Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät pidä minusta?
02.06.2013 |
Aloitus on hieman raflaava, mieluummin voisin kysyä, miksi minulla on niin vähän ystäviä.
Parikymppisenä kavereita oli vielä paljon, mutta he ovat vuosi vuodelta kadonneet elämästäni. Läheisiä ystäviä minulla on 2-3 ja he elävät parhaillaan ruuhkavuosiaan. Perhe-elämä ja ura vievät niin paljon aikaa, että ehdimme tapaamaan ehkä joka toinen kuukausi. Muita kavereita minulla on melko vähän, enkä koe aina luontevaksi olla heihin yhteydessä. Tuntuu, että ehdotan tapaamisia usein mutta ihmisillä on harvoin aikaa tai kiinnostusta tavata. Olen hirveän usein yksin.
Minulla on aviomies, joka on erittäin vaativassa työssä ja matkustaa paljon. Viimeisen puolen vuoden aikana matkapäiviä on kertynyt melkein 100. Rakastamme toisiamme ja meillä on mukavaa yhdessä, mutta yhteistä aikaa on vähän. Lapsia emme ole yrityksestä huolimatta saaneet 12 vuoden yhdessäolon aikana. Oma ammatinvalintani ei auta tilannettani: toimin asiantuntijana työssä, jossa ihmiskontakteja on erittäin vähän. Joskus mietin, onko tämä tehnyt minut sosiaalisesti kömpelöksi. Jotain vikaahan minussa täytyy olla, kun ihmiset eivät hakeudu seuraani.
Viime viikonloppu katkaisi kamelin selän. Olin kutsunut kolme ystävääni kylään lauantai-illaksi. Kaikki olivat lupautuneet tulemaan, joten kävin edellisenä päivänä kaupassa ja ostin kassikaupalla herkkuja. Mies oli jälleen matkalla, joten siivosin yksin talon sisältä ja ulkoa, leikkasin nurmikon, viritin terassille aurinkovarjot, riippumatot ja varasin illaksi kynttilät ja huovat. Hyvässä seurassa viihtyisimme rupatellen pikkutunneille saakka. Odotin viikonloppua innokkaasti koko viikon, kunnes yksi kerrallaan perui tulemisensa perjantai-iltana, viimeinen jopa lauantaiaamuna. Olin niin tyrmistynyt, etten edes osannut sanoa muuta kuin että ensi kertaan sitten.
Siellä istuin yksin tyhjässä talossa ja mietin jääkaapissa odottavia sisäfileitä kalakavereineen, haaveeksi jäänyttä kuulumisten vaihtelua ja iloista puheensorinaa ja niiden lisäksi muutamia täysin painokelvottomia ajatuksia. Kaikista kelvottomimmaksi tunsin kuitenkin itseni. Syissähän ei sinänsä ollut mitään vikaa: oli matka, oli työkiireitä ja lapsenkin kanssa piti viettää aikaa. Ihmettelen silti, miten myöhään nämä velvoitteet muistuivat mieleen sekä sitä, kuinka kepeästi ne lausuttiin puhelimessa. Mielipahaani kukaan ei varmaan ymmärtänyt tai edes ajatellut sen kummemmin.
Yksittäisenä tapauksena antaisin koko asian olla. Voisin naureskella puolen vuoden päästä, että olipa huono tuuri silloin kerran, kun ette kukaan päässeet. Näen tässä kuitenkin ihan selkeän jatkumon. Luoksemme tullaan kyllä esimerkiksi juhannuksena, kun pidämme isot juhlat, tai vieraanvaraisuudestamme tullaan nauttimaan mökille myöhemmin kesällä, mutta minua, ihan minua ei vaivauduta tapaamaan, kuin äärimmäisen harvoin. Ei lounaan, ei illallisen, ei kuntoilun tai muunkaan aktiviteetin merkeissä.
Sääli ei kauaa lämmitä, mutta neuvoista olisin kiitollinen. Mikä voi olla syynä, että ihmistä kohdellaan vuodesta toiseen, kuin ilmaa? Että minusta tavallaan pidetään, muutamat paljonkin, mutta minussa on jotain "outoa ja eristäytynyttä", kuten eräs tuttavani asian muotoili. Omasta mielestäni olen kuitenkin sosiaalinen. Miten on mahdollista, että näen itseni niin väärin?
