Olen melkein masentunut kun en kelpaa kellekkään

Ätminkäinen kirjoitti:

Myös ne loput 98% ovat miehiä

Mutta nämä ovat niitä miehiä, joita ei löydetä.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, kuinka liitit kiltteyteen tuollaisia negatiivisia stereotypioita. Kuten kilteille ihmisille yleensä käy, niin myös itselleni että sitä pidetään jonakin sairautena tai heikkoutena, joka tulisi kitkeä ihmisistä pois. Yli kävellään, käytetään hyväksi ja heitetään pois kuin roskakasa. Tämä pätee niin ystävyys kuin romanttisinkiin suhteisiin.

Miehet eivät kiinnostu minun kaltaisistani naisista, vaan aina ne kovaääniset, ekstrovertimmat, röyhkeästi käyttäytyvät ja seksuaalisesti hyvinkin helpot ja avomieliset naiset löytävät seuraa ilman vaivannäköä. Ihan alkoholistinaisista miehet tappelevat. Näitä räväköitä naisia haluaa ihan samalla tavalla ne hissukkamiehet.

Itselläni on kyllä päinvastaisia kokemuksia. Olen itsekin hyvin hiljainen ja kiltti hissukkanainen, porukassa  aina se joka istuu hiljaa, en hauku ikinä muita ja joudun usein itse kiusatuksi. Kyllä minulla silti on miehiä riittänyt ja osa miehistä on sanonut kiinnostuneensa minusta juuri siksi, että erotun muista naisista. Ja siis en ole erityisen nätti vaan ulkonäöllisesti hyvin tavis.

Tiedän monia muitakin hiljaisia ja kilttejä naisia, jotka ovat löytäneet itselleen mukavan miehen. Eivät nämä kiltit hissukkanaiset tietenkään ole miesten yleisenä kuolauksen kohteena, ts. niiden miesten, jotka tuollaista julkista naisten kuolausta harrastavat. Ja tietenkään ne jänniksetkään eivät kilteistä naisista kiinnostu vaan kilteistä naisista kiinnostuvat miehet ovat itsekin kilttejä ja kunnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit sanoivat vaihtaneensa ulkomaalaisiin miehiin kuka virolaiseen, kreikkalaiseen, turkkilaiseen tai perus ruotsalaiseen. Eivät enää jaksaneet ottaa lokaa niskaa.

Minullakin kaksi kaveria ottanut ulkomailta miehen, toinen Ruotsista ja toinen Saksasta. Suomalaisten tindermiesten kanssa oli pelkkiä ohareita ja ghostaamista, mutta muualla tilanne eteninihan luonnollista kautta parisuhteeksi asti. Kaverini myös muuttivat miesten kotimaahan, eivät enää edes asu Suomessa.

Jos mahdollista ap niin kokeile kansainvälistä seuraa.

Niin että sen sijaan että laskee hiukan rimaa, ns. omalle tasolleen Suomessa, ja saa siten nopeasti mukavan miehen jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää, kannattaa mieluummin etsiä joku random saksalainen, joka ottaa suomalaisen tavisnaisen kevytsuhteeseen saadakseen vähän erilaisen naiskokemuksen?

Entäs sitten vuoden päästä, kun se saksalainen löytääkin kunnollisen ja omantasoisen (= ap:tä kauniimman) naisen sieltä Saksasta, ja ap unohtuu sillä sekunnilla?

Onko ap silloin edelleen onnellisempi, kuin jos olisi vähän suostunut laskemaan rimaa Suomessa ja ottamaan omantasoisensa miehen?

M/40

Miksi oletat että rima olisi korkealla?

Tavallinen, työssäkäyvä, rehti, itseni pari cm pidempi kumppani. Saa olla isimahaa tai kaljua. Ei tupakkia eikä liikaa alkoa. Jutella pitää jotain osata. Tykkää ulkoilusta ja yhdessä menemisestä, mutta omaa aikaa pitää molemmilla olla.

Vaikea on em spekseillä kaveria löytää.

Niin on, kun siitä tulee monirivinen lista. Sinun pitäs miettiä vaan muutama (3-5) tärkeetä ominaisuutta, jotka miehessä haluat. Tollasella vaatimuslistalla jää hyviäkin miehiä paitsioon.

