Suvussa oikein "kilpailu" kuka keksii kauneimman värssyn
Muistokirjoitukseksi
Eikö voi vain sanoa suoraan sydämestä
Eipä sitä muutamaan lauseeseen saa kuitenkaan mahtumaan kaikkea mitä haluaisi sanoa.
Kommentit (6)
Joo, tuollainen on naurettavaa. Sitten niitä huokaillaan surua huokuvalla, hieman vapisevalla äänellä.
Olen ollut hautajaisissa, joissa jokainen noin tusinasta omaisesta luki saman värssyn ja katsoi sen jälkeen vainajan aikuista tytärtä, joka oli tämän värssyn määrännyt. Kuudennen omaisen kohdalla alkoi meidän ulkopuolisten suupieliä nykiä ja viimeisen kohdalla oli melkein mahdotonta pidättää naurua, siis niin koomista ja teennäistä. Mutta kun se psyykkisistä sairauksista kärsivä tytär noin halusi.
Sittenku miun äiti kuolee niin miepä keksinki niin komian värssyn että sisarukseni muuttuvat vihreiksi pelkästä kateudesta!
Lyhyestä virsi kaunis -sanonta sopii mielestäni värssyn pituuteen, mutta makuasiahan tämä.
Se on osa suruprosessia mitä ehkä haluaisi sanoa.
Sehän on rikkautta, että värssyjä on erilaisia.
Eri asema myös suhteessa vainajaan, joku on lähiomainen, kaukaisempi sukulainen, ystävä/tuttava/naapuri, niin tietenkin värssyjä tulee monenlaisia, mikä on hyvä.