Onko avioerossa tehtävä ositus heti, että saisi esim. asumistukia?

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 22:25"]

Kaksio olisi kyllä reilusti halvempi, mutta meillä on kolme lasta ja vanhin jo yläkouluikäinen, joten luulen ettei kaksio riitä.

ap

[/quote]

Et taida saada asumistukea täysimääräisenä niin isoon asuntoon, jos lapset eivät asu vakituisesti sinun luonasi.

Niin se monesti menee, mutta ei aina! Tiedän tunteen kun maksoin puolet osakkeesta exeälle ja velka nousi melkein 140000 euroon. Rimaa hipoen sain lainat järjestettyä itselleni ilman ulkopuolista takausta. Tänä päivänä tosin tilanne muuttunut ja vuokralaiset "lyhentää" mun lainaa :)

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 22:28"]

Mä elän pienelläkin, mutta jos talosta tehdään ositus, ei mies pysty maksamaan sitä enää yksin ja sitten se menee myyntiin. 

Ap

[/quote]Niinhän se monesti on että myyntiin menee.

[/quote]

Tuutavat tekivät aikoinaan samantyyppisen järjestelyn. Asunto toki ositettiin, mutta huomattavasti alle markkinahinnan, ajatus oli, että asunto jää aikanaan lapsille perinnöksi. Asuntoon jäänyt myi sen kuitenkin muutaman vuoden kuluttua täyteen hintaan ulkopuoliselle.

Kannattaa sitä vähän omaakin etuaan ajatella. Luultavasti ositus ei vaikuta mitenkään asumistukeen. Tuossa on riski, että antaa osuutensa ilmaiseksi ja sitten toinen kuitenkin myy talon hyvällä hinnalla eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 22:22"]

Niin, onhan tuokin kauhea ajatus, etenkin kun talo on itse rakennettu... Toisaalta, pienen palkan takia talo on tähänkin asti maksettu miehen tuloilla, joten en koe että minulla siihen kauheasti oikeuksiakaan. Kunhan lapset saisi pidettyä huoneensa... Mutta en tosiaan haluaisi että talosta osa menisi uudelle vaimolle. Toivottavasti mies tajuaisi tehdä avioehdon lastensa takia...

Juuri eronneena sanon yhden neuvon; älä luota miehen hyvään tahtoon. Uuden rouvan ilmestyessä (ja se tapahtuu nopeammin ja tylymmin kuin ikinä osaisit kuvitella) hyvää tahtoa ei enää ole. Vaikka tuntuu kurjalta, oman jaksamisesi tähden puolusta oikeuksiasi. Lapset tarvitsevat äidin joka pärjää elämässä. Mulla on niin moni tuttu mennyt siihen lankaat että on syyllisyydestä ja myötätunnosta ja jos sun mitstä syystä luottanut ja joustanut ja ajatellut miehen parasta ja lopulta ovat jääneet tilanteeseen missä hoitavat yksin melkein koko arjen ja hädintuskin selviytyvät ja jaksavat. Ja mies titetysti porskuttaa uuden perheensä kanssa ja se uusi vaimo parhaassa tapauksessa vielä tekee kaikesta tosi hankalaa kun hänellä on oikeus siihen ja tähän ja tuohon ja typerä ex vaan yrittää kupata kaiken. PIDÄ PUOLESI, ÄLÄ LUOTA SANAHELINÄÄN.

ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 22:22"]

Niin, onhan tuokin kauhea ajatus, etenkin kun talo on itse rakennettu... Toisaalta, pienen palkan takia talo on tähänkin asti maksettu miehen tuloilla, joten en koe että minulla siihen kauheasti oikeuksiakaan. Kunhan lapset saisi pidettyä huoneensa... Mutta en tosiaan haluaisi että talosta osa menisi uudelle vaimolle. Toivottavasti mies tajuaisi tehdä avioehdon lastensa takia...

