Koiraihmiset - terrierien hyvät ja huonot puolet?

Terrierejä on varmaan pariakymmentä lajia ja erilaisia. Usein ovat ärhäkähöjä. Perehdy siihen lajiin, mikä kiinnostaa ja saat kivan koiran, kun kasvatat alusta pitäen oikein.

Meillä on kohta 5 vuotta täyttävä urosbrassi, joka tuli perheeseen melko samoihin aikoihin kuin esikoisemme syntyi. Melko haastava tilanne siis, mutta kaikki on mennyt aivan ihanasti. Koira sopeutui perheeseemme saman tien ja on todella kiintynyt omiin perheenjäseniin. Lasten ei hirveästi anna "halailla" vielä (lapset tällä hetkellä 4- ja 2-vuotiaat) koska tuon ikäisten käytös on vielä vähän arvaamatonta (vaikkakin olemme aina paikalla ja tehneet lapsille pienestä asti säännöt selväksi miten koiria kohdellaan). Koira kovasti pusuttelee lapsia ja esim. ulkona tai mökillä ollessa vahtii heitä, mutta liika halailu saa jo vähän perääntymään tai väistelemään :D Vanhempia lapsia (esim. 6v ylöspäin) kohtaan ei sen sijaan enää ole mitään varautuneisuutta, ja ylipäätään tämä meidän brassi on lähes kaikkia ihmisiä kohtaan hyvin avoin ja sosiaalinen luonne. Häntä vispaa ja koira kiemurtelee onnesta jaloissa kun joku antaa vähän huomiota. Terrieriksi tämä meidän ainakin on hiljainen tapaus, asumme kerrostalossa mutta ei hauku mitään rappukäytävän ääniä. Ainoastaan postin tulo saa pari kertaa haukahtamaan. Meidän brassi on myös terrieriksi aika rauhallinen, toki leikkimään ei tarvitse koskaan houkutella vaan innostuu välittömästi, ja seurailee innokkaasti aina mitä ympärillä tapahtuu. Mutta mitään järjettömiä aktivointisessioita ei ole tarvinut päivittäin järjestää. Hyvin ollaan pärjätty kunnon lenkeillä haisteluineen, koirapuistoilla ja aktivointileluilla (aktivointipallo ja kongi). Mutta toki nauttii kovasti myös esim. erilaisista etsimisleikeistä ja temppujen opettelusta. Kouluttaminen on meidän koiran kohdalla ollut tosi helppoa koska kyseessä on järjetön ahmatti - tarpeeksi hyvät namit vaan taskuun niin tämä tekee ihan mitä tahansa :D Tosin olen kuullut että kaikki terrierit eivät niin herkuista piittaa koulutustilanteissa.

Sanoisin että brassi on aivan ihana koira jonka saa tekemään yhteistyötä jämäkällä mutta lempeällä otteella - kyykytysauktoriteetti ei tämän rodun kohdalla toimi, eikä huutaminen tms kovat keinot. Kun ansaitset koiran arvostuksen niin, että se itse haluaa totella sinua ja luottaa sinuun, niin taivas on brassin kanssa rajana. Älykäs ja persoonallinen rotu, joka ainakin minulta on vienyt sydämen loppuiäksi. Mutta kehotan ottamaan selvää kasvattajasta etukäteen ja tutustumaan kasvattajan muihin koiriin, sekä pentujen vanhempiin jos mahdollista. Valitettavasti löytyy myös epävarmoja, epäsosiaalisia ja räkyttäviä brasseja, kasvattajia on monenlaisia :)

Energisiä. Eivät näkemäni perusteella ajattele paljon. Sellaisia vilkkaita peruskoiria.

Meillä on 3v. jackrusselinterrieri. Oli pentuna todella omapäinen ja vilkas, 2 vuotiaana rauhoittui meno melkein puolella ja nykyään on todella rauhallinen. On vaan aikamoinen vahtikoira, asutaan rivitalossa ja huutaa kyllä jos kuulee jotain epämääräisiä ääniä tai ovikello soi. Toisaalta on kyllä todella turvallinen olo liikkua sen kanssa, puolustaa omistajaansa viimeiseen saakka. Huomaa jos joku puliukko tai epämääräisesti käyttäytyvä tulee liian lähelle, alkaa vihaisesti murisemaan. Muuten on todella kiltti kaikille.

Up

Se räkytys riittää päättämään että ei kiitos. Saksanpaimenkoira ei turhia hauku ja louskuta, hermonsa pitävä koira, tykkään. Jos joku pieni koira olisi pakko valita niin Cavalier King Charles spanieli. Ihan sen takia että osaavat olla räkyttämättä.

