Neuvola ja vaaka

Pyydän ettei minun tarvitsisi sitä lukua katsoa ja ettei hän sitä minulle möläytä. Olen kyllä valmis kuulemaan että paljonko on tullut lisää viime punnituksesta, mutta kokonaislukua en halua kuulla.En halua stressata elämäni ihaninta aikaa.

T:AP

Jonkun verran kannattaa luopua Erittäin Kiltin Tytön roolista, ja sanoa ihan suoraan terkkarille neuvolassa, että ei ole tullut tänne haukuttavaksi.

Jos terkkarilla ei todellakaan ole muuta sanottavaan kuin natkuttaa jatkuvasti painosta, koulutus on mennyt täysin hukkaan. Onneksi sellaisia ei sentään ole joka paikassa, vaan suurin osa on ihan asiallisia.

Onkohan sinun päässäsi jotain vialla, jos oman painosi tietäminen noin numeroina olisi niin kamalan järkyttävää? Saanko suositella myös mielenterveystoimistoa, vaikka väitätkin aloituksessa olevasi itseesi tyytyväinen?

Oletko koskaan ajatellut, mikä mahtaa olla syynä siihen, että painosi on sinulle niin mahdottoman arka asia, että sinulle on suorastaan pakkomielle olla tietämättä todellisia lukemia?

Eka neuvola ohi. Punnitsen itseni kotona ja ensi neuvolassa kerron  vain paljonko tullu painoa lisää.

Ap ja beibi 8+5

Kenekään ei todellakaan tarvitse olla haukuttavana. Ei neuvolassa eikä missään muuallakaan.

Mutta onko jotain pientä vikaa, jos asiallisetkin neuvot painonhallinnassa (huom: ei laihduttamisessa) kokee haukkumisena?

Useimpia äitejä neuvolakäynnit jännittävät. Jotenkin pakkomielteiseltä se vaakakauhu kuitenkin vaikuttaa. Toivottavasti sattui mukava terkkari tai kätilö.

Mielenterveydessäni ei kylläkään ole mitään vikaa :) ..eikä minulla mitään "pakkomiellettä" ole.

mutta kiitos kuitenkin.

En vain pidä liiallisesta pinnallisuudesta. Minun on helpompi olla stressaamatta painostani, kun en sitä tarkalleen tiedä. En halua olla laiheliini, mutten myöskään halua, että minun oletettaisiin sellaisena olevan jotenkin terveempi ja onnellisempi?, kun olen jo valmiiksi terve ja onnellinen.

Nyttenkö olen päästäni pilalla ?

Olen ihan oikeasti itseeni tyytyväinen, ilman mitään mittoja.(Jotkut taaseen haluavat itselleen tietyt mitat voidakseen olla onnellisia?)..

Painoni on minulle henkilökohtainen juttu, joka ei kaikille kuulu. Enkä mielestäni näytä lihavalta.

Pelkkä luku tekisi minusta ylipainoisen,lihavan..

Onhan se myös totta,että välillä on vaikea olla liian pinnallisessa maailmassa, varsinkin kun painon luku kertoo oletko lihava ja kaikkien pitäisi kasvaa samoilla käyrillä.

Vaikeeta on joskus jokaisella, mutta itse olen onnellinen näinkin. :)

Toivottavasti saan mukavan neuvolatädin :)

t:AP

Painohan kirjoitetaan joka kerta neuvolakorttiin. Että vaikka neuvolantäti ei sitä kertoisi, niin sinun voi olla vaikeaa katsoa korttiasi, jos et halua painoasi nähdä.

Olisi varmaan kannattanut miettiä raskautta etukäteen. Ketään ei kiinnosta sun kilot, jos et ymmärtänyt, niin vauvaa tässä ajjatellaan.

Et sinä ap kyllä ole itseesi tyytyväinen kun tuo paino on sinulle noin iso asia. Kyllä aikuinen tervejärkinen ihminen voi tietää (yli)painonsa ja silti olla sujut asian kanssa. Tuo jankkauksesi siitä ettet voi katsoa puntarin lukemaa, tuntuu pakkomielteiseltä.

Mutta kukin tyylillään! Ei se ylipaino automaattisesti sairastuta sikiötä tai tuo ongelmia raskauteen. Mulla on ylipainoa 25kg ja kaikki on mennyt hyvin sekä sikiöllä, mulla että neuvolan tätillä :) Minä oon tyytyväinen siihen että painoa tarkkaillaan - ensinnäkin en ollut tajunnut omaa ylipainoani ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä ja sain painonnousun th:n ohjeilla pysäytettyä. Nyt loppuraskaudessa (paino ei oo muuten noussut grammaakaan) on hyvä tarkkailla mahdollisia turvotuksia ja raskausmyrkytyksen vaaraa painon kautta. Kotona mulla ei vaakaa oo eikä tuu mutta neuvolassa punnitsen itseni mielelläni.

Raskaus on kyllä suunniteltu juttu :) !

Tiedän hyvin ,että vauvaa siinä ajatellaan. Enkä ole missään vaiheessa sanonut ettenkö neuvolaan menisi. Jännittää puntarille meno, kestän sen kyllä... Mutta haukuttavaksi en rupea. Ei minua tartte nyt sentään huonoksi ihmiseksi peilailla. Jännittää, kun en tiedä miten minut otetaan vastaan.En halua siitä tulevan epämiellyttävä kokemus, kun elän kuitenkin elämäni onnellisinta aikaa. En halua stressata...mutta pakkohan se sitten on.

t:AP

Kai mä sitten olen ainot tässä maassa jota jännittää samainen asia ja sen takia minut leimataan pakkomielteiseksi, mielenvikaiseksi ja jotenkin huonommaksi?

en,en, en ja en.

Tuskin olen ainot jännäilijä, en ole pakkomielteinen,mielenvikainen tai jotenkin huonompi.

Joku sanoi,että olisi kannattanut miettiä raskautta etukäteen?
?? - Ai eikö minusta nytten ole äidiksi, kun jännitän?

Tiedän kyllä, että minusta tulee hyvä äiti.Lapsi on toivottu, eli mietitty on.

En vaan haluaisi pilata ihanaa odotusta stressillä.

Anteeksi jos tämä nyt jotakuta haittaa :)

t:AP

älä ap välitä ilkeyksist.hyvin se menee.Onnea vauvasta.

En välitäkkään, eivät he minua tunne :)Kiitos.

t:AP