Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät pidä minusta?
02.06.2013 |
Aloitus on hieman raflaava, mieluummin voisin kysyä, miksi minulla on niin vähän ystäviä.
Parikymppisenä kavereita oli vielä paljon, mutta he ovat vuosi vuodelta kadonneet elämästäni. Läheisiä ystäviä minulla on 2-3 ja he elävät parhaillaan ruuhkavuosiaan. Perhe-elämä ja ura vievät niin paljon aikaa, että ehdimme tapaamaan ehkä joka toinen kuukausi. Muita kavereita minulla on melko vähän, enkä koe aina luontevaksi olla heihin yhteydessä. Tuntuu, että ehdotan tapaamisia usein mutta ihmisillä on harvoin aikaa tai kiinnostusta tavata. Olen hirveän usein yksin.
Minulla on aviomies, joka on erittäin vaativassa työssä ja matkustaa paljon. Viimeisen puolen vuoden aikana matkapäiviä on kertynyt melkein 100. Rakastamme toisiamme ja meillä on mukavaa yhdessä, mutta yhteistä aikaa on vähän. Lapsia emme ole yrityksestä huolimatta saaneet 12 vuoden yhdessäolon aikana. Oma ammatinvalintani ei auta tilannettani: toimin asiantuntijana työssä, jossa ihmiskontakteja on erittäin vähän. Joskus mietin, onko tämä tehnyt minut sosiaalisesti kömpelöksi. Jotain vikaahan minussa täytyy olla, kun ihmiset eivät hakeudu seuraani.
Viime viikonloppu katkaisi kamelin selän. Olin kutsunut kolme ystävääni kylään lauantai-illaksi. Kaikki olivat lupautuneet tulemaan, joten kävin edellisenä päivänä kaupassa ja ostin kassikaupalla herkkuja. Mies oli jälleen matkalla, joten siivosin yksin talon sisältä ja ulkoa, leikkasin nurmikon, viritin terassille aurinkovarjot, riippumatot ja varasin illaksi kynttilät ja huovat. Hyvässä seurassa viihtyisimme rupatellen pikkutunneille saakka. Odotin viikonloppua innokkaasti koko viikon, kunnes yksi kerrallaan perui tulemisensa perjantai-iltana, viimeinen jopa lauantaiaamuna. Olin niin tyrmistynyt, etten edes osannut sanoa muuta kuin että ensi kertaan sitten.
Siellä istuin yksin tyhjässä talossa ja mietin jääkaapissa odottavia sisäfileitä kalakavereineen, haaveeksi jäänyttä kuulumisten vaihtelua ja iloista puheensorinaa ja niiden lisäksi muutamia täysin painokelvottomia ajatuksia. Kaikista kelvottomimmaksi tunsin kuitenkin itseni. Syissähän ei sinänsä ollut mitään vikaa: oli matka, oli työkiireitä ja lapsenkin kanssa piti viettää aikaa. Ihmettelen silti, miten myöhään nämä velvoitteet muistuivat mieleen sekä sitä, kuinka kepeästi ne lausuttiin puhelimessa. Mielipahaani kukaan ei varmaan ymmärtänyt tai edes ajatellut sen kummemmin.
Yksittäisenä tapauksena antaisin koko asian olla. Voisin naureskella puolen vuoden päästä, että olipa huono tuuri silloin kerran, kun ette kukaan päässeet. Näen tässä kuitenkin ihan selkeän jatkumon. Luoksemme tullaan kyllä esimerkiksi juhannuksena, kun pidämme isot juhlat, tai vieraanvaraisuudestamme tullaan nauttimaan mökille myöhemmin kesällä, mutta minua, ihan minua ei vaivauduta tapaamaan, kuin äärimmäisen harvoin. Ei lounaan, ei illallisen, ei kuntoilun tai muunkaan aktiviteetin merkeissä.
Sääli ei kauaa lämmitä, mutta neuvoista olisin kiitollinen. Mikä voi olla syynä, että ihmistä kohdellaan vuodesta toiseen, kuin ilmaa? Että minusta tavallaan pidetään, muutamat paljonkin, mutta minussa on jotain "outoa ja eristäytynyttä", kuten eräs tuttavani asian muotoili. Omasta mielestäni olen kuitenkin sosiaalinen. Miten on mahdollista, että näen itseni niin väärin?
Kertokaa suoraan: mitkä ovat niitä oikeasti haluttuja piirteitä ystävissänne? Voiko niitä enää oppia yli 30-vuotiaana (tai oppia yleensä!), vai olenko tuomittu yksinäisyyteen loppuelämäkseni?
