Avauduin liikaa psykologin haastattelussa pääsykokeissa.

Jäin yhden pisteen päähän sisäänpääsystä, joten ilmeisesti tämä "avautuminen" ei vaikuttanut. 30 otetaan sisään, olin 35.

AP

Onnea! Tuohan on hyvä tulos. Ensi vuonna sitten haet uudelleen. Mietin vain, että voisitko tehdä jotain avoimen amk:n opintoja, jotta ensi vuonna haastattelussa voit ilmaista motivaatiotasi? Tai saisiko sijaisuuksia edes alaa liippaavilta aloilta?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 15:34"]

Onnea! Tuohan on hyvä tulos. Ensi vuonna sitten haet uudelleen. Mietin vain, että voisitko tehdä jotain avoimen amk:n opintoja, jotta ensi vuonna haastattelussa voit ilmaista motivaatiotasi? Tai saisiko sijaisuuksia edes alaa liippaavilta aloilta?

[/quote]  kiitos kannustuksesta, minustakin meni yllättävän hyvin :) Mietinkin, jos tekisi jotain, josta näkee motivaation, koska siellä kysytään mm. vapaaehtoistyöstä.

ap

11 tässä, minä pääsin sisälle avautumisestani huolimatta. En tiedä montako otettiin tai monesko olin, mutta sain n. 80/100 pistettä.

Tuntuu vain hirveän pahalta, kun sisareni jäi kovista ponnisteluista huolimatta vaille opiskelupaikkaa, nyt kolmannen kerran peräkkäin, ja minä pääsisin opiskelemaan jo toista korkeakoulututkintoa... Itkiessä mennyt päivä.

No, kyllä se siitä. Ei ole helppoa olla isosisko :)

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 16:16"]

11 tässä, minä pääsin sisälle avautumisestani huolimatta. En tiedä montako otettiin tai monesko olin, mutta sain n. 80/100 pistettä.

Tuntuu vain hirveän pahalta, kun sisareni jäi kovista ponnisteluista huolimatta vaille opiskelupaikkaa, nyt kolmannen kerran peräkkäin, ja minä pääsisin opiskelemaan jo toista korkeakoulututkintoa... Itkiessä mennyt päivä.

No, kyllä se siitä. Ei ole helppoa olla isosisko :)

[/quote]11, Onnea sulle! Ilmeisesti sinä sitten sovellut alalle hyvin,  näkeehän sen suhtautumisestasi siskoosi: ematiakykyinen ja välittävä :) (toisaalta, jos ihan noin paljon itket siskosi takia...) Oliko sulla hyvä yo-todistus eli saitko siitä hyvin pisteitä?

ap

Luulen, että tuo on tyypillinen virhe. Varmasti oli miehenikin liian rehellinen, kun ei päässyt aikoinaan alalle. Itse olen ollut työhaastatteluissa liian rehellinen, tyhmän rehellinen. En saanut paikkaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 16:16"]

11 tässä, minä pääsin sisälle avautumisestani huolimatta. En tiedä montako otettiin tai monesko olin, mutta sain n. 80/100 pistettä.

Tuntuu vain hirveän pahalta, kun sisareni jäi kovista ponnisteluista huolimatta vaille opiskelupaikkaa, nyt kolmannen kerran peräkkäin, ja minä pääsisin opiskelemaan jo toista korkeakoulututkintoa... Itkiessä mennyt päivä.

No, kyllä se siitä. Ei ole helppoa olla isosisko :)

[/quote]11, Onnea sulle! Ilmeisesti sinä sitten sovellut alalle hyvin,  näkeehän sen suhtautumisestasi siskoosi: ematiakykyinen ja välittävä :) (toisaalta, jos ihan noin paljon itket siskosi takia...) Oliko sulla hyvä yo-todistus eli saitko siitä hyvin pisteitä?

ap

[/quote]

Yo-todistus on E:tä ja M:ää, eli ehkä hieman keskitasoa parempi. Kyllä sillä varmasti oli vaikutusta, sen verran idiootti olin siinä psykologin haastattelussa :) Siskon parin pisteen päähän sisäänpääsystä jääminen surettaa monestakin syystä, en ala tässä enempää eritellä. Tuntuu vain että epäreilusti meni!

-11

Ap, oletko vielä kuulolla? Onko tullut mitään tietoa varasijapaikasta?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 21:41"]

No hei, ei toi vielä mitään. Mä jotenkin menetin järkeni psykologin haastattelussa kun hain sosiaali- ja terveysalalle. Se oli sellainen tilanne, että mulla oli sytostaattihoidot kesken (sairastin silloin ärhäkkää syöpää) ja haastattelemaasa oli psykologi ja sen koulun eräs opettaja. 

