Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väkivaltaisessa suhteessa on usein myös digitaalista väkivaltaa
21.07.2020 |
Digitaalinen väkivalta on parisuhdeväkivaltaa, tai suhteen jälkeistä väkivaltaa. Siinä käytetään digitaalisia tegnologioita, kuten älypuhelinta, tietokonetta, sosiaalista mediaa, sähköpostia tai paikannuslaitteita.
Voimakasta kontrollia sisältävissä suhteissa on usein myös digitaalista väkivaltaa. Kumppanin katse on kokoajan läsnä, eikä sitä pääse mihinkään karkuun. Kumppanilla voi olla tietoa, jota hänellä ei pitäisi olla. Sosiaalista mediaa hän voi käyttää häpäisyn välineenä.
Puoliso soittaa tarkastuspuheluita, suuttuu whats up keskusteluista muiden kanssa, on asentanut vakoiluohjelman tietokoneeseesi, ohjaa sähköpostisi omaansa, pakottaa sinut näyttämään viestisi, murtautuu sähköpostiisi, tuhoaa tietokoneelta tärkeitä valokuviasi, määrää kuka saa olla facebook kaverisi, näyttää alastonkuvasi kavereilleen tai levittää netissä.
Puoliso kuuntelee itkuhälyttimen kautta, mitä juttelet siskosi kautta keittiössä, hän asentaa vakoiluohjelman puhelimeesi ja seuraa sitä kautta kaikkea, mitä teet. Ex lähettää viestejä, joissa välillä uhkaa väkivallalla, välillä vannoo ikuista rakkautta.
Sosiaalinen väkivalta voi olla ylläkuvatun kaltaista ja siitä voit lukea lisää, esimerkiksi me naisten artikkelista: "Salakuuntelua itkuhälyttimillä, seurantalaitteita ja vakoiluohjelmia- tällaista on digiväkivalta suomalaisissa parisuhteissa"
Oletko sinä tai läheisesi kokenut digiväkivaltaa?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja palstamammat on jo vuosikausia tutkineet miestensä puhelimet. Mutta vain tyttö on taas uhri
Tuossahan juuri todettiin kommentissa että ihan hyvin voi mieskin olla uhri.
Yhden kommentin sivulauseessa. Aloitus uhriuttaa vain naiset. Hyvin femspleinattu taas
Aloituksen tarkoitus ei ole todellakaan uhriuttaa pelkästään toista sukupuolta. Miksi niin luulet? Väkivaltaa kokee parisuhteissa sekä miehet että naiset. Tiedän, että miesten kokema väkivalta on vaiettu asia ja sitä vähätellään. Osaan nimetä lähipiiristä heti kolme parisuhdetta, joissa tiedän naisen olevan suhteessa ainakin henkisesti väkivaltainen. -ap
Luepas kuule se oma aloituksesi uudelleen ja mieti kaksi kertaa kumpaa sukupuolta siinä syyllistetään.
Kun puhutaan ihan järjestelmällisestä vainoamisesta, vakoilusta, toimista jotka menevät viestien lukemista pidemmälle, uskaltaisin väittää miesten osuuden olevan jonkin verran naisia suurempi. Tämä ihan siitä syystä, että sosio- ja muita -paatteja on miehissä enemmän kuin naisissa.
Naiset taas ovat keskimäärin uteliaampia ja saattavat syyllistyä miehiä useammin viestien lukemiseen tms. Tai sitten ei, itse en ole koskaan lukenut toisen viestejä, mutta mies (ex) on lukenut omiani.
Tärkeintä on se, että kevyempi ja raskaampi toisen rajojen omavaltainen ylittäminen sekä väkivalta on väärin, teki sen kuka tahansa.
Tulihan ne miesvihat, naisen uhriuttamiset ja miesten leimaamiset sieltä taas kerran
Lainaapa tähän nyt yllä olevasta teksistä se kohta, missä on miesvihaa. MIesviha ei ilmeisesti olekaan kovin paha juttu, kun ei se ole vihaa ollenkaan?
Yleistäpä samalla tavalla minkä tahansa etnisen ryhmän jäseniä, ja olet vihapuhuja.
Ihan oikeastiko ette näe omaa käytöstänne? Väkivaltaa sekin.
Mitä VIHAA se on, että toteaa, että miehet ovat useammin psykopaatteja kuin naiset? Insinööreistä enemmistö on miehiä. Useammalla miehellä kuin naisella kasvaa parta. Naisilla on useammin rinnat kuin miehillä.
Jotain on pielessä omassa päässäsi, jos asioista ei voi puhua asioina vaan se muutetaan ihan muuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hieman eri asia vilkaista puolison puhelinta sen soidessa, kuin asentaa toisen läppärille/puhelimeen vakoiluohjelmia.....
Miksi pitää edes vilkaista soidessa? Kyllä se puoliso kertoo, jos soittajan asia liittyy jotenkin sinuunkin.
Enpä ole ajatellutkaan olevani väkivaltainen, kun vilkaisen mieheni puhelimeen sen soidessa ja huudan hälle et äitis soittaa. Sit ukko huutaa takasin et vastaa sille, mitä sillä on asiaa.
Yleensä ne, jotka siitä puhelimen pyhyydestä pitävät tiukimmin kiinni ja isointa ääntä, ovat niitä jotka piilottelevat ja salailevat jotain.
Ei mulla ainakaan tuota ongelmaa että mies on vierellä jos selailen nettiä. Tai jos en pääse vastaamaan niin on normaalia sanoa et "katsotko kuka soittaa". Saa myös vapaasti olla tietokoneellani tai käyttää puhelimeni nettiä jos oma ei toimi.
Toivoisin toki että toimii molempiin suuntiin.
Voi luoja että kaipaan lankapuhelimia, ei silloin ollut näin ongelmallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja palstamammat on jo vuosikausia tutkineet miestensä puhelimet. Mutta vain tyttö on taas uhri
Tuossahan juuri todettiin kommentissa että ihan hyvin voi mieskin olla uhri.
Yhden kommentin sivulauseessa. Aloitus uhriuttaa vain naiset. Hyvin femspleinattu taas
Aloituksen tarkoitus ei ole todellakaan uhriuttaa pelkästään toista sukupuolta. Miksi niin luulet? Väkivaltaa kokee parisuhteissa sekä miehet että naiset. Tiedän, että miesten kokema väkivalta on vaiettu asia ja sitä vähätellään. Osaan nimetä lähipiiristä heti kolme parisuhdetta, joissa tiedän naisen olevan suhteessa ainakin henkisesti väkivaltainen. -ap
Luepas kuule se oma aloituksesi uudelleen ja mieti kaksi kertaa kumpaa sukupuolta siinä syyllistetään.
