Miksi jotkut ihmiset nauravat jatkuvasti?

Minä olen jotenkin luontaisesti iloinen ja positiivisluontoinen ihminen, ja kaiken lisäksi huumorintajuinen. Nauran paljon, mutta en minä kuitenkaan koko aikaa hekottele tyhjälle, mutta hyvän keskustelukumppanin kanssa saattaa nauru olla herkässä. Riippuu tietenkin mistä puhutaan. Puoliso on hyvin huumorintajuinen, hänellä on hyvä ja osuva huumori, ja tilannehuumori onkin arjessa ihan parasta. Täytyy tunnustaa, että pyrimme naurattamaan toisiamme, ja onnistumme siinä. Ihanaa nauraa yhdessä. Parhaita ystäviä ovat ne, joiden kanssa on naurettu parhaimmat naurut.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jotenkin luontaisesti iloinen ja positiivisluontoinen ihminen, ja kaiken lisäksi huumorintajuinen. Nauran paljon, mutta en minä kuitenkaan koko aikaa hekottele tyhjälle, mutta hyvän keskustelukumppanin kanssa saattaa nauru olla herkässä. Riippuu tietenkin mistä puhutaan. Puoliso on hyvin huumorintajuinen, hänellä on hyvä ja osuva huumori, ja tilannehuumori onkin arjessa ihan parasta. Täytyy tunnustaa, että pyrimme naurattamaan toisiamme, ja onnistumme siinä. Ihanaa nauraa yhdessä. Parhaita ystäviä ovat ne, joiden kanssa on naurettu parhaimmat naurut.

On minulla ystäviä, jotka eivät osaa nauraa ainakaan ääneen. Syystä tai toisesta jotkut eivät uskalla nauraa, vaan pidättävät sitä.

Touretten syndrooman positiivinen oire

Arja Koriseva on tällainen tyhjännauraja. Joka toisen lauseen jälkeen kuuluu käkä käkäkä käkä. Sietämätöntä kuultavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tällänen nauraja. Vaikka olisin vain yksin kotona, naureskelen ihan koko ajan mitä pienimmille ja typerimmille asioille. Ei mikään sairaus, mulla on vaa hauska elämä.

Mutta sosiaalisissa tilanteissa jos ei tosi tuttuja ihmisiä, olen aika jännittäjä ja epävarma itsestäni, jolloin saatan joskus melko huomaamattanikin yrittää peittää sitä naurulla. Varmaan tosi raivostuttavaa. Tän tiedostaminen tosin nyt ahdistaa ja saa sitten jännittämään ja nauramaan vain entistä enemmän seuraavassa vastaavassa sosiaalisessa tilanteessa. Raastavan hauska kierre.

Pakko varmaan joskus päästä eroon tästä naureskelusta, kun meinaan tulevaisuudessa työskennellä sosiaali- ja terveysalalla. "Eli kaaduit siis portaissa ja jalka turposi muodottomaksi? HAHAAHHAHAHAHA HAH HIHIHIH AAAAHAHAHAH HEH HEHE!!!"

Kuulostaa kyllä melkein joltain neurologiselta sairaudelta jo. Jokeriko se siellä?

Siis onko se mahdollisesti Tourettea? Ärsyttää ihan hirveästi esim. muutaman työkaverin tapa ihan koko ajan puhuessaan naureskella, siis ihan asiallisia asioita selittäessään tekevät näin. Hirveän hermostuttavaa kuultavaa, kestää kauan ja vie uskottavuutta. Ai satans. Tekisi mieli välillä sanoa tästä idioottimaisesta puhemaneerista, mutta mut varmaan tap*ttaisiin.

Mä olen just tuollainen idiootti hihittäjä. Pehmennän sillä tiedostamattani asioita, oikeasti olen niin ristiriitainen persoona, että ei ihmiset kuitenkaan ymmärtäisi, siis suurin osa. Esim. Vaikutan reppanalta mutta olen oikeasti melko vahva persoona, en vain voi itse sietää sellaisia enkä varsinkaan halua olla toisen vastaavan kanssa napit vastakkain, joten.... Olen tyytynyt hihittelijän rooliin.

Tosiasiassa esim. Työelämässä olen ollut niitä harvoja jotka uskaltavat oikeasti ottaa sellaiset asiat puheeksi, mistä muut vain napisevat selän takana. Esim. Yhdelle pomolle "löin luun kurkkuun" kun muut valittivat tuon käytöksestä keskenään. Ja teen tuon myös asiallisesti kahden kesken enkä hae tukea muilta.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan kahdenlaisia; epävarmoja tai oikeasti vaan iloisia ja mukavin tyyli kommunikoida ihmisille on iloisesti. Työminäni on hyvinkin pirteä ja iloinen, sillä inhoan taas niitä ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista miellyttämisenhalua muita kohtaan. Ollaan vaan naama väärin päin ja lauotaan "fiksuja totuuksia" päin naamaa jos yrittää viritellä mielikuvituksellista keskustelua. 