Juttu kulki ihan mukavasti siinä, kunnes psykologi (tai se opettaja, en muista) kysyi, että mikä on ollut tähän astisen elämän vaikein tilanne tai asia. Mä siis menin ihan lukkoon ja OTIN PERUUKIN PÄÄSTÄ pois :D Vähän niinkuin että "tämä", mutta sanattomasti. Hävettää edes kirjoittaa sitä tähän. Oli kyllä hyvät ilmeet haastattelijoillakin, mutta en ikinä tule unohtamaan sitä, miltä se peruukki tuntui sormien välissä juuri silloin ja miltä kesäkuinen tuulenvire tuntui kaljussa päänahassani juuri siinä hiljaisessa hetkessä.

Pääsin kouluun!

[/quote]

Mutta eihän tuo ole mikään moka. Juuri noin sinun kuuluikin vastata.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 12:51"]

sosiaali- ja terveysalalle (samoin kuin psykologeiksi) hakeutuu paljon ihmisiä, joilla on piilevä tarve hoitaa itse itseään (tai oppia ymmärtämään omaa tilannettaan).

Näitä pyritään karsimaan pois pääsykokeissa, koska oma tausta voi vaikuttaa työn ammattimaiseen hoitamiseen.

[/quote] Mulla on jonkun verran kokemuksia psykologeista ja minusta he ovat aika ymmärtäväisiä ja "ihmisiä". En tosin tiedä kuuluuko heidän tuollaisissa tilanteissa olla.

ap

Aika kaksinaismoralistista toisaalta. Jos masennukseensa hoitoa saanut ja siitä parantunut henkilö ei ole psykologin mielestä kelvollinen toimimaan ammatissa hyvistä pääsykoetuloksista huolimatta, niin psykologihan tulee ilmaisseeksi että hänen mielestään hänen alansa hoitotulokset ovat olemattomia tai vähintäänkin epäluotettavia, silloinkin kun asiakas itse kokee parantuneensa.

Siis miksi sitä hoitoa oikein tarjotaan ja vielä Kelan korvaamana, jos siitä ei tulekaan hyväksyttäviä tuloksia?

[/quote]

Älkää nyt vielä heittäkö kirvestä kaivoon. Itse olisin aikanaan päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi psykologin kielteisestä lausunnosta huolimatta. Hän sanoi suoraan haastattelun päätteeksi, etten hänen mielestään sovi alalle ja että hän antaa negatiivisen lausunnon. Muut osiot menivät niin hyvin, että sain paikan.

(Peruutin paikan kun en pystynyt edes TV:stä katsomaan kitalakihalkioleikkausta ja melkein oksensin. Minun kohdallani psykologi oli oikeassa.)

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:55"]

Älkää nyt vielä heittäkö kirvestä kaivoon. Itse olisin aikanaan päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi psykologin kielteisestä lausunnosta huolimatta. Hän sanoi suoraan haastattelun päätteeksi, etten hänen mielestään sovi alalle ja että hän antaa negatiivisen lausunnon. Muut osiot menivät niin hyvin, että sain paikan.

(Peruutin paikan kun en pystynyt edes TV:stä katsomaan kitalakihalkioleikkausta ja melkein oksensin. Minun kohdallani psykologi oli oikeassa.)

[/quote] en tajua miten nämä mun pisteet on aikoinaan laskettu, kun sain niistä tehtävistä 4*4, 1*3 ja 1*5 ja sain silti kokonaispistemääräksi 16 = 2 "keskitaloa oleva soveltuvuus" eli se psykologi on antanut tosi huonot pisteet.

Hain silloin raskaana terveydenhoitajaksi.

ap

Muistakaa, että terveydenhoitajaksi on niin vaikea päästä (ja viime vuonna ja tänä vuonna vielä normaaliakin vaikeampi, johtuen poikkeuksellisen suurista hakijamääristä) että moni tähän ketjuun kirjoittanut olisi hyvinkin voinut päästä johonkin muuhun sos.ja terveysalan koulutusohjelmaan saamillaan pisteillä. Ei kannata ajatella, että mokasi, jos sisään vaan ei voida ottaa kuin pieni osa hakeneista.

No mä joka sanoin, ettei kannata avautua, sain jotenkin käsityksen, että "avautujat" olivat tehneet sen tarkoituksella esim. korostaakseen elämänkokemusta tms, totta kai tulee itsekin puhuttua sivu suun harva se päivä. Mielenkiintoista, että se psykologi onnistui tuollaisessa sitten saamaan nuo asiat esiin, olisi hyvin varmasti voinut käydä itsellekin.

