Voiko sukulaisen jättää kutsumatta juhliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntäisin asian ennemminkin niinpäin että onko siitä jotain haittaa jos heidät kutsutaan?

Vähän se tuntuu oudolta kun muuten meillä on läheinen porukka miehen ystävien ja vanhempien sekä minun puolen suvun ja ystävien kesken. Sitten on nämä sisarukset, jotka ryntäävät suoraan syömään kun pääsevät sisään. Istuvat omassa porukassaan vaihtamassa kuulumisia, eivätkä vaikuta lainkaan siltä että tulivat paikalle meidän vuoksi - vaan ennemminkin pitämään jotain sisarustapaamista ja syömään.

Saattaa kuulostaa oudolta, mutta en tosiaan jaksaisi heitä enää kestitä.

Mietin miten jatkossa, että jos nyt jättäisi kutsumatta niin kävisikö juuri niin kun joku sanoi.. kun heillä jollain on joskus mahdollisesti lapsia niin silloin voisi yrittää olla tekemisissä että serkukset pääsisivät tutustumaan toisiinsa. Elleivät sitten loukkaannu jos kutsua ei tänä vuonna tule.

Ap

Onhan se sinun sukusi niiiiiiin paljon parempi. On oikein tietty sulkea miehen sunu kokomaan uökopuolelle. Ei kukaan sitä ihmettele, kun kaikki juhlijat on aina vain sinun sukua.

Ne miehen sukulaiset syökin aina liikaa.

Voihan sitä kuttua jonku v.tupään tai hölömön ihan vaan naurettavaksi. piikkiä lentää ja sitä rataa.

👹

Vierailija kirjoitti:

Kääntäisin asian ennemminkin niinpäin että onko siitä jotain haittaa jos heidät kutsutaan?

No kyllä näin koronan aikaan siitä voi olla paljonkin haittaa. Ymmärtääkseni edelleen olisi viisasta välttää tarpeetonta lähikontaktia. Pikkulapsen isot sukulaissyntärit ovat aika tarpeettomat. Jännää, miten normaalisti ihmiset viettävät jo sosiaalista elämää. Ei tulisi mieleenkään osallistua kenenkään juhliin tällä hetkellä.

Ap, tämän varovaisuuden varjolla saatte myös sopivasti testattua, miltä asia tuntuu. Eli ilmoitatte, että tänä vuonna kutsutte aivan minimaalisen porukan = ne, jotka ovat lapselle läheisimmät. Toisin sanoen jätätte myös ehkä osin niitä sinunkin sukulaisiasi kutsumatta. Halutessanne voitte sitten ensi vuonna sanoa, että jatkatte pienempien juhlien järjestämistä jatkossakin tai sitten päädytte siihen, että haluatte pitää yllä sopua ja tarjota sukulaisille yhden tilaisuuden vuodessa tavata toisiaan.

Eli normaalitilanteessa (ei-korona-aikana) olen samaa mieltä lainaamani kanssa, että miettikää, onko siitä jotain haittaa, että pidetään yllä edes näennäisiä välejä. Olette tekemässä päätöstä myös lapsenne puolesta, oppiiko hän tuntemaan tätejään ja setiään. Joku näistä tädeistä saattaisi olla esim. kesätyötä etsivälle nuorelle hyvä yhteys tulevaisuudessa. Tai ehkä heille syntyy myöhemmin lapsia, joista löytyisi lapsellenne läheinen serkku. Koskaan ei voi tietää. Riitaisten ja inhottavien sukulaisten kanssa ei pakosta pidä olla tekemisissä, mutta jos tämä on vain etäinen ja erilainen suhde kuin sinulla omaan perheeseesi, niin kannattaako tuota ruveta rikkomaankaan?

Sitä pidän kyllä outona, jos eivät lapselle tuo lahjaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näette usein. Ehkä mieskin haluaisi nähdä sisaruksiaan muttei voi. Kaikkihan pyörii sinun ympärilläsi.

Toinen asia on nämä massiiviset lasten synttärit. Luuletko, että ketään kiinnostaa.

Hienosti päätelty hei! Kaikki pyörii minun ympärilläni 😁 Minä olen suhteen alusta asti ihmetellyt tuota, että eivät ole tekemisissä tai näe koskaan toisiaan. Miehelle on ihan sama kutsutaanko vai ei, sanoo vaan että pitää varmaan kutsua ettei tule riitaa. Ja sitä tässä taas pohdin, että senkö vuoksi heidät tosiaan pyydetään juhliin. Meidän lapsi ei osaa heitä kaivata juhliinsa.

