Muita, jotka eivät välitä pariskuntailloista?
Pidän kaveristani. Haluan viettää aikani hänen kanssaan ja jutella kahvin äärellä jne.
Olen ollut parisuhteessa useamman vuoden. Kaverini alkoi seurustelemaan noin puoli vuotta sitten. Siitä lähtien on suunnitellut, kuinka voimme nyt lähteä porukalla baariin, keilaamaan... lista jatkuu ja jatkuu.
Ollaan tavattu muutaman kerran. Kyläilty tai tavattu baarissa. Kaverini oli ihan innoissaan, kun miehet tulivat niin hyvin juttuun. Tulivat juu, mutta kumppani oli niin erityyppinen, että miehenikään ei oikeasti välittäisi tavata kovinkaan usein. Jos syntymäpäiväkahvit joskus juodaan, niin se on ok.
Tiedän, olen tylsä kun sanon, että minulle riittää pelkät kahvittelut kerran kuussa kaverini kanssa. Tapanamme ei ole ollut muutenkaan käydä kovinkaan usein ulkona baareissa.
En ole vastannut mitään suoraan noihin vihjailuihin.
Pitääkö tässä tilanteessa vain mennä kaverin mieliksi? Olisihan se tietenkin ajattelevaista, jos asia on niin tärkeä hänelle.
En oikein tiedä miten kieltäytyisin loukkaamatta. Ehkä sanomalla, että "hei, tiedät epäsosiaalisuuteni, sopisiko, että jatketaan vain kahdestaan?" :D
Kommentit (18)
Parisuhde on ehkä typerin peruste hyvän porukan kokoamisessa.
Ihan kamalia, en ole ikinä tykännyt.
Muutama pariskunta, hieman viiniä ja huvituksena joku parisuhdelautapeli. Ehkä kamalin illanvietto ikinä.
Pariskuntaillat on mukavia, kunhan akat ei ole mukana.
Onko teillä kavereita, jotka ehdottelevat usein? Vai ovatko samanhenkisiä?
Mulla onneksi kaikki kaverit tietää että olen introvertti ja erakkoluonne, joten en tosiaan halua mihinkään kekkereihin enkä joukkotapaamisiin.
Eräs entinen miesystäväni halusi viettää pariskuntailtoja omaan pitkäaikaiseen kaveriporukkaansa kuuluvien pariskuntien kanssa. Aluksi olin ajatuksesta innoissani, mutta porukan vakiintuneet käytänteet illanvietoissa osoittautuivat minulle hankaliksi ja olin hyvin erityyppinen muihin naisiin verrattuna. Miehistä pidin kyllä. Tämä ei olisi ollut ongelma, ellei heillä olisi ollut tapana jakautua sukupuolittain jo alkuillasta. Miehet juopottelivat ja kertoivat hauskoja juttuja saunassa, naiset kokkasivat keittiössä kuivin suin ja keskustelivat sisustuksesta ja tulevista häistään. Itse olen aina ollut enemmän sellaista rempseää tyyppiä, ja tällaiset takakireiden naisten illanvietot ovat minulle ihan kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Eräs entinen miesystäväni halusi viettää pariskuntailtoja omaan pitkäaikaiseen kaveriporukkaansa kuuluvien pariskuntien kanssa. Aluksi olin ajatuksesta innoissani, mutta porukan vakiintuneet käytänteet illanvietoissa osoittautuivat minulle hankaliksi ja olin hyvin erityyppinen muihin naisiin verrattuna. Miehistä pidin kyllä. Tämä ei olisi ollut ongelma, ellei heillä olisi ollut tapana jakautua sukupuolittain jo alkuillasta. Miehet juopottelivat ja kertoivat hauskoja juttuja saunassa, naiset kokkasivat keittiössä kuivin suin ja keskustelivat sisustuksesta ja tulevista häistään. Itse olen aina ollut enemmän sellaista rempseää tyyppiä, ja tällaiset takakireiden naisten illanvietot ovat minulle ihan kidutusta.
Meilläkin miehen puolelta pariskunnat ovat ihan ok. Puheenaiheet natsaavat, kun olemme porukassa.
Harvoin onneksi jakaudumme, koska olen ihan eri sorttia, kuin naiset. Introverttinä extroverttien keskuudessa. He puhuvat urheilusta ja autoista. Molemmat aktiivisia harrastajia. Toinen enemmän urheilussa ja toinen moottoriurheilussa. Alkoholin käyttö on vaihtelevaa, itse en oikeasti käytä ollenkaan. Tämä siis illanvietoissa.
Muuten kyläillessä puheenaiheet ovat kuulumisia ja muita sulavampia juttuja. Se on helppoa, mutta jotenkin viihteelle lähteminen ja juhlat ahdistavat.
Meillä ei ole mitään pariskuntailtojakuin kerran vuodessa. Molemmilla omat, vanhat kaverit. Miksi siihen pitäisi ottaa mukaan uusia ”jäseniä”?
Vierailija kirjoitti:
Pariskuntaillat on mukavia, kunhan akat ei ole mukana.
tai ukot
En tykkää. Outo oletus että jos joukko ihmisiä tulee hyvin toimeen keskenään niin heidän puolisonsakin tulisivat, saati viihtyisivät.
Onko sitten sellaisiakin, jotka pitää pariskuntaillanvietoista?
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten sellaisiakin, jotka pitää pariskuntaillanvietoista?
Minä! Mutta minä olenkin iloinen, utelias ihminen, joka pidän kaikesta, vaikka olen totaali-introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten sellaisiakin, jotka pitää pariskuntaillanvietoista?
Minä! Mutta minä olenkin iloinen, utelias ihminen, joka pidän kaikesta, vaikka olen totaali-introvertti.
Näin introverttinä sanoisin, että porukalla kokoontumiset vievät energiaa enemmän kuin rauhallinen juttutuokio kahdestaan. Itsekin utelias ja iloinen. Se vain vie voimia, varsinkin jos joku on jatkuvasti yksin äänessä, niin kuin meidän porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten sellaisiakin, jotka pitää pariskuntaillanvietoista?
Minä! Mutta minä olenkin iloinen, utelias ihminen, joka pidän kaikesta, vaikka olen totaali-introvertti.
Et sä voi olla introvertti, sorry.
Muita?