Tuskin pääsen kouluun,just ton psykohaastattelun takia mutta kiinnostaa kyllä ne omat paprut saada sieltä psykologikeskukselta! Saa nähdä minkälaisen kuvan olen antanut

Ainakin tiedätte jatkossa olla varuillanne noissa tilanteissa, ei kai kuitenkaan missään työpaikassakaan saa ainakaan toistaiseksi kysellä terveyshistoriaa, jollei jonnekin Supoon pyri. Moni psykopaattihan on ihan johtotehtävissä ilman mitään ongelmia..joku sanoi, että haluaa olla oma itsensä eikä esittää mitään, mutta varmaan senkin voi tehdä siltä kannalta, millainen nyt on, ja koittaa jättää menneisyys kokonaan taakseen omassakin päässä niin kaiken "hämärän" saa selitettyä parhain päin (esim. miksi v. 2001 ei ollut kesätöissä jne)

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 20:24"]

No mä joka sanoin, ettei kannata avautua, sain jotenkin käsityksen, että "avautujat" olivat tehneet sen tarkoituksella esim. korostaakseen elämänkokemusta tms, totta kai tulee itsekin puhuttua sivu suun harva se päivä. Mielenkiintoista, että se psykologi onnistui tuollaisessa sitten saamaan nuo asiat esiin, olisi hyvin varmasti voinut käydä itsellekin.

[/quote]Joo en tosiaankaan.. Toisaalta minusta tuntui, että ei se mitenkään erikseen kaivellut.. siihen vaan olisi jäänyt "tyhjä aukko" siihen tilanteeseen, jos en olisi lapsen sairaudesta maininnut...Enpä sitten tajunut tehdä tärkeitä tarkennuksia. :)

ap

No hei, ei toi vielä mitään. Mä jotenkin menetin järkeni psykologin haastattelussa kun hain sosiaali- ja terveysalalle. Se oli sellainen tilanne, että mulla oli sytostaattihoidot kesken (sairastin silloin ärhäkkää syöpää) ja haastattelemaasa oli psykologi ja sen koulun eräs opettaja. 

Juttu kulki ihan mukavasti siinä, kunnes psykologi (tai se opettaja, en muista) kysyi, että mikä on ollut tähän astisen elämän vaikein tilanne tai asia. Mä siis menin ihan lukkoon ja OTIN PERUUKIN PÄÄSTÄ pois :D Vähän niinkuin että "tämä", mutta sanattomasti. Hävettää edes kirjoittaa sitä tähän. Oli kyllä hyvät ilmeet haastattelijoillakin, mutta en ikinä tule unohtamaan sitä, miltä se peruukki tuntui sormien välissä juuri silloin ja miltä kesäkuinen tuulenvire tuntui kaljussa päänahassani juuri siinä hiljaisessa hetkessä.

Pääsin kouluun!

Usein se tyhjän aukon tunne saattaa jäädä ihan vain siitä, että psykologi pitää normaalikeskustelua selkeästi pitemmän tauon toisen osapuolen vastauksen jälkeen, ennen kuin itse sanoo mitään. Sen tauon aikana helposti itse alkaa selittää asioistaan enemmänkin, koska yleensä on keskustelussa tottunut tottunut tiettyyn rytmiin, jossa tuollaisia taukoja ei ole, ja jos sellainen syntyy, niin yleensä sitä paikkaillaan selittämällä lisää. Se varmaan vielä korostuu tuollaisessa haastattelutilanteessa, jossa on kyse omasta tulevaisuudesta, ja sen takia jokainen siellä haluaisi selittää asioita parhain päin.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 16:16"]

11 tässä, minä pääsin sisälle avautumisestani huolimatta. En tiedä montako otettiin tai monesko olin, mutta sain n. 80/100 pistettä.

Tuntuu vain hirveän pahalta, kun sisareni jäi kovista ponnisteluista huolimatta vaille opiskelupaikkaa, nyt kolmannen kerran peräkkäin, ja minä pääsisin opiskelemaan jo toista korkeakoulututkintoa... Itkiessä mennyt päivä.

No, kyllä se siitä. Ei ole helppoa olla isosisko :)

[/quote]11, Onnea sulle! Ilmeisesti sinä sitten sovellut alalle hyvin,  näkeehän sen suhtautumisestasi siskoosi: ematiakykyinen ja välittävä :) (toisaalta, jos ihan noin paljon itket siskosi takia...) Oliko sulla hyvä yo-todistus eli saitko siitä hyvin pisteitä?

ap

[/quote]

Yo-todistus on E:tä ja M:ää, eli ehkä hieman keskitasoa parempi. Kyllä sillä varmasti oli vaikutusta, sen verran idiootti olin siinä psykologin haastattelussa :) Siskon parin pisteen päähän sisäänpääsystä jääminen surettaa monestakin syystä, en ala tässä enempää eritellä. Tuntuu vain että epäreilusti meni!

-11

[/quote]no toki jos siihen paljon muutakin liittyy tuon itkemisen ymmärtää. :)

Ja kyllä olet varmaan saanut maksimit yo-todistuksesta, mutta silti se psykologi siihen pääsemiseen eniten vaikuttaa (eli periaatteessa voisi evätä pääsyn). Onnea vielä kerran.

ap