Niin, on terrierejä, siis oikeita ja oikean näköisiä ja luonteisia kuten irkku, airis ja kettu. Nää muut. Hohhoijaa, kun tietäis miks ne on nimetty terriereiks. 

Jos koira on ensimmäinen tai edelliset ovat olleet paimenjoiratyyppisiä, tulet yllättymään siitä, kuinka kovapäisiä terrierit yleensä ovat. Ne ovat älykkäitä, joo kyllä, mutta se näkyy myös siten, ettei niitä aina huvitakaan tehdä kuten on opetettu. Tulee olla jämäkkä ja täysin jondonmukainen kaikessa. Ihan jo se, että teillä on noinkin nuori lapsi, tulee torpedoimaan kasvatustyötä paljon.

Meillä on aivan ihana brassineito, joka tuli meille kun lapset olivat 5- ja 7-vuotiaat. Nyt ikää on 6 vuotta ja on mitä mukavin perhekoira. Tykkää lapsista - myös vieraista - kuin hullu puurosta - eikä ole varautunut kuten niistä usein sanotaan.

Pentuaikana kannattaa ottaa mukaan IHAN joka paikkaan mihin vaan voi, niin tottuu kaikenlaisiin ihmisiin, asioihin ja tilanteisiin. Myös muita koiria on hyvä treffata pienestä pitäen. 

Meillä on aina tullut ja mennyt porukkaa eri ovista (ylä- ja alakerta) eikä räksytä ovikellon soidessa. Muutenkin haukkuu tosi vähän, on ilmeisesti niin tottunut menoon ja meininkiin. Kerrostaloon en ottaisi jokaista rihausta vahtimaan. 

Vaatii lenkkeilyä ja eritoten aktiviteettejä (perustottelevaisuusjuttuja, etsimisjuttuja, temppujen opettelua) tai sitä virtaa saatetaan purkaa sitten ihan muihin juttuihin... ;) 

Hirveän äksyjä ja ärsyttäviä räkyttäjiä

Mitä ap ajattelit alkaa harrastaa terrierisi kanssa? Jos otat parsonin, suosittelen agilityä. Sitä edeltää pakolinen läpäisty toko-koe, joka ei välttämättä ole parsonin kanssa ihan läpihuutojuttu ;DD

Terrierejä on niin kovin erilaisia, eikä ne yleistykset pidä aina ollenkaan paikkaansa. Esimerkiksi meillä on valkoisia länsiylämaanterrierejä, jotka ovat erittäin rauhallisia ja helppoja koiria. Eivät juuri räkytä, revi mitään, vaadi erityistä koulutusta tai aktiviteetteja. Riistaviettiä niillä on sen sijaan, myyriä kaivavat maasta ja jos pupun näkee ja koira on irti, käy kyllä jahdissa. Mutta tämä vain tarkoittaa että koiraa ei pidä pitää irti paikoissa joissa pieni omatoiminen juoksulenkki pupun tai ketun perässä on vaarallinen esim. autoteiden takia. 

Terrierit ei minusta ole mitenkään vaikeita tottelevaisuuskouluttaa, mutta niitä on ihan turha yrittää kouluttaa jollain auktoriteeteilla. Useimmilla terrieriroduilla, ja varisnkaan näillä pienillä kissan tehtävää hoitamaan jalostetuilla rottakoiraterriereillä, ei ole juurikaan laumaviettiä eikä miellyttämishalua. Niitä ei yhtään kiinnosta pokkuroida ihmistä johtajana. Sen sijaan on yleensä asioita, joista se koira tykkää, esim. nami, pallo tai lelun repiminen. Palkkioiden avulla ehdollistamalla terrieri menee kyllä vaikka perse edellä puuhun, ja on erittäin sisukas yrittämään kunnes oppii. Eli ei pakolla, vaan palkkaamalla, saamalla koira itse haluamaan tehdä, niin koulutus ei ole ollenkaan vaikeaa tai taistelua. Olen itse kilpaillutkin tottelevaisuuskokeissa terrierieni kanssa, samoin agilityssä.

