Kaveri suuttui, koska ei tiennyt käänteistäni elämässäni.
Mitä mieltä? Ystävällä oli aina kiire, kun soitin. Tai sitten ei tullut kaperiporukan tapaamisiin, koska hänellä oli kiire. Joskus peruutti tulonsa, kun hänellä olikin jonkun muun kaverin tapaaminen. Sitten kun tuli tapaamisiin, niin oli niissä vain hyvin lyhyen aikaa. Kertoi omat kuulumisensa ja kyseli pintapuolisesti toisten kuulumiset. Lähetin pari kertaa tekstiviestin, että soittaa kun ehtii, sillä minulla on kerrottaavaa. ei koskaan soittanut tai ottanut muuten yhteyttä. Tätä kesti noin kaksi vuotta. Tänä aikana piti yhtä vähän yhteyttä myös muihin kaverispiirissämme oleviin.
Tänä aikana ihastuin, rakastuin. Missään välissä en saanut sananvuoroa kertoa tästä. Nyt sitten olen menossa naimisiin. Lähetin kutsun myös tälle kaverille samoin kuin yhteisille ystävillemme. Nyt tämä kaveri on käärmeissään, koska kutsu on tullut yllätyksenä. On sitten toitellut kaverit läpi ja on vihoissaan, kun hänelle ei ole kerrottu mitään. Kiukuttelee ja lähettää vihaisia tekstiviestejä, että hän ei tule juhliin eikä järjestä polttareita. Toisaalta on vihainen, koska häntä ei ole kutsuttu kaasoksi (Noin kymmenen vuotta sitten sovimme, että olemme toistemme kaasot) jne.
Kommentit (10)
Anteeksi mutta sovitte 10 vuotta sitten ettette ole kaasoja toisillenne? Ja sä muistat tuollaiset ja vielä ajattelet ettei ihminen muuta mielipidettään? :(
Sitä en ymmärrä että jos ei kerro loukkaantumisestaan että muut ymmärtää sen.
Minullekin on tuttu tuo että eräs ystävä suuttuu silmittömästi, hän vaan piti loukkaantumisensa ensin salassa. Ja sitten räväytti eikä ole voinut antaa enää anteeksi. Minusta se on väärin.
Kyllä hänkin satutti minua kun minulla oli vaikeaa ja hän sivuutti suruni ja alkoi jauhamaan omista asioistaan. Ehkä ystäväsi on siis saanut sinulta kuitenkin väärää palautetta? Et ehkä muista mutta voiko olla että hän on kertonut joskus ja sinä olet alkanut höpöttää omia asioitasi. Ettekä ole koskaan päässyt palaamaan hänen ongelmaan.
Minusta sinä saat mennä itseesi joissain asioissa.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 21:21"]
Anteeksi mutta sovitte 10 vuotta sitten ettette ole kaasoja toisillenne? Ja sä muistat tuollaiset ja vielä ajattelet ettei ihminen muuta mielipidettään? :(
Sitä en ymmärrä että jos ei kerro loukkaantumisestaan että muut ymmärtää sen.
Minullekin on tuttu tuo että eräs ystävä suuttuu silmittömästi, hän vaan piti loukkaantumisensa ensin salassa. Ja sitten räväytti eikä ole voinut antaa enää anteeksi. Minusta se on väärin.
Kyllä hänkin satutti minua kun minulla oli vaikeaa ja hän sivuutti suruni ja alkoi jauhamaan omista asioistaan. Ehkä ystäväsi on siis saanut sinulta kuitenkin väärää palautetta? Et ehkä muista mutta voiko olla että hän on kertonut joskus ja sinä olet alkanut höpöttää omia asioitasi. Ettekä ole koskaan päässyt palaamaan hänen ongelmaan.
Minusta sinä saat mennä itseesi joissain asioissa.
Missä asioissa minun pitäisi mennä itseeni? Tuo kaveri on todellakin 10 vuotta sitten ollut hyvä ystävä. Ystäväpiirissämme hän kuitenkin puhuu noin 30-40 prosenttia yhteisestä ajasta. (Ja kavereita on piirissämme 8). Minä olen hiljaisimpia, joten tuskin olen omiani höpöttänyt hänen päälleen. Yleensä olen liiankin hiljainen.
Miten olisin voinut häntä edes pyytää kaasoksi, kun kerran ei vastaa mihinkään yhteyspyyntöön? Ei ole vastannut tai pitänyt yhteyttä niihin muihinkaan ystäväpiirissämme.
Pyytäisitkö sinä kaasoksi sellaista, joka ei edes soita, kun olet pyytänyt?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 22:57"]
Voin ymmärtää, että olisit halunnut kertoa seurustelustasi ajan kanssa ja rauhassa, mutta kyllä nyt täytyy sanoa, että jos tosissaan (todellakin TOSISSAAN ja ehdottomasti) olisit halunnut hänen tietävän elämästäsi, niin olisit laittanut tekstarin tai meilin, jossa lukee "olen tavannut kivan miehen", eikä "soita kun ehdit".
