Voinko jättää perheeni?

Lapsi parka. Äiti ei välitä ja haluaa hyljätä. Siitä lapsesta tulee sitten traumatisoitunut nuori ja aikuinen ja yhteiskunta maksaa kalliisti hänen tukemiset ja hengissä pidon. Miten noin kylmiä ja itsekkäitä vanhempia voi olla olemassa. Pääasia, että itse viihtyy ja elämä on kivaa.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:43"]

Niin ei ole oikeastaan kuin yksi ystävä ja hänkin käy vain harvoin vaikka olen pyytänyt kylään.Sairaudet eivät ole parennattavissa lähinnä pahenevat koko ajan ja haittaavat kovasti mun liikkumista.Autoakaan en saisi ajaa tai se on vaan lääkärin suositus onhan mulla ajokortti ja varmasti pystyisin jos automaattivaihteisen auton löytäisin mutta haluaisin lapsen kanssa joskus päästä esim.juuri rannoille,puistoihin yms

[/quote]

Jos kyse on jostain fyysisestä sairaudesta/vammasta niin varmasti saisit taksimatkoja olemalla yhteydessä kuntasi/kaupunkisi vammaispalveluun. Ei elämän tarvitse rajoittua neljän seinän sisään, vaikka olisikin fyysisiä esteitä liikkumiselle.

[/quote]

Lääkärit eivät ole syytä löytäneet voimaakkaalle huimaukselleni epäilevät menierin tautia sitten mulla on sjögrenin syndrooma,rytmihäiriöt,skolioosi yms.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:47"]

En oikein ymmärrä tuollaista "kun ei ole kivaa niin jätän perheeni" mentaliteettia. Lapsiperheen arki nyt vaan on aika rasittavaa. En jaksa uskoa, että miehesi on PAKKO joka jumalan päivä tehdä 10h päiviä töissä, pakoilee ilmeisesti masentunutta vaimoa ja lapsen hoitoa. Jätä lapsi viikonlopuksi miehelle ja lähde tuulettumaan vaikka ystävien luo tms. Jos mies on tätä vastaan niin sanot hänelle, että hänellä on joka viikko 50h lapsivapaata aikaa, joten joutaa edes yhden viikonlopun suomaan sinulle kuussa vapaata.

[/quote]

Tai sitten voisitte tehdä myös perheenä jotain kivaa. Mies toimisi kuskina teille. Menkää uimaan, puistoon, syömään, harrastamaan jotain- eikö miehesi olisi hyvä tehdä jotain lapsenne kanssa jos sinä et pysty. Katselemaan varmaan pystyisit jossain kentän reunalla. Yhdessä tekeminen vahvistaa perhesiteitä ja viikonloput erottuisi kivasti arjesta. Lapsellakin olisi hauskaa. Jos sulla ei ole ystäviä niin ystävysty uudelleen sun miehen kanssa- siinä olisi jo yksi hyvä ystävä sulle, onhan teillä yhteinen intressikin- lapsi.

Oletko sinä se heikkolahjainen joka ei saa mitään tutkintoa suoritetuksi?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:43"]

Niin ei ole oikeastaan kuin yksi ystävä ja hänkin käy vain harvoin vaikka olen pyytänyt kylään.Sairaudet eivät ole parennattavissa lähinnä pahenevat koko ajan ja haittaavat kovasti mun liikkumista.Autoakaan en saisi ajaa tai se on vaan lääkärin suositus onhan mulla ajokortti ja varmasti pystyisin jos automaattivaihteisen auton löytäisin mutta haluaisin lapsen kanssa joskus päästä esim.juuri rannoille,puistoihin yms

[/quote]

saisitkohan sellaisia taksimatka juttuja tms jostain kelasta jos et kerta saisi ajaa itse autoa niin ehkä se on parasta jos lääkäri on niin sanonut.