En ole koskaan käynyt kenenkään miehen sisaruksen luona, meillä ovat sen sijaan käyneet alkuaikoina kun kutsuin joskus kahville. Pian huomasin, että turha minun on yrittää pitää sukulaissuhteita yllä kun meininki on mitä on.

Joulut ja muut kukin heistä viettää vähän missä sattuu. Kai joskus näkevät ainakin osa heistä.. mutta mun mielestä olisi suorastaan outoa viettää joulua niin vieraiden ihmisten kanssa.

Ap

Sehän on selvä. Sinä olet niiiin paljon parempi ihminen.

Kyllä on kummallisia kommentteja sulla. Taidat itse kuvitella itsestäsi noin? En minä koe olevani ketään toista parempi.

Ap

Niinkö. Koko ketjuhan on sitä täynnä. Mene itseeesi. Mieti vähän miestäsikin. Kaikki ei liity sinuun.

Mun miehen suku on hyvin eräistä. Miehen veli käy kummipoikansa synttäreillä noin joka neljäs vuosi, sisko silloin kun ehtii. Eivät soita, eivät kysele kuulumisia. Luopa siinä suhdetta, kun toisia ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän mua ihmetyttää, ettei meitä kutsuta miehen siskonlasten synttäreille. Varsinkin, kun yksi heistä on meidän kummilapsi. Alkuun jaksoin vielä kysellä juhlien perään, mutta olen jo lopettanut. Muistetaan kyllä ja laitetaan lahja postissa, joka vuosi.

Olemme vaihtaneet tuollaisen jälkeen lahjan kortilsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näette usein. Ehkä mieskin haluaisi nähdä sisaruksiaan muttei voi. Kaikkihan pyörii sinun ympärilläsi.

Toinen asia on nämä massiiviset lasten synttärit. Luuletko, että ketään kiinnostaa.

Hienosti päätelty hei! Kaikki pyörii minun ympärilläni 😁 Minä olen suhteen alusta asti ihmetellyt tuota, että eivät ole tekemisissä tai näe koskaan toisiaan. Miehelle on ihan sama kutsutaanko vai ei, sanoo vaan että pitää varmaan kutsua ettei tule riitaa. Ja sitä tässä taas pohdin, että senkö vuoksi heidät tosiaan pyydetään juhliin. Meidän lapsi ei osaa heitä kaivata juhliinsa.

En ole koskaan käynyt kenenkään miehen sisaruksen luona, meillä ovat sen sijaan käyneet alkuaikoina kun kutsuin joskus kahville. Pian huomasin, että turha minun on yrittää pitää sukulaissuhteita yllä kun meininki on mitä on.

Joulut ja muut kukin heistä viettää vähän missä sattuu. Kai joskus näkevät ainakin osa heistä.. mutta mun mielestä olisi suorastaan outoa viettää joulua niin vieraiden ihmisten kanssa.

Ap

Sehän on selvä. Sinä olet niiiin paljon parempi ihminen.

Kyllä on kummallisia kommentteja sulla. Taidat itse kuvitella itsestäsi noin? En minä koe olevani ketään toista parempi.

Ap

Niinkö. Koko ketjuhan on sitä täynnä. Mene itseeesi. Mieti vähän miestäsikin. Kaikki ei liity sinuun.

Sivusta: tuolla inttäjällä taitaa olla ongelmia sukunsa ja / tai mielenterveytensä kanssa.

Eipä ole miehen sisarukset kutsuneet koskaan lastensa synttäreille, joten emme mekään heitä. Kun vanhin miehen sisarusten lapsista pääsi ylioppilaaksi, meille erikseen ilmoitettiin että älkää tulko kun ei mahdu 😄 mutta kaksi vuotta myöhemmin änkesivät kutsumatta meille kaksostemme yo-juhliin.

Oikeastikko ihmiset suuttuu, jos ei saa joinain vuosina kutsua juhliin? Jos on kuitenkin muutamana vuotena kutsuttu, eikö se ole jo ihan hyvä. On näin osoitettu, että halutaan olla yhteyksissä. Luulisi ihmisten ymmärtävän, että välillä on kiva järjestää juhlat eri porukallakin.

