Lue keskustelun säännöt.
Avauduin liikaa psykologin haastattelussa pääsykokeissa.
05.06.2013 |
Terveydenhuoltoala, amk. Puhuin siis liian henkilökohtaisia asioita. Lapsen sairaudesta. En tiedä mikä minuun meni. Varmaan huonosti nukuttu yö ja tilanteen jännittäminen.
No siinäpä sai joku muu paikkani. Kyllä ne kokeet meni muutenkin penkin alle!
Kommentit (45)
Joo, tulin äsken sosionomin valintakokeista ja voin sanoa täysin samaa psykologin haastattelussa.. Otin läpi valintakokeen asenteen että olen puhtaasti rehellinen (esimerkiksi kun piti jatkaa lausetta "Äitini..." vastasin "on marttyyri. Mutta onneksi huumorintajuinen sellainen."), ja kaikki menikin omasta mielestäni paljon paremmin kuin odotin. Esimerkiksi siinä joukkotehtävässä ehdin vastata selkeästi paljon useampiin tehtäviin kuin monet, keiden kanssa käytävillä juttelin.
Mutta se psykologin haastattelu.. Menin sitten kertomaan että minulla oli nuorena vaikea masennus ja olin sen takia kaksi kuukautta mielisairaalassa, omasta halustani. Yritin kyllä kovasti painottaa sen jälkeen, että se oli elämäni paras ratkaisu ja olen siitä lähtien ollut vahvempi kuin koskaan ja myös se auttaa minua alalla, kun tiedän että vaikeuksista on vaikea selvitä, mutta psykologin naamasta näki että huti meni että humpsahti.. Sanoi vielä lopussa että voit sitten tuloksen julkistamisen jälkeen soittaa ja kysyä tuloksista vähän tarkemmin. Että joo.
No, onneksi on jo yksi ammatti alla, eikun vain työhakemuksia taas väsäämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, ei ne välttämättä arvosta pelkkää pikkusievistelyä.
Sehän riippuu siitä mitä olet puhunut. Antaahan se sinulle perspektiiviä työhön.
Sitä paitsi jos se ei ole etenevä sairaus, eihän se vaikuta opiskeluihisi ja työntekoon.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 14:52"]
Sehän riippuu siitä mitä olet puhunut. Antaahan se sinulle perspektiiviä työhön.
Sitä paitsi jos se ei ole etenevä sairaus, eihän se vaikuta opiskeluihisi ja työntekoon.
[/quote] En täsmentänyt asioita siinä tilanteessa tarpeeksi tarkasti. Näkyy sinne muutenkin hakevan todella paljon ihmisiä!
ap
Niin, psykologin edessä on tunne, että täytyy vaikuttaa mahdollisimman normaalilta ja ongelmattomalta positiiviselta reippaalta tasapainoiselta ihmiseltä. Mutta mutta. Kyllä kokenut psykologi näkee rivien välistä, enkä usko ollenkaan, että mokasit. Voi olla jopa, että päinvastoin. Tulethan kertomaan tähän ketjuun aikanaan, pääsitkö. Hei ja mukavaa kesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sama kävi minulle viime vuonna. Minulla syy oli ihan se, että en ollut vuoteen oikein tuottanut muuta puhetta kuin sellaista arkipäivän jutustelua, joka sekin keskeytyi lasten vuoksi kahden sekunnin välein, ja kun kerrankin sain kertoa itsestäni, niin sitten kerroin. ;) Nuorimmainen oli vuoden ja se koko vuosi oli ollut ihan kaamea, enkä ollut muutenkaan ihan voimissani. Edellinen yö oli mennyt vieraassa paikassa lapsia rauhoitellessa ja olin niin väsynyt, että sama jos olisin ollut pienessä huppelissa.
Minä sain kaikista muista hyvät pisteet paitsi tästä henkilökohtaisesta haastattelusta, joten olkoon vaikka mikä psykologi, niin rajansa selvästi hänelläkin.;D Lievästi hävetti että heittäydyin niin tuttavalliseksi, kyllähän siitä saa hiukan epävakaan käsityksen. Sisäänpääsy jäi pisteen päähän.