Kun puhutaan ihan järjestelmällisestä vainoamisesta, vakoilusta, toimista jotka menevät viestien lukemista pidemmälle, uskaltaisin väittää miesten osuuden olevan jonkin verran naisia suurempi. Tämä ihan siitä syystä, että sosio- ja muita -paatteja on miehissä enemmän kuin naisissa.
Naiset taas ovat keskimäärin uteliaampia ja saattavat syyllistyä miehiä useammin viestien lukemiseen tms. Tai sitten ei, itse en ole koskaan lukenut toisen viestejä, mutta mies (ex) on lukenut omiani.
Tärkeintä on se, että kevyempi ja raskaampi toisen rajojen omavaltainen ylittäminen sekä väkivalta on väärin, teki sen kuka tahansa.
Tulihan ne miesvihat, naisen uhriuttamiset ja miesten leimaamiset sieltä taas kerran
Lainaapa tähän nyt yllä olevasta teksistä se kohta, missä on miesvihaa. MIesviha ei ilmeisesti olekaan kovin paha juttu, kun ei se ole vihaa ollenkaan?
Yleistäpä samalla tavalla minkä tahansa etnisen ryhmän jäseniä, ja olet vihapuhuja.
Ihan oikeastiko ette näe omaa käytöstänne? Väkivaltaa sekin.
Mitä VIHAA se on, että toteaa, että miehet ovat useammin psykopaatteja kuin naiset? Insinööreistä enemmistö on miehiä. Useammalla miehellä kuin naisella kasvaa parta. Naisilla on useammin rinnat kuin miehillä.
Jotain on pielessä omassa päässäsi, jos asioista ei voi puhua asioina vaan se muutetaan ihan muuksi.
Koitapa yleistää vaikka jonkun lähi-idän maan miehet väkivaltaisiksi psykopaateiksi? Anna mennä, kokeile ihmeessä.
Kovasti tuntuu ottavan omat vihapuheesi ja väkivaltaisuutesi tunteidesi päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hieman eri asia vilkaista puolison puhelinta sen soidessa, kuin asentaa toisen läppärille/puhelimeen vakoiluohjelmia.....
Miksi pitää edes vilkaista soidessa? Kyllä se puoliso kertoo, jos soittajan asia liittyy jotenkin sinuunkin.
Mitä sä salaat jos puhelintasi ei saa edes vilkaista?
En salaa mitään, salasanan takana toki molemmat puhelimeni ovat, työpuhelimellehan se on ehdoton edellytyskin että se on turvattu. Ja soittajan nimi ei näy, koska puhelin on kotelossa.
Ihan aiheesta digitaalisesta väkivallasta ilmeisesti kirjoitetaan, koskapa heti löytyi ihmisiä, jotka "vilkaisevat kelloa" toisen puhelimesta tai pitävät tarpeellisena katsoa, kuka soittaa. Ainoa tilanne, jossa itse katson puolisoni puhelinta on, jos hän itse on auton ratissa ja pyytää katsomaan kuka soittaa. Yleensä hän jättää silloin vain vastaamatta aivan kuten teen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja palstamammat on jo vuosikausia tutkineet miestensä puhelimet. Mutta vain tyttö on taas uhri
Tuossahan juuri todettiin kommentissa että ihan hyvin voi mieskin olla uhri.
Yhden kommentin sivulauseessa. Aloitus uhriuttaa vain naiset. Hyvin femspleinattu taas
Aloituksen tarkoitus ei ole todellakaan uhriuttaa pelkästään toista sukupuolta. Miksi niin luulet? Väkivaltaa kokee parisuhteissa sekä miehet että naiset. Tiedän, että miesten kokema väkivalta on vaiettu asia ja sitä vähätellään. Osaan nimetä lähipiiristä heti kolme parisuhdetta, joissa tiedän naisen olevan suhteessa ainakin henkisesti väkivaltainen. -ap
Luepas kuule se oma aloituksesi uudelleen ja mieti kaksi kertaa kumpaa sukupuolta siinä syyllistetään.
Kun puhutaan ihan järjestelmällisestä vainoamisesta, vakoilusta, toimista jotka menevät viestien lukemista pidemmälle, uskaltaisin väittää miesten osuuden olevan jonkin verran naisia suurempi. Tämä ihan siitä syystä, että sosio- ja muita -paatteja on miehissä enemmän kuin naisissa.
Naiset taas ovat keskimäärin uteliaampia ja saattavat syyllistyä miehiä useammin viestien lukemiseen tms. Tai sitten ei, itse en ole koskaan lukenut toisen viestejä, mutta mies (ex) on lukenut omiani.
Tärkeintä on se, että kevyempi ja raskaampi toisen rajojen omavaltainen ylittäminen sekä väkivalta on väärin, teki sen kuka tahansa.
Tulihan ne miesvihat, naisen uhriuttamiset ja miesten leimaamiset sieltä taas kerran
Lainaapa tähän nyt yllä olevasta teksistä se kohta, missä on miesvihaa. MIesviha ei ilmeisesti olekaan kovin paha juttu, kun ei se ole vihaa ollenkaan?
Yleistäpä samalla tavalla minkä tahansa etnisen ryhmän jäseniä, ja olet vihapuhuja.
Ihan oikeastiko ette näe omaa käytöstänne? Väkivaltaa sekin.
Mitä VIHAA se on, että toteaa, että miehet ovat useammin psykopaatteja kuin naiset? Insinööreistä enemmistö on miehiä. Useammalla miehellä kuin naisella kasvaa parta. Naisilla on useammin rinnat kuin miehillä.
Jotain on pielessä omassa päässäsi, jos asioista ei voi puhua asioina vaan se muutetaan ihan muuksi.
Koitapa yleistää vaikka jonkun lähi-idän maan miehet väkivaltaisiksi psykopaateiksi? Anna mennä, kokeile ihmeessä.
Kovasti tuntuu ottavan omat vihapuheesi ja väkivaltaisuutesi tunteidesi päälle.
Ymmärtääkseni miesten psykopatia on globaalilla tasolla yleisempää, joten kattaa myös lähi-idän. Sen sijaan en väitä, etteikö psykopaatteja olisi myös naisissa.
Kusipäitä, valehtelijoita ja itsekkäitä ihmisiä on molemmissa sukupuolissa, mutta puhun ihan diagnosoitavasta tilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hieman eri asia vilkaista puolison puhelinta sen soidessa, kuin asentaa toisen läppärille/puhelimeen vakoiluohjelmia.....
Miksi pitää edes vilkaista soidessa? Kyllä se puoliso kertoo, jos soittajan asia liittyy jotenkin sinuunkin.
En ihan ymmärrä miksi sitä ei saisi edes vilkaista? Varsinkin jos puhelin on lähellä ja puoliso viereisessä huoneessa. Pitää siis olla noteeraamatta soitto? Mitä sanot kun puoliso kysyy miksi et sanonut et puhelin soi?