Ei ole pakko kutsua.

Sisarenpoika ja tyttöystävänsä kysyivät minulta, aika paljon kun ollaan tekemisissä, onko heidän pakko kutsua tuleviin häihinsä toinen sisareni. Kun tämä ihminen on vielä riidoissa lähes kaikkien kanssa. Omana kantanani sanoin, ettei tietenkään ole pakko kutsua. Kutsukaa ne jotka haluatte häissänne nähdä. Isänne ja äitinne nyt tietysti on kohteliasta kutsua, mutta tärkeintä on, että kutsutte sellaisen porukan, jonka kanssa on hauska viettää tärkeää juhlaa.

Jossain kohtaa se raja kuitenkin menee, keneen pidetään yhteyttä. AP:n tapauksessa itse asiassa ihmettelen, miksi jonkun lapsen synttäreille pitäisi edes tätejä ja setiä kutsuakaan. Tärkeämpi ne lapsen on viettää omien kavereidensa kanssa.

Jos miehen sisarukset eivät tosiaan ole edes juurikaan kiinnostuneita päivänsankarista, eivät tuo edes lahjaa tms. niin jättäisin kyllä kutsumatta. Ihan jo siitä syystä, että tuohan on todella inhottavaa sille lapselle. Tullaan muka hänen syntymäpäivilleen mutta ei kuitenkaan olla kiinnostuneita hänestä itsestään. Syntymäpäivä on jokaisen oma juhlapäivä, ei hyvä syy päästä näkemään muuta sukua. Jos ei ole kiinnostunut päivänsankaria juhlimaan, saa minun mielestäni pysyä poissa juhlista.

Eri juttu olisi, jos miehen sisarukset olisivat edes vähän kiinnostuneita itse lapsesta, sitten voisi ajatella tulevaisuutta, mahdollisia suhteita serkkuihin yms. Mutta tuollaiset möllit tuskin kovin viehättäviä lapsia saavat aikaan, joten varsinkin jos omalta puolellasi lapsella on edes serkku-pari, ei väkisin välien pitämiselle ole tämänkään vertaa syytä.

Joku heitti kun jo hyvän neuvon; tänä vuonna kutsuminen jää väliin kotonaan takia ja ensi vuonna sitten vaan jättää kylmästi kutsut välistä. Jos sitten tulee puheita jälkeenpäin että kun ei kutsuta ja haluaa välttää riitaa, selittää esim. sillä että kun lapsi on jo niin iso että pääpaino menee kaverisynttäreihin jo nyt tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntäisin asian ennemminkin niinpäin että onko siitä jotain haittaa jos heidät kutsutaan?

Eli normaalitilanteessa (ei-korona-aikana) olen samaa mieltä lainaamani kanssa, että miettikää, onko siitä jotain haittaa, että pidetään yllä edes näennäisiä välejä. Olette tekemässä päätöstä myös lapsenne puolesta, oppiiko hän tuntemaan tätejään ja setiään. Joku näistä tädeistä saattaisi olla esim. kesätyötä etsivälle nuorelle hyvä yhteys tulevaisuudessa. Tai ehkä heille syntyy myöhemmin lapsia, joista löytyisi lapsellenne läheinen serkku. Koskaan ei voi tietää. Riitaisten ja inhottavien sukulaisten kanssa ei pakosta pidä olla tekemisissä, mutta jos tämä on vain etäinen ja erilainen suhde kuin sinulla omaan perheeseesi, niin kannattaako tuota ruveta rikkomaankaan?

Sitä pidän kyllä outona, jos eivät lapselle tuo lahjaa...

Ap, perheitä on erilaisia. Kuulostaa siltä, ettei miehesi ole riidoissa sisarustensa kanssa, mutta ovat tosiaan etäisempiä. Ei kuulosta viisaalta sinun mennä päättämään miehesi (ja lapsesi) puolesta, että vain yhdenlainen perhekulttuuri hyväksytään teillä. Varmaan sinusta tuntuu oudolta katsella heidän kommunikointiaan, jos itse olet superläheinen omiesi kanssa. Ehkä sinun pitää kysyä itseltäsi, että oletkohan ollut liian tuomitseva? Ei heidän tapansa ole huonompi, heidät on kasvatettu eri tavalla kuin sinut.