Kertokaa suoraan: mitkä ovat niitä oikeasti haluttuja piirteitä ystävissänne? Voiko niitä enää oppia yli 30-vuotiaana (tai oppia yleensä!), vai olenko tuomittu yksinäisyyteen loppuelämäkseni?
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:42"]
Kympille
Ei ole totta, että ystävä ei laskisi ohareita. Jos näitä kertyy ja syynä on vain väsymys, jaksaminen tms., niin kyllä se kertoo myös paljon ystävyyden laadusta. Ellei sitten ystäväpiiri sisällä kolmeakymmentä ystävää, joista kukaan ei ole ns. sydänystävä.
Hyvä ystävä ei peru koko ajan, ellei ole todella pätevää syytä (sairastuminen/lapsen sairastuminen, lapsenvahti ei pääse, joutuu lähtemään pakolliselle työmatkalle jne.).
Vaikea sanoa miksi sinulla ei ole läheisiä ystäviä, mukavalta kuulostat. Kateellisuus, erilaisuus, erilaiset lähtökohdat ja tavat jne. voivat olla joitain syitä. Mutta luulen, että et vain ole sattunut tapaamaan omanlaisiasi ystäviä, ja aikuisiällä on tosiaan himpun verran vaikeampaa solmia lujia ystävyyssuhteita.
Voimia sinulle ja onnea hyvän ystävän löytämiseen. On varmasti monia naisia, jotka pitäisivät paljon seurastasi.
[/quote]
Samaa mieltä. Mä luulen, että syynä on se, että sulla on porukassa aina ollut eniten rahaa, paras työ jne. Porukka on ehkä selän takana puhunut susta ja ovat sulle kateellisia. Pitävät siis sinusta tavallaan, mutta toisaalta susta on saattanut tulla epäihminen, sellainen täydellinen symboli menestykselle, jonka ei uskota loukkaantuvan mistään. Tai jolle jopa toivotaan salaa pahaa, kun ajatellaan, että elämäsi on täydellistä. Tuollaiseen rooliin joutuminen ei kerro sinusta mitään, sinulla on vain ollut huonoa tuuria.
Kuulostat kivalta ihmiseltä ja toivon, että löydät ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:25"] Mä olen asiantuntijatehtävissä oleva kahden pienen lapsen äiti. Mulle on tehty ohareita samana päivänä, mä olen tehnyt ohareita edellisenä päivänä. Syynä se, että ei jaksa lähteä minnekään, vaan jää mieluummin kotiin. Kun on kutsuttu jonnekin, idea tuntuu tosi hyvältä, mutta kun lähdön hetki koittaa, ei jaksakaan. Yritän sanoa, että vika ei välttämättä ole sinussa. Vika on kavereidesi elämäntilanteessa. Tyttöjen illat eivät ole heille enää tärkeitä ja he peruivat, koska luulivat muiden kyllä tulevan. Sä olet kova analysoimaan, numetoimaan ja luettelemaan asioita, mutta teet lähtöoletuksessaai sen virheen, että luulet muiden tekemisten johtuvan sinusta. Mun kokemuksen mukaan yksinkertaisin selitys on aina paras ja yksinkertaisin selitys ei ole se, mitä sinä olet tehnyt, vaan se, millaista näiden muiden elämä on. Ne oli väsyneitä ja jäivät mieluummin kotiin. [/quote] Mulla myös vaativa työ, jossa olen oppinut, että älä koskaan ajattele, että voit jättää jonkin asian tekemättä, koska joku muu hoitaa sen puolestasi. Sovituista asioista on pidettävä kiinni, itsensä/laiskuutensa pitää tuntea sen verran hyvin, että ei jätä menemättä, siksi että ei jaksa ja huvittaa mieluumin maata kotona omia pieruja haistellen ja naureskella maireasti kaverin kohtalolle, joka odotti Sinua. Tuo käytös on todella törkeää, epäkohteliasta ja itsekästä. Itse asunkin Lontoossa, missä ihmiset eivät muutenkaan ole kuin jotain ulisevia metsäläisiä, jotka ajattelevat vain itseään. Tsemppiä.[/quote]
Työ on eri asia kuin tyttöjen illat, joihin on muitakin kutsuttuja, eli oman perumisen ei voi tietää peruvan koko tapahtumaa. Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat olla. Vapaa-aikaa ei ole pakko viettää ihmisten kanssa, jotka eivät ole samanhenkisiä. Töissä sitä valintaa ei voi tehdä.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:25"]
Mä olen asiantuntijatehtävissä oleva kahden pienen lapsen äiti. Mulle on tehty ohareita samana päivänä, mä olen tehnyt ohareita edellisenä päivänä. Syynä se, että ei jaksa lähteä minnekään, vaan jää mieluummin kotiin. Kun on kutsuttu jonnekin, idea tuntuu tosi hyvältä, mutta kun lähdön hetki koittaa, ei jaksakaan. Yritän sanoa, että vika ei välttämättä ole sinussa. Vika on kavereidesi elämäntilanteessa. Tyttöjen illat eivät ole heille enää tärkeitä ja he peruivat, koska luulivat muiden kyllä tulevan.