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 04:56"]
22 jatkaa
Haluttuja piirteitä ystävissä: juoruilu niistä jotka eivät ole paikalla, asioiden vatvominen ja juoruilu niistä jotka eivät ole paikalla, ei saa mennä paremmin kuin muillakaan (köyhäile, köyhäile, köyhäile), ns. korkeakulttuurista oikeasti nauttiminen on paha ( olet teeskentelijä), hyvästä ruuasta ja juomasta nauttiminen on paha (olet snobi), sun pitää tykätä suomalaisesta musiikista, katsoa Putousta ja lukea kaikkea muuta kuin klassikoita ja runoutta. Niin ja pitää hankkia merkkirytkyjä sen vuoksi, että ovat jotain merkkiä, ei siksi että pitäisit niistä. Elämästä nauttiminen ehdottomasti kielletty! Jos se ei ole normie mukaista.
[/quote]
En ole aloittaja, mutta: alleviivattuna on syyt, miksi minun seurassani ei viihdytä. Enkä ole sellainen, joka haluaa keskustella älyllisiä keskusteluja vaan enemmänkin kaipaan seuraa kahville, pelaamaan lautapelejä, lenkille. Lenkillä olisi mukava joku kaveri, jonka kanssa voisi puhua vaikka liikunnasta ihan normijuttua. En minä mikään korkeakulttuurista nauttija ole, mutta joskus olisi kiva käydä teatterissa tai konsertissa. Kun ihmiset huomaa, etten halua puhua pahaa muista, vaikka juuri nyt tässä siihen syyllistyn yleisellä tasolla seuraava puheenaihe on Putous, Salatut elämät, Idolssit ja mitä milloinkin pyörii. Joo, en osaa sanoa kun en juurikaan katso telkkaria, joudun vastaamaan ja sitten ei löydy oikein enää mitään puhuttavaa.
Minä olen nyt kohdannut yhden uuden ihmisen ja hänen kanssaan puhuimme autoista, mistä nautin täysillä. En halua ihailla ja puhua tietoisesti miehisiä asioita, En ole mikään naisvihaajaa ja olen ihan naisellinen ja puhun myös naisten juttuja. Me lähinnä eri automerkkien ja -mallien ajettavuudesta, kulutuksesta ja liikenteestä, hyvin tavallista asiaa. Kyllä minä puhun mielelläni myös vaatteista, mutta en ole merkkimuotietoinen.
Minun ongelmani on ehkä liika muiden ajattelu. Kun löydän yhden ystävän, en halua hänen tietävän, ettei minulla juuri muita ole ja en halua olla liian tunkeileva. Siksi pidän yhteyttä harvakseen. Ennen olin tosi huono tekemään aloitteita lähteä johonkin, mutta nyt olen alkanut siihen rohkaistua. Minulla ei ole siis edes tuota kahta ystävää, mitä aloittajalla. Harrastan kyllä paljon, mutta en vain löydä hengenheimolaisia. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut tutustua uusiin ihmisiin ja nämä ovat aika korkeasti koulutettuja; itse olen "vain" opistotasoinen. Ennen olen pitänyt itseäni tyhmänä, mutta nyt huomaan, että nämä koulutetut fiksut ihmiset juttelevat kanssani mielellään. Toisaalta ehkä hekin haluavat sen ainaisen älyllisen keskustelun lomaan kaltaistani vähän tyhmempää seuraa, mutta kuitenkin sellaista, joka ei ihan hömppää jauha. Tähän asti minulla ei ole ollut edes ketä kutsua. Näitä uusia ihmisiä on alkanut tulla elämääni paikkakunnan vaihdoksen myötä.
Minulla on mies ja hänen kavereitaan käy tai on käynyt meillä syömässä usein. Minä olen tässä ulkopuolinen paha, joka on paikalla. Moni kaveri lopetti yhteydenpidon, kun ikää tuli ja löysivät naisen elämäänsä. Usein niin, että uudella naisella ja minulla ei löytynyt mitään yhteistä ja sitten vaan oltiin hiljaa. Toisaalta olen tottunut yksinäisyyteen ja saan sosiaalisia suhteita ylläpidettyä harrastusten avulla, vaikka vapaa-ajalla kenenkään tapaaminen on harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tulee mieleen se Raamatun kertomus rikkaasta miehestä. Oletko lukenut? Olisit voinut pyytää kaikkia köyhiä kotiin. Jos ei muille "kelpaa".
