Mieheni on burnoutin rajamailla

Koeta olla päästämättä miestäsi romahdukseen. Vaadi, että hän laatii heti suunnitelman töiden vähentämiseksi ja hakeutuu lääkäriin. Mun miehellä toipuminen romahduksesta vei vuosia, eikä hän edelleenkään kestä stressiä. Mukana tuli kaikkea kivaa kuten paniikkihäiriöoireita, sydänvaivoja jne. Burnout on todella kammottava tila.

sama täällä- mies tekee kesä'llä 14 h päiviä ja 7 pv viikko- itse vastaan perheestä äitinä- nio tähän minä olen tottunut, mutta en miehen väsyneenä perhelle ärjymiseen

t. vaimo

Sano miehellesi, että töissä hänet voidaan aina korvata, mutta perheelleen hän on korvaamaton?

Komppaan nelosta. Ja teetä sillä myös joku nettitesti mielialoihin liittyen.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 12:56"]

Sano miehellesi, että töissä hänet voidaan aina korvata, mutta perheelleen hän on korvaamaton?

[/quote]

Päivän viisaus !

Olen puhunut aiheesta vuosikausia, välillä pahalla ja välillä hyvällä. 

Miehellä on nuoreksi mieheksi todella korkea verenpaine, aiemmin hoikka ja urheilullinen alkaa kerätä keskivartalorasvaa, niskan lihakset jumissa, liikunta jäänyt pois.

Vai onko mieheni jotenkin tavallista kestävämpi, kun on voinut vuosikausia olla tuossa rajalla? 

Ap, ei välttämättä ole mitään 'romahduksen kautta' vaan lopullinen romahdus. Kaikkien mieli ja aivot eivät palaudu koskaan ennalleen kunnon burn outin iskiessä vaan työkyvyttömyys voi jäädä pysyväksi. Eli yrittäisin ihan tosissani saada puolison heräämään tilanteeseen mahdollisimman pian.

Miettikää yhdessä ulospääsyä, kun hänkään ei elä toivomallaan tavalla. Mitä vaihtoehtoja hänellä olisi uudeksi työpaikaksi? Mitkä asiat muuttuisivat muutoksessa parempaan ja mitkä huonompaan? Mitä asioita hän kaipaa - sellaisia jotka nykyinen elämä on vienyt mennessään?

Nyt olisi korkea aika puhaltaa peli poikki, miehesi ei ehkä enään kykene pelastamaan itse itseään, on liian poikki, eikä näe ulospääsyä. Tehkää päätös että lyhentää työpäivän 7 tuntiin, ja tekee uudet aikataulut projektille. Voi aivan hyvin ilmoittaa asiasta esimiehelleen. Ja viikonloppuisin ja iltaisin ei tietokonetta ollenkaan, vaan lepoa, kävelyä ja ruokaa. Voit vielä ap pelastaa miehesi ja perheesi. tsemppiä teille ja koittakaa jaksaa

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:10"]

Nyt olisi korkea aika puhaltaa peli poikki, miehesi ei ehkä enään kykene pelastamaan itse itseään, on liian poikki, eikä näe ulospääsyä. Tehkää päätös että lyhentää työpäivän 7 tuntiin, ja tekee uudet aikataulut projektille. Voi aivan hyvin ilmoittaa asiasta esimiehelleen. Ja viikonloppuisin ja iltaisin ei tietokonetta ollenkaan, vaan lepoa, kävelyä ja ruokaa. Voit vielä ap pelastaa miehesi ja perheesi. tsemppiä teille ja koittakaa jaksaa

[/quote]

jatkan vielä, että ehkä nyt 2 vk lomaa ensin, puhelin kiinni ja sähköposti kiinni, jotta hän saisi lepoa ja vähän etäisyyttä asiaan ja näkisi paremmin kokonaiskuvan, perhe/työ

Hän kaipaa liikuntaa, mille ei viikolla ole aikaa ja viikonloppuisin hän ei jaksa sitä erikseen järjestää. Vapaa-ajan tekemisiä. Kuulostaa, että monet muut ovat vapaalla aktiivisempia ja tekevät monipuolisia asioita, miehellä yhden asian tekeminen (vaikka tunnin lenkki tai ruokakaupassa asiointi) voi olla päivän ponnistus, eli ei jaksa tai "ehdi" enää muuta.

Lomilla ei ole oikein palautunut, koska on luonteeltaan sellainen että lomat on ohjelmoitava nähtävyyksien katseluun jne. Tai jos pysytään kotona, istuu tietokoneella. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:24"]

Hän kaipaa liikuntaa, mille ei viikolla ole aikaa ja viikonloppuisin hän ei jaksa sitä erikseen järjestää. Vapaa-ajan tekemisiä. Kuulostaa, että monet muut ovat vapaalla aktiivisempia ja tekevät monipuolisia asioita, miehellä yhden asian tekeminen (vaikka tunnin lenkki tai ruokakaupassa asiointi) voi olla päivän ponnistus, eli ei jaksa tai "ehdi" enää muuta.