Jos ap et nyt pääse sisälle, niin aina löytyy uusia mahdollisuuksia ja uusia tilaisuuksia. Häntä pystyyn! Me emme voi tietää, miten psykologi on itse nähnyt ja arvioinut sinut, joten jos et pääse sisälle, muista soittaa ja kysyä eritellyt pääsykoetulokset, ettei asia jää vaivaamaan.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 15:16"]
Hei, sama kävi minulle viime vuonna. Minulla syy oli ihan se, että en ollut vuoteen oikein tuottanut muuta puhetta kuin sellaista arkipäivän jutustelua, joka sekin keskeytyi lasten vuoksi kahden sekunnin välein, ja kun kerrankin sain kertoa itsestäni, niin sitten kerroin. ;) Nuorimmainen oli vuoden ja se koko vuosi oli ollut ihan kaamea, enkä ollut muutenkaan ihan voimissani. Edellinen yö oli mennyt vieraassa paikassa lapsia rauhoitellessa ja olin niin väsynyt, että sama jos olisin ollut pienessä huppelissa.
Minä sain kaikista muista hyvät pisteet paitsi tästä henkilökohtaisesta haastattelusta, joten olkoon vaikka mikä psykologi, niin rajansa selvästi hänelläkin.;D Lievästi hävetti että heittäydyin niin tuttavalliseksi, kyllähän siitä saa hiukan epävakaan käsityksen. Sisäänpääsy jäi pisteen päähän.
Jos ap et nyt pääse sisälle, niin aina löytyy uusia mahdollisuuksia ja uusia tilaisuuksia. Häntä pystyyn! Me emme voi tietää, miten psykologi on itse nähnyt ja arvioinut sinut, joten jos et pääse sisälle, muista soittaa ja kysyä eritellyt pääsykoetulokset, ettei asia jää vaivaamaan.
[/quote]
Luultavasti kuitenkin jos sisäänpääsy jäi vain pisteen päähän niin tuskin ollenkaan mokasit haastattelussa. Siitäkin huolimatta vaikka muut osiot menivät hyvin etkä kuitenkaan päässyt. Aina löytyy joku joka on parempi eikä se tarkoita, että itse olisi mokannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 15:52"]
Joo, tulin äsken sosionomin valintakokeista ja voin sanoa täysin samaa psykologin haastattelussa.. Otin läpi valintakokeen asenteen että olen puhtaasti rehellinen (esimerkiksi kun piti jatkaa lausetta "Äitini..." vastasin "on marttyyri. Mutta onneksi huumorintajuinen sellainen."), ja kaikki menikin omasta mielestäni paljon paremmin kuin odotin. Esimerkiksi siinä joukkotehtävässä ehdin vastata selkeästi paljon useampiin tehtäviin kuin monet, keiden kanssa käytävillä juttelin.
Mutta se psykologin haastattelu.. Menin sitten kertomaan että minulla oli nuorena vaikea masennus ja olin sen takia kaksi kuukautta mielisairaalassa, omasta halustani. Yritin kyllä kovasti painottaa sen jälkeen, että se oli elämäni paras ratkaisu ja olen siitä lähtien ollut vahvempi kuin koskaan ja myös se auttaa minua alalla, kun tiedän että vaikeuksista on vaikea selvitä, mutta psykologin naamasta näki että huti meni että humpsahti.. Sanoi vielä lopussa että voit sitten tuloksen julkistamisen jälkeen soittaa ja kysyä tuloksista vähän tarkemmin. Että joo.
No, onneksi on jo yksi ammatti alla, eikun vain työhakemuksia taas väsäämään...
[/quote] Joo luin ketjuasi. Onneksi mullakin on ammatti. Toivotaan kuitenkin parasta.
ap
Mulle tuli myös tuo tunne siitä psykologin haastattelusta..kokeet muuten meni ihan ok mielestäni.En usko että pääsen kun vain 40 pääsee ja 160 oli valintakokeissa :/
Harmittaa kyllä se haastattelujuttu tosi paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pääsin vasta toisella kertaa!