Sä olet kova analysoimaan, numetoimaan ja luettelemaan asioita, mutta teet lähtöoletuksessaai sen virheen, että luulet muiden tekemisten johtuvan sinusta. Mun kokemuksen mukaan yksinkertaisin selitys on aina paras ja yksinkertaisin selitys ei ole se, mitä sinä olet tehnyt, vaan se, millaista näiden muiden elämä on. Ne oli väsyneitä ja jäivät mieluummin kotiin.
[/quote]
Mulla myös vaativa työ, jossa olen oppinut, että älä koskaan ajattele, että voit jättää jonkin asian tekemättä, koska joku muu hoitaa sen puolestasi.
Sovituista asioista on pidettävä kiinni, itsensä/laiskuutensa pitää tuntea sen verran hyvin, että ei jätä menemättä, siksi että ei jaksa ja huvittaa mieluumin maata kotona omia pieruja haistellen ja naureskella maireasti kaverin kohtalolle, joka odotti Sinua. Tuo käytös on todella törkeää, epäkohteliasta ja itsekästä. Itse asunkin Lontoossa, missä ihmiset eivät muutenkaan ole kuin jotain ulisevia metsäläisiä, jotka ajattelevat vain itseään.
Tsemppiä.
[/quote]
Juu, minkähänlainen asiantuntija tehtävä voi olla noin laiskan kuuloisella ihmisellä, oloneuvos?
[/quote]
Yhdys sana neuvosko olet itse?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:25"]
Mä olen asiantuntijatehtävissä oleva kahden pienen lapsen äiti. Mulle on tehty ohareita samana päivänä, mä olen tehnyt ohareita edellisenä päivänä. Syynä se, että ei jaksa lähteä minnekään, vaan jää mieluummin kotiin. Kun on kutsuttu jonnekin, idea tuntuu tosi hyvältä, mutta kun lähdön hetki koittaa, ei jaksakaan. Yritän sanoa, että vika ei välttämättä ole sinussa. Vika on kavereidesi elämäntilanteessa. Tyttöjen illat eivät ole heille enää tärkeitä ja he peruivat, koska luulivat muiden kyllä tulevan.
Sä olet kova analysoimaan, numetoimaan ja luettelemaan asioita, mutta teet lähtöoletuksessaai sen virheen, että luulet muiden tekemisten johtuvan sinusta. Mun kokemuksen mukaan yksinkertaisin selitys on aina paras ja yksinkertaisin selitys ei ole se, mitä sinä olet tehnyt, vaan se, millaista näiden muiden elämä on. Ne oli väsyneitä ja jäivät mieluummin kotiin.
[/quote]
Mulla myös vaativa työ, jossa olen oppinut, että älä koskaan ajattele, että voit jättää jonkin asian tekemättä, koska joku muu hoitaa sen puolestasi.
Sovituista asioista on pidettävä kiinni, itsensä/laiskuutensa pitää tuntea sen verran hyvin, että ei jätä menemättä, siksi että ei jaksa ja huvittaa mieluumin maata kotona omia pieruja haistellen ja naureskella maireasti kaverin kohtalolle, joka odotti Sinua. Tuo käytös on todella törkeää, epäkohteliasta ja itsekästä. Itse asunkin Lontoossa, missä ihmiset eivät muutenkaan ole kuin jotain ulisevia metsäläisiä, jotka ajattelevat vain itseään.