Lisäksi ota huomioon, että heillä ei tosiaan ole lapsia ja teidän lapsenne on heille vieras. Tietysti kommunikaatio lapsen kanssa on helposti väkinäistä. Mutta ainakin heidän naamansa pysyy lapsenne mielessä, jos juhlissa käyvät. Itse asiassa en itsekään kestä sellaisia lastenjuhlia, joissa koko aikuisjoukon odotetaan tuijottavan haltioissaan päivänsankarin jokaista temppua. Eivätkös nämä juhlat ole aikuisille nimenomaan kuulumisten päivittämistä ja jonkinlaisen yhteyden ylläpitoa vuodesta toiseen? Lapsi saa varmasti huomiota siellä joukossa niiltä, jotka osaavat hänen kanssaan luontevasti touhuta.

Pikemminkin voisitte pohtia, miten yrittäisitte tiivistää yhteydenpitoa miehesi sisaruksiin, jos nykyinen tilanne ärsyttää. Tämä siis on myös mahdollinen näkökulma asiaan. Varo jumiutumista liiaksi oman perhekulttuurisi ihannointiin. (Toki miehellä on ensisijassa vastuu siitä, millaisen suhteen sisaruksiinsa haluaa eikä se ole naisen tehtävä häärätä siinä miehen puolesta, mutta varmista, että olet kuunnellut tarkasti, mitä miehesi toivoo myös.) On kysymys siitä, kehittyykö hänen lapselleen mitään suhteita isänsä sukuun vai ei. Älä jyrää häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntäisin asian ennemminkin niinpäin että onko siitä jotain haittaa jos heidät kutsutaan?

Eli normaalitilanteessa (ei-korona-aikana) olen samaa mieltä lainaamani kanssa, että miettikää, onko siitä jotain haittaa, että pidetään yllä edes näennäisiä välejä. Olette tekemässä päätöstä myös lapsenne puolesta, oppiiko hän tuntemaan tätejään ja setiään. Joku näistä tädeistä saattaisi olla esim. kesätyötä etsivälle nuorelle hyvä yhteys tulevaisuudessa. Tai ehkä heille syntyy myöhemmin lapsia, joista löytyisi lapsellenne läheinen serkku. Koskaan ei voi tietää. Riitaisten ja inhottavien sukulaisten kanssa ei pakosta pidä olla tekemisissä, mutta jos tämä on vain etäinen ja erilainen suhde kuin sinulla omaan perheeseesi, niin kannattaako tuota ruveta rikkomaankaan?

Sitä pidän kyllä outona, jos eivät lapselle tuo lahjaa...

Ap, perheitä on erilaisia. Kuulostaa siltä, ettei miehesi ole riidoissa sisarustensa kanssa, mutta ovat tosiaan etäisempiä. Ei kuulosta viisaalta sinun mennä päättämään miehesi (ja lapsesi) puolesta, että vain yhdenlainen perhekulttuuri hyväksytään teillä. Varmaan sinusta tuntuu oudolta katsella heidän kommunikointiaan, jos itse olet superläheinen omiesi kanssa. Ehkä sinun pitää kysyä itseltäsi, että oletkohan ollut liian tuomitseva? Ei heidän tapansa ole huonompi, heidät on kasvatettu eri tavalla kuin sinut.

Lisäksi ota huomioon, että heillä ei tosiaan ole lapsia ja teidän lapsenne on heille vieras. Tietysti kommunikaatio lapsen kanssa on helposti väkinäistä. Mutta ainakin heidän naamansa pysyy lapsenne mielessä, jos juhlissa käyvät. Itse asiassa en itsekään kestä sellaisia lastenjuhlia, joissa koko aikuisjoukon odotetaan tuijottavan haltioissaan päivänsankarin jokaista temppua. Eivätkös nämä juhlat ole aikuisille nimenomaan kuulumisten päivittämistä ja jonkinlaisen yhteyden ylläpitoa vuodesta toiseen? Lapsi saa varmasti huomiota siellä joukossa niiltä, jotka osaavat hänen kanssaan luontevasti touhuta.

