Laskin juuri nimet tyttären vieraskirjassa

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 15:12"]

 No joo, tuossa tilanteessa kannattaa kyllä palkata pitopalvelu. Siis kun olette noin saamatonta porukkaa, että olisi pitänyt pyytää anoppi kaatamaan kahvia ja serkku tiskaamaan. Meillä on kaikkiin juhliin tehty itse tarjoiltavat, on pystytty tervehtiä vieraita, jutella ja myös täydennetty kahvipöytää. Jotkut osaa, jotkut ei! Me emme ole onneksi yhtä kädettömiä, mitä sinä. Mutta hyvä, että pitopalvelut saavat rahaa sinunlaisilta ihmisiltä! :)

[/quote]  Olette siis epäkohteliaita vieraillenne ja kuvittelette sen tekevän teistä jotenkin muita pätevämpiä.

[/quote]

Meillä oli serkku tiskaamassa, mutta ei hän varmaan olisi tullut muuten ollenkaan, kun muitakaan serkkuja ei kutsuttu. Pojalla on paljon serkkuja ja serkkujen lapsia, joiden olemassaolosta hän ei edes tiedä. Ei olla kovin sukurakkaita, mihin on syynsä. Olemme pysyneet riitaisten sisarusten kanssa väleissä, kun olemme heidän kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä.

Meidän tyttären lakkiaisissa on tähän mennessä ollut yli 1000 vierasta ja juhlat jatkuvat edelleen. Onneksi meillä on iso kartano ja vierasmaja, johon majoittaa pitkänmatkalaiset. Asumme toki merenrannalla, joten osa vieraista yöpyy jahdeillaan.
Tein kaikki tarjoiltavat itse, mitä nyt kokkimme ja kondiittorimme tekivät esivalmistelutyöt. Viinurimme kanssa yhteistyössä valitsimme juhlajuomat viinikellaristamme.
Rahaa on tullut lahjaksi satoja tuhansia, ei ole vielä ehditty laskea eikä kurkata lahjatilin saldoa kun pitää juhlia.
Tytär kirjoitti 12 Laudaturia ja lähtee suoraan opiskelemaan Harvardiin lääketiedettä.

Ahdistaa ajatuskin noin monesta vieraasta.

Mä arvostin lapsen juhlaa sen verran, että en todellakaan leiponut itse kun en osaa tehdä nättiä. Anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 12:37"]

Tarjoilut tein itse alusta alkaen. 

En koska ei olisi ollut varaa tilata pitopalvelua, vaan koska kyllä minusta vanhemman tulee arvostaa lapsensa juhlaa edes sen verran, että itse leipoo vähintäänkin makeat. 

[/quote]

Meillä kävi tasan 35 vierasta, kaikki kutsuttuja, eikä ketään muuta. Ollaan varmaan ihan tosi luusereita:-D

Sain äidiltäni lahjaksi vieraskirjan, kun muutin omaan asuntoon ja tähän päivään saakka olen miettinyt, mitä minä sellaisella tekisin. Kiitos ap, että valaisit minua siitä, mikä sen tarkoitus on: sehän on kuin Facebook, kerätään nimiä niin, että voidaan kehuskella niiden määrällä! En siis edelleenkään tarvitse vieraskirjaa.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 17:41"]Sain äidiltäni lahjaksi vieraskirjan, kun muutin omaan asuntoon ja tähän päivään saakka olen miettinyt, mitä minä sellaisella tekisin. Kiitos ap, että valaisit minua siitä, mikä sen tarkoitus on: sehän on kuin Facebook, kerätään nimiä niin, että voidaan kehuskella niiden määrällä! En siis edelleenkään tarvitse vieraskirjaa.[/quote]

Meillä vieraskirjaan merkitään juhlien ja muiden erityistilanteiden muistot; ihmiset kirjoittavat nimensä, jonkun lauseen, runon tai joskus jopa pienen "puheen" tms.
Lisäksi niihin liitetään valokuvia ja kirjataan tapahtuman tapahtumia ja liitetään mahdollisia lehtileikkeitä yms.

