Voinko jättää perheeni?

Voit. Et ole lapsi enään. Voit tehdä aikuisena ihmisenä itsenäisiä valintoja ja arvioita omassa elämäsi.

Jätä mies ja ota lapsi. Kai lapsen isä haluaa olla isä eronkin jälkeen ja hänellä on tapaamisoikeus.

No itsehän tuohon lapsen tekoon näyt kuitenkin suostuneet kun teillä kerran sellainen on. Kanna vastuusi, aikuinen ihminen! Miestä ei tarvitse sietää, ota ero jos ei kiinnosta katsella, mutta lapsen hylkääminen on väärin.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 08:02"]

Jätä mies ja ota lapsi. Kai lapsen isä haluaa olla isä eronkin jälkeen ja hänellä on tapaamisoikeus.

[/quote]

ei kun toisin päin, jätä lapsi isälle ja ole itse se etävanhempi.

Totta kai voit lähteä, mikset voisi? Eroja tapahtuu koko ajan, ei nykyään ole enää pakko sinnitellä väkisin yhdessä ja pitää yllä kulissia ydinperheestä.

Jos voit pahoin, niin lähde.

Ota lapsi, jota ei ole alunperinkään halunnut?! Ota lapsi, jonka kanssa ei viihdy?! Miten lähteminen lapsen kanssa auttaisi tilanteessa?! Pitäisikö vähän miettiä ennen kun kirjoittaa yhtään mitään.

Mutta ap. voit jättää perheesi ja se olisi jopa suotavaa. Lapsi ansaitsee vanhemman, joka aidosti haluaa sitä myös olla. Mies toki joutuu miettimään elämänsä uudelleen, mutta varmasti hän tapaa aikonaan kivan naisen, joka haluaa aidosti olla läsnä lapsen elemässä.

Lähde vaan.

Mutta älä kadu.

Tuo, että olet ihan yksin 10 päivässä lapsen kanssa ei kuulosta oikein hyvältä. Voisiko tuo yksinolo lapsen kanssa olla syynä tuohon sinun viihtymättömyyteesi? Riippuu vähän minkäikäinen tuo lapsi on, mutta voisitko hankkia jonkun harrastuksen, jossa tapaat muitakin ihmisiä tai alkaa käydä jossain kerhossa lapsen kanssa?

Ei lähteminen ole hylkäämistä, jos hoitaa tapaamiset ja elatukset yms. lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuu.

Myös vanhemmuudesta luopuminen on vastuun kantamista, jos lapselle ei kykene aidosti olemaan läsnä oleva vanhempi. Välinpitämätön ja poissaoleva vanhempi ei ole yhdenkään lapsen etu. Lapselle riittää kyllä yksi kyllin hyvä vanhempi.

Sinulla on vain synnnytyksenjälkeinen masennus, hae siihen apua.

Tuskin kannattaa lähteä, lapsi kasvaa ja sinun pitää saada miehesi osallistumaan. Miksi ihmeessä suostuit hankkimaan lapsen miehesi mieliksi? Hän arvatenkin oli yrittäjä jo silloin ja teki pitkiä päiviä. Luulitko tilanteen jotenkin muuttuvan lapsen jälkeen. Monet miehethän rupeavat viihtymään töissä aina vaan paremmin lapsen tulon jälkeen. Helppohan miehen on lapsi "haluta" kun ei aio hoitaa kuitenkaan.

Hei, miksi et lähtisi töihin ja laittaisi lasta hoitoon (tai siis riippuu minkä ikäinen on) Näin saisit aikuisten aikaa myös vastapainona lapsen hoidolle.

Kaikille ei vaan se kotona nyhjöttäminen sovi vaan elämässä tarvitsee olla muutakin.. kuten minulla, en olisi jaksanut kotona vuotta pidempään vaan olisin tylisistynyt ja tuskastunut ja tiuskinut vaan lapsille joten parempi näin ja kaikki voivat hyvin :)

Ilmeisesti miehen kanssa ongelmia joten luulee kenties että ei ole edes kiinnostunut lapsesta. Pyydä apua.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 07:54"]

Kun en vaan viihdy mieheni ja lapseni seurassa.Mies halusi lapsen minä en ja kun hän on yrittäjä joudun yksin hoitamaan lasta n.10 tuntia päivässä.Kesät tuntuu kamalilta kun yksin lapsen kanssa koko päivän.

[/quote]Mene töihin ja vie lapsi päiväkotiin. Muuten kuinka vanha lapsi on??

Siis lapsi on 4,5v eikä mies ollut yrittäjä kun lapsen saimme.Oli normaalissa palkkatöissä mutta yritys meni konkurssiin eikä töitä löytynyt niin sitä kautta alkoi yrittäjäksi.Itse olen pitkäaikaistyötön ja lapsi on yleensä 10 päivänä kuussa hoidossa mutta nyt kesällä 2,5 kk kotona.Miehellä ei kesäisin lomaa ole kuin 1,5 viikkoa ja päivät yleensä 10 tuntisia.