Tsemppiä.
[/quote]
Juu, minkähänlainen asiantuntija tehtävä voi olla noin laiskan kuuloisella ihmisellä, oloneuvos?
[/quote]
Kyllä jäisi yhteen kertaan kutsuminen, jos tämä asiantuntija ei vaan jaksaisi raahautua paikalle valmiiseen pöytään kutsuttuna ja kutsun vastaanottaneena. Ymmärrätkö, kuinka paljon rahaa menee, kun tarjoaa koko illan herkkuineen ja juomineen ja kuinka paljon vaivaa on nähty?? Menu on pitänyt suunnitella, ostoslistat laatia ja ruuat hankkia (ruokahifistelijä hakee vielä todnäk erikoiskaupoista osan tarjoiluista), koti siivottava ja laitettava juhlakuntoon, kattaus, itse ruokien valmistus ja viinien jäähdytys... Tämän kaiken tekee ilolla ja innostuneena, mutta voi nyt ruma sana, jos jollekin on liian raskasta tulla sovitusti paikalle!!! Jos kutsuja on kertynyt liikaa, voi kohteliaasti kieltäytyä kutsusta, mutta ohareita ei tehdä hetkeä ennen h-hetkeä ilman painavaa syytä!
t. Nro 3 ja itsekin asiantuntijatyötä tekevä perheenäiti, joka rakastaa ihania juhlia ja ystävien seuraa (ja riippumattoja) ;)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:25"] Mä olen asiantuntijatehtävissä oleva kahden pienen lapsen äiti. Mulle on tehty ohareita samana päivänä, mä olen tehnyt ohareita edellisenä päivänä. Syynä se, että ei jaksa lähteä minnekään, vaan jää mieluummin kotiin. Kun on kutsuttu jonnekin, idea tuntuu tosi hyvältä, mutta kun lähdön hetki koittaa, ei jaksakaan. Yritän sanoa, että vika ei välttämättä ole sinussa. Vika on kavereidesi elämäntilanteessa. Tyttöjen illat eivät ole heille enää tärkeitä ja he peruivat, koska luulivat muiden kyllä tulevan. Sä olet kova analysoimaan, numetoimaan ja luettelemaan asioita, mutta teet lähtöoletuksessaai sen virheen, että luulet muiden tekemisten johtuvan sinusta. Mun kokemuksen mukaan yksinkertaisin selitys on aina paras ja yksinkertaisin selitys ei ole se, mitä sinä olet tehnyt, vaan se, millaista näiden muiden elämä on. Ne oli väsyneitä ja jäivät mieluummin kotiin. [/quote] Mulla myös vaativa työ, jossa olen oppinut, että älä koskaan ajattele, että voit jättää jonkin asian tekemättä, koska joku muu hoitaa sen puolestasi. Sovituista asioista on pidettävä kiinni, itsensä/laiskuutensa pitää tuntea sen verran hyvin, että ei jätä menemättä, siksi että ei jaksa ja huvittaa mieluumin maata kotona omia pieruja haistellen ja naureskella maireasti kaverin kohtalolle, joka odotti Sinua. Tuo käytös on todella törkeää, epäkohteliasta ja itsekästä. Itse asunkin Lontoossa, missä ihmiset eivät muutenkaan ole kuin jotain ulisevia metsäläisiä, jotka ajattelevat vain itseään. Tsemppiä.[/quote]
Työ on eri asia kuin tyttöjen illat, joihin on muitakin kutsuttuja, eli oman perumisen ei voi tietää peruvan koko tapahtumaa. Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat olla. Vapaa-aikaa ei ole pakko viettää ihmisten kanssa, jotka eivät ole samanhenkisiä. Töissä sitä valintaa ei voi tehdä.