[/quote]

En ole hakenut.Surettaa kun oltiin äsken lapsen kanssa pihalla ja naapurin rouva lähti lastensa kanssa pyörällä ajamaan jonnekkin ja tietenkin meidän lapsikin olisi halunnut mutta kun minä en pysty pyörällä ajamaan ja tuo naapuri ei suostu pitämään mitään yhteyttä minuun.Oli joskus facebook kaverini mutta yhtäkkiä hylkäsi minut sieltä pois.

[/quote]

Teksteistäsi välittyy masentunut kuva, ehkä sinun olisi syytä olla tässä asiassa yhteydessä lääkäriin. Ymmärrän, että liikkumista vaikeuttava sairaus voi vetää mieltä alas, mutta yritä kuitenkin nähdä miten hyvin sinulla on asiat, sinulla on perhe, miehesi työllään elättää sinut ja lapsen. Hae hyvä ihminen vammaispalveluista taksikorttia itsellesi, että pääset lapsen kanssa vaikka rannalle ja viikonloppuisin voit itse mennä ja jättää lapsen isän vastuulle!

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:47"]

En oikein ymmärrä tuollaista "kun ei ole kivaa niin jätän perheeni" mentaliteettia. Lapsiperheen arki nyt vaan on aika rasittavaa. En jaksa uskoa, että miehesi on PAKKO joka jumalan päivä tehdä 10h päiviä töissä, pakoilee ilmeisesti masentunutta vaimoa ja lapsen hoitoa. Jätä lapsi viikonlopuksi miehelle ja lähde tuulettumaan vaikka ystävien luo tms. Jos mies on tätä vastaan niin sanot hänelle, että hänellä on joka viikko 50h lapsivapaata aikaa, joten joutaa edes yhden viikonlopun suomaan sinulle kuussa vapaata.

[/quote]

Tai sitten voisitte tehdä myös perheenä jotain kivaa. Mies toimisi kuskina teille. Menkää uimaan, puistoon, syömään, harrastamaan jotain- eikö miehesi olisi hyvä tehdä jotain lapsenne kanssa jos sinä et pysty. Katselemaan varmaan pystyisit jossain kentän reunalla. Yhdessä tekeminen vahvistaa perhesiteitä ja viikonloput erottuisi kivasti arjesta. Lapsellakin olisi hauskaa. Jos sulla ei ole ystäviä niin ystävysty uudelleen sun miehen kanssa- siinä olisi jo yksi hyvä ystävä sulle, onhan teillä yhteinen intressikin- lapsi.

[/quote]

Niin mies ei halua tehdä lapsen kanssa oikein mitään.Minä hoidan lapsen muskarin sen olen pystynyt hoitamaan ja sitä on jo 2,5v käyty mutta sovimme aikoinaan että kun en pysty urheilemaan ja mies on urheilullinen harrastanut kaikenlaista lapsena että veisi lapsen esim.jalkapalloa harrastamaan tms niin ei vaan vie vaikka olen siitä kuinka puhunut.Hän on niin väsynyt että katselee viikonloput vain urheilua ja makaa sängyssä niin eipä siitä oikein mitään apua ole.

Pystytkö kävelemään, sinä kävelet, ja lapsi pyöräilee. Tai hanki itsellesi potkulauta ja potkuttelet sillä ja lapsi pyöräilee. Ei nyt tähän hätään se potkulauta auta, mutta onhan tässä vielä pitkästi pyöräily kelejä jäljellä.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 10:02"]

Pystytkö kävelemään, sinä kävelet, ja lapsi pyöräilee. Tai hanki itsellesi potkulauta ja potkuttelet sillä ja lapsi pyöräilee. Ei nyt tähän hätään se potkulauta auta, mutta onhan tässä vielä pitkästi pyöräily kelejä jäljellä.

[/quote]

Hyvin pieniä matkoja esim.rattaita työntäen pystyn kävelemään.