24
Vastauksessasi tuli tärkeä pointti. Viihdyn paremmin koulutetumpien ihmisten seurassa (itse opistotaso). Korkeammin koulutetut nauttivat mun seurasta, mutta siiinä vaiheessa kun puhutaan tutkinnot - it's all gone. Itse en kunnioita ketään varallisuuden, koulutuksen, perhetaustan tms. mukaan. Mulle ihminen on tärkein. Huumori, herkkyys, laaja-alaisuus. Parhaat kaverini ovat aina olleet miehiä. Olen alistunut kohtalooni. Minua ei ole tarkoitettu kävelemää käsikynkkää bestiksen kanssa.
Viestien 22 ja 23 kirjoittaja
26: Mekin saattaisimme viihtyä keskenämme. Minä olen aikoinaan yrittänyt sinne yliopistoon, neljänä eri kesänä kahteen paikkaan ja sitten luovutin, eli ei riittänyt älli. Minulla on muuten yksi erittäin hyvä ystävä ollut, jolla on ollut pahoja oppimisvaikeuksia ja hän on käynyt ammattikoulun sekä ollut duunarityössä. Hänen kanssaan meillä oli paljon fiksuja keskusteluja. Muistan, kun hän kerran sanoi yhdelle toiselle, joka alkoi juoruilla ja kysellä ihmisistä, "en tiedä, tapanani ei ole setviä toisten asioita". Paljon fiksumpi siis kuin moni muu, vaikka koulu onkin ollut vaikeaa. Lapsuudenystäväni, jolle mm. annoin tukiopetusta itselleni helpoissa aineissa. Hänenkin kanssaan on yhteydenpito jäänyt vähäksi, kun asumme miesten mukana muutettuamme kaukana toisistamme nykyään ja yhteyksiä samoille paikkakunnille ei muuten ole. Kolmikymppisiksi olimme bestiksiä, mutta sitten minulle syntyi lapsi ja olin alkuun todella puhki oman fyysisen sairastumisen vuoksi; silloin yhteydenpitoon jäi vähän resursseja.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 01:22"]
Ystävilläsi on lapsia, tuo ei vaan välttämättä ole heille sen arvoista. Juhannusjuhlat ja muut kesän juhlat, mihin ystäväsi osallistuvat, ovat kaiketi lapsillekin tarkoitettuja kokoperheen juhlia?
[/quote]
No camoon! Äitinä itsekin arvostaisin omaa aikaa kavereiden kesken, kuka on aina vaan lasten kanssa?
Minusta kavereittesi syyt oli ihan p*erseestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 03:23"]
Miksi ahdistun? Siitä kun mietin sitä että suunnittelit ja odotit ja hioit yksityiskohtia viikon verran täydellistä iltaa varten. Siitä kuinka tyhjää sun elämäsi on kun sulla on loputtomasti aikaa tuollaiseen. Siitä että mulla ei pienten lasten äitinä ole välillä hetkeäkään omaa aikaa enkä todellakaan pystyisi tai edes vaivautuisi vastaavaan suunnitteluun.
[/quote]
En tätäkään tajua. Olen pienten lasten äiti, ja kyllä vaan valmistauduin tyttöjen iltaa varten viikon verran ja odotin tosissaan, kun kerrankin pääsi jonnekin. AP valmistautui kavereiden tuloon, koska heidän tulonsa olisi ollut tärkeää, ei mielestäni tyhjän elämän takia.
Ja joku toinen kommentoi, että ystävä on sellainen, joka ymmärtää viime hetken perumiset! KUmmallinen määrittely ystävälle. Eiköhän niitä ole monentasoisia ystävyyssuhteita.
Saat olla AP ihan syystäkin pettynyt ystäviisi, parempi katsella uutta seuraa. Toisenlaisiakin kavereita on, älä jumitu näihin. Se on kyllä totta, että työsi on varmaan urauttanut sinua tietynlaiseksi. Hae siis jostain vastapainoa ja sosiaalista itsesi.
Ja laita ne ruoat pakkaseen, mitä voit.
Lisään vielä, etttä olen koulutukseltani opistoinsinööri (viimeisiä ennen amk:n tuloa, siirtymävaiheessa valmistuneita) ja teen alaani vastaavaa itsenäistä suunnittelutyötä pienessä muutaman hengen toimistossa, ainoana naisena. Työkavereistakaan siis ei ole mahdollista löytää naisseuraa edes satunnaisesti. Joskus, kun olen ollut työpaikalla, missä on muita naisia, on sentään löytynyt joku ihminen ulos syömään iltaisin jonkun tekosyyn varjolla, mutta ei ystäviä. 24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 01:22"]
Minunkin mielestäni sinussa on jotain "outoa ja eristäytynyttä". Tapasi kirjoittaa on täydellistä, virheetöntä. Tekstisi on sujuvaa ja tarinasi pitkä ja kattava.