Juuri eronneena sanon yhden neuvon; älä luota miehen hyvään tahtoon. Uuden rouvan ilmestyessä (ja se tapahtuu nopeammin ja tylymmin kuin ikinä osaisit kuvitella) hyvää tahtoa ei enää ole. Vaikka tuntuu kurjalta, oman jaksamisesi tähden puolusta oikeuksiasi. Lapset tarvitsevat äidin joka pärjää elämässä. Mulla on niin moni tuttu mennyt siihen lankaat että on syyllisyydestä ja myötätunnosta ja jos sun mitstä syystä luottanut ja joustanut ja ajatellut miehen parasta ja lopulta ovat jääneet tilanteeseen missä hoitavat yksin melkein koko arjen ja hädintuskin selviytyvät ja jaksavat. Ja mies titetysti porskuttaa uuden perheensä kanssa ja se uusi vaimo parhaassa tapauksessa vielä tekee kaikesta tosi hankalaa kun hänellä on oikeus siihen ja tähän ja tuohon ja typerä ex vaan yrittää kupata kaiken. PIDÄ PUOLESI, ÄLÄ LUOTA SANAHELINÄÄN.

ap

[/quote]

[/quote]

Juuri eronneena sanon yhden neuvon; älä luota miehen hyvään tahtoon. Uuden rouvan ilmestyessä (ja se tapahtuu nopeammin ja tylymmin kuin ikinä osaisit kuvitella) hyvää tahtoa ei enää ole. Vaikka tuntuu kurjalta, oman jaksamisesi tähden puolusta oikeuksiasi. Lapset tarvitsevat äidin joka pärjää elämässä. Mulla on niin moni tuttu mennyt siihen lankaat että on syyllisyydestä ja myötätunnosta ja jos sun mitstä syystä luottanut ja joustanut ja ajatellut miehen parasta ja lopulta ovat jääneet tilanteeseen missä hoitavat yksin melkein koko arjen ja hädintuskin selviytyvät ja jaksavat. Ja mies titetysti porskuttaa uuden perheensä kanssa ja se uusi vaimo parhaassa tapauksessa vielä tekee kaikesta tosi hankalaa kun hänellä on oikeus siihen ja tähän ja tuohon ja typerä ex vaan yrittää kupata kaiken. PIDÄ PUOLESI, ÄLÄ LUOTA SANAHELINÄÄN.

 siis näin, meni tuonne tekstin lomaan tuo kirjoitukseni

Niin, mun mies osaa olla tosi hankala jos sille tielle lähtee. Ero voisi olla pahimmillaan todella ruma. Hän on hankala muutenkin, siksi en häntä enää jaksakaan. Mä en ole niitä jotka ekoissa vastamäissä lähtee, enkä useammissakaan, niitä kyllä on ollut pahojakin. Eletty on pahimmillaan yli puolikin vuotta eläen eri huoneissa. Yhdessä ollaan oltu yli 15v joten siihen on mahtunut vaikka mitä ja kaikesta on päästy yli. Nyt vaan tuntuu että kaikki on annettu. Mies sättii joka asiasta. Montaa jos yhtään ystävällistä lausetta ei enää päivässä kuule ja mikä pahinta, minustakin on tullut ilkeä. Olen alkanut muuttua juuri sellaiseksi noita-akaksi kuin mies on vuosia hokenut minun olevan. Enkä minäkään helpoin ihminen ole, helposti lähden sanomaan vastaan, jos vain jaksan. Silti elättelen toivetta, että erossa mies voisi oppia kunnioittamaan minua ja kohtelemaan hyvin ja minäkin saisin akkuni ladattua. Että jos saisimme tilaa, asiat voisi korjaantua. Ei mies läpeensä paha ole. Kynnys ilkeillä vaan on vuosien saatossa madaltunut koko ajan.

ap

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 12:08"]

Niin, mun mies osaa olla tosi hankala jos sille tielle lähtee. Ero voisi olla pahimmillaan todella ruma. Hän on hankala muutenkin, siksi en häntä enää jaksakaan. Mä en ole niitä jotka ekoissa vastamäissä lähtee, enkä useammissakaan, niitä kyllä on ollut pahojakin. Eletty on pahimmillaan yli puolikin vuotta eläen eri huoneissa. Yhdessä ollaan oltu yli 15v joten siihen on mahtunut vaikka mitä ja kaikesta on päästy yli. Nyt vaan tuntuu että kaikki on annettu. Mies sättii joka asiasta. Montaa jos yhtään ystävällistä lausetta ei enää päivässä kuule ja mikä pahinta, minustakin on tullut ilkeä. Olen alkanut muuttua juuri sellaiseksi noita-akaksi kuin mies on vuosia hokenut minun olevan. Enkä minäkään helpoin ihminen ole, helposti lähden sanomaan vastaan, jos vain jaksan. Silti elättelen toivetta, että erossa mies voisi oppia kunnioittamaan minua ja kohtelemaan hyvin ja minäkin saisin akkuni ladattua. Että jos saisimme tilaa, asiat voisi korjaantua. Ei mies läpeensä paha ole. Kynnys ilkeillä vaan on vuosien saatossa madaltunut koko ajan.