Minulla on uros brassi ja on aivan ihana, hyvin energinen koira. On kovapäinen mutta toisaalta myös nopea oppimaan. Kiintyy todella vahvasti perheeseensä. Tarvitsee tosiaan paljon aktiviteetteja ja liikuntaa, jos niitä on valmis tarjoamaan niin suosittelen rotua:)

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 22:57"]

Terrierejä on niin kovin erilaisia, eikä ne yleistykset pidä aina ollenkaan paikkaansa. Esimerkiksi meillä on valkoisia länsiylämaanterrierejä, jotka ovat erittäin rauhallisia ja helppoja koiria. Eivät juuri räkytä, revi mitään, vaadi erityistä koulutusta tai aktiviteetteja. Riistaviettiä niillä on sen sijaan, myyriä kaivavat maasta ja jos pupun näkee ja koira on irti, käy kyllä jahdissa. Mutta tämä vain tarkoittaa että koiraa ei pidä pitää irti paikoissa joissa pieni omatoiminen juoksulenkki pupun tai ketun perässä on vaarallinen esim. autoteiden takia. 

Terrierit ei minusta ole mitenkään vaikeita tottelevaisuuskouluttaa, mutta niitä on ihan turha yrittää kouluttaa jollain auktoriteeteilla. Useimmilla terrieriroduilla, ja varisnkaan näillä pienillä kissan tehtävää hoitamaan jalostetuilla rottakoiraterriereillä, ei ole juurikaan laumaviettiä eikä miellyttämishalua. Niitä ei yhtään kiinnosta pokkuroida ihmistä johtajana. Sen sijaan on yleensä asioita, joista se koira tykkää, esim. nami, pallo tai lelun repiminen. Palkkioiden avulla ehdollistamalla terrieri menee kyllä vaikka perse edellä puuhun, ja on erittäin sisukas yrittämään kunnes oppii. Eli ei pakolla, vaan palkkaamalla, saamalla koira itse haluamaan tehdä, niin koulutus ei ole ollenkaan vaikeaa tai taistelua. Olen itse kilpaillutkin tottelevaisuuskokeissa terrierieni kanssa, samoin agilityssä.

[/quote]

Pitää paikkansa, paitsi että minun mututuntumalla westeissä on isoja yksilöiden (ja sukujen?) välisiä eroja tuossa helppoudessa. Yksi ystäväni ajatteli, että tämä on tällainen koiranruokamainoksen söpöliinikoira, "ei tätä tartte kouluttaa kun tää on pieni söpö ja pörröinen", ja saanut berserkkinä remmissä rähjäävän söpöliinin, joka on menossa kaikkien päälle. Kaikki koirat on tapakasvatettava, ja terrierien kohdalla se ei tuppaa onnistumaan vaatimalla pokkurointia ja kääntämällä koiraa selälleen, kunnes se pokkuroi. Jonkun pehmeän koiran saat sillä ehkä kunnioittamaan itseäsi pelosta, mutta terrierin saat todennäköisemmin halveksimaan itseäsi.

Jatkaakseni yleistämisiä, terrierin kouluttaminen on helppoa, koska se todella hyppää vaikka kaivoon sen asian perässä, mitä eniten haluaa. Niitten piti ennen jatkaa jahtia, kunnes saivat sen rotan kiinni, ja sen ne tekevät edelleen. Se on sitten yksilöstä kiinni, mikä on tuo maailman tärkein asia. Turhautunut ja pitkästynyt terrieri, jolle ei ole tarjottu riittävästi virikkeitä, saattaa sitten valita virikkeekseen omatoimisesti vaikkapa haukkumisen, jota se sitten jatkaa vaikka maailman tappiin asti, tai huonekalujen repimisen.

Sana "terrieri" tulee latinan sanasta terra, eli maa. Terrieri on maata kaivava koira. Tässä nyt on taas isoja rotu- ja yksilökohtaisia eroja nykyään. Jos omakotitalossa asuva haluaa kuitenkin pitää nurtsinsa ja kukkapenkkinsä, kannattaa valita, rajata ja opettaa koiralle selvärajainen alue X, esim. hiekkalaatikko, jossa koiralla on lupa kaivaa ja muualla ei.

Yleistys lyhyellä kaavalla, hurrdurr räyhräyhkuopskuops ja ilkikurista perseilyä, jos koulutuksen kanssa ei ole erittäin pitkäjänteinen.