Elämäsi on samanlaista, virheetöntä fileineen ja kaloineen, riippukeinuineen ja kynttilöineen..Vain sinä ja kolme ystävääsi jutustelemassa riippukeinuissa huopien alla viinilasilliset kädessänne.
Ystävilläsi on lapsia, tuo ei vaan välttämättä ole heille sen arvoista. Juhannusjuhlat ja muut kesän juhlat, mihin ystäväsi osallistuvat, ovat kaiketi lapsillekin tarkoitettuja kokoperheen juhlia? Niihin on niin helppo tulla kun kutsutaan, mutta äitinä voin sanoa, että itseltänikin nuo riippukeinu-kynttilä-pikkutunneillejutustelut jäisivät kyllä ihan varmasti kokematta, perheeni takia.
[/quote]
Tosi idioottimainen ja kateellinen viesti! Ystäväsi eivät ole sinulle niin läheisiä, kuin kuvittelet. Sinun pitää nyt etsiä parempia ystäviä ja uskoa, että ylläoleva kirjoittaja on kateellinen jopa kirjoitustavastasi. Ehkä osaat ammattisi vuoksi vain kirjoittaa hyvin!:)
Luulen, että sinussa ei ole mitään vikaa. Ystäviesi syyt sen sijaan ovat ihan naurettavia, koska matka tiedetään etukäteen, lapsen kanssa ei tarvitse olla koko ajan, lapsellinen ystäväsi kai tiesi, että hänellä on lapsi lauantainakin?
Jokainen kemuja järkännyt tietää, kuinka paljon vaivaa nähdään pikkuisenkin juhlan eteen, joten nuo "ystäväsi" eivät oikeasti välitä sinusta. Älä anna sen lannistaa vaan mieti, että heillä on perhe joka on ykkönen. Kaverit tulevat perheellisille aina kakkosena, niin se vain menee. Silti on olemassa ihmisiä, perheellisiäkin, jotka osaavat arvostaa toisen aikaa ja tulevat paikalle kun on sovittu. Jos peruvat, hyvät ystävät tekevät sen hyvästä syystä, eivät siksi, että muistivat juuri että matkallehan sitä tässä piti lähteä...:D
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 06:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 03:23"]
Miksi ahdistun? Siitä kun mietin sitä että suunnittelit ja odotit ja hioit yksityiskohtia viikon verran täydellistä iltaa varten. Siitä kuinka tyhjää sun elämäsi on kun sulla on loputtomasti aikaa tuollaiseen. Siitä että mulla ei pienten lasten äitinä ole välillä hetkeäkään omaa aikaa enkä todellakaan pystyisi tai edes vaivautuisi vastaavaan suunnitteluun.
[/quote]
En tätäkään tajua. Olen pienten lasten äiti, ja kyllä vaan valmistauduin tyttöjen iltaa varten viikon verran ja odotin tosissaan, kun kerrankin pääsi jonnekin. AP valmistautui kavereiden tuloon, koska heidän tulonsa olisi ollut tärkeää, ei mielestäni tyhjän elämän takia.
Ja joku toinen kommentoi, että ystävä on sellainen, joka ymmärtää viime hetken perumiset! KUmmallinen määrittely ystävälle. Eiköhän niitä ole monentasoisia ystävyyssuhteita.
Saat olla AP ihan syystäkin pettynyt ystäviisi, parempi katsella uutta seuraa. Toisenlaisiakin kavereita on, älä jumitu näihin. Se on kyllä totta, että työsi on varmaan urauttanut sinua tietynlaiseksi. Hae siis jostain vastapainoa ja sosiaalista itsesi.
Ja laita ne ruoat pakkaseen, mitä voit.
[/quote]
Joko luit huonosti viestialoituksen tai sitten sinulta puuttuu nyanssien taju. Aloittajan viestissä ei ole kyse samasta kuin että sinä mietit viikon verran mitä pukisit päällesi ennen tyttöjen iltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 02:19"]
Mulle tuli ensimmäisenä mieleen, että onko sulla ap. minkä verran huumorintajua? Kuulostat sivistyneeltä ja täydelliseltä ihmiseltä, mutta oletko hauskaa seuraa? Itse viihdyn sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa saa nauraa ja hömppäillä, ja tietysti myös olla rohkeasti oma, pöhkö itsensä!
Jos sun ystävät tai kaverit vierastaa sun "virallisuutta" tms?
