokemusta. Tai en tiedä edelleenkään oliko kännykkä tässä mukana....Eron jälkeen mies seurasi mua puoli vuotta. Arkisin en uskaltanut poistua kodista 15 jälkeen, kun hänellä päättyi työ. Kävin jopa liikkeessä kysymässä, onko mun puhelimessa jotain paikanninta, koska ex löytää mut joka paikasta. Siis ihan ihmeellisiin paikkoihin osasi tulla. 5min - puoli tuntia ja *Bing* oli hän samassa paikassa: rannalla, puistossa, taloyhtiön roskakatoksella, kaupassa jne. Alkoi tututkin ihmetellä miten hän aina hengaili samoissa paikoissa. Sattumalta tapaamisen ymmärrän, kun samassa kaupungissa ollaan, mutta se meni jo täysin yli. Hän ei siis poistunut paikalta vaan ihan lähestyi ja yritti jutella. Lopulta se onneks loppui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hieman eri asia vilkaista puolison puhelinta sen soidessa, kuin asentaa toisen läppärille/puhelimeen vakoiluohjelmia.....

Miksi pitää edes vilkaista soidessa? Kyllä se puoliso kertoo, jos soittajan asia liittyy jotenkin sinuunkin.

Mitä sä salaat jos puhelintasi ei saa edes vilkaista?

En salaa mitään, salasanan takana toki molemmat puhelimeni ovat, työpuhelimellehan se on ehdoton edellytyskin että se on turvattu. Ja soittajan nimi ei näy, koska puhelin on kotelossa.

Ihan aiheesta digitaalisesta väkivallasta ilmeisesti kirjoitetaan, koskapa heti löytyi ihmisiä, jotka "vilkaisevat kelloa" toisen puhelimesta tai pitävät tarpeellisena katsoa, kuka soittaa. Ainoa tilanne, jossa itse katson puolisoni puhelinta on, jos hän itse on auton ratissa ja pyytää katsomaan kuka soittaa. Yleensä hän jättää silloin vain vastaamatta aivan kuten teen itsekin.

Meillä on keskusteltu asiasta ja sovittu että voi vilkaista ja yleensä JOPA pyydetään että katso kuka soittaa jos itse on kauempana omasta puhelimesta. Ei sieltä muuta katsota ellei erikseen pyydetä. Ja ei,tämä ei ole perheen sisäistä väkivaltaa. Meillä on jopa avattu toisen nimellä tulevaa postia kun siitäkin on sovittu etukäteen. Tai olen tehnyt mieheni veroilmoituksen. Se on sitä luottamusta pitkässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Exäni jota pidin rehellisyyden perikuvana, luotettavana ja maailman kiltempänä miehenä teki juuri noin.

Ohjasi sähköpostini omaansa, väitti että päivittää puhelimeni että se ei olisi niin hidas ja asentaa siihen jonkun jutun että se pelaa paremmin. (En itse ymmärrä mitään puhelimien päivityksistä ja asetuksista muuta kuin aivan perusjutut) . Olin onnellinen ja puhelimenikin kyllä nopeutui, mutta kahden kuukauden jälkeen selvisi että oli jotenkin siirtänyt viestejäni itselleen, päässyt kaikille sometileilleni omalla puhelimellaan, ja asentanut soitonsiirron niin että minulle tarkoitetut puhelut tuli hänelle. Samoten googlen kautta oli laittanut puhelimeni seurantaan niin että näki paikannuksen avulla missä liikuin ja milloin.

Olin täyden luottamuksen arvoinen eikä olisi tullut mieleenkään pettää mutta tuo rikkoi kaiken, koko suhteen, en enään nähnyt miestä samassa valossa enkä osannut antaa anteeksi vaikka muuten oli täydellinen niin noin sairaalloinen mustasukkaisuus oli todella creepyä ja ahdistavaa ja mietin mitä muuuta hän voisi tehdä minun tietämättäni joten laitoin parisuhteen poikki ja hän suree sitä edelleen.

Niin siis voisitko kertoa miten sait kaiken selville? Epäilen omaa puolisoani, että jäljittää tekemisiäni kun aiemmin halusi nähdä kenelle viestitän, tai sitten halusi minun kertovan tasan tarkkaan kenen kanssa olen textaillut siihen ja tuohon aikaan, kun olen ollut online jossain kodin ulkopuolella. Yhtäkkiä asiat ovat muuttuneet, eikä puolisoa muka enää kiinnosta nämä asiat tai menemiseni ja tulemiseni. Epäilen että kyttää edelleen ja esittää muka selvinneensä tästä sairalloisesta kyttäämisestä, jota ei edes myöntänyt, että olisi mennyt liian pitkälle.

.

Minulla on tällä hetkellä tämänlainen mies. 