Meillä reilun vuoden ikäinen parsontyttö. Varmasti rotujenkin sisällä luonne-erot voivat olla suuret. Energinen koira on ja innostuu vähän liikaakin joistain asioista. Pallojen suhteen on lähes fanaattinen ja innostuu uusista ihmisistä, mutta rauhoittuu kyllä hetken tutkailtuaan. Meillä ei vielä lapsia, mutta tuntuu kovasti lasten kanssa kyllä viihtyvän.Kotona perheen kesken on aina osannut olla ihan rauhassa. Jos on aktiivinen ihminen ja tykkää liikkua ja harrastaa paljon koiran kanssa niin tässä oiva väsymätön kaveri. Meillä on hyvin hiljainen kaveri, joka ei räksytä tai hauku turhia. Jos säikähtää jotain ääntä niin saattaa haukahtaa pari kertaa. Kaikkiaan mielestäni oikein hyvä koira, mutta rotu vaatii paljon liikuntaa tai muuta aktiviteettia ja varsinkin pentuna kärsivällisyys on tarpeen, kun pentu on kovin vilkas ja opit ei vielä oikein hallussa. Sisäsiistiksi kyllä oppi meillä melkein samantien. Yksinolot menivät alkuun ihan hyvin, mutta vajaan vuoden iässä sai päähänsä ruveta jyrsimään ovien karmeja ja muuta poissaollessamme. Tapa saatiin kuukausien erinäisten yritysten ja kokeilujen jälkeen kitkettyä pois ja koira tuntuu nyt päässeen tästä eroon ja ahdistus yksin ollessa on ilmeisesti vähentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Se räkytys riittää päättämään että ei kiitos. Saksanpaimenkoira ei turhia hauku ja louskuta, hermonsa pitävä koira, tykkään. Jos joku pieni koira olisi pakko valita niin Cavalier King Charles spanieli. Ihan sen takia että osaavat olla räkyttämättä.

Ei missään nimessä cavalieria! Jalostettu siihen, että aivot pyrkii pursoamaan päästä, tuskallista!

Sakemannit jalostettu siihen, että monilla pahoja lonkka- ja kyynärongelmia!

Terrierit paljon perusterveempiä rotuja.

Mulla ollut parsoni. Ja tuttavapiirissä aussi, irski, jackrusseli...

Terriereiden hyvät puolet: tarmokas, innokas, fiksu, näppärän kokoinen, monilla helppohoitoinen turkki ja ei kyllä räksyttäjiä, ellei ihan pieniä lasketa. Iloisella mielellä ja yleisilmeeltään terveen mallisia. Pitkäikäisiä.

Sopivat moneen harrastukseen, agilityyn, metsästykseen ja metsästysjohdannaisiin, koiratanssiin, kaverikoiriksi, temppuihin, ihan mitä vaan. Mun parsonilla ei kummemmin ollut riistaviettiä, koskaan ei ole tappanut mitään pikkuelukkaa ja irti voi pitää huoletta. Ei myöskään ole koskaan tuhonnut mitään irtaimistoa, mutta tätä ei voi yleistää tietenkään. Pallohullu ja huolissaan, kun ihmiset menevät uimaan. Tykkää saunoa ja on ihmisrakas, mutta ei viihdy sylissä, jos sen syliin ottaa ominpäin joku koiralle ei-niin-mieluisa ihminen.

Huonot puolet: vaatii topakan laumanjohtajan, muuten voi ruveta dominoimaan. Uroksilla ehkä hieman keskimääräistä enemmän todennäköisyyttä jonkinlaiseen urosten karsastamiseen. Pelkästään ihmisen toiveesta ei välttämättä tee mitään, mutta motivoituu hyvin leluista, herkuista, itselleen mieleisestä tekemisestä.

Meillä kohta 4v narttubrassi. Meillä ikävä kyllä toi haukkuminen kuuluu lähes joka päiväiseen elämään. haukkuu ovikellon ja vieraat koirat. Aika varautuvainen myös vieraita miehiä kohtaan. Mutta toki onhan se koulutuksestakin kiinni. Alkuajoista lähtien kannattaa Just viedä kaikkiin tapahtumiin missä vilskettä riittäisi. Että tottuisi. Me ei juurikaan tehty tuota joten ei koiraakaan siitä voi kauheasti syyttää. Muuten tuo brassi on aivan uskomaton. MIELLYTTÄMISHALU ON KORKEIN MITÄ OLEN MILLÄÄN KOIRALLA NÄHNYT. Siis toi tyttö kiipeis vaikka seinillä jos se vaan näkee että omistaja tykkää. Harrastetaan agilityä aktiivisesti jota ainakin meidän brassi RAKASTAA. Erittäin nopea oppimaan. Kiintyy laumaantodella vahvasti joskus jopa liiaksi. Tulee hyvin juttuun meidän perheen tollerin kanssa. Mielestäni rotu kaipaa aktiviteettia. Toki on aina erilaisia yksilöitä. Suosittelen:)

Miinusta on rumuus.