[/quote]
Jokaisella on huumorintajua, toisilla kehittyneempi kuin toisilla. Työpaikalla minullla on vakavikon maine, koska en naura jollekin Liisan miehen muna ja panojutuille tai hups, tulipa otettua vappuna viinaa liikaa ja huudettua kikkeliskokkelis keskellä Kaivaria niin lujaa kun kurkusta lähti. :/
Omien ystävien kesken nauretaan vedet silmissä oikeasti hauskoille jutuille. Ei siis kannata leimata toista viralliseksi sen perusteella, että sinun huumorintajusi ei aukea.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 06:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 03:23"]
Miksi ahdistun? Siitä kun mietin sitä että suunnittelit ja odotit ja hioit yksityiskohtia viikon verran täydellistä iltaa varten. Siitä kuinka tyhjää sun elämäsi on kun sulla on loputtomasti aikaa tuollaiseen. Siitä että mulla ei pienten lasten äitinä ole välillä hetkeäkään omaa aikaa enkä todellakaan pystyisi tai edes vaivautuisi vastaavaan suunnitteluun.
[/quote]
En tätäkään tajua. Olen pienten lasten äiti, ja kyllä vaan valmistauduin tyttöjen iltaa varten viikon verran ja odotin tosissaan, kun kerrankin pääsi jonnekin. AP valmistautui kavereiden tuloon, koska heidän tulonsa olisi ollut tärkeää, ei mielestäni tyhjän elämän takia.
Ja joku toinen kommentoi, että ystävä on sellainen, joka ymmärtää viime hetken perumiset! KUmmallinen määrittely ystävälle. Eiköhän niitä ole monentasoisia ystävyyssuhteita.
Saat olla AP ihan syystäkin pettynyt ystäviisi, parempi katsella uutta seuraa. Toisenlaisiakin kavereita on, älä jumitu näihin. Se on kyllä totta, että työsi on varmaan urauttanut sinua tietynlaiseksi. Hae siis jostain vastapainoa ja sosiaalista itsesi.
Ja laita ne ruoat pakkaseen, mitä voit.
[/quote]
Joko luit huonosti viestialoituksen tai sitten sinulta puuttuu nyanssien taju. Aloittajan viestissä ei ole kyse samasta kuin että sinä mietit viikon verran mitä pukisit päällesi ennen tyttöjen iltaa.
[/quote]
Sinulta puuttuu kokonaiskuvan taju! En ole tuo kirjoittaja mutta ymmärrän, että hän tarkoittaa panostavansa vierailuun pelkkänä vieraanakin paljon. Hän siis ymmärtää, että emäntänä panostus on vielä isompi ja siten oharit tuntuvat tosi pahalle.
Onkos tämä joku asperger-palsta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi käyttäytyivät ajattelemattomasti ja töykeästi. Olisin hyvin pettynyt vastaavassa tilanteessa. Voitko rehellisesti sanoa että he todella ovat ystäviäsi?
Koen itsekin olevani ulkopuolinen naisten keskuudessa. Väittäisin ettei minulla ole yhtään ystävää aviomieheni lisäksi. Ja aviomiestähän ei lasketa. :-)
Tuota ystävättömyyttä en koe lainkaan ongelmana, vaan sen, ettei se minua häiritse. Naisenhan 'kuuluisi' olla lauman jäsen. Osaan sosiaalisissa tilanteissa käyttäytyä rooliodotuksen mukaisesti, joten kukaan ulkopuolinen nainen tuskin sitä tietää. Toisaalta, who gives a shit mitä joku toinen nainen ajattelee.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 06:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 03:23"]
Miksi ahdistun? Siitä kun mietin sitä että suunnittelit ja odotit ja hioit yksityiskohtia viikon verran täydellistä iltaa varten. Siitä kuinka tyhjää sun elämäsi on kun sulla on loputtomasti aikaa tuollaiseen. Siitä että mulla ei pienten lasten äitinä ole välillä hetkeäkään omaa aikaa enkä todellakaan pystyisi tai edes vaivautuisi vastaavaan suunnitteluun.
[/quote]
En tätäkään tajua. Olen pienten lasten äiti, ja kyllä vaan valmistauduin tyttöjen iltaa varten viikon verran ja odotin tosissaan, kun kerrankin pääsi jonnekin. AP valmistautui kavereiden tuloon, koska heidän tulonsa olisi ollut tärkeää, ei mielestäni tyhjän elämän takia.
Ja joku toinen kommentoi, että ystävä on sellainen, joka ymmärtää viime hetken perumiset! KUmmallinen määrittely ystävälle. Eiköhän niitä ole monentasoisia ystävyyssuhteita.