Juuri näin,joku iloinen ihminenhän on voinut vaikka omien vastoinkäymistensä seurauksena tajuta,ettei elämää ja itseään tarvitse ottaa ylivakavasti. Tai tietää oman älynsä muutenkin,ilman että sitä tarvitsee todistaa muille olemalla naama väärinpäin ja laukomalla "älykkäitä totuuksia".

Itselläni se on hermostuneisuuden aiheuttama pakko-oire joka itseänikin ärsyttää jälkeenpäin. Yrittää muka jotenkin keventää tilannetta itselleen helpommaksi tai jotain.

Jotain pahoja ongelmia taustalla. Välttelisin.

"Elämä naurattaa, se on niin helvetin hupaisaa

Naurattaa, anteeksi paheeni antakaa." Ismo Alanko

"Mikä meitä laiskoja laulattaa? Helppo raha ja elämä naurattaa." Eppu Normaali

Kun on tarpeeksi kärsiviä, on mukava nauraa. Vahingonilo on ainoa ilo.

Oman onnen sepät erittäin.

Nauru kuules pidentää ikää, tosikot!

Vierailija kirjoitti:

Nauru kuules pidentää ikää, tosikot!

Oikea aito nauru pidentää mutta sitten on näitä tyhjän naurajia jotka joutuvat esim. hankalaksi osoittautuvan kysymyksen edessä vastaamaan, siinä ei muuta keksitä kuin pinnallinen hekotus, joten johtopäätös näistä teennäisistä rassukoista on: peittävät todellisuudessa omaa epävarmuuttaan. 

T. Runk kari höllölasta

Oletteko huomanneet, että ylipainoisissa ei ole hilpeitä?

Tekonaurun naurajia kyllä riittää ja tekohymyilijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tällänen nauraja. Vaikka olisin vain yksin kotona, naureskelen ihan koko ajan mitä pienimmille ja typerimmille asioille. Ei mikään sairaus, mulla on vaa hauska elämä.

Mutta sosiaalisissa tilanteissa jos ei tosi tuttuja ihmisiä, olen aika jännittäjä ja epävarma itsestäni, jolloin saatan joskus melko huomaamattanikin yrittää peittää sitä naurulla. Varmaan tosi raivostuttavaa. Tän tiedostaminen tosin nyt ahdistaa ja saa sitten jännittämään ja nauramaan vain entistä enemmän seuraavassa vastaavassa sosiaalisessa tilanteessa. Raastavan hauska kierre.

Pakko varmaan joskus päästä eroon tästä naureskelusta, kun meinaan tulevaisuudessa työskennellä sosiaali- ja terveysalalla. "Eli kaaduit siis portaissa ja jalka turposi muodottomaksi? HAHAAHHAHAHAHA HAH HIHIHIH AAAAHAHAHAH HEH HEHE!!!"

 

Kuulostaa kyllä melkein joltain neurologiselta sairaudelta j

Hauskalta kuulostaa. Vielä paremmalta jos aikoo hoitoalalle. Moni paikka piristyisi, jos olisi tällaisia ilopillereitä :)

Jos niillä on oikeasti hauska elämä.

Ei se ole aivan niin mustavalkoista, että on ne ihanat ilopillerit ja sitten ne tiukkapipoiset tosikot. Joku voi olla huumorintajuinen ja pienestä ilahtuva mutta silti tajuta sen, milloin tilanne vaatii asiallisuutta ja vakavampaa lähestymistapaa. Hermostunut ja pakonomainen nauraminen tilanteessa kuin tilanteessa antaa ihmisestä hiukan tilannetajuttoman ja sosiaalisesti kömpelön vaikutelman. Järjellä suurin osa varmasti tajuaa, ettei naureskelija tarkoita pahaa mutta ymmärrän sen, että pidemmän päälle se alkaa ärsyttää. Lisäksi ainakin itse kokisin oloni epävarmaksi, jos vaikka olisin joutunut sairaalaan ja esimerkiksi sairaanhoitaja vain hihittelisi joka lauseen väliin riippumatta siitä, mitä asiaa hänellä minulle olisi.

Iloinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Ai ilopilleri? Jos menisin lääkärille tai vastaavalle ja hän nauraa hekottaisi kun kertoisin mikä vaivaa. Väärässä paikassa nauraminen on jopa loukkaavaa. Jos nauruun ei ole mitään syytä niin se on tekonaurua. Nyt on siis kyse juuri tekonaurusta.