[/quote]
Juuri näin, mutta sitten on todella idioottimaista lupautua viettämään iltaa ihmisen luo, josta ei pidä, minne ei halua mennä. Tässä kai pointti, miksi ap yleensä on loukkaantunut. Tosi lapsellista ja narsistista tehdä oharit, koska "en tykkääkään tyypistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:25"] Mä olen asiantuntijatehtävissä oleva kahden pienen lapsen äiti. Mulle on tehty ohareita samana päivänä, mä olen tehnyt ohareita edellisenä päivänä. Syynä se, että ei jaksa lähteä minnekään, vaan jää mieluummin kotiin. Kun on kutsuttu jonnekin, idea tuntuu tosi hyvältä, mutta kun lähdön hetki koittaa, ei jaksakaan. Yritän sanoa, että vika ei välttämättä ole sinussa. Vika on kavereidesi elämäntilanteessa. Tyttöjen illat eivät ole heille enää tärkeitä ja he peruivat, koska luulivat muiden kyllä tulevan. Sä olet kova analysoimaan, numetoimaan ja luettelemaan asioita, mutta teet lähtöoletuksessaai sen virheen, että luulet muiden tekemisten johtuvan sinusta. Mun kokemuksen mukaan yksinkertaisin selitys on aina paras ja yksinkertaisin selitys ei ole se, mitä sinä olet tehnyt, vaan se, millaista näiden muiden elämä on. Ne oli väsyneitä ja jäivät mieluummin kotiin. [/quote] Mulla myös vaativa työ, jossa olen oppinut, että älä koskaan ajattele, että voit jättää jonkin asian tekemättä, koska joku muu hoitaa sen puolestasi. Sovituista asioista on pidettävä kiinni, itsensä/laiskuutensa pitää tuntea sen verran hyvin, että ei jätä menemättä, siksi että ei jaksa ja huvittaa mieluumin maata kotona omia pieruja haistellen ja naureskella maireasti kaverin kohtalolle, joka odotti Sinua. Tuo käytös on todella törkeää, epäkohteliasta ja itsekästä. Itse asunkin Lontoossa, missä ihmiset eivät muutenkaan ole kuin jotain ulisevia metsäläisiä, jotka ajattelevat vain itseään. Tsemppiä.[/quote]
Työ on eri asia kuin tyttöjen illat, joihin on muitakin kutsuttuja, eli oman perumisen ei voi tietää peruvan koko tapahtumaa. Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat olla. Vapaa-aikaa ei ole pakko viettää ihmisten kanssa, jotka eivät ole samanhenkisiä. Töissä sitä valintaa ei voi tehdä.
[/quote]
Juuri näin, mutta sitten on todella idioottimaista lupautua viettämään iltaa ihmisen luo, josta ei pidä, minne ei halua mennä. Tässä kai pointti, miksi ap yleensä on loukkaantunut. Tosi lapsellista ja narsistista tehdä oharit, koska "en tykkääkään tyypistä".
[/quote]
Mun mielestä taas pointti on siinä, tiesikö nämä perujat, että koko ilta peruuntuu. Luuliko ne, että muut kaksi kutsuttua kyllä tulevat. Se on se kysymys. Mä olen antanut syitä, miksi he saattoivat perua ja mielipuolet on haukkunut mua siitä hyvästä, mutta väännetään nyt vielä kerran rautalangasta. On eri asia perua väsymyksen takia, jos tietää, että sinne on menossa muitakin kuin perua tietoisena siitä, että ketään ei tule. Silloin se on tosi loukkaavaa. Miten on AP?
Voi kuinka ikävää, että ystäväsi tuolla tavalla peruuttiivat.
Mitein vain, että kiinnostaisiko sinua tutustua uusiin ihmisiin. Oma ystäväpiirini on kutistunut reippaasti, kun ihmiset ovat pariutuneet ja viettävät aikaa vain sen uuden kumppanin kanssa. Olisin valmis tutustumaan uusiin mahdollisiin ystäviin. Asun Turussa ja olen yksinhuoltaja. Kiinnostaisiko sinua ap tulla tänne joskus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, voiko sinulle kirjoittaa johonkin sähköpostiin? Asun Helsingissä ja kaipaan myös uusia ystäviä.
Onpa tänne ilmestynyt jälleen hurjan paljon hyviä, ajatuksella kirjoitettuja kommentteja! Kiitos kaikista.
Osa niistä sai minut kieltämättä vähän surulliseksi. On aika selvää, että kaveripiirissäni minä olen se sitoutunein. Taidan pitää muita läheisempinä, kuin he minua. Näin se kai joskus ystävyyssuhteissa menee.