Saat olla AP ihan syystäkin pettynyt ystäviisi, parempi katsella uutta seuraa. Toisenlaisiakin kavereita on, älä jumitu näihin. Se on kyllä totta, että työsi on varmaan urauttanut sinua tietynlaiseksi. Hae siis jostain vastapainoa ja sosiaalista itsesi.
Ja laita ne ruoat pakkaseen, mitä voit.
[/quote]
Joko luit huonosti viestialoituksen tai sitten sinulta puuttuu nyanssien taju. Aloittajan viestissä ei ole kyse samasta kuin että sinä mietit viikon verran mitä pukisit päällesi ennen tyttöjen iltaa.
[/quote]
Sinulta puuttuu kokonaiskuvan taju! En ole tuo kirjoittaja mutta ymmärrän, että hän tarkoittaa panostavansa vierailuun pelkkänä vieraanakin paljon. Hän siis ymmärtää, että emäntänä panostus on vielä isompi ja siten oharit tuntuvat tosi pahalle.
Onkos tämä joku asperger-palsta?
[/quote]
Toistan, lue aloitusteksti huolellisemmin läpi. Kyse ei ole yhteen vierailuun panostamisesta vieraana tai emäntänä vaan koko elämän millintarkasta kontrolloimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama ongelma kuin sinulla 62. Minä en kiinnosta "ystäviäni" riittävästi, ja siksi ystävyys tuntuu liian usein liian yksipuoliselta. Minä näen melko paljon vaivaa heidän vuokseen, ja minä olen useimmiten se joka käy heidän luonaan. Edes silloin kuin minulle on syntynyt lapsia, niin vauvaa ei ole vaivauduttu tulemaan katsomaan. Lapsia on sentää jo kolme. Ensimmäisen kohdalla tuntui TOSI pahalta, mutta seuraavien kohdalla tiesin jo miten jo siinä käy. Tämä siis koskee kauempana asuvia kavereita/ystäviä.
Samalla paikkakunnalla asuvien "ystävien" kanssa on taas toinen ongelma (olen asunut tällä pienehköllä paikkakunnalla vain 8v, mutta olen saanut ystäviä lähinnä lasten kautta. Käyn töissä eri paikkakunnalla). Eli minä kutsun äitejä lapsineen käymään meillä, mutta hyvin harvoin meitä kutsutaan heille. Minä olen tarjonnut lounaan aika monelle äidille lapsineen (joillekin useamman kerran) tämänkin talven aikana, mutta kappas kun meitä ei ole kutsuttu kertaakaan lounasaikaan kenenkään luokse. Ei meitä ole kutsuttu kyllä kovin montaa kertaa muunakaan aikana. Sanovat kyllä lähtiessä, että tulkaahan meilläkin käymään, mutta koskaan ei kutsua kuulu. Lasten takia yritän yllä pitää näitä suhteita, että lapsilla olisi ikäistään seuraa. Mutta muuten hieman harmittaa tämä yksipuolisuus, enkä minä kehtaa kylään tuppautua, kun ei "omasta tahdosta" kutsuta.
Olen tullut siihen tulokseen, että minusta ei pidetä ja/tai minä en ole kiinnostava. Olen varmaan liian kiltti ja tylsäkin kai. En myöskään puhu toisista pahaa enkä ole mitenkään innokas juoruamaan/mässäilemään toisten asioilla (ainakaan ikäviä asioita). En tiedä minkälainen minun pitäisi olla, että minä olisin "riittävän kiinnostava". Kadehdin teitä, joilla on "oikeita", välittäviä ja läheisiä ystäviä.
Mä olen asiantuntijatehtävissä oleva kahden pienen lapsen äiti. Mulle on tehty ohareita samana päivänä, mä olen tehnyt ohareita edellisenä päivänä. Syynä se, että ei jaksa lähteä minnekään, vaan jää mieluummin kotiin. Kun on kutsuttu jonnekin, idea tuntuu tosi hyvältä, mutta kun lähdön hetki koittaa, ei jaksakaan. Yritän sanoa, että vika ei välttämättä ole sinussa. Vika on kavereidesi elämäntilanteessa. Tyttöjen illat eivät ole heille enää tärkeitä ja he peruivat, koska luulivat muiden kyllä tulevan.