Kyllä minäkin olen haastattelussa puhunut ties ja mitä lapsuudesta ja väkivaltaisesta isästä.
Lapsuudesta kun puhuttiin. siinä sitten tuli vähän kerrottua ehkäpä jopa liikaa :)
Sain paikan!! Mutta jouduin perumaan raskauden takia, en halunnut joutua keskeyttämään opintojani äitiysloman takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän siinä on kun niin moni avautuu liikaa siinä haastattelussa? Siis että onko niillä psykologeilla joku kiero tapa tavallaan kysyä ja sitten ei kumminkaan kysykään. Kun nyt mietin omaa haastatteluani niin siinä tilanteessa masennuksesta mainitseminen oli oikeastaan ainoa mahdollinen vastaus psykologin kysymykseen, mutta kun nyt jälkeenpäin miettii niin tulee tunne että puhuin sivu suuni eikä psykologi oikeastaan kysynytkään mitään sellaista että masennuksesta olisi tarvinnut puhua.
Osaakohan joku sanoa miten voisi "treenata" että jatkossa onnistuisi paremmin tuollaisissa tilanteissa? Kun tosiaan haluan olla rehellisesti sitä mitä olen enkä esittää mitään.
t. Eilen samaa asiaa miettinyt
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 10:26"]
Mikähän siinä on kun niin moni avautuu liikaa siinä haastattelussa? Siis että onko niillä psykologeilla joku kiero tapa tavallaan kysyä ja sitten ei kumminkaan kysykään. Kun nyt mietin omaa haastatteluani niin siinä tilanteessa masennuksesta mainitseminen oli oikeastaan ainoa mahdollinen vastaus psykologin kysymykseen, mutta kun nyt jälkeenpäin miettii niin tulee tunne että puhuin sivu suuni eikä psykologi oikeastaan kysynytkään mitään sellaista että masennuksesta olisi tarvinnut puhua.
Osaakohan joku sanoa miten voisi "treenata" että jatkossa onnistuisi paremmin tuollaisissa tilanteissa? Kun tosiaan haluan olla rehellisesti sitä mitä olen enkä esittää mitään.
t. Eilen samaa asiaa miettinyt
[/quote] Ehkä sinne menee sillä asenteella, että on pakko sanoa kaikkeen jotakin. Ehkä perspektiiviä elämäänsä saanut sanoo jotain muutakin kuin "haluan tähän kouluun, sille ei ole mitään estettä!" Voihan se olla, ex-masennustyyppi, että pystyit tuomaan esille että vaikeudet on käännetty voitoksi.
Minä taas menin selittämään väsymystäni tuolla poikani sairaudella (en saanut nukuttua juuri edellisenä yönä), mutta se selitys muistaakseni liittyi toiseen kysymykseen. Ehkä siihen onko mitään elämässä tms.? En edes muista. Kyllä minä se muistan, että se tavallaan sopi siihen hyvin. Mutta ei pääsykoetilanteessa, ennemminkin jos olisin psykologilla ollut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, (olen se ex-masennustyyppi), itse vielä mokasin siinäkin kun alussa psykologi kysyi olenko aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa ja vastasin että en. Myöhemmin kuitenkin kerroin että kävin viisitoistavuotiaasta kaksikymppiseksi psykologilla.. No, en menetä toivoa ihan vielä. Korostin kuitenkin sitä, että tiedän että vaikeudet on hankala voittaa, eikä pidä luovuttaa vaikka siltä tuntuisi. Ja että koen sydämen asiakseni auttaa niitä jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä nuorempana.
Huhhuh!
16 ym. toivottavasti puheissasi ollut kuitenkaan liikaa paatosta. Kerrohan sitten kuinka kävi.
ap
No, mäkin olen käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä jne, jos joudun psykologin haastatteluun joskus pääsykokeessa tms niin en todellakaan aio mainita ko. asioista yhtään mitään, jollei ole pakko. En oikein usko, että nämä kokemukset antaa mitään hyvää kuvaa jos opiskelualalle halutaan nimenomaan tasapainoisia ihmisiä (joka mielestäni nykyisin olenkin, mutta eihän ne sitä uskoisi). Joten neuvoisin kyllä muitakin olemaan avautumatta ongelmistaan näissä tilanteissa, lauseesta "olin vuosia psykiatrisessa hoidossa mutta nyt ihan huippukunnossa" ne kuulee vain "olin vuosia psykiatrisessa hoidossa, kai saan tulla auttamaan muita epävakaita ihmisiä?".