ap

[/quote]

voi ap. Todennäköisyys muuttumiseen taitaa olla pieni.. Itsellä suunnilleen samanlaine  tausta. Eniten suren vuosia jotka kuluivat huonossa suhteessa ja menivät siltä osin hukkaan. Ilkeilevässä suhteessa lapsetkin menettävät ne vuodet. Ajantaju hämärtyy eikä sitä itse tajua missä suossa on. Vuosiaan ei takaisin saa. Että mieti tarkkaan kuinka kauan haluat odotella miehen muutosta, luulen että olet sitä odotellut jo aika monta turhaa vuotta?? 

Ei viisastu vaan pahenee eron myötä. Haukkuu sinua lapsille jne. Älä jää kynnysmatoksi, pidä puolesi.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 12:35"]

Ei viisastu vaan pahenee eron myötä. Haukkuu sinua lapsille jne. Älä jää kynnysmatoksi, pidä puolesi.

[/quote]

samaa pelkään:( Olen juuri eroamassa. Päivä päivältä mies muuttuu katkerammaksi, inhottavammaksi. Kuvioissa on myös kolmas osapuoli ajamassa omaa etuaan. En olisi koskaan uskonut olevani tällaisessa tilanteessa. MIehillä näyttää todellakin olevan sellainen taipumus, että viimeistään kun se uusi nainen on kuvioissa, vanha perhe muuttuu ongelmaksi. Ja uuden naisen pillin mukaan mennään. Siinä on ihan turha vedota yhtään mihinkään. Tästä syystä kannattaa myös miettiä kuinka kauan tuollaisessa kuviossa kannattaa elämäänsä tuhlata.

Voi ei. Olenko mä yksi niistä vaimoista jotka ei tajua kuinka huono tilanne on, vaikka ulkopuoliset tajuaa sen heti kun valottaa vähän tilannetta. Ettekä te edes tiedä kaikkea :(. Mun mies on menestyvä ja hänestä saa nopeasti oikein miellyttävän ihmisen kuvan. Ellei sitten tapaa häntä huonona päivänä. Hän ei juo erityisen paljon, on energinen ja aikaansaava. Minä taas toimin hitaammin ja omalla tavallani joka tietysti ärsyttää häntä ja siitä tuleekin sitten suurimmat sättimiset. Samoin hoidan lapsia sydämellä ja suurella hellyydellä, kun taas miehen mielestä lapset kyllä pärjää siinä sivussa aivan hyvin ilman huolehtimistakin. Niinpä siis minä hoidan lapset, että heidät tulee yleensä jotenkin hoidettua, menevät tiettyyn aikaan nukkumaan, lukevat kokeisiin jne. Voi huokaus.

ap

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 18:26"]Voi ei. Olenko mä yksi niistä vaimoista jotka ei tajua kuinka huono tilanne on, vaikka ulkopuoliset tajuaa sen heti kun valottaa vähän tilannetta. Ettekä te edes tiedä kaikkea :(. Mun mies on menestyvä ja hänestä saa nopeasti oikein miellyttävän ihmisen kuvan. Ellei sitten tapaa häntä huonona päivänä. Hän ei juo erityisen paljon, on energinen ja aikaansaava. Minä taas toimin hitaammin ja omalla tavallani joka tietysti ärsyttää häntä ja siitä tuleekin sitten suurimmat sättimiset. Samoin hoidan lapsia sydämellä ja suurella hellyydellä, kun taas miehen mielestä lapset kyllä pärjää siinä sivussa aivan hyvin ilman huolehtimistakin. Niinpä siis minä hoidan lapset, että heidät tulee yleensä jotenkin hoidettua, menevät tiettyyn aikaan nukkumaan, lukevat kokeisiin jne. Voi huokaus.

ap[/quote]