Mitäs sit kun se ois jotain tärkeää eikä puoliso itse tarkista tuntikausiin? "Äitis joutui hätäleikkaukseen eikä ehkä selviä, mutta enpähän koskenut puhelimees!"
Ihan älyvapaata tommonen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hieman eri asia vilkaista puolison puhelinta sen soidessa, kuin asentaa toisen läppärille/puhelimeen vakoiluohjelmia.....
Miksi pitää edes vilkaista soidessa? Kyllä se puoliso kertoo, jos soittajan asia liittyy jotenkin sinuunkin.
Enpä ole ajatellutkaan olevani väkivaltainen, kun vilkaisen mieheni puhelimeen sen soidessa ja huudan hälle et äitis soittaa. Sit ukko huutaa takasin et vastaa sille, mitä sillä on asiaa.
Yleensä ne, jotka siitä puhelimen pyhyydestä pitävät tiukimmin kiinni ja isointa ääntä, ovat niitä jotka piilottelevat ja salailevat jotain.
Ei mulla ainakaan tuota ongelmaa että mies on vierellä jos selailen nettiä. Tai jos en pääse vastaamaan niin on normaalia sanoa et "katsotko kuka soittaa". Saa myös vapaasti olla tietokoneellani tai käyttää puhelimeni nettiä jos oma ei toimi.
Toivoisin toki että toimii molempiin suuntiin.Voi luoja että kaipaan lankapuhelimia, ei silloin ollut näin ongelmallista.
Minulla ei ole salattavaa, mutta se, että entinen avopuoliso penkoi asioita ja teki todella viheliäisiä temppuja, on saanut minut arvostamaan entistä enemmän sitä, että minulla on itsemääräämisoikeus omaan yksityisyyteeni ja jaan sitä haluamallani tavalla, en kenenkään muun määrittämällä tavalla.
Koska arvaatko mitä. Se, ettei eksä löytänyt mitään ei todellakaan ratkaissut yhtään mitään. Hän vaan piti minua viekkaana viattoman sijaan ja alkoi myös kohdella minua sen mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Digitaalinen väkivalta on mulle uusi termi mutta tuttu juttu. Omassa entisessä suhteessani se oli mulle aiemmin vain henkisen väkivallan jatke ja eräs ilmentymä mutta voi kai sen eritellä omaksi kategoriakseenkin.
Vyyhti lähti aukeamaan kun ex jäi kiinni murtautumisestaan työpuhelimeeni. Oli sohlannut sen SIM-lukkoon tutkiessaan sitä yöllä, kun nukuin. Oli lukenut keskusteluitani, ja ties mitä muuta. Myöhemmin selvisi, että oli myös tutkinut tiliotteeni, penkonut tiedostoja tietokoneelta, sekä seurannut vuosikausia tietämättäni netin käyttöäni tutkimalla sivuhistoriaa ja stalkkaamalla keskustelupalstoilla. Osa puuhasta oli kestänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Ilmeni sairaalloista mustasukkaisuutta jo suhteen alkuajoista lähtien. Mulle se ei ollut suoraan ilmennyt mutta jälkikäteen ymmärsin yhteyden moniin asioihin. Oli halunnut vuosia sitten asentaa erilaisia jäljitys/paikannussovelluksia työkännykkääni. Oli udellut facebook-kavereistani ja stalkannut näitä itse, myös keräten netistä löytyvää dataa ja luoden ihan mielikuvituksellisia yhteyksiä ja tarinoita pettämispuuhistani, myös yhdistellen eri ihmistenkin, jopa täysin tuntemattomien tietoja keskenään. Oli soittanut tarkistussoittoja työmatkalle ja tarkkaillut kuuluuko taustalta epäilyttäviä ääniä jne. Kaiken paljastuessa minulle olin aika tyrmistynyt, kokonaisuus oli suorastaan vainoharhainen. Pitkän suhteemme koko luottamuspohja katosi täydellisesti. Tai siis tajusin että sitä ei koskaan hänen puoleltaan ollutkaan ja kaikki tämä digiväkivalta murensi tehokkaasti omankin luottamukseni. Täysin.
Se yhdessä suhteen muun henkisen väkivallan kanssa olikin sitten johtava eroon vääjäämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hieman eri asia vilkaista puolison puhelinta sen soidessa, kuin asentaa toisen läppärille/puhelimeen vakoiluohjelmia.....
Miksi pitää edes vilkaista soidessa? Kyllä se puoliso kertoo, jos soittajan asia liittyy jotenkin sinuunkin.
Enpä ole ajatellutkaan olevani väkivaltainen, kun vilkaisen mieheni puhelimeen sen soidessa ja huudan hälle et äitis soittaa. Sit ukko huutaa takasin et vastaa sille, mitä sillä on asiaa.
Yleensä ne, jotka siitä puhelimen pyhyydestä pitävät tiukimmin kiinni ja isointa ääntä, ovat niitä jotka piilottelevat ja salailevat jotain.
Ei mulla ainakaan tuota ongelmaa että mies on vierellä jos selailen nettiä. Tai jos en pääse vastaamaan niin on normaalia sanoa et "katsotko kuka soittaa". Saa myös vapaasti olla tietokoneellani tai käyttää puhelimeni nettiä jos oma ei toimi.
Toivoisin toki että toimii molempiin suuntiin.Voi luoja että kaipaan lankapuhelimia, ei silloin ollut näin ongelmallista.
Tuo salailuväite on lapsellinen. Edelleen väitän, että tämä digitaalinen väkivalta on aiheena arka niille, joiden mielestä puolison laitetta pitää päästä käyttämään (lue: tutkimaan). Meillä ei tulisi kuuloonkaan käyttää toisen tietokonetta vaan molemmilla on oma. Työkoneellani salasana on aivan ehdoton, saisin luultavasti potkut jos päästäisin ulkopuolisen koneelleni. Sama pätee puhelimiin. En ymmärrä, miksi minun pitäisi tietää, kuka puolisolleni soittaa tai mitä hän viestittelee jne. Eikä itselläni ole sen suurempaa salattavaa kuin tämä palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hieman eri asia vilkaista puolison puhelinta sen soidessa, kuin asentaa toisen läppärille/puhelimeen vakoiluohjelmia.....
Miksi pitää edes vilkaista soidessa? Kyllä se puoliso kertoo, jos soittajan asia liittyy jotenkin sinuunkin.
En ihan ymmärrä miksi sitä ei saisi edes vilkaista? Varsinkin jos puhelin on lähellä ja puoliso viereisessä huoneessa. Pitää siis olla noteeraamatta soitto? Mitä sanot kun puoliso kysyy miksi et sanonut et puhelin soi?