Lomilla ei ole oikein palautunut, koska on luonteeltaan sellainen että lomat on ohjelmoitava nähtävyyksien katseluun jne. Tai jos pysytään kotona, istuu tietokoneella. 

[/quote]

Kaikki viittaa siihen että on autopilotti päällä ja suorittaa elämää, vaan ei oikein jaksa enään.

Tosiaan pitäisi muuttaa nyt sitä totuttua kaavaa ja elämäntyyliä. katso nyt vaikka tuo kohta (11). teidän pitäisi hallita tilannetta, nyt tilanne hallitsee teitä.

Et kuitenkaan voi estää miestä menemästä töihin tai pakottaa lomalle. Miehen on itse päätettävä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 12:38"]

Tekee keskimäärin 10h työpäivä, ajoittain saatava tiettyyn päivämäärään mennessä projekti valmiiksi. Nyt yksi tiiviimpi jakso meneillään. Illalla mies ei luonnollisesti jaksa mitään, selaa nettiä, valvoo pitkään, nukkuu katkonaisesti ja on aamulla ihan poikki.

Sanoi, että ei haluaisi tällaista elämää. Ei osaa rentoutua keskellä viikkoa. Viikonloppuisinkin vastailee työsähköposteihin. 

Voinko tehdä mitään vai onko miehen itse vain herättävä (ehkä romahduksen kautta)? Tämä on jatkunut jo vuosia.

[/quote]

Hajota teidän laajakaista. Toi netti on tässä yhtälössä aika paha, sillä juuri se saa valvomaan illalla myöhään ja tekee unesta levotonta. Muutama sivu tylsänpuoleista kirjaa ei ole ollenkaan yhtä paha.

Mä oon ollut samassa tilanteessa kuin miehesi ja on ehdottoman tärkeää päästä eroon tuosta yönettailusta.

Jotenkin olemme molemmat tottuneet tähän. En tiedä, millaista olisi elämä ihmisen kanssa, jolla on normaalit voimavarat käytössä vapaa-ajalla. Eli jaksaisi ja olisi kiinnostunut jostakin oma-aloitteisesti. Ja tekisi arkiaskareita normaalisti.

Niin, en voi sitoa miestä sänkyyn viikoksi tai pakottaa lääkäriin. MIes vaan on tottunut elämäänsä tällaisena. 

(Sänkyyn sitomisesta tuli mieleen, että seksi kiinnostaa miestä oma-aloitteisesti noin kerran/kk.)

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]

seksi kiinnostaa miestä oma-aloitteisesti noin kerran/kk.)

[/quote] 

Meillä 3x/viikko!

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]

Jotenkin olemme molemmat tottuneet tähän. En tiedä, millaista olisi elämä ihmisen kanssa, jolla on normaalit voimavarat käytössä vapaa-ajalla. Eli jaksaisi ja olisi kiinnostunut jostakin oma-aloitteisesti. Ja tekisi arkiaskareita normaalisti.

Niin, en voi sitoa miestä sänkyyn viikoksi tai pakottaa lääkäriin. MIes vaan on tottunut elämäänsä tällaisena. 

(Sänkyyn sitomisesta tuli mieleen, että seksi kiinnostaa miestä oma-aloitteisesti noin kerran/kk.)

[/quote]

nyt kuulostaa siltä että olet ehkä itsekkin nostanut kädet ylös, etkä kykene tai halua muuttaa tilannetta, eikä ketään tarvitse sitoa sänkyyn, syokää, ulkoilkaa, levätkää, katsokaa kivoja elokuvia. Tehkää kivoja ja helppoja asioita ja jutelkaa ja naurakaa. Jos haluat muutosta ?

ja lue vielä kohta 11

Olen IT-alalla, ja kyllä tuolla tavalla tällä alalla monet elää jopa koko työuransa. Osa jaksaa sitä ylltätävän hyvin, saattavat kestää ihan eläkeikään asti työkuntoisena. Muu elämä siinä tietysti jää paljolti elämättä kyllä, ja osa myös juo liikaa alkoholia hermopaineen tasaamiseen. 

Itsekin elin nuorempana kuten ap:n mies, mutta minulla siitä seurasti burnout jo 32 vuoden iässä. Oma burnouttini oli onneksi siinä mielessä kilttiä lajia, että 4 kk sairaslomaa, jona aikana kävin psykologin kanssa juttelemassa kerran viikossa, palautti työkykyni täysin. Psykologin kanssa juttelu oli olennaista toipumiselleni, koska hän sai minut vakuutettua, että minun ON PAKKO opetella pitämään rajani jos aion pystyä vielä työtäni tekemään. Alkuun väitin aina hänellekin että en voi, tällä alalla pitää vaan tehdä ylitöitä, kaikki tekee niin, mutta hän pysyi kovana ja totesi että ahaa, sitten sinun täytyisi alkaa katsella vaikka postimiehen hommia tai jotain vähemmän stressaavaa...