Sä olet kova analysoimaan, numetoimaan ja luettelemaan asioita, mutta teet lähtöoletuksessaai sen virheen, että luulet muiden tekemisten johtuvan sinusta. Mun kokemuksen mukaan yksinkertaisin selitys on aina paras ja yksinkertaisin selitys ei ole se, mitä sinä olet tehnyt, vaan se, millaista näiden muiden elämä on. Ne oli väsyneitä ja jäivät mieluummin kotiin.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:25"]
Mä olen asiantuntijatehtävissä oleva kahden pienen lapsen äiti. Mulle on tehty ohareita samana päivänä, mä olen tehnyt ohareita edellisenä päivänä. Syynä se, että ei jaksa lähteä minnekään, vaan jää mieluummin kotiin. Kun on kutsuttu jonnekin, idea tuntuu tosi hyvältä, mutta kun lähdön hetki koittaa, ei jaksakaan. Yritän sanoa, että vika ei välttämättä ole sinussa. Vika on kavereidesi elämäntilanteessa. Tyttöjen illat eivät ole heille enää tärkeitä ja he peruivat, koska luulivat muiden kyllä tulevan.
Sä olet kova analysoimaan, numetoimaan ja luettelemaan asioita, mutta teet lähtöoletuksessaai sen virheen, että luulet muiden tekemisten johtuvan sinusta. Mun kokemuksen mukaan yksinkertaisin selitys on aina paras ja yksinkertaisin selitys ei ole se, mitä sinä olet tehnyt, vaan se, millaista näiden muiden elämä on. Ne oli väsyneitä ja jäivät mieluummin kotiin.
[/quote]
Mulla myös vaativa työ, jossa olen oppinut, että älä koskaan ajattele, että voit jättää jonkin asian tekemättä, koska joku muu hoitaa sen puolestasi.
Sovituista asioista on pidettävä kiinni, itsensä/laiskuutensa pitää tuntea sen verran hyvin, että ei jätä menemättä, siksi että ei jaksa ja huvittaa mieluumin maata kotona omia pieruja haistellen ja naureskella maireasti kaverin kohtalolle, joka odotti Sinua. Tuo käytös on todella törkeää, epäkohteliasta ja itsekästä. Itse asunkin Lontoossa, missä ihmiset eivät muutenkaan ole kuin jotain ulisevia metsäläisiä, jotka ajattelevat vain itseään.
Tsemppiä.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:25"]
Mä olen asiantuntijatehtävissä oleva kahden pienen lapsen äiti. Mulle on tehty ohareita samana päivänä, mä olen tehnyt ohareita edellisenä päivänä. Syynä se, että ei jaksa lähteä minnekään, vaan jää mieluummin kotiin. Kun on kutsuttu jonnekin, idea tuntuu tosi hyvältä, mutta kun lähdön hetki koittaa, ei jaksakaan. Yritän sanoa, että vika ei välttämättä ole sinussa. Vika on kavereidesi elämäntilanteessa. Tyttöjen illat eivät ole heille enää tärkeitä ja he peruivat, koska luulivat muiden kyllä tulevan.
Sä olet kova analysoimaan, numetoimaan ja luettelemaan asioita, mutta teet lähtöoletuksessaai sen virheen, että luulet muiden tekemisten johtuvan sinusta. Mun kokemuksen mukaan yksinkertaisin selitys on aina paras ja yksinkertaisin selitys ei ole se, mitä sinä olet tehnyt, vaan se, millaista näiden muiden elämä on. Ne oli väsyneitä ja jäivät mieluummin kotiin.
[/quote]
Mulla myös vaativa työ, jossa olen oppinut, että älä koskaan ajattele, että voit jättää jonkin asian tekemättä, koska joku muu hoitaa sen puolestasi.
Sovituista asioista on pidettävä kiinni, itsensä/laiskuutensa pitää tuntea sen verran hyvin, että ei jätä menemättä, siksi että ei jaksa ja huvittaa mieluumin maata kotona omia pieruja haistellen ja naureskella maireasti kaverin kohtalolle, joka odotti Sinua. Tuo käytös on todella törkeää, epäkohteliasta ja itsekästä. Itse asunkin Lontoossa, missä ihmiset eivät muutenkaan ole kuin jotain ulisevia metsäläisiä, jotka ajattelevat vain itseään.
Tsemppiä.
[/quote]
Juu, minkähänlainen asiantuntija tehtävä voi olla noin laiskan kuuloisella ihmisellä, oloneuvos?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 06:44"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 03:23"]
Miksi ahdistun? Siitä kun mietin sitä että suunnittelit ja odotit ja hioit yksityiskohtia viikon verran täydellistä iltaa varten. Siitä kuinka tyhjää sun elämäsi on kun sulla on loputtomasti aikaa tuollaiseen. Siitä että mulla ei pienten lasten äitinä ole välillä hetkeäkään omaa aikaa enkä todellakaan pystyisi tai edes vaivautuisi vastaavaan suunnitteluun.