Noita on tallessa kymmeniä vuosikymmenten varrelta ja kaikki arvokkaita.
Lämmittää vieläkin lukea, mitä isoisoisäni kirjoitti 6-vuotisjuhlissani minulle - elämänohjeiksi tulevaan. Hän kuoli sitten vähän myöhemmin liki sadan vuoden ikäisenä eli kovin hyviksi tutuiksi ei koskaan ehditty tulla.
Silti sanansa yhä vielä, yli 40 vuotta niiden kirjoittamisen jäleen, liikuttavat kauneudellaan ja rakkaudellisuudellaan.
Yritän olla yhtä huolellinen kirjoittaessani omien lastenlasteni vieraskirjoihin... lastenlastenlapsia minulla ei vielä ole.

No jopa teillä on koti, kun juhlat ja tapahtumat päätyvät lehtiin asti. Hyvässä vai pahassa? :D

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 18:45"]No jopa teillä on koti, kun juhlat ja tapahtumat päätyvät lehtiin asti. Hyvässä vai pahassa? :D[/quote]

Esimerkiksi haastattelu, joka on tehty väitelleestä tai artikkeli urheilukiosta hyvin paperein kirjoittaneesta nuoresta isästä jne. löytyvät "muistokirjoistani".
Eli sanoisin, että "aika hyvässä".
Juhlia on siis vuosikymmenten varrella ollut monenlaisia.

Ja vieraskirjojen kertomisssa on myös hautajaisia... niissäkin mukana muistokirjoitukset yms. Ne ovat haikeampia, mutta yhtä lailla vieraskirjoja.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 17:41"]Sain äidiltäni lahjaksi vieraskirjan, kun muutin omaan asuntoon ja tähän päivään saakka olen miettinyt, mitä minä sellaisella tekisin. Kiitos ap, että valaisit minua siitä, mikä sen tarkoitus on: sehän on kuin Facebook, kerätään nimiä niin, että voidaan kehuskella niiden määrällä! En siis edelleenkään tarvitse vieraskirjaa.[/quote]

Meillä vieraskirjaan merkitään juhlien ja muiden erityistilanteiden muistot; ihmiset kirjoittavat nimensä, jonkun lauseen, runon tai joskus jopa pienen "puheen" tms.
Lisäksi niihin liitetään valokuvia ja kirjataan tapahtuman tapahtumia ja liitetään mahdollisia lehtileikkeitä yms.

Noita on tallessa kymmeniä vuosikymmenten varrelta ja kaikki arvokkaita.
Lämmittää vieläkin lukea, mitä isoisoisäni kirjoitti 6-vuotisjuhlissani minulle - elämänohjeiksi tulevaan. Hän kuoli sitten vähän myöhemmin liki sadan vuoden ikäisenä eli kovin hyviksi tutuiksi ei koskaan ehditty tulla.
Silti sanansa yhä vielä, yli 40 vuotta niiden kirjoittamisen jäleen, liikuttavat kauneudellaan ja rakkaudellisuudellaan.
Yritän olla yhtä huolellinen kirjoittaessani omien lastenlasteni vieraskirjoihin... lastenlastenlapsia minulla ei vielä ole.

[/quote]
No, enpä ole ajatellut, että oman isoisän lämpimiin sanoihin tarvittaisiin vieraskirjaa! Meilläkin on isovanhempien kauniita sanoja muistoina. Ne he ovat kirjoittaneet ajatuksella syntymäpäiväkortteihin, jotka on kaikki säästetty. Vieraskirja, johon kerätään kymmenien tai niin kuin ap:n tapauksessa satojen puolituttujen tai juhlakalulle täysin vieraiden ihmisten nimiä, ei ole tärkeä muisto, vaan päin vastoin jopa sumentaa niiden tärkeiden ihmisten merkitystä, kun nimien määrästä tulee itse tarkoitus. Tunnen näitä vieraskirjaihmisiä, jotka patistavat väkisin sellaisiakin ihmisiä kirjoittamaan, jotka eivät sitä haluaisi tehdä, ja varmaan näitäkin pakkokirjoitettuja tekstejäkin vaalitaan sitten niin arvokkaina ja kehuskellaan, kuinka moni on jättänyt kirjaan terveisensä.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 17:41"]Sain äidiltäni lahjaksi vieraskirjan, kun muutin omaan asuntoon ja tähän päivään saakka olen miettinyt, mitä minä sellaisella tekisin. Kiitos ap, että valaisit minua siitä, mikä sen tarkoitus on: sehän on kuin Facebook, kerätään nimiä niin, että voidaan kehuskella niiden määrällä! En siis edelleenkään tarvitse vieraskirjaa.[/quote]