Alkuaikoina kun vasta tapailimme, tapailin myös muita samalla, niin hänkin. Hän oli varsin hurmaava, ihana ja hauskaa seuraa. Kävimme paljon ulkona ja lomamatkoilla ja mitä nyt ikinä. Jossain vaiheessa hän kuitenkin sai päähänsä että minä olin pettänyt häntä kun olin tapaillut alkuaikoina muita. Tietenkään hän ei laittanut omia tapailujaan samalle lähtöviivalle. Ja tämä päähänpinttymä ei koskaan ole kadonnut. En osannut ottaa sitä muuten kun pienenä mustasukkaisuutena alkuun. 

Tulin raskaaksi melko nopeasti ehkäisystä huolimatta ja koska olen päälle kolmekymppinen, pidin lapsen. Suhde on kuitenkin ollut todella raskas. Mies edelleen käy vähän väliä puhelimen läpi, kaikki sometilit ja niiden viestiketjut, ketä seuraan, kuka seuraa minua, minkä takia ja mistä tunnen nämä henkilöt. Ei auta ollenkaan että olen ollut aikaisemmin some painoitteisessa työssä jossa olen käyttänyt henkilökohtaista sometiliäni töissä edukseni ja siellä on paljon pelkkiä tuttuja, ei ainoastaan perheenjäseniä, sukulaisia tai lähimpiä ystäviä. Ja koska minulla ei jokaiselle miehelle välttämättä ole perusteellista selitystä kuinka tämän tunnen, niin se nakertaa miestä valtavasti ja hän onkin pakottanut minua poistamaan ison osan edellisistä yhteystiedoistani. Hän kun on sitä mieltä etten enää edes tule tarvimaan näitä "turhia henkilöitä" koska vauvan jälkeen hänen mielestään tuskin palaisin tälle alalle, vaan saisin luvan rakentaa jotain _äidille_ paremmin sopivaa työnkuvaa kun joskus kotoa lähden töihin taas.

Jos olen käynyt lenkillä, on saattanut kesken kaiken pyytää paikannusta, samantien, ja koska hänen mielestä jos ei ole salattavaa, se on täysin ok pyytää sellaista. "Miksi sellainen sovellus sitten olisi olemassa?"

Kun kävin kerran ulkona ystävien kanssa, hän selasi pankkitietoja missä baarissa kävin, ja viestitteli samaan aikaan kysyäkseni missä olin, kokeillen jos valehtelen. 

Hän on myös käynyt lukemassa sivuhistoriaa useasti, ei vaan ole älynnyt että näen senkin itse että hän on sen avannut. Vaikka tuskin vähät välittää että huomaan että hän käy seuraamassa mitä luen ja millä sivuilla vierailen.

Hän oli vainoharhainen ja vaati selitystä miksi minulla oli viisi eri sähköpostia (henkilökohtainen, vanha työsähköposti, koulun sähköposti ja kaksi vanhaa sähköpostia jollekin satavuotta sitten kirjoittamalle blogille, ja toinen minkä salasanaa en muista enkä koskaan päässyt sisään). Jonkun niistä oli pakko olla se, mitä kautta otan yhteyttä eksääni tai viestittelen muuten vaan muiden miesten kanssa. Tottakai.

Tuntuu että tämä lista on loputon. Olemme olleet vasta kolme vuotta yhdessä, hän on parhaillaan aivan ihana, todella komea ja meille klikkaa seksielämä yks yhteen ja hyvinä hetkinä tuntuu kun tanssisi ruusuilla. MUTTA tämä järjetön mustasukkaisuus ja todella pitkälle viety digitaalinen väkivalta on kyllä tehnyt osansa, jotta todella odotan sitä että pääsen takaisin työelämään, tienaamaan paremmin rahaa ja pääsen lapsen kanssa lähtemään suhteesta ja alkaa rakentamaan elämää uusiksi. Vaikka se valmiiksi stressaakin, mitä hän sitten keksii.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällä hetkellä tämänlainen mies. 

Alkuaikoina kun vasta tapailimme, tapailin myös muita samalla, niin hänkin. Hän oli varsin hurmaava, ihana ja hauskaa seuraa. Kävimme paljon ulkona ja lomamatkoilla ja mitä nyt ikinä. Jossain vaiheessa hän kuitenkin sai päähänsä että minä olin pettänyt häntä kun olin tapaillut alkuaikoina muita. Tietenkään hän ei laittanut omia tapailujaan samalle lähtöviivalle. Ja tämä päähänpinttymä ei koskaan ole kadonnut. En osannut ottaa sitä muuten kun pienenä mustasukkaisuutena alkuun. 