Mitäs sit kun se ois jotain tärkeää eikä puoliso itse tarkista tuntikausiin? "Äitis joutui hätäleikkaukseen eikä ehkä selviä, mutta enpähän koskenut puhelimees!"Ihan älyvapaata tommonen.
Jos puolisoni puhelin soi ja hän on kuuloetäisyydellä, huudan että "puhelimesi soi". Jos tiedän hänen odottavan jotain puhelua, kiikutan puhelimen hänelle. En avaa sen kantta.
Jos hän ei ole kuuloetäisyydellä, kerron hänen palattuaan, että hänen puhelimensa soi sillä aikaa kun hän oli pois. Ei mitään syytä katsoa, kuka yritti soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja palstamammat on jo vuosikausia tutkineet miestensä puhelimet. Mutta vain tyttö on taas uhri
Tuossahan juuri todettiin kommentissa että ihan hyvin voi mieskin olla uhri.
Yhden kommentin sivulauseessa. Aloitus uhriuttaa vain naiset. Hyvin femspleinattu taas
Aloituksen tarkoitus ei ole todellakaan uhriuttaa pelkästään toista sukupuolta. Miksi niin luulet? Väkivaltaa kokee parisuhteissa sekä miehet että naiset. Tiedän, että miesten kokema väkivalta on vaiettu asia ja sitä vähätellään. Osaan nimetä lähipiiristä heti kolme parisuhdetta, joissa tiedän naisen olevan suhteessa ainakin henkisesti väkivaltainen. -ap
Luepas kuule se oma aloituksesi uudelleen ja mieti kaksi kertaa kumpaa sukupuolta siinä syyllistetään.
Kun puhutaan ihan järjestelmällisestä vainoamisesta, vakoilusta, toimista jotka menevät viestien lukemista pidemmälle, uskaltaisin väittää miesten osuuden olevan jonkin verran naisia suurempi. Tämä ihan siitä syystä, että sosio- ja muita -paatteja on miehissä enemmän kuin naisissa.
Naiset taas ovat keskimäärin uteliaampia ja saattavat syyllistyä miehiä useammin viestien lukemiseen tms. Tai sitten ei, itse en ole koskaan lukenut toisen viestejä, mutta mies (ex) on lukenut omiani.
Tärkeintä on se, että kevyempi ja raskaampi toisen rajojen omavaltainen ylittäminen sekä väkivalta on väärin, teki sen kuka tahansa.
Tulihan ne miesvihat, naisen uhriuttamiset ja miesten leimaamiset sieltä taas kerran
Lainaapa tähän nyt yllä olevasta teksistä se kohta, missä on miesvihaa. MIesviha ei ilmeisesti olekaan kovin paha juttu, kun ei se ole vihaa ollenkaan?
Yleistäpä samalla tavalla minkä tahansa etnisen ryhmän jäseniä, ja olet vihapuhuja.
Ihan oikeastiko ette näe omaa käytöstänne? Väkivaltaa sekin.
Mitä VIHAA se on, että toteaa, että miehet ovat useammin psykopaatteja kuin naiset? Insinööreistä enemmistö on miehiä. Useammalla miehellä kuin naisella kasvaa parta. Naisilla on useammin rinnat kuin miehillä.
Jotain on pielessä omassa päässäsi, jos asioista ei voi puhua asioina vaan se muutetaan ihan muuksi.
Koitapa yleistää vaikka jonkun lähi-idän maan miehet väkivaltaisiksi psykopaateiksi? Anna mennä, kokeile ihmeessä.
Kovasti tuntuu ottavan omat vihapuheesi ja väkivaltaisuutesi tunteidesi päälle.
Ymmärtääkseni miesten psykopatia on globaalilla tasolla yleisempää, joten kattaa myös lähi-idän. Sen sijaan en väitä, etteikö psykopaatteja olisi myös naisissa.
Kusipäitä, valehtelijoita ja itsekkäitä ihmisiä on molemmissa sukupuolissa, mutta puhun ihan diagnosoitavasta tilasta.
Ja kuinkahan YLEISTÄ se miesten psykopatia on, arvon vihapuhuja ja leimaaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettynyt mies kirjoitti:
Digitaalinen väkivalta on mulle uusi termi mutta tuttu juttu. Omassa entisessä suhteessani se oli mulle aiemmin vain henkisen väkivallan jatke ja eräs ilmentymä mutta voi kai sen eritellä omaksi kategoriakseenkin.
Vyyhti lähti aukeamaan kun ex jäi kiinni murtautumisestaan työpuhelimeeni. Oli sohlannut sen SIM-lukkoon tutkiessaan sitä yöllä, kun nukuin. Oli lukenut keskusteluitani, ja ties mitä muuta. Myöhemmin selvisi, että oli myös tutkinut tiliotteeni, penkonut tiedostoja tietokoneelta, sekä seurannut vuosikausia tietämättäni netin käyttöäni tutkimalla sivuhistoriaa ja stalkkaamalla keskustelupalstoilla. Osa puuhasta oli kestänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Ilmeni sairaalloista mustasukkaisuutta jo suhteen alkuajoista lähtien. Mulle se ei ollut suoraan ilmennyt mutta jälkikäteen ymmärsin yhteyden moniin asioihin. Oli halunnut vuosia sitten asentaa erilaisia jäljitys/paikannussovelluksia työkännykkääni. Oli udellut facebook-kavereistani ja stalkannut näitä itse, myös keräten netistä löytyvää dataa ja luoden ihan mielikuvituksellisia yhteyksiä ja tarinoita pettämispuuhistani, myös yhdistellen eri ihmistenkin, jopa täysin tuntemattomien tietoja keskenään. Oli soittanut tarkistussoittoja työmatkalle ja tarkkaillut kuuluuko taustalta epäilyttäviä ääniä jne. Kaiken paljastuessa minulle olin aika tyrmistynyt, kokonaisuus oli suorastaan vainoharhainen. Pitkän suhteemme koko luottamuspohja katosi täydellisesti. Tai siis tajusin että sitä ei koskaan hänen puoleltaan ollutkaan ja kaikki tämä digiväkivalta murensi tehokkaasti omankin luottamukseni. Täysin.
Se yhdessä suhteen muun henkisen väkivallan kanssa olikin sitten johtava eroon vääjäämättä.
Minulle selvisi osa eksän nuuskimisista ja tekemisistä vasta suhteen päätyttyä enkä varmasti tiedä kaikkea tänä päivänäkään. Siitä on jo viisitoista vuotta, kun suhteemme päättyi, mutta edelleen olen todella vihainen, kun asia nousee pinnalle. Tunnen itseni tietyllä tavalla raiskatuksi. Rajani ja yksityisyyteni on ylitetty, luottamus petetty eikä vastapuoli rakastanut minua lainkaan, ihan hukattuja vuosia.