En silti usko, että esim. nämä kolme ystävääni olisivat peruneet saapumistaan, elleivät olisi ajatelleet muiden menevän. Kukin ajatteli, ettei juuri hänen tulematta jättämisensä ole niin iso asia.
Kyllä minulle saa kirjoittaa halutessaan. Olisi ihan mukavaakin jatkaa keskustelua ja vaihtaa ajatuksia. Tästä ja muista, mukavammista aiheista. Minut tavoittaa täältä: koivukuja2013@gmail.com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman provosoin ja liioittelin.
Minulla on paljon läheisiä ystäviä ja ystävyyden yksi peruskivi on hyväksyä toiset sellaisena kuin nämä ovat. Oli aika jolloin olin itse vakavasti masentunut ja eräät hyväsydämiset yrittivät "auttaa" minua kutsumalla milloin minnekin. Jos olisin kieltäytynyt he olisivat loukkaantuneet. Kun sitten peruin lopulta tuloni he loukkaantuivat. He loukkaantuivat kaikesta mitä tein. Täysin ohittaen elämäntilanteeni ja minut. Tutustumatta minuun kunnolla he määrittelivät minut. Kaikki merkit masennuksestani olivat ilmassa, mutta he eivät nähneet niitä eivätkä aidosti AUTTANEET minua.
Tosiystävät olivat he, jotka tulivat kotiini ja sanoivat, että nyt mennään eikä meinata ja veivät minut ulos ihmisten ilmoille. Tosi pieni asia ja silti se oli minulle niin suurta. He eivät loukkaantuneet jos peruin menoja vaan näkivät, että minulla ei ollut kaikki hyvin. Nyt kun he ovat elämäntilanteessa, jossa ovat väsyneitä ja stressaantuneita, MINÄ ymmärrän heitä ja perumisia.
Ystävyydessä on kysymys VASTAVUOROISUUDESTA ja ystävyys on vapaaehtoista. Ystävyydessä ei ole kyse tukahduttamisesta, toisen tarkkailusta ja sitoutumisesta. Ei, ystävyys EI OLE SITOUTUMISTA. Ystävyys on vapaa kun taivaan lintu, sitä se on.
Ap, sinulle suosittelen hyppäämistä ulos omasta loukkaantuneesta egostasi ja yritä ymmärtää ystäviäsi. Mieti heidän elämäntilanteitaan, mieti mikä hiertää. Yhdellä saattaa olla työpaineita, toisella masennusta, kolmannella avio-ongelmia. Oman navan tuijottamisen sijaan yritä hyväksyä muut sellaisena kuin he ovat. Jos Mooses ei mene vuoren luo, vuori tulee hänen luokseen. Tee kuten itsellesi haluaisit tehtävän. Vie filtti ja kynttilät ja ruoat yhden ystäväsi luo. Soita hänelle ja kysy onko kaikki hyvin. Ole kuunteleva ystävä, tarjoa olkapäätä. Ehdota, että tulet käymään tai ehdota helposti toteutettavaa kahvittelua jonakin päivänä kahden.
Nykyisin en enää peru menoja ja paranin masennuksestani. Ystävikseni jäivät he, jotka aikoinaan ymmärsivät minua ja omasta tahdostaan halusivat säilyttää ystävyytemme. Loukkaantujat jäivät ja saivatkin jäädä. Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa on taukoja. Voi mennä vuosi tai pari ettemme pidä yhteyttä ja tulee taas tiivis yhteydenpidon kausi. Ymmärrän heitä ja he minua. Siksi olemme ystäviä.
Sinä et Ap ymmärrä ystäviäsi ja siinä lienee ongelman ydin. Opettele ymmärtämään heitä jos haluat jatkaa ystävyyttänne.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kyllä ap:n viestistä löydä millään merkkejä millintarkasta kontroillista. Asiantuntijatyö on laaja käsite. Hänellä oli sisäfileitä iltaa varten ja en mistään saa käsitystä, että hänellä niitä olisi jatkuvasti kaapissa. Hän myös oli siivonnut talon iltaa varten, joten tuskin hän millintarkasti sitä koko ajan kontrolloi? Minäkin siivoan aina kun meille on tulossa vieraita, enkä kyllä usko olevani ainoa.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 01:22"]
Minunkin mielestäni sinussa on jotain "outoa ja eristäytynyttä". Tapasi kirjoittaa on täydellistä, virheetöntä. Tekstisi on sujuvaa ja tarinasi pitkä ja katta
Elämäsi on samanlaista, virheetöntä fileineen ja kaloineen, riippukeinuineen ja kynttilöineen..Vain sinä ja kolme ystävääsi jutustelemassa riippukeinuissa huopien alla viinilasilliset kädessänne.