[/quote]
En tätäkään tajua. Olen pienten lasten äiti, ja kyllä vaan valmistauduin tyttöjen iltaa varten viikon verran ja odotin tosissaan, kun kerrankin pääsi jonnekin. AP valmistautui kavereiden tuloon, koska heidän tulonsa olisi ollut tärkeää, ei mielestäni tyhjän elämän takia.
Ja joku toinen kommentoi, että ystävä on sellainen, joka ymmärtää viime hetken perumiset! KUmmallinen määrittely ystävälle. Eiköhän niitä ole monentasoisia ystävyyssuhteita.
Saat olla AP ihan syystäkin pettynyt ystäviisi, parempi katsella uutta seuraa. Toisenlaisiakin kavereita on, älä jumitu näihin. Se on kyllä totta, että työsi on varmaan urauttanut sinua tietynlaiseksi. Hae siis jostain vastapainoa ja sosiaalista itsesi.
Ja laita ne ruoat pakkaseen, mitä voit.
[/quote]
Joko luit huonosti viestialoituksen tai sitten sinulta puuttuu nyanssien taju. Aloittajan viestissä ei ole kyse samasta kuin että sinä mietit viikon verran mitä pukisit päällesi ennen tyttöjen iltaa.
[/quote]
Sinulta puuttuu kokonaiskuvan taju! En ole tuo kirjoittaja mutta ymmärrän, että hän tarkoittaa panostavansa vierailuun pelkkänä vieraanakin paljon. Hän siis ymmärtää, että emäntänä panostus on vielä isompi ja siten oharit tuntuvat tosi pahalle.
Onkos tämä joku asperger-palsta?
[/quote]
Toistan, lue aloitusteksti huolellisemmin läpi. Kyse ei ole yhteen vierailuun panostamisesta vieraana tai emäntänä vaan koko elämän millintarkasta kontrolloimisesta.
[/quote]
Millintarkka elämänsä kontrolloiminenko tuossa aloitusviestissä eniten ap:ta harmitti? :D Mä kun luulin, että häntä harmitti se, että oli panostanut iltaan, johon tulemisen kaikki perui viime hetkellä. Turha vaivannäkö harmittaa eikä se ole mitään elämän kontrolloimista. meidän kaveripiirissä illalliset on aina järjestetty viimeisen päälle hyvien ruokien kera, joten ap:n valmistelut ovat ihan normaaleja. Tietysti jos sä laitat valkosipulipatongin uuniin ja keität kupit pirkka-kahveeta vierailles, niin ap voi kuulostaa perfektionistilta.
Taitaa olla sulla lääkkeet loppu.
Mä olen niitä, joiden kaverisuhteet elävät. Sinkkuna viiletin yössä samanhenkisten kanssa, asuessani lapsettomassa parisuhteessa kaupungissa hengailin kaltaisteni kanssa, nyt olen perheenäitinä maalla ja kaverit ovat samassa tilanteessa. Ei mulla ole mitään sinkkuaikojen kavereita tai lapsettoman parisuhteen kavereita vastaan, mutta totuus on se, että aikaa tulee vietettyä niiden kanssa, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Silloin jutut menee yksiin, oharit menee yksiin jne. Sun lapselliset kaverisi ei tajua kuinka törkeän tempun tekivät (luulivat kai jokainen olevansa ainoa peruja ja muiden tulevan?), kuinka olit valmistellut näkemistä, kuinka yksin olet miehesi työn takia. Heidän ajatuksensa pyörivät omassa elämässä, lapsiperherumbassa, yöunissa, sosiaalinen elämä on silloin aika toisarvoista. Sano kavereillesi, että kaikki peruivat ja susta se on aika kurja juttu.
22 jatkaa
Haluttuja piirteitä ystävissä: juoruilu niistä jotka eivät ole paikalla, asioiden vatvominen ja juoruilu niistä jotka eivät ole paikalla, ei saa mennä paremmin kuin muillakaan (köyhäile, köyhäile, köyhäile), ns. korkeakulttuurista oikeasti nauttiminen on paha ( olet teeskentelijä), hyvästä ruuasta ja juomasta nauttiminen on paha (olet snobi), sun pitää tykätä suomalaisesta musiikista, katsoa Putousta ja lukea kaikkea muuta kuin klassikoita ja runoutta. Niin ja pitää hankkia merkkirytkyjä sen vuoksi, että ovat jotain merkkiä, ei siksi että pitäisit niistä. Elämästä nauttiminen ehdottomasti kielletty! Jos se ei ole normie mukaista.