Onko sinulla ystäviä? Mene töihin! Älä jää yksin kotiin. Se ahdistaa. Jos piristyisit järjestämällä itsellesi aktiviteetteja, saattaisi kaikki näyttää ja tuntua paremmalta.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:05"]

Voi hyvää päivää "en viihdy". Ei pahalla, mutta elämässä tulee kausia jolloin ei ole niin kovin viihdyttävää, se ei auta jos sitä tylsyyttä pakenee ja todennäköisesti kuitenkin rakastat lastasi ja ehkä myös miestäsi(?) joten jos nyt lähdet saatat katua sitä raskaasti.

Ehkä voisit keskustella miehesi kanssa. Hän on halunnut lapsen, mutta on päivisin 10h pois lapsen luota, eli jäänee lapselle aika etäiseksi. Eikö hän voisi yrittäjänä delegoida hommiaan niin, ettei kymmentuntisia päiviä tarvitsisi tehdä.

[/quote]

No kun on yhden miehen yritys eikä vielä ole mahdollisuutta palkata ketään niin on pakko tehdä noin pitkää päivää ja pitää vähän lomaa.

[/quote] Hanki töitä ehdottomasti ja lapsi noinki vanha niin päiväkotiin toisten lasten joukkoon.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:54"]

Oletko sinä se heikkolahjainen joka ei saa mitään tutkintoa suoritetuksi?

[/quote]

Kyllä, tämä on juuri se tapaus. Uusi provovaihde vaan päällä.

No kun ei niitä töitä löydy nuo sairaudet vaikeuttavat sitä asiaa paljon.

Kurja tilanne...Oletko tsekannut, voisitteko saada lapsellenne tukiperheen? Siis sellaisen tavallisen perheen, jonka luona lapsi voisi olla esim. yhden viikonlopun kuukaudessa ja saisitte omaa aikaa jaksaa arkea. Toinen juttu voisi olla paikalliset seurakunnat ja niiden toiminta, siellä kun on usein lapsille kerhoja ja kesäleirejä yms. aktiviteetteja. Voisi löytyä myös äiti-lapsipiireistä uusia ystäviä sinullekin. Pitkäaikaistyöttömyys+sairaudet varmasti masentavat ja turhauttavat, jaksamista ja voimia sinulle. Auttaisiko päiväkirjan kirjoittaminen, jotta pääsisit selville vähän siitä, mikä eniten on pielessä ja miksi. Välttämättä se perheen jättäminen ei ole se ratkaisu, vaan ne samat masentumisen ja ehkä pelkojenkin tuntemukset seuraisivat mukana, jos niitä ei käsittele.

Minunki mies oli aikoinaan kun oli vauva niin kävi USAssa vajaan 3 kk den matkalla ja oli töissä siellä samaten eräässä muussa maassa 3 kertaa. Itse hoidin lapseni, välillä olin äitini luona maaseudulla kesäisin ja jouluna.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 10:11"]

Kurja tilanne...Oletko tsekannut, voisitteko saada lapsellenne tukiperheen? Siis sellaisen tavallisen perheen, jonka luona lapsi voisi olla esim. yhden viikonlopun kuukaudessa ja saisitte omaa aikaa jaksaa arkea. Toinen juttu voisi olla paikalliset seurakunnat ja niiden toiminta, siellä kun on usein lapsille kerhoja ja kesäleirejä yms. aktiviteetteja. Voisi löytyä myös äiti-lapsipiireistä uusia ystäviä sinullekin. Pitkäaikaistyöttömyys+sairaudet varmasti masentavat ja turhauttavat, jaksamista ja voimia sinulle. Auttaisiko päiväkirjan kirjoittaminen, jotta pääsisit selville vähän siitä, mikä eniten on pielessä ja miksi. Välttämättä se perheen jättäminen ei ole se ratkaisu, vaan ne samat masentumisen ja ehkä pelkojenkin tuntemukset seuraisivat mukana, jos niitä ei käsittele.

