Lue keskustelun säännöt.
Synttärilahjaksi saadusta karkkipussista piti heti tarjota vieraille
31.05.2013 |
Siis omassa lapsuudessani, jolloin karkkia ei vain harvoin. harmitti ihan vietävästi jos sain vaikka lahjan lisäksi vielä karkkipussin, olisi halunnut säästää sen itselleni, olihan se MINULLE. Vaan äitipi pisti heti avaamaan sen ja tarjoamaan kierroksen kaikille. Itse sain sitten ehkä vain yhden karkin.
Silti minusta vieraiden tuliaset kuuluu laittaa tarjolle, jos esim yllätyvieras tulee jätskipaketin kanssa, niin sitä ei jemmata, mutta lapselle tuotua tuliaista ei kuuluisi jakaa.
Kommentit (7)
Kun klikkasin otsikkoa, minulla käynnistyi heti samanlainen muistikuva päässäni.
:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on oikeasti aika julmaa. Siis nimenomaan synttärisankarille tarkoitettu lahja ja sitten siitä tarjotaan kierros kaikille, jolloin jäljelle ei jää kuin yksi tai kaksi karkkia. Ihan ymmärrettävää siis jos muutama kaverivieras ja isompi pussi, mutta jakamaan opettelu on jotain ihan muuta kuin tällainen. Toki jos sen heti avaa, on kohtelias tarjota muillekin.
Mutta mun mielestä lapsi sais itse päättää haluaako säästää sen niin, että syö sieltä pari karkkia vaikka karkkipäivisin.
Toki jos karkkia saa muutenkin tiheästi, ei yhden lahjapussin jako vieraille varmaan tunnu missään.
Ymmärrän siis muistosi inhottavuuden, ap!
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 10:31"]
Joo, ei lapsille kannata mitään jakamista tms opettaa, parempi että niistä tulee pihejä ja itsekkäitä.
[/quote]
Rahalahjatkin vaan heti vieraille jakoon!
Mä taas muistan, kun mun ongintapussissa ei omilla synttäreilläni ollutkaan yhtä kivoja juttuja kuin kavereilla. Äidin mielesä mulla kelpasi huonommat kuin vieraille. :o(
Olen samaa mieltä kuin ap. Yllätysvieraiden tuoma pullapussi pöytään tarjolle, mutta lapsen saama karkkipussi saa mennä jemmaan tulevan karkkipäivän varalle.
Olen jopa sitä mieltä, että näistä aina pakolla jakamaan joutuneista lapsista tulee isona niitä kitsaita itselleen hamstraajia, kun vihdoinkin "isona" saavat itse päättää ja pitää omansa omanaan.
Tuntemani monilapsisten perheiden aikuiset lapset ovat joutuneet lapsena jakamaan kaiken sisarustensa kesken ja ovat monet nykyisin tosi kitsaita antamaan omistaan. Ainoille lapsille, joiden ei ole tarvinnut jakaa mitään vaan ovat saaneet yllinkyllin kaikkea, ei ole nyt aikuisena niin big deal saada rohmuttua kiireellä kaikkea hyvää itselleen vaan he osaavat arvostaa sitä että saa joskus jakaa hyvän muiden kanssa.
Tällaista olen itse pannut merkille. Tunnistan itsessänikin tuon kitsauden piirteen ja taustalla on se, että harvoin saatiin mitään hyvää ja aina se piti jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7, juuri noin! En minä nyt mikään hamsteri ole, mutta vaikea on luopua turhaksi käyneestä tavarasta.
Toisaalta myös äidilläni on vinoutunut suhde tavaraan (tai sitten minuun), hän antaa tarpeettomia tavaralahjoja ja loukkaantuu, jos niistä ei pidä. Loukkaantuu jopa siitä, että ehdotan, että vaihtaisin ne johonkin toiseen, vaikkapa eriväriseen.
Omilla lapsillani on paljon mutkattomampi suhde tavaraan. He ymmärtävät, että vanhat lelut laitetaan kirpparille/kierrätykseen jne. Eivätkä he mummin typeriin lahjoihin (jep, tästä saavat osansa myös lapsenlapset) suhtaudu mitenkään, avaavat lahjan ja toteavat sisällön tarpeettomaksi ja unohtavat saman tien.
Joo, ei lapsille kannata mitään jakamista tms opettaa, parempi että niistä tulee pihejä ja itsekkäitä.