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 12:28"]
No, mäkin olen käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä jne, jos joudun psykologin haastatteluun joskus pääsykokeessa tms niin en todellakaan aio mainita ko. asioista yhtään mitään, jollei ole pakko. En oikein usko, että nämä kokemukset antaa mitään hyvää kuvaa jos opiskelualalle halutaan nimenomaan tasapainoisia ihmisiä (joka mielestäni nykyisin olenkin, mutta eihän ne sitä uskoisi). Joten neuvoisin kyllä muitakin olemaan avautumatta ongelmistaan näissä tilanteissa, lauseesta "olin vuosia psykiatrisessa hoidossa mutta nyt ihan huippukunnossa" ne kuulee vain "olin vuosia psykiatrisessa hoidossa, kai saan tulla auttamaan muita epävakaita ihmisiä?".
[/quote]
Ei minunkaan ollut tarkoitus puhua masennuksestani yhtään mitään, mutta niin vaan kävi. Osittain varmaan ihan psykologin haastattelutavan vuoksi.
Muuten arvelisin haastattelun sujuneen hyvin, mitä nyt tuo yksi lipsahdus sattui. Olen ihan oikeasti panostanut hyvän ensivaikutelman antamiseen, esimerkiksi opetellut katsomaan silmiin esittäytyessä ja kätellessä. Ehkä opin toimimaan oikein näissä haastatteluissakin.
Eilisessä omassa ketjussani ja nyt tässä on kerrottu ettei masennuksesta tai muista kannata kertoa psykologin haastattelussa. No hei, kyllä minä ja kaikki muutkin liikaa avautuneet ihan varmasti sen tiedämme, sehän tässä harmittaakin että tuli puhuttua liikaa ja vääristä asioista. Toivottavasti kaikki neuvojat muistavat alentuvat vinkkinsä kun itse puhuvat joskus sivu suunsa.
sosiaali- ja terveysalalle (samoin kuin psykologeiksi) hakeutuu paljon ihmisiä, joilla on piilevä tarve hoitaa itse itseään (tai oppia ymmärtämään omaa tilannettaan).
Näitä pyritään karsimaan pois pääsykokeissa, koska oma tausta voi vaikuttaa työn ammattimaiseen hoitamiseen.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 12:51"]
sosiaali- ja terveysalalle (samoin kuin psykologeiksi) hakeutuu paljon ihmisiä, joilla on piilevä tarve hoitaa itse itseään (tai oppia ymmärtämään omaa tilannettaan).
Näitä pyritään karsimaan pois pääsykokeissa, koska oma tausta voi vaikuttaa työn ammattimaiseen hoitamiseen.
[/quote]
Aika kaksinaismoralistista toisaalta. Jos masennukseensa hoitoa saanut ja siitä parantunut henkilö ei ole psykologin mielestä kelvollinen toimimaan ammatissa hyvistä pääsykoetuloksista huolimatta, niin psykologihan tulee ilmaisseeksi että hänen mielestään hänen alansa hoitotulokset ovat olemattomia tai vähintäänkin epäluotettavia, silloinkin kun asiakas itse kokee parantuneensa.
Siis miksi sitä hoitoa oikein tarjotaan ja vielä Kelan korvaamana, jos siitä ei tulekaan hyväksyttäviä tuloksia?
Tulen kertomaan sitten. Olen muuten hakenut alalle ennekin, mutta eri linjalle (siis eri ammattiin valmistuvaksi) ja silloin olin näkyvästi raskaana. Luulen, että psykologi (mies) antoi siksi huonot pisteet. Sanoin suoraan, että tarkoitus on lykätä vuosi opiskeluja. Sain nimittäin muista osioista 4-5...
Nyt ne erittelyt pitää pyytää kirjallisina ja aion pyytää..
ap