Meillä vieraskirjaan merkitään juhlien ja muiden erityistilanteiden muistot; ihmiset kirjoittavat nimensä, jonkun lauseen, runon tai joskus jopa pienen "puheen" tms.
Lisäksi niihin liitetään valokuvia ja kirjataan tapahtuman tapahtumia ja liitetään mahdollisia lehtileikkeitä yms.

Noita on tallessa kymmeniä vuosikymmenten varrelta ja kaikki arvokkaita.
Lämmittää vieläkin lukea, mitä isoisoisäni kirjoitti 6-vuotisjuhlissani minulle - elämänohjeiksi tulevaan. Hän kuoli sitten vähän myöhemmin liki sadan vuoden ikäisenä eli kovin hyviksi tutuiksi ei koskaan ehditty tulla.
Silti sanansa yhä vielä, yli 40 vuotta niiden kirjoittamisen jäleen, liikuttavat kauneudellaan ja rakkaudellisuudellaan.
Yritän olla yhtä huolellinen kirjoittaessani omien lastenlasteni vieraskirjoihin... lastenlastenlapsia minulla ei vielä ole.

[/quote]

WT-ihmisille vieraskirjat ovat fb-listoja
Eivät ne tuollaisten päälle ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 18:58"]

No, enpä ole ajatellut, että oman isoisän lämpimiin sanoihin tarvittaisiin vieraskirjaa! Meilläkin on isovanhempien kauniita sanoja muistoina. Ne he ovat kirjoittaneet ajatuksella syntymäpäiväkortteihin, jotka on kaikki säästetty. Vieraskirja, johon kerätään kymmenien tai niin kuin ap:n tapauksessa satojen puolituttujen tai juhlakalulle täysin vieraiden ihmisten nimiä, ei ole tärkeä muisto, vaan päin vastoin jopa sumentaa niiden tärkeiden ihmisten merkitystä, kun nimien määrästä tulee itse tarkoitus. Tunnen näitä vieraskirjaihmisiä, jotka patistavat väkisin sellaisiakin ihmisiä kirjoittamaan, jotka eivät sitä haluaisi tehdä, ja varmaan näitäkin pakkokirjoitettuja tekstejäkin vaalitaan sitten niin arvokkaina ja kehuskellaan, kuinka moni on jättänyt kirjaan terveisensä.[/quote]

Meillä ne synttärikortitkin säästetään vieraskirjoissa.
Niin isovanhemmilta kuin isoisovanhemmiltakin.

Teillä ilmeisesti terveiset säilötään erikseen joissain erityisissä korttisäiliöissä vuosikymmenistä toiseen? Miten ne ovat vieraskirjoja parempia?
.
Tosin meillä taitaa olla hyvin erilainen suhtautuminen rakkaisiin ihmisiin muutenkin... ?
Yksikään ventovieras ei ole koskaan juhlakalun kirjaan nimeään laittanut.
Eli tutustuminenkin meillä jostain syystä jollain lailla helpompaa?
Ystävystyminen toki kaikilla kai jotenkin samantasoista?

Ei esim. ole nuorillemme ongelmaa moikata tänä kesänä Espanjassa äidin vanhaa bestistä joka miehineen asuu siellä (ja tehdä lapseton bestis onnelliseksi) tai viedä lahja äidin entiselle työkaverille Washingtoniin - tämä kun on lopulta pitkien ja vaikeiden hoitojen ja vuokrakohtusotkujen jälkeen saanut ensimmäisen lapsenlapsensa...
"Vieraitahan" nuokin ovat... eli enemmän vanhempien tuttuja, mutta silti kumpaankiin suuntaan on plussaa kohtaamisensa maailmalla.