Ystävilläsi on lapsia, tuo ei vaan välttämättä ole heille sen arvoista. Juhannusjuhlat ja muut kesän juhlat, mihin ystäväsi osallistuvat, ovat kaiketi lapsillekin tarkoitettuja kokoperheen juhlia? Niihin on niin helppo tulla kun kutsutaan, mutta äitinä voin sanoa, että itseltänikin nuo riippukeinu-kynttilä-pikkutunneillejutustelut jäisivät kyllä ihan varmasti kokematta, perheeni takia.
[/quote]
Minä, pienten lasten äiti, olen täysin eri mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Ihanaa luksusta olisi päästä tuollaiseen tyttöjen iltaan "fileineen, kaloineen, riippukeinuineen ja kynttilöineen". Ilman lapsia, vain muutama hyvä ystävä. Elämäni pikkulapsiperheessä on ympäripyöreää, pääasiassa toisista huolehtimista, ja olisi niin IHANAA, jos olisi joku ystävä jolla olisi aikaa, mahdollisuus ja halua järkätä tuollainen ilta. Menisin viivana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 01:22"]
Minunkin mielestäni sinussa on jotain "outoa ja eristäytynyttä". Tapasi kirjoittaa on täydellistä, virheetöntä. Tekstisi on sujuvaa ja tarinasi pitkä ja katta
Elämäsi on samanlaista, virheetöntä fileineen ja kaloineen, riippukeinuineen ja kynttilöineen..Vain sinä ja kolme ystävääsi jutustelemassa riippukeinuissa huopien alla viinilasilliset kädessänne.
Ystävilläsi on lapsia, tuo ei vaan välttämättä ole heille sen arvoista. Juhannusjuhlat ja muut kesän juhlat, mihin ystäväsi osallistuvat, ovat kaiketi lapsillekin tarkoitettuja kokoperheen juhlia? Niihin on niin helppo tulla kun kutsutaan, mutta äitinä voin sanoa, että itseltänikin nuo riippukeinu-kynttilä-pikkutunneillejutustelut jäisivät kyllä ihan varmasti kokematta, perheeni takia.
[/quote]
Minä, pienten lasten äiti, olen täysin eri mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Ihanaa luksusta olisi päästä tuollaiseen tyttöjen iltaan "fileineen, kaloineen, riippukeinuineen ja kynttilöineen". Ilman lapsia, vain muutama hyvä ystävä. Elämäni pikkulapsiperheessä on ympäripyöreää, pääasiassa toisista huolehtimista, ja olisi niin IHANAA, jos olisi joku ystävä jolla olisi aikaa, mahdollisuus ja halua järkätä tuollainen ilta. Menisin viivana.
[/quote]
Samoin! Kuulostaisi unelmalta :)
Minä olen se, joka viikon valmistautui tyttöjen iltaan. Se oli muutakin kuin vaatteiden miettimistä. Näin pienten lasten äitinä sitä on jo niin rähjääntynyt, että kestää viikon, ennenkuin kehtaa lähteä ihmisten ilmoille bilettämään :D. Pakko käydä kampaajalla, etsiä nykyaikaisemmat vaatteet ja kengät, ostaa niihin sopivat korut, päivittää meikit ja kynsilakat ajanmukaiseksi :D
Nythän tähän ketjuun oli tullu kivanoloisia immeisiä :)
Ihan paskoja "ystäviä" sulla! Jos jotain luvataan , se pidetään. Jos nyt ei mitään ihan katastrofaalista tapahdu. "Mä en jaksa" ei riitä syyksi jos toinen näkee hirveen vaivan. Ja ystävät ei tee ohareita. Ei todellakaan.
Ihan paskoja "ystäviä" sulla! Jos jotain luvataan , se pidetään. Jos nyt ei mitään ihan katastrofaalista tapahdu. "Mä en jaksa" ei riitä syyksi jos toinen näkee hirveen vaivan. Ja ystävät ei tee ohareita. Ei todellakaan.
