pettämistarina
Vuosia sitten ihmettilin,kun mies oli äreä,etäinen ja masentuneenoloinen.Näin että jokin häntä vaivasi.Ajattelin että pikkulapsiperheen arki väsyttää ja uuvuttaa.
Sitten tuli vahva tunne että miehellä ei ole puhtaat jauhot pussissa.Aloin etsimään jotain merkkejä..jostakin..Sitten hetken mielijohteesta katsoin kännykän ja sieltähän se selvisi....toinen nainen.
mies pakkasi laukun ja lähti.Minä olin paniikissa ja se tunne oli tyrmäävä.No saatiin asiat puhuttua.Asioita jauhettiin edestä ja takaa...Mies vannoi rakkautta ja halusikin rakastaa.
Kului vuosi ja taas räjähti pommi.mies sanoi haluavansa avioeron.Suhde samaan naiseen oli alkanut taas.Minä ajattelin,että tämä on nyt tässä.
Miehen kanssa päätettiin että mietimme tarkkaan mitä elämältämme haluamme...molemmat.hetken huuma,ihastuminen,rakkaudentunne vastaan monen vuoden liitto,ystävyys,arki.Saimme ammattiapua perheterapeutilta.
Minä olin valmis jatkamaan yhdessä vain jos mies todella sitä haluaa ja yrittää.Tiedän että mies on nyt tosissaan,luottamus palautuu hiljalleen.Rakastan miestäni ja perhettäni!Tapauksesta on muutamia vuosia.
Kommentit (9)
En ole antanut pettämisiä anteeksi, koskaan. Joka siihen pystyy, nostan hattua.
Mieheni petti minua kolme vuotta sitten. Annoin anteeksi, enimmäkseen luotan häneen, mutta se on vieläkin vaikeaa täysin luottaa. Jos toisen kerran kävisi sama, en enää katselisi touhua hetkeäkään. Luottamus kun on näköjään hitaasti palaava ilmiö. Jotain masokistista siinä täytyy olla jos pakottautuu käymään tämän prosessin läpi moneen kertaan. Ja toisen mokan jälkeenhän se olisi vielä vaikeampi prosessi, koska se olisi jo osoitus siitä että moiset mokat ovat jonkinlainen kaava ja toimintatapa, ei kertaluontoinen hairahdus.
Miten teillä on käyny pettämisen jälkeen? Oma mies sotki raha-asiansa keväällä, ja pari viikkoa sitten paljastui toinen nainen. Olen ihan sekaisin, kuinka ihminen joka piti olla se kaikkein rakkain, voi tehdä näin mun selän takana. Yhteisiä vuosia meillä takana, ja pieni tytär ja oma talo yhteisellä asuntolainalla. Pikkulapsiperheen arki uuvutti meidät, ja työnsi erilleen. Miten tästä eteenpäin? Sitä en tiedä itsekkään...
Ikävä tosiasia on se, että kun pettää kerran, niin kynnys on entistä matalampi seuraavalla pettämiskerralla.
Nimim. Kokemuksista oppii
Vaikeita juttuja...noita tilanteita kannattaa pohtia enemmän järjellä kuin tunnetasolla. Joskus perhe -pienet lapset- painaa vaa´assa enemmän ja suhdetta kannattaa jatkaa, vaikka suhteen yllä olisi uhka, että toinen käy vieraissa ja erota vasta lasten kasvettua. Luottamuksen menetys merkittävässä asiassa, oli mikä tahansa, on iso juttu, eikä sellaisella suhteella ole pitemmän päälle tulevaisuutta.
Jaa... No mä annoin ekan pettämisen anteeksi, toista kertaa en antanut vaikka mies aneli anteeksiantoa.
Enkä kadu hetkeäkään että lemppasin petturin, vaikka minusta on perheenrikkoja miehen perheessä tehty, kun jätin petturin enkä antanut jälleen uutta tilaisuutta. Mitä järkeä jatkaa kun en olisi koskaan enää pystynyt luottamaan. Tiedän että miehellä oli muitaklin naisia, jäi kiinni nyt vaan kahdesta.
Onnea teille, toivottavasti onnistutte.