En tietenkään tiedä teidän tilannettanne, mutta olen itse keskellä avioeroa. Luulin että kaikki sujuu siististi, mutta eipäs sujukaan. Munkin mies on ulospäin kiva, fiksu, todella huomioonottava. On kuitenkin paljastunut vaehtelijaksi joka on ajatellut vain itseään välittämättä vähääkään siitä mitä mulle tai lapsille käy. Ja kummallisinta tällaisessa tilanteessa on sellainen naisellinen tunnekoukku, että itse ei juuri tilannettaan ymmärrä. Minä hain ulkopuolista apua, enkä vieläkään voi uskoa kuinka kamalalta meidän tilanne ulkopuolisin silmin näyttää. Itse tunnen syyllisyyttä miehen edessä ja alan aina vähätellä hänen tekojaan. Oletko varma ettei sun miehesi ole narsisti? Se on kulunut muoti-ilmaisu, mutta myös ihan todellinen asia usein silloin kun tasa-arvoista, kunnioitukseen perustuvaa ihmissuhdetta ei ole. Narsistejakin on monentasoisia. Teidän tilanne voi tietysti olla erilainen, miutta minä heräsin juuri siihen tilanteeseen mihin en ikinä kuvitellut joutuvani; että olen hölmö, mies on pelannut itsekkäästi omaa peliään ja minä yritän olla ahkera ja kunnollinen. Jos näin on teilläkin, niin hae ihmeessä apua, yksin et pärjää tunteidesi kanssa.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 22:01"]

Jos hankin vuokra-asunnon itselleni ja lapsilleni, niin voinko saada siihen asumistukea heti vaikka ositusta ei ole tehty? Jos asiat miehen kanssa saataisiinkin korjattua harkinta-aikana ja voisimme vielä jatkaa perheenä saman katon alla, niin haluaisin että voisimme jatka samassa talossa kuin nyt. Olisi sääli jos se olisi jouduttu myymään. Tilanne on kuitenkin nyt se, että näin emme voi jatkaa ja tarvitsemme molemmat tilaa hengittää. Toivon kuitenkin että tauko auttaisi ja voisimme palata yhteen. Suurin ongelma on vain se että saan tosi pientä palkkaa. Käteen jää 1100e/kk ja jo vuokra olisi yli 800e kolmiosta. Mies pystyisi maksamaan yksin talon lainanlyhennykset yms. ja elatusmaksuja ei tarvitsisi miettiä jos lapset asuisivat vuoroviikoin molempien luona. Jos päätyisimme lopulliseen eroon niin silloinkaan en talosta juuri mitään vaatisi mikäli mies ei myisi sitä ja lapset voisi asua edelleen lapsuudenkodissaan.

[/quote]Eli sinä oot lähdössä pois ja isäntä jäisi taloon lasten kanssa.

Niin minä lähtisin, mutta lapset olisivat vuoroviikoin molempien luona.

ap

Jos päätyisitte eroon niin älä nyt helvetissä anna osaasi talosta exällesi lasten takia! Siellä voi olla uusi rouva talossa jo ennen kuin vuosi erosta on kulunut. Niin kävi mulle enkä olisi IKINÄ uskonut että ex niin nopeasti löytää ketään. No, siellä olikin tulossa sitten biologinen kello tikittäen naikkonen leikkimään kotia. Luulenpa että ex joutui vähän kusetetuksi, mutta ei ole mun asia enää :). Mutta haluaisitko tuommoisessa tilanteessa luopua omasta osuudestasi talosta lasten takia? Sitten kun ex ja uusi menevät naimisiin niin puolet talosta onkin sitten exän uuden. Kiva

Entäpä jos tyytyisit aluksi kaksioon? Vuokra olisi heti pienempi ja sopu sijaa antaa.

Niin, onhan tuokin kauhea ajatus, etenkin kun talo on itse rakennettu... Toisaalta, pienen palkan takia talo on tähänkin asti maksettu miehen tuloilla, joten en koe että minulla siihen kauheasti oikeuksiakaan. Kunhan lapset saisi pidettyä huoneensa... Mutta en tosiaan haluaisi että talosta osa menisi uudelle vaimolle. Toivottavasti mies tajuaisi tehdä avioehdon lastensa takia...

ap

Sinä saat puolet omakotitalosta ellei teillä ole sitten avioehtoa. Eli miehellä oli jo maksettu omakotitalo. Pidä puoliasi. Ihminen tulee kerrostalo kaksiossakin. Meinaat että ei ositusta ja nyhtäät sitten kelasta asumistukea.

Kaksio olisi kyllä reilusti halvempi, mutta meillä on kolme lasta ja vanhin jo yläkouluikäinen, joten luulen ettei kaksio riitä.

ap

Totta kai sä otat osuutes! Herran jestas nainen! Get real! Sä olet sen ansainnut ja hoitanut lapsia sillä aikaa kun mies on edellyt urallaan. Ihan oikeesti hei.