Minä tein vähän aikaa sitten oharin vastaavanlaiseen tilaisuuteen. Olin viime hetkiin asti menossa, ostanut lahjan ja valinnut vaatteet ja kaikki. Sitten (edellisenä päivänä) aloin huolestuneena katsella kalenteriani muutamalle seuraavalle päivälle. Olin rankasti yliarvioinut jaksamiseni, tulossa oli rankkaa myllytystä pari päivää. Tämä illanistujainen ja sitä seuraava päivä toipumista olisi ollut ainoa vapaa-aikani viikonloppuna ennen tuota rankkaa parin päivän jaksoa. Silloin kun olin ottanut alun perin kutsun vastaan, nuo rankat sitoumukset olivat tiedossa vain osittain, lisää oli tullut päälle.
Kaiken lisäksi olin tullut lievästi sairaaksi - ei mitään tarttuvaa, mutta hoidettavaa kuitenkin - ja terveydenhuollossa ravaaminen olisi vienyt viimeisetkin ajat kalenterista.
Niinpä tein ratkaisun aika viime hetkillä että peruin osallistumiseni kutsuille. Tiedän että emäntä oli siitä tosi pahoillaan. Minun oli tässä vain pakko laittaa itseni etusijalle. Usein olen valinnut toisin, mutta niistä kerroista viisastuneena, nyt osaan jo ajatella omaa hyvinvointianikin/stressitilaanikin.
Itse joudun joko tekemään töitä iltaisin ja vloppuisin tai sitten olen töistä niin puhki (olen yläkoulun ope), etten jaksa nähdä kavereita kovin paljon muulloin kuin loma-aikoina. Tällaisiakin syitä voi olla taustalla.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 04:56"]
22 jatkaa
Haluttuja piirteitä ystävissä: juoruilu niistä jotka eivät ole paikalla, asioiden vatvominen ja juoruilu niistä jotka eivät ole paikalla, ei saa mennä paremmin kuin muillakaan (köyhäile, köyhäile, köyhäile), ns. korkeakulttuurista oikeasti nauttiminen on paha ( olet teeskentelijä), hyvästä ruuasta ja juomasta nauttiminen on paha (olet snobi), sun pitää tykätä suomalaisesta musiikista, katsoa Putousta ja lukea kaikkea muuta kuin klassikoita ja runoutta. Niin ja pitää hankkia merkkirytkyjä sen vuoksi, että ovat jotain merkkiä, ei siksi että pitäisit niistä. Elämästä nauttiminen ehdottomasti kielletty! Jos se ei ole normie mukaista.
[/quote]
Juuri näin. Hyviä ystäviä keskenään voivat olla henkilöt jotka tuntevat olevansa samanlaisia tavallisia tallukoita keskenään. Runsaasta yhteydenpidosta huolimatta kaiken yllä leijuu marketti meininki ja pinnallisuus. Eletään lapsiperhe arkea. Muunlaiset (sinkut, varakkaat, älykkäät) ihmiset ärsyttävät, koska kykenevät elämään vähän laajemmin.
Kympille
Ei ole totta, että ystävä ei laskisi ohareita. Jos näitä kertyy ja syynä on vain väsymys, jaksaminen tms., niin kyllä se kertoo myös paljon ystävyyden laadusta. Ellei sitten ystäväpiiri sisällä kolmeakymmentä ystävää, joista kukaan ei ole ns. sydänystävä.
Hyvä ystävä ei peru koko ajan, ellei ole todella pätevää syytä (sairastuminen/lapsen sairastuminen, lapsenvahti ei pääse, joutuu lähtemään pakolliselle työmatkalle jne.).
Vaikea sanoa miksi sinulla ei ole läheisiä ystäviä, mukavalta kuulostat. Kateellisuus, erilaisuus, erilaiset lähtökohdat ja tavat jne. voivat olla joitain syitä. Mutta luulen, että et vain ole sattunut tapaamaan omanlaisiasi ystäviä, ja aikuisiällä on tosiaan himpun verran vaikeampaa solmia lujia ystävyyssuhteita.
Voimia sinulle ja onnea hyvän ystävän löytämiseen. On varmasti monia naisia, jotka pitäisivät paljon seurastasi.