Hänkin keksi päässään tarinoita onkimistaan "tiedon"muruista, kun ei niistä itsellään mitään selvinnyt, koska mitään selvittävää ei edes ollut. Hän oli yhteydessä edelliseen suhteeseeni ja keksi erittäin ruman valheellisen juonen. Hän oli yhteydessä suhteeksi kuvittelemaansa yhteistyökumppaniini. Hän luki kirjeeni ja kalenterini jne. Hän kertoili minulle satuja ystävistäni, jotta suuttuisin heille enkä luottaisi heihin.
Ja edelleen hän omassa päässään on vakuuttunut olevansa oikeassa siinä, että minä olin pettäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hieman eri asia vilkaista puolison puhelinta sen soidessa, kuin asentaa toisen läppärille/puhelimeen vakoiluohjelmia.....
Miksi pitää edes vilkaista soidessa? Kyllä se puoliso kertoo, jos soittajan asia liittyy jotenkin sinuunkin.
En ihan ymmärrä miksi sitä ei saisi edes vilkaista? Varsinkin jos puhelin on lähellä ja puoliso viereisessä huoneessa. Pitää siis olla noteeraamatta soitto? Mitä sanot kun puoliso kysyy miksi et sanonut et puhelin soi?
Mitäs sit kun se ois jotain tärkeää eikä puoliso itse tarkista tuntikausiin? "Äitis joutui hätäleikkaukseen eikä ehkä selviä, mutta enpähän koskenut puhelimees!"Ihan älyvapaata tommonen.
Jos puolisoni puhelin soi ja hän on kuuloetäisyydellä, huudan että "puhelimesi soi". Jos tiedän hänen odottavan jotain puhelua, kiikutan puhelimen hänelle. En avaa sen kantta.
Jos hän ei ole kuuloetäisyydellä, kerron hänen palattuaan, että hänen puhelimensa soi sillä aikaa kun hän oli pois. Ei mitään syytä katsoa, kuka yritti soittaa.
Teillä on noin. Se on ihan ok. Monilla muilla ei ole noin. Työvälineiden salaamisen ymmärrän täysin, mutta kotivälineissä omissa suhteissani on aina ollut yhteiskäyttöä, toisen puhelimeen on voitu vastata jne. Viestejä en kyllä menisi lukemaan keneltäkään ilman lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt mies kirjoitti:
Digitaalinen väkivalta on mulle uusi termi mutta tuttu juttu. Omassa entisessä suhteessani se oli mulle aiemmin vain henkisen väkivallan jatke ja eräs ilmentymä mutta voi kai sen eritellä omaksi kategoriakseenkin.
Vyyhti lähti aukeamaan kun ex jäi kiinni murtautumisestaan työpuhelimeeni. Oli sohlannut sen SIM-lukkoon tutkiessaan sitä yöllä, kun nukuin. Oli lukenut keskusteluitani, ja ties mitä muuta. Myöhemmin selvisi, että oli myös tutkinut tiliotteeni, penkonut tiedostoja tietokoneelta, sekä seurannut vuosikausia tietämättäni netin käyttöäni tutkimalla sivuhistoriaa ja stalkkaamalla keskustelupalstoilla. Osa puuhasta oli kestänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Ilmeni sairaalloista mustasukkaisuutta jo suhteen alkuajoista lähtien. Mulle se ei ollut suoraan ilmennyt mutta jälkikäteen ymmärsin yhteyden moniin asioihin. Oli halunnut vuosia sitten asentaa erilaisia jäljitys/paikannussovelluksia työkännykkääni. Oli udellut facebook-kavereistani ja stalkannut näitä itse, myös keräten netistä löytyvää dataa ja luoden ihan mielikuvituksellisia yhteyksiä ja tarinoita pettämispuuhistani, myös yhdistellen eri ihmistenkin, jopa täysin tuntemattomien tietoja keskenään. Oli soittanut tarkistussoittoja työmatkalle ja tarkkaillut kuuluuko taustalta epäilyttäviä ääniä jne. Kaiken paljastuessa minulle olin aika tyrmistynyt, kokonaisuus oli suorastaan vainoharhainen. Pitkän suhteemme koko luottamuspohja katosi täydellisesti. Tai siis tajusin että sitä ei koskaan hänen puoleltaan ollutkaan ja kaikki tämä digiväkivalta murensi tehokkaasti omankin luottamukseni. Täysin.
Se yhdessä suhteen muun henkisen väkivallan kanssa olikin sitten johtava eroon vääjäämättä.
Minulle selvisi osa eksän nuuskimisista ja tekemisistä vasta suhteen päätyttyä enkä varmasti tiedä kaikkea tänä päivänäkään. Siitä on jo viisitoista vuotta, kun suhteemme päättyi, mutta edelleen olen todella vihainen, kun asia nousee pinnalle. Tunnen itseni tietyllä tavalla raiskatuksi. Rajani ja yksityisyyteni on ylitetty, luottamus petetty eikä vastapuoli rakastanut minua lainkaan, ihan hukattuja vuosia.
Hänkin keksi päässään tarinoita onkimistaan "tiedon"muruista, kun ei niistä itsellään mitään selvinnyt, koska mitään selvittävää ei edes ollut. Hän oli yhteydessä edelliseen suhteeseeni ja keksi erittäin ruman valheellisen juonen. Hän oli yhteydessä suhteeksi kuvittelemaansa yhteistyökumppaniini. Hän luki kirjeeni ja kalenterini jne. Hän kertoili minulle satuja ystävistäni, jotta suuttuisin heille enkä luottaisi heihin.
Ja edelleen hän omassa päässään on vakuuttunut olevansa oikeassa siinä, että minä olin pettäjä.
Jaan nuo tuntemuksesi henkisestä raiskaamisesta ja vuosien hukkaamisesta tietyllä tapaa. Muun sekoilun kanssa (raivoaminen, riitely, mitätöinti) tavallaan pystyi tulemaan toimeen kun se oli koko ajan vuorovaikutteista ja tilanteissa läsnä, käsiteltävissä sitä mukaa kun ilmeni. Tuo digiväkivalta ja siihen liittyvät isot jutut ilmenivät jälkikäteen ja ikäänkuin paljastivat koko suhteen olleen aina pelkkää feikkiä. Ei ollutkaan sitä rakkautta, ei koskaan ollut, mitä luulin. Se oli ihan järkyttävää paskaa alkaa sulatella. Omalla kohdalla käytännössä koko aikuisikä olikin ollut suurelta osin valhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt mies kirjoitti:
Digitaalinen väkivalta on mulle uusi termi mutta tuttu juttu. Omassa entisessä suhteessani se oli mulle aiemmin vain henkisen väkivallan jatke ja eräs ilmentymä mutta voi kai sen eritellä omaksi kategoriakseenkin.