MInkä ikäisestä lapsesta kyse? Suosittelisin ennen lopullista lähtemispäätöstä yleistä elämänmuutosta. Keskustelet  ensin miehesi kanssa, ettet halua ja pysty tällaiseen elämään. Hänen on oltava kotona enemmän ja työpäivät lyhyempiä. Lisäksi joko lauantain tai sunnuntain saat pitää "lapsivapaata" tai yöpyä vaikka hotellissa jos siltä tuntuu. 

Jos nämä toimenpiteet ei auta, etkä pysty kaikesta huolimatta välittämään lapselle lapselle tunnetta huolenpidosta ja rakkaudesta, lähteminen voi toki olla silloin järkevää. Huomaa kuitenkin, että lapsi on kiintynyt sinuun ja hänelle se on hylkääminen riippuen kuinka pienestä lapsesta on kyse. 

Ja ihan tiedoksi, en minäkään välitä vauva- tai taaperoajasta (jos kyse on siis pienestä lapsesta). Vasta uhmaiän jälkeen olen alkanut nauttia lasten seurasta, siihen asti se on lähinnä ollut selviytymistä. Ne hetket kun lapsesta nauttii, on sitten olleet todella pysähdyttäviä, sellaisia pieniä hetkiä kun hetken aikaa kaikki on hyvin, lapsi nukkuu ja käyn tsekkaamassa häntä tai kun lapsi ottaa ekat askeleet jne. 

Nro16 vastasin nro 15 minkä ikäinen lapsi on yms.

Voi hyvää päivää "en viihdy". Ei pahalla, mutta elämässä tulee kausia jolloin ei ole niin kovin viihdyttävää, se ei auta jos sitä tylsyyttä pakenee ja todennäköisesti kuitenkin rakastat lastasi ja ehkä myös miestäsi(?) joten jos nyt lähdet saatat katua sitä raskaasti.

Ehkä voisit keskustella miehesi kanssa. Hän on halunnut lapsen, mutta on päivisin 10h pois lapsen luota, eli jäänee lapselle aika etäiseksi. Eikö hän voisi yrittäjänä delegoida hommiaan niin, ettei kymmentuntisia päiviä tarvitsisi tehdä.

Kyllä sulla on pullat hyvin uunissa jos lapsi on 10 päivää kuussa hoidossa niin, että voit tehdä mitä haluat! Vaikka onkin nyt pari kuukautta kotona.

Minä olen ollut nyt reilun vuoden lapsen kanssa kahdestaan aamusta iltaan kotona kun mies ollut ensin päivän töissä ja illan raksalla. Ja raskaana (eikä mikään helppo raskaus) ja uhmaikäisen 2v kanssa tämä ei aina ole ollut mitään herkkua.Mutta ku tietää, että tämä joskus loppuu niin sen jaksaa.

Miten parisuhde? Eikö kannattaisi keskustella ensin miehesi kanssa tunteista. Lapsi ei ole lelu ja kärsii suunnattomasti jos hänet hylkäät, tai jos lähdet lapsen kanssa ja isä jää eri paikkaan asumaan.

Oletko ehkä masentunut, onko sinulla omia harrastuksia?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:05"]

Voi hyvää päivää "en viihdy". Ei pahalla, mutta elämässä tulee kausia jolloin ei ole niin kovin viihdyttävää, se ei auta jos sitä tylsyyttä pakenee ja todennäköisesti kuitenkin rakastat lastasi ja ehkä myös miestäsi(?) joten jos nyt lähdet saatat katua sitä raskaasti.

Ehkä voisit keskustella miehesi kanssa. Hän on halunnut lapsen, mutta on päivisin 10h pois lapsen luota, eli jäänee lapselle aika etäiseksi. Eikö hän voisi yrittäjänä delegoida hommiaan niin, ettei kymmentuntisia päiviä tarvitsisi tehdä.

[/quote]

No kun on yhden miehen yritys eikä vielä ole mahdollisuutta palkata ketään niin on pakko tehdä noin pitkää päivää ja pitää vähän lomaa.

Onko sinulla siis yhtään sellaisia hetkiä jolloin nauttisit lapsesta? Vaikutat ehkä muutoinkin masentuneelta, jolloin elämänilo on muutenkin kadoksissa. Sen voi sitten helposti työntää lapsen syyksi ja ajatella, että elämä helpottuu ja kirkastuu jos voisi jatkaa elämää ilman miestä ja lasta. 

Mutta siis ehdottomasti keskustelet miehesi kanssa! Tietääkö hän, että olet harkinnut lähtemistä? Yrittäkää vielä löytää muutosta elämään ainakin tämän kesän ajan. Miehen on selvästi vähennettävä töitä vaikka sitten taloudellisen tappion uhalla. Yritä myös itse nauttia kesästä. 4,5-vuotias on jo niin iso, että hänen kanssaan voit tehdä mitä vain. Rannallakin voit loikoilla ja vain katsella kun toinen polskii jos itseä ei huvita opettaa uimaan. Kiertäkää kaikki paikkakuntanne ja lähikaupunkien nähtävyydet (ilmaiset) ja kohteet, joissa jotain tekemistä. Yritä tämä kesä ainakin vielä tsempata josko sitten helpottaisi kun lapsi on hoidossa ja saisit vaikka töitä. 

Lisään vielä, että itsekin tulisin hulluksi jos joutuisin joka päivä olemaan 10h yksin vastuussa lapsista.