Lue keskustelun säännöt.
Saitko kumppaniksi sen jonka halusit, vai tyydyitkö siihen varasijalla olevaan?
20.07.2020 |
Etkö koskaan uskaltanut yrittää sitä "oikeaa" ihastumisen kohdetta, tai ehkä hän antoi pakit?
Saitko sen suurten tunteiden ja haaveilun kohteen, vai jouduitko ottamaan sen mitä onnistuit saamaan?
Kommentit (69)
Eikös tästä ollut jo pitkä ketju olemassa?
Eikö löydy haulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketähän kumppania mahdat tarkoittaa, kun on tähän polun varrelle osunut niin monenmoista tapausta? Viimeisimmän kohdalla kävi niin, että sain juuri minkä halusin, mutta nyt en enää tiedä, haluanko.
En itse ole koskaan saanut sitä sen hetken ykkösvaihtoehtoa, vaan aina olen joutunut tyytymään. Ehkä siksi suhteet ovatkin päättyneet...ikää mulla nyt 34
Paremman sain kuin osasin villeimmissä fantasioissa kuvitellakaan.
Juttu on niin, että sain sen parhaan, mutta jostain syystä en koskaan oikein päässyt mielessäni eroon siitä toiseksi parhaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttu on niin, että sain sen parhaan, mutta jostain syystä en koskaan oikein päässyt mielessäni eroon siitä toiseksi parhaasta.
Sittemmin tämä jatkui niin että sain myös sen toiseksi parhaan. Nyt olisi nuo molemmat, mutta haluaisin oikeastaan olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
En olisi koskaan ottanut ketään, jota en olisi todella halunnut. En pelkää olla yksin.
Olet etuoikeutettu.
Joidenkin on pakko ottaa se kolmos -tai vitosvaihtoehto jos eivät halua olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kukaan palstan nainen myöntää tässä ketjussa tyytyneensä, vaikka aivan varmasti joku täällä on tyytynyt.
Ei minulla ole mitään "varasijoja" koskaan ollut. Jos pidän jostakusta romanttisessa mielessä, se on vain hän eikä kukaan muu. Hänet siis sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole mitään "varasijoja" koskaan ollut. Jos pidän jostakusta romanttisessa mielessä, se on vain hän eikä kukaan muu. Hänet siis sain.
Olet etuoikeutettu
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole mitään "varasijoja" koskaan ollut. Jos pidän jostakusta romanttisessa mielessä, se on vain hän eikä kukaan muu. Hänet siis sain.
Sama.
Ei ole ollut koskaan mitään varasijoja. Kiinnostusta on tai sitten ei ole.
Koskaan en ole edes miettinyt suhdetta jos kiinnostus puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset menee naimisiin tai avoliittoon, jos joku voi "keskeyttää häät" tai jos vois jättää tän kaiken taakseen, jos se, jolle ei oo kelvannut, sattuisi vilkaisemaan? Jos on tollanen toinen olemassa, niin aika iso valhe järjestellä häitä. Typerää ja keskenkasvuista.
Ei ollut ketään "varasijalla". Sain kenet halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tästä ollut jo pitkä ketju olemassa?
Eikö löydy haulla?
Eiköhän tällä palstalla ole olemassa ketju jo ihan kaikesta. Ei tämä ole mikään tietopalsta, missä haulla etsitään vanhoja artikkeleita. Tämä on reaaliaikainen juttelupalsta.
Mä oon ollu kohta 30v Oikean kans ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi koskaan ottanut ketään, jota en olisi todella halunnut. En pelkää olla yksin.
Olet etuoikeutettu.
Joidenkin on pakko ottaa se kolmos -tai vitosvaihtoehto jos eivät halua olla yksin.
En ole. Kenenkään ei ole pakko ottaa yhtään ketään. Opetelkaa nauttimaan elämästä ilman kumppaniakin.
Teininä haaveilin Wayne Greztkystä. Kanadalainen jääkiekkoilija, jos joku ei tunnista. En ole ihan varma, menikö nimikään oikein. Suunnittelin lähteväni lukion jälkeen Kanadaan sukulaisiin, jotta voisin tutustua Wayneen. Omien kuvitelmien perusteella Wayne olisi ollut täydellinen aviomies, jonka luonnekin olisi supertäydellinen.
Lukion kolmannella rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla. En ollut aiemmin seurustellut. Olemme edelleen yhdessä eikä minulle ole tullut koskaan tunnetta, että voi kun olisin odottanut parempaa tai olisiko se Antti ollut sittenkin parempi. En vaan keksi yhtään miestä, johon oman mieheni vaihtaisin.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan palstan nainen myöntää tässä ketjussa tyytyneensä, vaikka aivan varmasti joku täällä on tyytynyt.
Ne on ne palstamiehet, jotka tyytyvät.
En ymmärrä tätä ajattelutapaa, eivätkö ihmiset elämänkumppanin kanssa rakenna yhteistä elämää. Tuskin kukaan voi tietää mikä olisi ollut ”ykkösvaihtoehto”, naamavärkillä ei nimittäin kovinkaan pitkälle pötkitä, jos kumppani on täysi psyko.
En olisi koskaan ottanut ketään, jota en olisi todella halunnut. En pelkää olla yksin.