Vyyhti lähti aukeamaan kun ex jäi kiinni murtautumisestaan työpuhelimeeni. Oli sohlannut sen SIM-lukkoon tutkiessaan sitä yöllä, kun nukuin. Oli lukenut keskusteluitani, ja ties mitä muuta. Myöhemmin selvisi, että oli myös tutkinut tiliotteeni, penkonut tiedostoja tietokoneelta, sekä seurannut vuosikausia tietämättäni netin käyttöäni tutkimalla sivuhistoriaa ja stalkkaamalla keskustelupalstoilla. Osa puuhasta oli kestänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Ilmeni sairaalloista mustasukkaisuutta jo suhteen alkuajoista lähtien. Mulle se ei ollut suoraan ilmennyt mutta jälkikäteen ymmärsin yhteyden moniin asioihin. Oli halunnut vuosia sitten asentaa erilaisia jäljitys/paikannussovelluksia työkännykkääni. Oli udellut facebook-kavereistani ja stalkannut näitä itse, myös keräten netistä löytyvää dataa ja luoden ihan mielikuvituksellisia yhteyksiä ja tarinoita pettämispuuhistani, myös yhdistellen eri ihmistenkin, jopa täysin tuntemattomien tietoja keskenään. Oli soittanut tarkistussoittoja työmatkalle ja tarkkaillut kuuluuko taustalta epäilyttäviä ääniä jne. Kaiken paljastuessa minulle olin aika tyrmistynyt, kokonaisuus oli suorastaan vainoharhainen. Pitkän suhteemme koko luottamuspohja katosi täydellisesti. Tai siis tajusin että sitä ei koskaan hänen puoleltaan ollutkaan ja kaikki tämä digiväkivalta murensi tehokkaasti omankin luottamukseni. Täysin.
Se yhdessä suhteen muun henkisen väkivallan kanssa olikin sitten johtava eroon vääjäämättä.
Minulle selvisi osa eksän nuuskimisista ja tekemisistä vasta suhteen päätyttyä enkä varmasti tiedä kaikkea tänä päivänäkään. Siitä on jo viisitoista vuotta, kun suhteemme päättyi, mutta edelleen olen todella vihainen, kun asia nousee pinnalle. Tunnen itseni tietyllä tavalla raiskatuksi. Rajani ja yksityisyyteni on ylitetty, luottamus petetty eikä vastapuoli rakastanut minua lainkaan, ihan hukattuja vuosia.
Hänkin keksi päässään tarinoita onkimistaan "tiedon"muruista, kun ei niistä itsellään mitään selvinnyt, koska mitään selvittävää ei edes ollut. Hän oli yhteydessä edelliseen suhteeseeni ja keksi erittäin ruman valheellisen juonen. Hän oli yhteydessä suhteeksi kuvittelemaansa yhteistyökumppaniini. Hän luki kirjeeni ja kalenterini jne. Hän kertoili minulle satuja ystävistäni, jotta suuttuisin heille enkä luottaisi heihin.
Ja edelleen hän omassa päässään on vakuuttunut olevansa oikeassa siinä, että minä olin pettäjä.
Jaan nuo tuntemuksesi henkisestä raiskaamisesta ja vuosien hukkaamisesta tietyllä tapaa. Muun sekoilun kanssa (raivoaminen, riitely, mitätöinti) tavallaan pystyi tulemaan toimeen kun se oli koko ajan vuorovaikutteista ja tilanteissa läsnä, käsiteltävissä sitä mukaa kun ilmeni. Tuo digiväkivalta ja siihen liittyvät isot jutut ilmenivät jälkikäteen ja ikäänkuin paljastivat koko suhteen olleen aina pelkkää feikkiä. Ei ollutkaan sitä rakkautta, ei koskaan ollut, mitä luulin. Se oli ihan järkyttävää paskaa alkaa sulatella. Omalla kohdalla käytännössä koko aikuisikä olikin ollut suurelta osin valhetta.
Juuri tuo ajatus siitä, että toinen ei pelaa avoimilla korteilla vaan elää ihan eri maailmassa, valheellisessa, piilossa olevassa maailmassa on todella ahdistava ja sairas. Meilläkin oli pahoja riitoja, mutta se on ihan eri asia, vaikka raskasta sekin.
Minullakin tuo suhde kuitenkin vaikutti elämässäni oleellisesti kahteen isoon juttuun, toiseen hyvään ja toiseen huonoon. Yritän pakottaa itseni katsomaan vain sitä hyvää lopputulosta ja yrittää jotenkin unohtaa sen toisen, muuten tulen liian surulliseksi. Ihan aidosti yritin parhaani tämän eksän kanssa, mutta lopulta tajuan, ettei hän pystynyt vastaanottamaan eikä antamaan rakkautta ja siksi kai oli vakuuttunut, että teen sen jonkun toisen kanssa.
Emme ole tekemisissä, mutta satunnaisesti on ollut joku yhteys. Hän livautti (totta kai tahallisesti, katsoakseen reaktiot) sellaisen tiedon, mitä hänellä ei pitäisi olla. Eli taas uusi kerros sipulista tuli kuorittua ja tunsin itseni taas uudelleen häväistyksi ja loukatuksi ja niin äärimmäisen vihaiseksi. Pitkään.
Kappas, hyvä että asia mielessä. Minulle laajennettuna ongelma, joka jatkuessaan pitää ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt mies kirjoitti:
Digitaalinen väkivalta on mulle uusi termi mutta tuttu juttu. Omassa entisessä suhteessani se oli mulle aiemmin vain henkisen väkivallan jatke ja eräs ilmentymä mutta voi kai sen eritellä omaksi kategoriakseenkin.
Vyyhti lähti aukeamaan kun ex jäi kiinni murtautumisestaan työpuhelimeeni. Oli sohlannut sen SIM-lukkoon tutkiessaan sitä yöllä, kun nukuin. Oli lukenut keskusteluitani, ja ties mitä muuta. Myöhemmin selvisi, että oli myös tutkinut tiliotteeni, penkonut tiedostoja tietokoneelta, sekä seurannut vuosikausia tietämättäni netin käyttöäni tutkimalla sivuhistoriaa ja stalkkaamalla keskustelupalstoilla. Osa puuhasta oli kestänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Ilmeni sairaalloista mustasukkaisuutta jo suhteen alkuajoista lähtien. Mulle se ei ollut suoraan ilmennyt mutta jälkikäteen ymmärsin yhteyden moniin asioihin. Oli halunnut vuosia sitten asentaa erilaisia jäljitys/paikannussovelluksia työkännykkääni. Oli udellut facebook-kavereistani ja stalkannut näitä itse, myös keräten netistä löytyvää dataa ja luoden ihan mielikuvituksellisia yhteyksiä ja tarinoita pettämispuuhistani, myös yhdistellen eri ihmistenkin, jopa täysin tuntemattomien tietoja keskenään. Oli soittanut tarkistussoittoja työmatkalle ja tarkkaillut kuuluuko taustalta epäilyttäviä ääniä jne. Kaiken paljastuessa minulle olin aika tyrmistynyt, kokonaisuus oli suorastaan vainoharhainen. Pitkän suhteemme koko luottamuspohja katosi täydellisesti. Tai siis tajusin että sitä ei koskaan hänen puoleltaan ollutkaan ja kaikki tämä digiväkivalta murensi tehokkaasti omankin luottamukseni. Täysin.