Pikemminkin voisitte pohtia, miten yrittäisitte tiivistää yhteydenpitoa miehesi sisaruksiin, jos nykyinen tilanne ärsyttää. Tämä siis on myös mahdollinen näkökulma asiaan. Varo jumiutumista liiaksi oman perhekulttuurisi ihannointiin. (Toki miehellä on ensisijassa vastuu siitä, millaisen suhteen sisaruksiinsa haluaa eikä se ole naisen tehtävä häärätä siinä miehen puolesta, mutta varmista, että olet kuunnellut tarkasti, mitä miehesi toivoo myös.) On kysymys siitä, kehittyykö hänen lapselleen mitään suhteita isänsä sukuun vai ei. Älä jyrää häntä.

Kiitos ajatuksia herättävästä viestistä!

Tämä ei tosiaan ole ihan helppo tilanne. Miestä ei tunnu kiinnostavan pitää suhteita yllä ja lähivuosina olen kokenut että en oikein enää itsekään jaksa. Eikä se toisaalta ole mun tehtäväni, mutta olen silti yrittänyt. En vain koe, että oikea paikka tapaamisille olisi kerran vuodessa meidän luona lapsemme juhlissa.

Enkä tarkoita nyt sitäkään, että lapsen pitäisi saada kaikki mahdollinen huomio mutta olisi kiva että jotenkin häntä muistetaan. Heitä ei tunnu kiinnostavan, eikä meidän lapsi setiä ja tätejään muista tai osaa kaivata juhliinsa. Aika surullista..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntäisin asian ennemminkin niinpäin että onko siitä jotain haittaa jos heidät kutsutaan?

Eli normaalitilanteessa (ei-korona-aikana) olen samaa mieltä lainaamani kanssa, että miettikää, onko siitä jotain haittaa, että pidetään yllä edes näennäisiä välejä. Olette tekemässä päätöstä myös lapsenne puolesta, oppiiko hän tuntemaan tätejään ja setiään. Joku näistä tädeistä saattaisi olla esim. kesätyötä etsivälle nuorelle hyvä yhteys tulevaisuudessa. Tai ehkä heille syntyy myöhemmin lapsia, joista löytyisi lapsellenne läheinen serkku. Koskaan ei voi tietää. Riitaisten ja inhottavien sukulaisten kanssa ei pakosta pidä olla tekemisissä, mutta jos tämä on vain etäinen ja erilainen suhde kuin sinulla omaan perheeseesi, niin kannattaako tuota ruveta rikkomaankaan?

Sitä pidän kyllä outona, jos eivät lapselle tuo lahjaa...

Ap, perheitä on erilaisia. Kuulostaa siltä, ettei miehesi ole riidoissa sisarustensa kanssa, mutta ovat tosiaan etäisempiä. Ei kuulosta viisaalta sinun mennä päättämään miehesi (ja lapsesi) puolesta, että vain yhdenlainen perhekulttuuri hyväksytään teillä. Varmaan sinusta tuntuu oudolta katsella heidän kommunikointiaan, jos itse olet superläheinen omiesi kanssa. Ehkä sinun pitää kysyä itseltäsi, että oletkohan ollut liian tuomitseva? Ei heidän tapansa ole huonompi, heidät on kasvatettu eri tavalla kuin sinut.

Lisäksi ota huomioon, että heillä ei tosiaan ole lapsia ja teidän lapsenne on heille vieras. Tietysti kommunikaatio lapsen kanssa on helposti väkinäistä. Mutta ainakin heidän naamansa pysyy lapsenne mielessä, jos juhlissa käyvät. Itse asiassa en itsekään kestä sellaisia lastenjuhlia, joissa koko aikuisjoukon odotetaan tuijottavan haltioissaan päivänsankarin jokaista temppua. Eivätkös nämä juhlat ole aikuisille nimenomaan kuulumisten päivittämistä ja jonkinlaisen yhteyden ylläpitoa vuodesta toiseen? Lapsi saa varmasti huomiota siellä joukossa niiltä, jotka osaavat hänen kanssaan luontevasti touhuta.

Pikemminkin voisitte pohtia, miten yrittäisitte tiivistää yhteydenpitoa miehesi sisaruksiin, jos nykyinen tilanne ärsyttää. Tämä siis on myös mahdollinen näkökulma asiaan. Varo jumiutumista liiaksi oman perhekulttuurisi ihannointiin. (Toki miehellä on ensisijassa vastuu siitä, millaisen suhteen sisaruksiinsa haluaa eikä se ole naisen tehtävä häärätä siinä miehen puolesta, mutta varmista, että olet kuunnellut tarkasti, mitä miehesi toivoo myös.) On kysymys siitä, kehittyykö hänen lapselleen mitään suhteita isänsä sukuun vai ei. Älä jyrää häntä.