Yllättäen muuten ei ole tullut töissä mitään ongelmia siitä, että nykyisen en tee yhtään ylitöitä tai kotona töitä, vaikka täällä edelleen enemmistö ihmisistä lähettelee työsähköposteja esim. klo 3 yöllä tai etelänlomilta jne. Pelkästään omassa päässäni oli se luulo että olisi pakko toimia noin tai saa potkut. Eikä saa, ja olen tehokkaampi työntekijäkin nykyisin kun en ole koko ajan väsynyt ja ahdistunut.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:57"]

Olen IT-alalla, ja kyllä tuolla tavalla tällä alalla monet elää jopa koko työuransa. Osa jaksaa sitä ylltätävän hyvin, saattavat kestää ihan eläkeikään asti työkuntoisena. Muu elämä siinä tietysti jää paljolti elämättä kyllä, ja osa myös juo liikaa alkoholia hermopaineen tasaamiseen. 

Itsekin elin nuorempana kuten ap:n mies, mutta minulla siitä seurasti burnout jo 32 vuoden iässä. Oma burnouttini oli onneksi siinä mielessä kilttiä lajia, että 4 kk sairaslomaa, jona aikana kävin psykologin kanssa juttelemassa kerran viikossa, palautti työkykyni täysin. Psykologin kanssa juttelu oli olennaista toipumiselleni, koska hän sai minut vakuutettua, että minun ON PAKKO opetella pitämään rajani jos aion pystyä vielä työtäni tekemään. Alkuun väitin aina hänellekin että en voi, tällä alalla pitää vaan tehdä ylitöitä, kaikki tekee niin, mutta hän pysyi kovana ja totesi että ahaa, sitten sinun täytyisi alkaa katsella vaikka postimiehen hommia tai jotain vähemmän stressaavaa...

Yllättäen muuten ei ole tullut töissä mitään ongelmia siitä, että nykyisen en tee yhtään ylitöitä tai kotona töitä, vaikka täällä edelleen enemmistö ihmisistä lähettelee työsähköposteja esim. klo 3 yöllä tai etelänlomilta jne. Pelkästään omassa päässäni oli se luulo että olisi pakko toimia noin tai saa potkut. Eikä saa, ja olen tehokkaampi työntekijäkin nykyisin kun en ole koko ajan väsynyt ja ahdistunut.

[/quote]

Olin myös IT alalla, olin siinä helvetin oravanpyörässä, jatkuvaa painostusta potkuilla jne. sitten tuli mitta täyteen. eräänä päiva menin pomon luokse ja sanoin että irtisanon itseni, en nyt jaksa,tätä. Hän alkoi anomaan että älä lähde, lopeta ylityöt, ei haittaa heitä ja että minut on valittu tulevaisuuden johtaja porukkaan jne.... palkankorotusta ei tarjonnut, sain jo parempaa palkkaa kuin pomoni. Ja kyllä tuntui hyvältä sanoa että ihan sama, lähden kuitenkin. Oli yksi hyvistä päätöksistäni elämänvarrella. Siihen loppui tuo paska lifestyle.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]

Jotenkin olemme molemmat tottuneet tähän. En tiedä, millaista olisi elämä ihmisen kanssa, jolla on normaalit voimavarat käytössä vapaa-ajalla. Eli jaksaisi ja olisi kiinnostunut jostakin oma-aloitteisesti. Ja tekisi arkiaskareita normaalisti.

Niin, en voi sitoa miestä sänkyyn viikoksi tai pakottaa lääkäriin. MIes vaan on tottunut elämäänsä tällaisena. 

(Sänkyyn sitomisesta tuli mieleen, että seksi kiinnostaa miestä oma-aloitteisesti noin kerran/kk.)

[/quote]

nyt kuulostaa siltä että olet ehkä itsekkin nostanut kädet ylös, etkä kykene tai halua muuttaa tilannetta, eikä ketään tarvitse sitoa sänkyyn, syokää, ulkoilkaa, levätkää, katsokaa kivoja elokuvia. Tehkää kivoja ja helppoja asioita ja jutelkaa ja naurakaa. Jos haluat muutosta ?

ja lue vielä kohta 11

[/quote] Olen nostanut kädet ylös, kun tämä tuntuu ikuisuusongelmalta. Toisaalta myös ongelmalta, jossa on turvallista vatvoa asiaa tekemättä mitään. Sairas- ja muut lomat ovat ainakin heinäkuuhun asti poissa laskuista, miehellä työmatkoja ja niitä projektien deadlineja nyt. 

Tai no, sairaslomia tuli keväällä moniakin miehen fyysisen sairastelun takia, ja silloinkin totesi tehneensä alkuvuoden liian tiiviisti töitä ja kun stressi (hetkeksi) hellitti, mies sairastui.. ja teki kotoa töitä sairaana. 

Tuollaista pientä arjen piristystä kaipaan itsekin ja sellaisella mies saisi "hyvällä" muuta ajateltavaa ja työstä irtautumista. Pieniä tekoja, jotka eivät saa miestä kauhistumaan ja todistelemaan, että jaksaa jaksaa...

Ajattele elämäänne muutaman vuoden päähän. Varmaan muutama vuosi sitten ajattelit, että 2013 helpottaa, mutta ei helpottanutkaan? Mitä tekisit toisin?