Se yhdessä suhteen muun henkisen väkivallan kanssa olikin sitten johtava eroon vääjäämättä.
Minulle selvisi osa eksän nuuskimisista ja tekemisistä vasta suhteen päätyttyä enkä varmasti tiedä kaikkea tänä päivänäkään. Siitä on jo viisitoista vuotta, kun suhteemme päättyi, mutta edelleen olen todella vihainen, kun asia nousee pinnalle. Tunnen itseni tietyllä tavalla raiskatuksi. Rajani ja yksityisyyteni on ylitetty, luottamus petetty eikä vastapuoli rakastanut minua lainkaan, ihan hukattuja vuosia.
Hänkin keksi päässään tarinoita onkimistaan "tiedon"muruista, kun ei niistä itsellään mitään selvinnyt, koska mitään selvittävää ei edes ollut. Hän oli yhteydessä edelliseen suhteeseeni ja keksi erittäin ruman valheellisen juonen. Hän oli yhteydessä suhteeksi kuvittelemaansa yhteistyökumppaniini. Hän luki kirjeeni ja kalenterini jne. Hän kertoili minulle satuja ystävistäni, jotta suuttuisin heille enkä luottaisi heihin.
Ja edelleen hän omassa päässään on vakuuttunut olevansa oikeassa siinä, että minä olin pettäjä.
Jaan nuo tuntemuksesi henkisestä raiskaamisesta ja vuosien hukkaamisesta tietyllä tapaa. Muun sekoilun kanssa (raivoaminen, riitely, mitätöinti) tavallaan pystyi tulemaan toimeen kun se oli koko ajan vuorovaikutteista ja tilanteissa läsnä, käsiteltävissä sitä mukaa kun ilmeni. Tuo digiväkivalta ja siihen liittyvät isot jutut ilmenivät jälkikäteen ja ikäänkuin paljastivat koko suhteen olleen aina pelkkää feikkiä. Ei ollutkaan sitä rakkautta, ei koskaan ollut, mitä luulin. Se oli ihan järkyttävää paskaa alkaa sulatella. Omalla kohdalla käytännössä koko aikuisikä olikin ollut suurelta osin valhetta.
Juuri tuo ajatus siitä, että toinen ei pelaa avoimilla korteilla vaan elää ihan eri maailmassa, valheellisessa, piilossa olevassa maailmassa on todella ahdistava ja sairas. Meilläkin oli pahoja riitoja, mutta se on ihan eri asia, vaikka raskasta sekin.
Minullakin tuo suhde kuitenkin vaikutti elämässäni oleellisesti kahteen isoon juttuun, toiseen hyvään ja toiseen huonoon. Yritän pakottaa itseni katsomaan vain sitä hyvää lopputulosta ja yrittää jotenkin unohtaa sen toisen, muuten tulen liian surulliseksi. Ihan aidosti yritin parhaani tämän eksän kanssa, mutta lopulta tajuan, ettei hän pystynyt vastaanottamaan eikä antamaan rakkautta ja siksi kai oli vakuuttunut, että teen sen jonkun toisen kanssa.
Emme ole tekemisissä, mutta satunnaisesti on ollut joku yhteys. Hän livautti (totta kai tahallisesti, katsoakseen reaktiot) sellaisen tiedon, mitä hänellä ei pitäisi olla. Eli taas uusi kerros sipulista tuli kuorittua ja tunsin itseni taas uudelleen häväistyksi ja loukatuksi ja niin äärimmäisen vihaiseksi. Pitkään.
Olen myös tulkinnut kaiken takana olleen exän kyvyttömyys ennenkaikkea ottaa vastaan rakkautta siinä, että hän epäili mun sitä sitten jakavan kaikkialle muualle. Kyllä me aikamme sanottiin ääneen ”rakastan sua”, mutta eihän se ole se, mitenkä rakastaminen todella ilmenee. Vastavuoroisena, sekä tunteina että tekoina. Hänellä oli, olen jälkikäteen ymmärtänyt, aina roolisuoritus päällä. Hän esitti yhtä ja salasi todellisen minänsä, tunteensa ja ajatuksena. Ajan mittaan tämä alkoi lopulta rakoilla purkautuen ihan suoranaisena vihana useammin ja rajummin. Sisäinen ristiriita oli kai mahdotonta hallita loputtomiin tms.
Meillä oli pitkä suhde eikä sitä voi täytenä virheenä pitää, oli siinä hyvät hetkensä ja jälkikasvuakin syntyi, mitä en voi mitenkään katua. Suhde vaikutti myös valintoihin elämässä ja niiden osalta sitä miettii joskus, olisko tehnyt toisin jos olisi ollut jotain todellista ja kestävää pohjaa. Mutta turhaa kai se on. Nyt meni näin ja jatkossa sitten vähän viisaampana toivottavasti toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt mies kirjoitti:
Digitaalinen väkivalta on mulle uusi termi mutta tuttu juttu. Omassa entisessä suhteessani se oli mulle aiemmin vain henkisen väkivallan jatke ja eräs ilmentymä mutta voi kai sen eritellä omaksi kategoriakseenkin.
Vyyhti lähti aukeamaan kun ex jäi kiinni murtautumisestaan työpuhelimeeni. Oli sohlannut sen SIM-lukkoon tutkiessaan sitä yöllä, kun nukuin. Oli lukenut keskusteluitani, ja ties mitä muuta. Myöhemmin selvisi, että oli myös tutkinut tiliotteeni, penkonut tiedostoja tietokoneelta, sekä seurannut vuosikausia tietämättäni netin käyttöäni tutkimalla sivuhistoriaa ja stalkkaamalla keskustelupalstoilla. Osa puuhasta oli kestänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Ilmeni sairaalloista mustasukkaisuutta jo suhteen alkuajoista lähtien. Mulle se ei ollut suoraan ilmennyt mutta jälkikäteen ymmärsin yhteyden moniin asioihin. Oli halunnut vuosia sitten asentaa erilaisia jäljitys/paikannussovelluksia työkännykkääni. Oli udellut facebook-kavereistani ja stalkannut näitä itse, myös keräten netistä löytyvää dataa ja luoden ihan mielikuvituksellisia yhteyksiä ja tarinoita pettämispuuhistani, myös yhdistellen eri ihmistenkin, jopa täysin tuntemattomien tietoja keskenään. Oli soittanut tarkistussoittoja työmatkalle ja tarkkaillut kuuluuko taustalta epäilyttäviä ääniä jne. Kaiken paljastuessa minulle olin aika tyrmistynyt, kokonaisuus oli suorastaan vainoharhainen. Pitkän suhteemme koko luottamuspohja katosi täydellisesti. Tai siis tajusin että sitä ei koskaan hänen puoleltaan ollutkaan ja kaikki tämä digiväkivalta murensi tehokkaasti omankin luottamukseni. Täysin.
