12v esiteini vinkuu koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Jos 17v ja sitä ennen ei vaadita kunnon käytöstä, niin taikaiskustako se 18v-päivänään sitten oppii ne hyvät käytöstavat ja alkaa noudattaa niitä?

Ei tietenkään. Nyt oli kyse vinkumisesta, ei kasvatuksesta. Kotona pitäisi jokaisella olla oikeus olla sellainen kuin on, ihmisten ilmoilla en vinkumista hyväksyisi ja kotona antaisin kyllä palautetta käytöksestä. Vanhemman tehtävä on saattaa nuori aikuisuuteen, ja se ei tapahdu tukahduttamalla vaan opettamalla ottamaan maailma vastaan niillä vahvuuksilla, mitkä lapsella on. Käytöstavat ja kodinhoidon taidot kyllä opetetaan ikään sopivasti. Se ei mitenkään poissulje lämmintä tunnelmaa ja sitä että perheenjäsenet välittävät toisistaan.

Huono käytös ei ole mikään vahvuus eikä perheessä jossa huono käytös on sallittua ole lämmintä ja välittävää tunnelmaa.

Jos vanhemmat eivät tukahduta huonoa käytöstä, niin se vastuu siirtyy sitten myöhemmin poliisille ja oikeuslaitokselle.

Sori, en ajatellut vinkumisen olevan huonoa käytöstä vaan teiniyteen liittyvää hormonimyrskyä ja ahdistuksen purkua, joka ei poistu piiskalla tai käskystä...

Aina löytyy joku selitys sille, että miksi ei voi olla ihmisiksi. Oli se sitten hormonimyrsky tai yhteiskunnan sortorakenteet. Vankilat ovat täynnä näitä tapauksia joilla ei kuulemma ollut mitään vastuuta omasta käytöksestään vaan olivat vain olosuhteiden uhreja.

Arvaa mitä?

Vankilat ovat täynnä lapsuudessaan hiljaiseksi hakattuja ja rankaistuja.

Aika paljon se kertoo sinusta, jos huonon ja häiriköivän käytöksen kieltäminen ja siitä rankaiseminen on "hiljaiseksi hakkaamista".

Ilmeisesti lasta pitäisi vaan "ymmärtää" loputtomiin ja selitellä, että ei se itselleen mitään voi, kun on tuo teini-ikäkin... Koulussakin paha opettaja laittoi jälki-istuntoon, ja lapseni on nyt tosi nujerretun ja onnettoman oloinen, kun ei enää uskalla häiriköidä luokassa.

Myös lapsia kohtaan voi ylläpitää terveitä rajoja.

Jos ei kestä toisen tunnereaktiota, on parempi poistua tilanteesta kuin nujertaa ne toisen ihmisen tunteet, jos tilannetta ei juuri silloin saada ratkaistua paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itkin teininä PALJON ja lähes aina ilman syytä. Joku hormoni vaan heitti häränpyllyä, kun olin vaan surullinen. Porukat onneks ymmärsi ainakin osittain ja vaan pari kertaa isä hermostui ja sanoi ilkeästi, tajusi kyllä itekkin että siitä se itku vaan paheni. Mun ohje on, että älä ainakaan rankaise, jollet jaksa puhua teinille, anna edes hali. Alle 18 vuotias on lapsi, joka yrittää oppia ymmärtämään maailmaa. Ja joskus se ahdistaa pirusti ja tuntuu kuin kaikki olisi vastaan. Anna myötätuntoa ja pidä syli avoinna. Aikuisiällä kiitos tulee takaisin, kun nyt pidät hyvät välit

Jos 17v ja sitä ennen ei vaadita kunnon käytöstä, niin taikaiskustako se 18v-päivänään sitten oppii ne hyvät käytöstavat ja alkaa noudattaa niitä?

Ei tietenkään. Nyt oli kyse vinkumisesta, ei kasvatuksesta. Kotona pitäisi jokaisella olla oikeus olla sellainen kuin on, ihmisten ilmoilla en vinkumista hyväksyisi ja kotona antaisin kyllä palautetta käytöksestä. Vanhemman tehtävä on saattaa nuori aikuisuuteen, ja se ei tapahdu tukahduttamalla vaan opettamalla ottamaan maailma vastaan niillä vahvuuksilla, mitkä lapsella on. Käytöstavat ja kodinhoidon taidot kyllä opetetaan ikään sopivasti. Se ei mitenkään poissulje lämmintä tunnelmaa ja sitä että perheenjäsenet välittävät toisistaan.

Huono käytös ei ole mikään vahvuus eikä perheessä jossa huono käytös on sallittua ole lämmintä ja välittävää tunnelmaa.

Jos vanhemmat eivät tukahduta huonoa käytöstä, niin se vastuu siirtyy sitten myöhemmin poliisille ja oikeuslaitokselle.

Sori, en ajatellut vinkumisen olevan huonoa käytöstä vaan teiniyteen liittyvää hormonimyrskyä ja ahdistuksen purkua, joka ei poistu piiskalla tai käskystä...

Aina löytyy joku selitys sille, että miksi ei voi olla ihmisiksi. Oli se sitten hormonimyrsky tai yhteiskunnan sortorakenteet. Vankilat ovat täynnä näitä tapauksia joilla ei kuulemma ollut mitään vastuuta omasta käytöksestään vaan olivat vain olosuhteiden uhreja.

Arvaa mitä?

Vankilat ovat täynnä lapsuudessaan hiljaiseksi hakattuja ja rankaistuja.

Aika paljon se kertoo sinusta, jos huonon ja häiriköivän käytöksen kieltäminen ja siitä rankaiseminen on "hiljaiseksi hakkaamista".

Ilmeisesti lasta pitäisi vaan "ymmärtää" loputtomiin ja selitellä, että ei se itselleen mitään voi, kun on tuo teini-ikäkin... Koulussakin paha opettaja laittoi jälki-istuntoon, ja lapseni on nyt tosi nujerretun ja onnettoman oloinen, kun ei enää uskalla häiriköidä luokassa.

Myös lapsia kohtaan voi ylläpitää terveitä rajoja.

Jos ei kestä toisen tunnereaktiota, on parempi poistua tilanteesta kuin nujertaa ne toisen ihmisen tunteet, jos tilannetta ei juuri silloin saada ratkaistua paremmin.

Eli siis "terve raja" on sitä, että rajan ylittämistä ei estetä, kun rajan ylittäjällä varmaan oli joku hyvä syy siihen tekoonsa?

Tottakai 12-vuotiasta pitää ojentaa huonosta käytöksestä ja ohjata ja opettaa kuinka kuinka ollaan. Jos käytös ei kehottamalla parane, sitten rangaistaan niin tuntuvasti, että oppii olemaan. Kasvatus on loppujen lopuksi aika yksinkertainen laji.

Lapsella on murrosikä joko päällä tai alkamassa. Sen vuoksi olisi hyvä ymmärtää vinkumista ainakin tiettyyn rajaan asti.

Niin paljon ei saa ymmärtää, ettei uskalla rangaista kun on sen paikka

Tullut äitiinsä