Opetetaanko peruskoulussa nykyään empatiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsille kannattaisi pikemminkin pienestä pitäen opettaa sitä, että terävät kyynärpäät ja itsekkyys ne pitkälle vievät!

Tämä on realistinen käsitys.

Itse taas muistelisin lukeneeni tutkimuksista, joiden mukaan nimenomaan empaattiset ja tunnetaitavat ihmiset olisivat onnellisempia kuin epäempaattiset ja tunnetaidoiltaan heikot. En nyt kyllä muista lähdettä tai että mistä siinä tarkalleen puhuttiin.

Mutta vaikuttavathan nuo tunnetaidot merkittävästi myös ihmisen omaan hyvinvointiin, ja monethan käyvät terapiassa noita tunnetaitoja opettelemassa. Ei ole ihmiselle itselleenkään edullista esimerkiksi tuntea jatkuvasti kateutta tai loukkaantua herkästi ja purkaa näitä negatiivisa tunteitaan sitten kanssaihmisiin. Siis nuo negatiiviset tunteet itsessään ovat jo ihmisen hyvinvointia heikentäviä, mutta yleensä vääränlaiset tavat käsitellä negatiivisia tunteita vievät tilannetta vielä pahemmaksi. Monesti myös siinä että loukkaantuu jonkun sanomisista on taustalla että ymmärretään se toinen väärin eikä se sanoja ole tarkoittanut asiaa niin kuin se loukkaantuja ymmärsi (toki sanojakin voi ilmaista asiansa loukkaavasti, mutta tapahtuu paljon myös sitä että yksinkertaisesti vain ymmärretään toinen väärin).

Ja empaattisuushan ei ole sama asia kuin kiltteys tai alistuvaisuus vaan se on kykyä asettua toisen asemaan.

Liittyyköhän tämään samaan se, että esim. psykopaatit lukemani mukaan ovat monesti aivan kroonisesti pahantuulisia ja tyytymättömiä kaikkeen, sillä he tarvitsisivat jatkuvasti ärsykkeitä pysyäkseen tyytyväisinä? Siksi osa heistä tekee kamalia tekojakin, kun se tunne-elämä on niin lattea ja juurikaan mikään ei tunnu miltään.

Empaattiset ihmiset ovat heidän vastakohtansa. Heille on helpompaa iloita toisen puolestakin ja he elävät herkemmin jatkuvasti.

Kyllä kai jotain pitäs omien vanhempienkin opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai jotain pitäs omien vanhempienkin opettaa.

Mitä siitä seuraisi, jos matematiikan opetus lopetettaisiin koulussa ja sanottaisiin, että vanhemmat opettakoot itse matematiikkaa lapsilleen? No, voin vastata puolestasi: Ne joiden vanhemmat ovat hyviä matematiikassa oppisivat myös hyviksi siinä tai ainakin kykyjensä mukaisesti parhaiksi mahdollisiksi (olettaen, että vanhemmilla olisi aikaa opettaa), ne joiden vanhemmat olisivat huonoja matematiikassa eivät oppisi matematiikkaa vaikka kykyjä olisikin.

On myös asioita, jotka kehittyvät sukupolvelta toiselle. Itse olen esimerkiksi sitä ikäluokkaa, että vanhempieni ikäluokassa monet karsastavat vielä homoseksuaalisuutta, oma äitinikin pitää etenkin lesboutta jotenkin ällöttävänä. Ei ole siis hyvä että vanhemmat opettavat tällaisia vanhentuneita ja haitallisia ajatusmalleja lapsille, joten koulun tehtävänä on myös tarjota toisenlaisia ajatusmalleja ja kyseenalaistaa tuollaisia vanhemmilta opittuja haitallisia ajatustapoja ja tarjota puolueetonta tietoa niiden rinnalle.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vain on niin että sitä empatiaa pitäisi opettaa kotona, koulu on tehty ihan muiden asioiden opettamista varten. Muutenkin nykyiset vanhemmat tuntuvat kuvittelevan että koulun tehtävä on kasvattaa heidän vesipäiset mukulansa.

Kaikilla on kuitenkin lisääntymisoikeus, niin "kelvottomalla" vanhemmalla kuin pätevälläkin. Koulu tehtävä on paikata vanhempien vajavaisuuksia. Harva vanhempi on muutenkaan psykologi. Jos ihmisen erikoista tai poikkeavaa käyttäytymistä tulkitaan mutun kautta, mennään arvioinneissa yleensä hakoteille. Tällöin syytetään yksilöä syyttä suotta ymmärtämättä mistä käytös johtuu, ei se aina johdu pahansuovasta luonteesta. Olisi hyvä käydä jo peruskoulussa läpi psykologian perusoppeja, jotta ymmärrys erilaisia yksilöitä kohtaan lisääntyisi.

Ostin just tarjouksesta 24 rullaa empatiaa. Pyyhin sillä persettäni.