Se yhdessä suhteen muun henkisen väkivallan kanssa olikin sitten johtava eroon vääjäämättä.
Minulle selvisi osa eksän nuuskimisista ja tekemisistä vasta suhteen päätyttyä enkä varmasti tiedä kaikkea tänä päivänäkään. Siitä on jo viisitoista vuotta, kun suhteemme päättyi, mutta edelleen olen todella vihainen, kun asia nousee pinnalle. Tunnen itseni tietyllä tavalla raiskatuksi. Rajani ja yksityisyyteni on ylitetty, luottamus petetty eikä vastapuoli rakastanut minua lainkaan, ihan hukattuja vuosia.
Hänkin keksi päässään tarinoita onkimistaan "tiedon"muruista, kun ei niistä itsellään mitään selvinnyt, koska mitään selvittävää ei edes ollut. Hän oli yhteydessä edelliseen suhteeseeni ja keksi erittäin ruman valheellisen juonen. Hän oli yhteydessä suhteeksi kuvittelemaansa yhteistyökumppaniini. Hän luki kirjeeni ja kalenterini jne. Hän kertoili minulle satuja ystävistäni, jotta suuttuisin heille enkä luottaisi heihin.
Ja edelleen hän omassa päässään on vakuuttunut olevansa oikeassa siinä, että minä olin pettäjä.
Jaan nuo tuntemuksesi henkisestä raiskaamisesta ja vuosien hukkaamisesta tietyllä tapaa. Muun sekoilun kanssa (raivoaminen, riitely, mitätöinti) tavallaan pystyi tulemaan toimeen kun se oli koko ajan vuorovaikutteista ja tilanteissa läsnä, käsiteltävissä sitä mukaa kun ilmeni. Tuo digiväkivalta ja siihen liittyvät isot jutut ilmenivät jälkikäteen ja ikäänkuin paljastivat koko suhteen olleen aina pelkkää feikkiä. Ei ollutkaan sitä rakkautta, ei koskaan ollut, mitä luulin. Se oli ihan järkyttävää paskaa alkaa sulatella. Omalla kohdalla käytännössä koko aikuisikä olikin ollut suurelta osin valhetta.
Juuri tuo ajatus siitä, että toinen ei pelaa avoimilla korteilla vaan elää ihan eri maailmassa, valheellisessa, piilossa olevassa maailmassa on todella ahdistava ja sairas. Meilläkin oli pahoja riitoja, mutta se on ihan eri asia, vaikka raskasta sekin.
Minullakin tuo suhde kuitenkin vaikutti elämässäni oleellisesti kahteen isoon juttuun, toiseen hyvään ja toiseen huonoon. Yritän pakottaa itseni katsomaan vain sitä hyvää lopputulosta ja yrittää jotenkin unohtaa sen toisen, muuten tulen liian surulliseksi. Ihan aidosti yritin parhaani tämän eksän kanssa, mutta lopulta tajuan, ettei hän pystynyt vastaanottamaan eikä antamaan rakkautta ja siksi kai oli vakuuttunut, että teen sen jonkun toisen kanssa.
Emme ole tekemisissä, mutta satunnaisesti on ollut joku yhteys. Hän livautti (totta kai tahallisesti, katsoakseen reaktiot) sellaisen tiedon, mitä hänellä ei pitäisi olla. Eli taas uusi kerros sipulista tuli kuorittua ja tunsin itseni taas uudelleen häväistyksi ja loukatuksi ja niin äärimmäisen vihaiseksi. Pitkään.
Olen myös tulkinnut kaiken takana olleen exän kyvyttömyys ennenkaikkea ottaa vastaan rakkautta siinä, että hän epäili mun sitä sitten jakavan kaikkialle muualle. Kyllä me aikamme sanottiin ääneen ”rakastan sua”, mutta eihän se ole se, mitenkä rakastaminen todella ilmenee. Vastavuoroisena, sekä tunteina että tekoina. Hänellä oli, olen jälkikäteen ymmärtänyt, aina roolisuoritus päällä. Hän esitti yhtä ja salasi todellisen minänsä, tunteensa ja ajatuksena. Ajan mittaan tämä alkoi lopulta rakoilla purkautuen ihan suoranaisena vihana useammin ja rajummin. Sisäinen ristiriita oli kai mahdotonta hallita loputtomiin tms.
Meillä oli pitkä suhde eikä sitä voi täytenä virheenä pitää, oli siinä hyvät hetkensä ja jälkikasvuakin syntyi, mitä en voi mitenkään katua. Suhde vaikutti myös valintoihin elämässä ja niiden osalta sitä miettii joskus, olisko tehnyt toisin jos olisi ollut jotain todellista ja kestävää pohjaa. Mutta turhaa kai se on. Nyt meni näin ja jatkossa sitten vähän viisaampana toivottavasti toisin.
Meilläkin alkoi vihamielisyys lisääntyä ja lisääntyä loppua kohti. Oltiin yhdessä vajaat kymmenen vuotta. Olen tulkinnut, että se vihamielisyyden lisääntyminen johtui siitä, että hän alkoi pitää minua "valehtelijana", koska ei löytänyt niitä etsimiään todisteita.
Oletko kertonut eksälle, että tiedät hänen teoistaan? Minä en ole uskaltanut eikä siitä tietysti mitään hyötyä olisikaan, mitäänhän hän ei korjaisi eikä edes pyytäisi anteeksi.
- aiempi kirjoittaja
Voi kunpa nää miehet, jotka ovat niin huolissaan miehistä ja miehiin kohdistuvista vääryyksistä, viittisivät panostaa myös naisten kohtaamiin vääryyksiin näin tarmokkaasti.
Maailmasta tulisi nopeasti niin paljon parempi paikka...
Alue: Aihe vapaa
Eli referoit artikkelin? Kerro toki kumpi sukupuoli koko artikkelissa nähdään uhrina? Ja kumpi tekijänä?
Sinunkin motiivisi aloituksen tekoon on aikalailla arvattavissa.