Kiitos ajatuksia herättävästä viestistä!

Tämä ei tosiaan ole ihan helppo tilanne. Miestä ei tunnu kiinnostavan pitää suhteita yllä ja lähivuosina olen kokenut että en oikein enää itsekään jaksa. Eikä se toisaalta ole mun tehtäväni, mutta olen silti yrittänyt. En vain koe, että oikea paikka tapaamisille olisi kerran vuodessa meidän luona lapsemme juhlissa.

Enkä tarkoita nyt sitäkään, että lapsen pitäisi saada kaikki mahdollinen huomio mutta olisi kiva että jotenkin häntä muistetaan. Heitä ei tunnu kiinnostavan, eikä meidän lapsi setiä ja tätejään muista tai osaa kaivata juhliinsa. Aika surullista..

Ap

Ymmärrän, että on turhauttavaa, jos vastuu jää kokonaan sinulle. Usein miehet siirtävät vastuun omista sukulaisyhteyksistään vaimolleen. Ehkä se on perua edellisiltä sukupolvilta, että äiti hoiti... Ehkä voisit yrittää herätellä miestäsi siihen, että onko hän tietoinen, että hänen lapsensa suhde sen puoleiseen sukuun tulee kuihtumaan kokonaan, jos jatkatte entiseen tapaan ja jopa vähennätte yhteyksiä. Sanoa, että jos hän haluaa yhteyden olevan olemassa tulevaisuudessa, siihen hänen itse pitää hieman panostaa nyt. Yhteyttä voi ylläpitää muutenkin kuin kerran vuodessa näkemällä, esim. Whatsappissa laittamalla silloin tällöin kuvan lapsesta ja kuulumisia...katsoa, tuleeko positiivista palautetta sisaruksilta.

Samoin miehesi voisi ihan hyvin sanoa ennen juhlia, että lapselle olisi suotavaa tuoda edes jotain lahjaksi. Tekee vain selväksi, ettei esim. opiskelijasisaruksen tarvitse ostaa kallista lahjaa, mutta ehkä yhdessä edes saisivat kasaan rahat johonkin kirjaan tms. Eli en tarkoittanut sitä, ettei lasta tarvitsisi yhtään huomioida, mutta olen itse huomannut lastenjuhlissa, että saapumisen ja lahjanannon jälkeen sankari huitelee ympäriinsä nauttimassa huomiosta, mutta ei siihen koko porukkaa tarvita. Usein lasta ei sen jälkeen edes lähietäisyydeltä näe ja aika kuluu muiden aikuisten (tai muiden lasten) kanssa, jotka viimeksi nähtiin vuosi sitten. Tietysti lapsi on huomioitava. Tämä voi helpottua joillakin lapsen kasvaessa, muuten. Moni arastelee pikkulapsien kanssa juttelua.

Minusta lasten synttärit on hyviä tapoja ylläpitää suvun aikuisten yhteyttä, vaikkei se yhteys olisi syvä. Olen kiitollinen veljeni ex-vaimolle, joka aina järjesti eronkin jälkeen sellaiset synttärit lapsille, joissa eri puolen sukulaiset olivat mukana. Niin kauan kuin he asuivat kotonaan eli vielä ylppäreidenkin jälkeen. Nyt aikuistuneet lapset ovat itse jatkaneet tätä perinnettä omassa kodissaan ja kutsuvat meidät tädit , mummit ja kummit kahville, joten hekin ovat oppineet arvostamaan tapaamista. Eli sama porukka on tavannut jo 25 vuotta, monet meistä vain näissä juhlissa, vaikka vanhemmat erosivat jo lasten lapsuudessa ja heidän välinsä ovat huonot. Mutta eihän meillä muilla ole syytä riidellä. Olemme kaikki yhteydessä toisiimme kuitenkin näiden nuorten kautta, sukulaisia. Omia lapsia veljenlapsillani ei ole, mutta jos tulee, toivottavasti saan olla isotätinä seuraamassa heidän kasvuaan joka vuosi ainakin kerran. :)

Edes joku yhteys säilyy, kun silloin tulevat. Minä ainakin olen niin huono lähtemään, että tarvitsee jonkun syyn tai selkeän kutsun ajalla, jolloin tulla. Silti sukulaiset tärkeät, vaikka harvoin näkee.