Kukin kuitenkin tavallaan.
Minun arkistoissani vanhin vieraskirja on vuodelta 1816 - isänpuoleisen isoäitini häistä.
Runot, värssyt, lauseet, terveiset vastavihityille ovat silmissäni yhä arvokkaita - vaikka joidenkin 2010-luvun ihmisten silmissä ovatkin ovat "fb-paskaa".

Miten joku voi paheksua ja pilkata toisenlaisten ihmisten tapaa tallettaa vieraskirjat?!
Miten paljon pitää olla pielessä sellaista tekevän ihmisen mielessä?!

Ja kyllä, todellakin arvostaisin jos olisi tallella isoäitini häiden vieraskirja.

Me perheinemme olemme kind of nousukasmaista sukua ja vasta opettelemme keskinäisen historiamme tallentamista.

100-300 vuoden päästä olemme luultavasti omissa silmissämme ok.
Nyt taidamme olla jo niidenkin silmissä joilla on se 300 ei digitaalistakin- tallennusta taustallaan?

Oletpas ilkeä!!

Ihan jokaisessa lapsessa on jotain juhlimisen arvoista. Lapset ovat ainutkertaisia ja arvokkaita. Jokainen lapsi, teini ja nuori ansaitsee tulla juhlituksi, oli kyseessä sitten ylppärit tai joku muu syy.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 12:35"]

Aikanaan meillä ylioppilasjuhlia varten piti vuokrata Versaillesin palatsi kun vieraita oli tulossa niin paljon.

Aikaahan tuosta on jo toistakymmentä vuotta. Nimien laskeminen vieraskirjasta on edelleen kesken.... huoh, takaisin sorvin ääreen sitten vaan! 

[/quote]

Tässä kommentoi katkerana joku, joka ei viitsinyt lastaan juhlia... tai jonka lapsessa ei juhlittavaa ole.

[/quote]

No huh huh! Siinä on ollut väkeä jo ahdistumiseen asti. Luojan kiitos, meillä ei tule ikinä juhlimaan noin paljolla porukalla.

Aikanaan meillä ylioppilasjuhlia varten piti vuokrata Versaillesin palatsi kun vieraita oli tulossa niin paljon.

Aikaahan tuosta on jo toistakymmentä vuotta. Nimien laskeminen vieraskirjasta on edelleen kesken.... huoh, takaisin sorvin ääreen sitten vaan! 

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 12:33"]

No huh huh! Siinä on ollut väkeä jo ahdistumiseen asti. Luojan kiitos, meillä ei tule ikinä juhlimaan noin paljolla porukalla.

[/quote]

Yllättävää kyllä, ei ahdistanut vaan oli kivat juhlat. Paljon vähemmän "pönöttävät" kuin ennalta pelkäsin.

Tarjoilut tein itse alusta alkaen. 

En koska ei olisi ollut varaa tilata pitopalvelua, vaan koska kyllä minusta vanhemman tulee arvostaa lapsensa juhlaa edes sen verran, että itse leipoo vähintäänkin makeat. 

Meillä kävi viime vuonana noin 50 sellaista vierasta, joita ei osattu odottaa eli miehen työkavereita perheineen, jo pois muuttaneita naapureita, pojan vanha kerhotäti jne. Kaikista heistä olimme äärettömän ilahtuneita, vaikka osa vain käväisi juomassa lasillisen kuohuvaa ja syömässä pari tuulihattua. Jokainen heistä tuli juhlimaan nuortamme eli piti häntä niin tärkeänä, että halusi tulla itse onnittelemaan. Vieraita oli muuten vähän yli 200.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 12:37"]

Tarjoilut tein itse alusta alkaen. 

En koska ei olisi ollut varaa tilata pitopalvelua, vaan koska kyllä minusta vanhemman tulee arvostaa lapsensa juhlaa edes sen verran, että itse leipoo vähintäänkin makeat. 

[/quote]

Me emme tehneet itse. - ap.