[/quote]

mies varmasti vieraistaisi ajatusta tukiperheestä.Kävin kun lapsi oli pienempi noissa srk.n kerhoissa kun lapsi ei ollut vielä päiväkodissa mutta eipä sieltä oikein ketään kavereita löytynyt. Kai nuo mun sairaudet ja tämä kotonaolo ihmetyttää ihmisä ja ei siksi löydy ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:47"]

En oikein ymmärrä tuollaista "kun ei ole kivaa niin jätän perheeni" mentaliteettia. Lapsiperheen arki nyt vaan on aika rasittavaa. En jaksa uskoa, että miehesi on PAKKO joka jumalan päivä tehdä 10h päiviä töissä, pakoilee ilmeisesti masentunutta vaimoa ja lapsen hoitoa. Jätä lapsi viikonlopuksi miehelle ja lähde tuulettumaan vaikka ystävien luo tms. Jos mies on tätä vastaan niin sanot hänelle, että hänellä on joka viikko 50h lapsivapaata aikaa, joten joutaa edes yhden viikonlopun suomaan sinulle kuussa vapaata.

[/quote]

Tai sitten voisitte tehdä myös perheenä jotain kivaa. Mies toimisi kuskina teille. Menkää uimaan, puistoon, syömään, harrastamaan jotain- eikö miehesi olisi hyvä tehdä jotain lapsenne kanssa jos sinä et pysty. Katselemaan varmaan pystyisit jossain kentän reunalla. Yhdessä tekeminen vahvistaa perhesiteitä ja viikonloput erottuisi kivasti arjesta. Lapsellakin olisi hauskaa. Jos sulla ei ole ystäviä niin ystävysty uudelleen sun miehen kanssa- siinä olisi jo yksi hyvä ystävä sulle, onhan teillä yhteinen intressikin- lapsi.

[/quote]

Niin mies ei halua tehdä lapsen kanssa oikein mitään.Minä hoidan lapsen muskarin sen olen pystynyt hoitamaan ja sitä on jo 2,5v käyty mutta sovimme aikoinaan että kun en pysty urheilemaan ja mies on urheilullinen harrastanut kaikenlaista lapsena että veisi lapsen esim.jalkapalloa harrastamaan tms niin ei vaan vie vaikka olen siitä kuinka puhunut.Hän on niin väsynyt että katselee viikonloput vain urheilua ja makaa sängyssä niin eipä siitä oikein mitään apua ole.

[/quote]

No huhhuh. Hän siis itse halusi lapsen mutta ei ole valmis viettämään lapsen kanssa aikaa, melkoinen vätys. Ja HÄN on väsynyt? Toki työviikko voi olla raskas, mutta luulisi hänen vähän ajattelevan sinuakin. Ei se kotiäitiys ole mitään lekottelua. Jätä mies ja ota lapsi mukaasi, eihän tilanne muutu siitä muuksi, mutta sitten sinun ei ainakaan tarvitse tuijottaa laiskana makaavaa miestäsi.

Vain 10 tuntia? Mun mies tekee 11-15 tuntia, mukaanlukien lauantait. Olen yksin 3 lapsen kanssa, sukulaiset kaukana yms. Eli vähän samanlaista ku sulla. Olen ratkaissut sen niin, että ulkoillaan paljon, leivotaan, muovaillaan ja katsotaan lastenohjelmia. Sunnuntaisin jos mies jaksaa niin käydään koko perhe esim syömässä ravintolassa.

sinun kannattaa olla aktiivisempi ei ne ystävät taivaalta tipu, kannattaa tutustua ihmisiin ja kertoa että et oikein sairauksiesi vuoksi pysty liikkumaan yms niin varmasti tulee ymmärrystä eikä kukaan ihmettele.

Onko sulla jotain omia tukiryhmiä noiden sairauksien kanssa? Sieltä varmasti saisit ainakin itsellesi vertaistukea.

Mene hakemaan ammattiapua, ap. Olet tehnyt näitä aloituksiasi AV:lle jo tarpeeksi kauan, eikä meistä kukaan pysty sinua oikeasti auttamaan. Arvasin heti otsikosta, kuka täällä kirjoittaa.