Listat ja vaatimukset... huhhuh. Oma listani olisi pitkä, jos uudestaan alkaisin miestä etsiä, koska hänen pitäisi täyttää samat edellytykset kuin nykyisenkin:

- hetero

- eronnut tai leski

- ei kotona asuvia lapsia, ei halua lapsia

- asuu sellaisella etäisyydellä, että on järkevää rakentaa parisuhdetta

- suunnilleen ikäiseni

- terve

- ei mt-ongelmia

- ei riippuvuusongelmia

- savuton

- minun silmääni miellyttävä eli puoleensavetävä; sellainen, jota haluan katsoa ja kosketella eli jonka kanssa haluan seksiä

- luonteeltaan sellainen, että sovimme yhteen ja yhdessäolo on mutkatonta; todennäköisimmin tämä onnistuu, jos hän on avoin, positiivinen, hauska, rento, puhelias ja ehdottomasti älykäs

- hänen elämäntapansa ja elintasonsa on riittävän samanlainen omani kanssa niin, että viihdymme yhdessä ja voimme yhdessä tehdä asioita, joista molemmat pitävät; todennäköisimmin tämä onnistuu, jos mieskin tykkää esim. matkustella, retkeillä, ulkoilla, käydä elokuvissa ja live-musiikkitapahtumissa

- hänen arvomaailmansa on riittävän samanlainen omani kanssa eli hän ajattelee samoin esim. sitoutumisesta ja uskollisuudesta

- hänellä on riittävän samanlaiset tulevaisuuden toiveet mitä tulee asuinpaikkaan, asumismuotoon, yhdessä/erillään asumiseen jne.

Kerropa minulle, mistä noista pitäisi tinkiä niin, että jäljellä olisi vain max 5 sellaista asiaa, joita voin edellyttää mieheltä, josta parisuhdemielessä alan kiinnostua. Luopuisinko savuttomuuden toiveesta? En pysty, se haju on liian vastenmielinen enkä haluaisi elää elämää, jossa asioiden tekeminen keskeytyy vähän väliä tupakalla käymisen takia. Eri asia, jos mies olisi "bilepolttaja" joka tupakoi pari kertaa vuodessa. Pitäisikö tinkiä ulkonäöstä tai luonteesta? Alkaa olla miehen kanssa, jota kohtaan en tunne halua ja ryhtyä platoniseen suhteeseen? En kaipaa sellaista enkä usko, että moni mieskään on sellaista etsimässä. Olla ihmisen kanssa, jolla on sellainen luonne, etten viihdy hänen seurassaan? Mitä järkeä siinä olisi?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit sanoivat vaihtaneensa ulkomaalaisiin miehiin kuka virolaiseen, kreikkalaiseen, turkkilaiseen tai perus ruotsalaiseen. Eivät enää jaksaneet ottaa lokaa niskaa.

Minullakin kaksi kaveria ottanut ulkomailta miehen, toinen Ruotsista ja toinen Saksasta. Suomalaisten tindermiesten kanssa oli pelkkiä ohareita ja ghostaamista, mutta muualla tilanne eteninihan luonnollista kautta parisuhteeksi asti. Kaverini myös muuttivat miesten kotimaahan, eivät enää edes asu Suomessa.

Jos mahdollista ap niin kokeile kansainvälistä seuraa.

Niin että sen sijaan että laskee hiukan rimaa, ns. omalle tasolleen Suomessa, ja saa siten nopeasti mukavan miehen jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää, kannattaa mieluummin etsiä joku random saksalainen, joka ottaa suomalaisen tavisnaisen kevytsuhteeseen saadakseen vähän erilaisen naiskokemuksen?

Entäs sitten vuoden päästä, kun se saksalainen löytääkin kunnollisen ja omantasoisen (= ap:tä kauniimman) naisen sieltä Saksasta, ja ap unohtuu sillä sekunnilla?

Onko ap silloin edelleen onnellisempi, kuin jos olisi vähän suostunut laskemaan rimaa Suomessa ja ottamaan omantasoisensa miehen?

M/40

Miksi oletat että rima olisi korkealla?

Tavallinen, työssäkäyvä, rehti, itseni pari cm pidempi kumppani. Saa olla isimahaa tai kaljua. Ei tupakkia eikä liikaa alkoa. Jutella pitää jotain osata. Tykkää ulkoilusta ja yhdessä menemisestä, mutta omaa aikaa pitää molemmilla olla.

Vaikea on em spekseillä kaveria löytää.

Niin on, kun siitä tulee monirivinen lista. Sinun pitäs miettiä vaan muutama (3-5) tärkeetä ominaisuutta, jotka miehessä haluat. Tollasella vaatimuslistalla jää hyviäkin miehiä paitsioon.

Kävin pitkästä aikaa mun ajantappo paikassa Rosebridessa. Nähtävästi tällä välin sinne oli tullut listoille edellä mainitun kaltainen mies ihan täältä Suomesta, eli kyllä tuollaisia miehiä on! Käykää joku äkkiä keräämässä talteen tuo helmi! ;)