Kun et kahteen vuoteen tuota tehnyt, ja kyseessä niin hyvä ystävä, että kaasoksikin olet häntä kaavaillut, niin on turha syyttää vain toista osapuolta.
[/quote]
Kyllä mun mielestä kaverin olisi pitänyt ottaa yhteyttä. Jos ei kahteen vuoteen kuuntle toista, vaikka toinen on pyytänyt ottamaan yhteyttä, niin ei sitten kyllä kelpaisi kaasoksi...
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 21:21"]
Anteeksi mutta sovitte 10 vuotta sitten ettette ole kaasoja toisillenne? Ja sä muistat tuollaiset ja vielä ajattelet ettei ihminen muuta mielipidettään? :(
[/quote]
Eikö aloitusviestissä sanota ihan päinvastoin?
Ei ystävä tee kuten sinä nyt:
Olisit päässyt kaasoksi jos olisit ottanut yhteyttä -toteat! Eli piutpaut jutuille "nuorena sovituista", sinä vaan näpäyttelet jostain kaasoilusta masentunutta ystävää??? Hyvä tavaton.
Kuule: älä mene itseesi. Toivon että sun kaverisi tajuaa että sä rankkaat ystäviäsi. :(
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 22:03"]
Ei ystävä tee kuten sinä nyt:
Olisit päässyt kaasoksi jos olisit ottanut yhteyttä -toteat! Eli piutpaut jutuille "nuorena sovituista", sinä vaan näpäyttelet jostain kaasoilusta masentunutta ystävää??? Hyvä tavaton.
Kuule: älä mene itseesi. Toivon että sun kaverisi tajuaa että sä rankkaat ystäviäsi. :(
[/quote]
Masentunut? Voi toki näin olla. Miten kuitenkaan ne kaason tehtävät kelpaisi, kun ei ole meidän tämän ystäväpiirin kuulumiset yhtään kiinnostaneet? Naamakirjasta ollaan saatu lukea (ja nähdä kuvia), miten on tapaillut muita kavereitaan viikottain. Monesti juuri niiden meidän tapaamisten sijaan, joihin ensin lupasi tulla, mutta sitten peruutti, kun tuli jotain muuta.
Eli kaasoksi vain sellainen, eikö totta?
Minulle kävi samalla tavalla (miinus hääkuvio). Asuin teininä kimppakämpässä maailman ihanimman ihmisen kanssa ja kun muutin toiselle paikkakunnalle, ystävä vieraili luonani jatkuvasti että pääsi "isoon kylään", soiteltiin puolin ja toisin jatkuvasti, jaettiin edelleen kaikki kuin ennen vanhaa.
Ystävä alkoi seurustella, ei vastannut puheluihin eikä viesteihin- edes facebookissa. Jos kommentoin hänen tilaansa, sivuutti kuin ei olisi huomannut- jos joku toinen kommentoi minun perääni, siihen ystävä reagoi.. En halunnut tuntua takiaiselta joten laitoin omalta puolelta välit kiinni. Ei mennyt aikaakaan kun kehtasi pyytää multa rahaa lainaan ja samaan syssyyn rykästä pois facebookkavereistaki.
Hyvä tavaton näitä vastauksia! Miettikääpä omalle kohdalle: sinä olet kahden vuoden ajan yrittänyt pitää kaveriisi yhteyttä, mutta hän ei vastaa, ei puheluihin eikä viesteihin eikä ilmaannu tapaamisiin. Kyllä siinä turhautuu. Minulle kaaso on läheinen ystävä, eikä tuollaisen käytöksen omaava ole enää läheinen ystävä.
Minulla on kaveri, joka lähes aina ei vastaa viesteihin tai vastaa niihin vasta viikon, kahden kuluttua ja jos minä soitan, ei vastaa ja soittaa takaisin, jos huvittaa. Tällainen käytös osoittaa minulle sen, että ko kaveri ei ole kiinnostunut minusta lainkaan. Samaa osoittaa mielestäni ap:n kaverin käytös: hän ei ole kiinnostunut ap:n tekemisistä eikä arvosta ystävyyttä ollenkaan. Teit ap oikean päätöksen, kun et pyytänyt häntä kaasoksi.
Voin ymmärtää, että olisit halunnut kertoa seurustelustasi ajan kanssa ja rauhassa, mutta kyllä nyt täytyy sanoa, että jos tosissaan (todellakin TOSISSAAN ja ehdottomasti) olisit halunnut hänen tietävän elämästäsi, niin olisit laittanut tekstarin tai meilin, jossa lukee "olen tavannut kivan miehen", eikä "soita kun ehdit".
Kun et kahteen vuoteen tuota tehnyt, ja kyseessä niin hyvä ystävä, että kaasoksikin olet häntä kaavaillut, niin on turha syyttää vain toista osapuolta.
Pakko kysyä, että minkä ikäinen tämä kaverisi on? Voiko häntä edes sanoa kaveriksi? Kuulostaa vähän teinimäiseltä, mutta kiinnostaisi tietää, mikä olisi kaverisi versio tapahtumien kulusta.