Tulin raskaaksi melko nopeasti ehkäisystä huolimatta ja koska olen päälle kolmekymppinen, pidin lapsen. Suhde on kuitenkin ollut todella raskas. Mies edelleen käy vähän väliä puhelimen läpi, kaikki sometilit ja niiden viestiketjut, ketä seuraan, kuka seuraa minua, minkä takia ja mistä tunnen nämä henkilöt. Ei auta ollenkaan että olen ollut aikaisemmin some painoitteisessa työssä jossa olen käyttänyt henkilökohtaista sometiliäni töissä edukseni ja siellä on paljon pelkkiä tuttuja, ei ainoastaan perheenjäseniä, sukulaisia tai lähimpiä ystäviä. Ja koska minulla ei jokaiselle miehelle välttämättä ole perusteellista selitystä kuinka tämän tunnen, niin se nakertaa miestä valtavasti ja hän onkin pakottanut minua poistamaan ison osan edellisistä yhteystiedoistani. Hän kun on sitä mieltä etten enää edes tule tarvimaan näitä "turhia henkilöitä" koska vauvan jälkeen hänen mielestään tuskin palaisin tälle alalle, vaan saisin luvan rakentaa jotain _äidille_ paremmin sopivaa työnkuvaa kun joskus kotoa lähden töihin taas.

Jos olen käynyt lenkillä, on saattanut kesken kaiken pyytää paikannusta, samantien, ja koska hänen mielestä jos ei ole salattavaa, se on täysin ok pyytää sellaista. "Miksi sellainen sovellus sitten olisi olemassa?"

Kun kävin kerran ulkona ystävien kanssa, hän selasi pankkitietoja missä baarissa kävin, ja viestitteli samaan aikaan kysyäkseni missä olin, kokeillen jos valehtelen. 

Hän on myös käynyt lukemassa sivuhistoriaa useasti, ei vaan ole älynnyt että näen senkin itse että hän on sen avannut. Vaikka tuskin vähät välittää että huomaan että hän käy seuraamassa mitä luen ja millä sivuilla vierailen.

Hän oli vainoharhainen ja vaati selitystä miksi minulla oli viisi eri sähköpostia (henkilökohtainen, vanha työsähköposti, koulun sähköposti ja kaksi vanhaa sähköpostia jollekin satavuotta sitten kirjoittamalle blogille, ja toinen minkä salasanaa en muista enkä koskaan päässyt sisään). Jonkun niistä oli pakko olla se, mitä kautta otan yhteyttä eksääni tai viestittelen muuten vaan muiden miesten kanssa. Tottakai.

Tuntuu että tämä lista on loputon. Olemme olleet vasta kolme vuotta yhdessä, hän on parhaillaan aivan ihana, todella komea ja meille klikkaa seksielämä yks yhteen ja hyvinä hetkinä tuntuu kun tanssisi ruusuilla. MUTTA tämä järjetön mustasukkaisuus ja todella pitkälle viety digitaalinen väkivalta on kyllä tehnyt osansa, jotta todella odotan sitä että pääsen takaisin työelämään, tienaamaan paremmin rahaa ja pääsen lapsen kanssa lähtemään suhteesta ja alkaa rakentamaan elämää uusiksi. Vaikka se valmiiksi stressaakin, mitä hän sitten keksii.

Olen miettinyt, että sen lisäksi että nämä tyypit eivät osaa aidosti rakastaa eivätkä olla rakkauden kohteena, tekevät ilmeisesti itse niitä samoja paskatemppuja, joista toisia epäilevät. Kuten sinäkin kirjoitat, ettei mies osaa edes laittaa tuossa alkuasetelmassa teitä samalle viivalle eli on täysin sokea omalle toiminnalleen. 

Kaikki on koettu. Kyttäämiset, somen kontrollointi, vakoiluohjelmat yms. Kaiken huippu oli, että mies sai järkyttävät itkupotkiraivarit kun kuuntelin MIEHEN tekemää meditaatiota, jotta saisin nukutuksi. Aamulla hän vielä haukkui minut pystyyn, että olisi saattanut vaikka kuolla vessan lattialle, jonne mielenosoitukseksi meni kuorsaamaan raivottuaan pari tuntia, ja ettei mua voisi vähempää kiinnostaa. Nämä tyypit on oikeasti ihan helevetin sairaita. Pelkään edelleenkin käyttää koneita yms koska sain traumoja kaikista vakoilujutuista.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen tuon vähentyvän naisten oman tietotekniikkaosaamisen lisääntyessä. Oppii tarkkailemaan kotiaan, autoaan, puhelintaan ja läppäriään sekä suojaamaan ne huolella. Silloin jo urkinnan yrittäminen tulee helpommin ilmi ja voi johtaa parisuhteen päättymiseen.

Toki mieskin voi olla digiurkinnan kohde. 

Naisten sen paremmin kuin miestenkin tietotekniikkaosaaminen on vähentymässä, ei lisääntymässä. Nykyään ei osata kuin klähmiä suorakaidetta, kaikki pellin alla liikkuva on häivytetty niin, että sitä on lähes mahdotonta tajuta, eikä se ketään enää kiinnostakaan.