Jos ei ole isoa oikeaa, estettä kuten vahvat päihteet niin kaikki siskot kutsutaan. Tottakai! Se on niin että elämänkokemuksella kerron nyt eli omaavani vähän etäisiä ja myöskin minut lähes kasvattaneen enon. Ne kerrat lapsena kun näin niitä harvemmin näkeviäni setiä, tätejä ja enoja ovat muistoissani aina lämpimänä, kun ovat nyt jo taivaassa. Lapsi ei laske kuinka monta kertaa näkee, lapsi muistaa lämmön ja luonteen kun tapaa sukulaisia. Te äiteet ja isät muistakaa että lapsettomat sedät ja tädit eivät kehtaa välttämättä itse kutsua itseensä tai alkaa soittelee usein  ja silti ovat onnellisia kun saa nähdä omaa heimoansa, edes niissä juhlissa. Kyllä se loukkaa kun katsot kuvia juhlista joissa on kutsuttuna muita. Sen tietää kun kokee! Minua ei hetkauta yhtään montako euroa joku valmiskakku maksaa, kutsun aina kaikki. Helppoa! Halvallakin pääsee. Ja iloitsen ketkä tulee. Alkoholia ei ole ikinä. Ihmiset ovat tärkeimpiä. Ja jos ei ole varaa kakkuun niin kyllä sitä voi nyyttäritkin pitää, jos niin paljon tulee ihmisiä. Olkaa reiluja ja kutsukaa kaikki. 

En ala laskelmoimaan miten joku pitää yhteyttä. Se on myöskin itsellä yhtälailla se vastuu pitää niitä yhteyksiä, eikä tuomita siitä muita. Nykyään lapsia holhotaan liikaa. En minäkään saa edes viedä lapsia päivämatkalle tai yöksi, kuten ennen aikaan oli tapana.  En edes ehdota esim päivää eläintarhassa kun se on sitten aina koko perhekkin tultava aikuisineen...ja se ei käy silllon kun veisin vain ne tenavat. no muuten oon paljonkin hoitanu. Mutta niihin juhliin. Se on sillain että ne välit huononee jos ei kutsu kaikkia...se on itsestäänselvyys että kutsutaan kaikki. Niille joita harvoin näkee se on vielä paljon tärkeämpää! Nämä on ihan perus kohteliaisuus sääntöjä. Vertaisin vaikka niihin lasten luokkasynttäreihin, jätetäänkö niissäkin osa kutsumatta. Ei kannatta.

Pienen sukulaislapsen synttäreillä nyt voi käydä kahvittelemassa, mut jossain vaiheessa kyllä lapsella pitää olla kaverisynttärit. Aikuiset jos haluaa nähdä keskenään ja lapsia siinä sivussa, niin sit aikuisten kahvikestit. 

Koronapiikki

Kutsukaa kaikki. Tuskin on niin iso juttu. Ja hauskaa se on nähdä, ja siitähän se yhteys taas myöhemminkin jatkuu siten luontevasti...Se on loppujen lopuks ihan sama onko siinä jonkun 5 v lapsen  synttärit samalla. Kaverisynttärit on toki sit erikseen. Ei oo niin vakavaa, jos ei oo mitään isoa estettä. Itse en jaksa ottaa asiaa niin itsekkäästi että miettisin että ketä nyt kutsun ja ketä en kutsu kun ei oo idoa estettäkään. Muutenkin pyrin tekee kaikista juhlista rennot, ja viihtyisät ilman virallisuuksis. Vähän niinkuin sukutapaamus kaffeet. Iloista ohjelmaa esim musaa tai päiväristeily jos isompi juhlan aihe.  Vieraille ne juhlat on mieledstäni järkätty , että viihtyvät ja kyllä se juttu on aina luistanut iloisissa juhlissa. Paljon, paljon paremmin mitä etukäteen luulisi vaikka on kutsuttu niitä kokoon jotka eivät itse ole osanneet pitää yhteyttä niin tiuhaan. Ihanaa on ollut nähdä myöskin serkku joka tuli vasta aikuisena sukuumme. Oli kunnia kutsua aina hänetkin. Ihan samannäköinen kuin setä, joka on jo siirtynyt enkelten luo. Se on jännäfiilis sekin.