Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokeneemmat äidit. Neuvokaa minua taaperon kanssa.
17.07.2020 |
Tällä viikolla kaksi täyttänyt lapseni lyö, puree ja potkii. Monta monta kertaa päivässä. Aina jos ei saa ihan heti tahtoaan läpi. Ja kyse ei välttämättä ole tilanteista, joissa häntä kielletään vaan myös sellaisesta, että pitäisi mennä jonnekin tai neliön mallinen palikka ei mahdu kolmion muotoisesta reiästä sisään tai ei ole juuri sitä ruokaa tarjolla mitä hän sattui ajattelemaan että olisi. Ja se tapahtuu ilman ennakkovaroitusta sekunnissa. Esim. kesken leikin saattaa ihan yllättäen lyödä kovalla lelulla jotain toista suoraan kasvoihin. Tai esim. ulkona kun pitäisi kävellä jonnekin päin niin yhtäkkiä puraisee minua täysiä käteen. Tai jos huomaa ruokapöydässä että ei ollutkaan sitä ruokaa mitä halusi niin puolessa sekunnissa lentää lautanen tai muki seinään tai jonkun meistä päätä kohti.
Olen ollut näissä tilanteissa ehdoton, että ketään ei saa satuttaa. Nostan lapsen aina heti pois siitä tilanteesta ja kiellän satuttamisen. Välillä kiellän aika vihaisella äänellä, koska lapsi ei yhtään usko jos rauhallisella äänellä sanoo.
Millä tämän saa loppumaan? Lapsi kyllä tietää, että näin ei saa tehdä ja selvästi itse kärsii siitä että tekee. On joka kerta aika itkuinen ja ahdistunut kun huomaa satuttaneensa. Silloin tietenkin lohdutan ja puhutaan mitä tapahtui (sanoitan tilannetta). Mutta mikään tällainen ei ole auttanut. Neuvokaa.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On joka kerta aika itkuinen ja ahdistunut kun huomaa satuttaneensa. Silloin tietenkin lohdutan ja puhutaan mitä tapahtui (sanoitan tilannetta)"
Tarkoittaako tämä kohta, että jos lapsi toruttaessa pahoittaa mielensä, kelkka kääntyykin, lapsen tyhmyydet unohdetaan ja aikuinen alkaa lohdutella/tyynnytellä lasta?
En ihan ymmärrä kysymystäsi. Tilanteet menee niin, että lapsi lyö, sanon heti ja tiukasti "ei saa lyödä, ei", otan lapsen pois tilanteesta ja vien muualle, sanon lapselle uudelleen tiukasti ei saa satuttaa ja selitän että sinua suututti ja löit mutta ei saa satuttaa. Lapsi saattaa siinä kohdin alkaa itkemään kun torun. Jos se on kiukutteluitkua niin odotan että se menee ohi. Jos se on selvästi ahdistunutta itkua niin lohdutan, mutta edelleen rauhallisesti mutta tiukasti kerron, että ei saa lyödä vaikka suututtaa. Ap
Lapsi itkee muutaman krokotiilin kyyneleen ja äiti alkaa lohduttamaan. Palkitset negatiivisen käytöksen.
Ei. Erotan kyllä krokotiilin kyyneleet ja sen että on ahdistunut ja siksi itkee. Enkä palkitse negatiivista käytöstä vaan siitä seuraa aina toruminen. Ja torumisen jälkeen tilanteen läpikäyminen. Mutta kyllä meillä jokaisen lapsen pitää voida luottaa siihen, että äiti lohduttaa jos lapsella on oikeasti ahdistunut olo. Ap
Jeps, meillä taas lapselle saa tulla paha mieli, jos tahallaan satuttaa toista. Kaksi vuotiaana jo ovat aika pienellä uudelleensanoittamisella jo tienneet, että se on kiellettyä.
Kuten kirjoitin aloituksessani, niin lapseni kyllä tietää että satuttaminen on kiellettyä. Kyse on vain siitä, että kun hän hermostuu niin hän aina sekunnissa satuttaa muita VAIKKA tietää oikein hyvin että niin ei saa tehdä ja siitä seuraa toruminen ja poisvienti. Ap
Joo, minä muotoilin vähän huonosti. Tarkoitin sitä, että lapsi tietää sen olevan kiellettyä ja tekee silti. Silloin en enää huomioi lasta sanoittamalla syitä ja seurauksia ja kunkin osapuolen tunteita, vaan lyöjä saa kiellon ja jää huomiotta, kun muut jatkavat rauhassa leikkiään. Itkuhan siitä tulee ja harmi, mutta se on ok. Sinne sitten pääsee vähän päästä uudelleen kokeilemaan, josko sääntö muistuisi jo mieleen.
Tuollaisessa tilanteessa noin varmaan voikin toimia, mutta meillä tilanteet yleensä erilaisia:
1. Lapsi suuttuu kun pöydässä ei olekaan jotain tiettyä ruokaa. Heittää sekunnissa lautasen päin seinää tai jonkun ihmisen päätä. Ei silloin toimi jos lapsi poistetaan pöydästä ja muut jatkaa syömistä, koska hänhän nimenomaan halusi pois siitä pöydästä kun ei saanut sitä mitä halusi. Ja toisaalta jos ei syö mitään niin kiukuttelee koko loppupäivän.
2. Leikin kaksin lapsen kanssa ja hän lyö minua. En voi poistaa lasta muualle ja jatkaa itse leikkimistä rauhassa, koska minun on pakko mennä vahtimaan että lapsi ei satuta siellä muualla itseään.
3. Puree minua yllättäen ulkona täysiä käteen, koska halusi mennä eri suuntaan kuin mihin meidän pitää mennä. En minä voi lasta siihen yksin jättää kiukuttelemaan ja matkaa yksin matkaa koska lapsi jää jonnekin auton alle jos en ole ihan vieressä.
Ap
Joo, mietin kirjoittaessani, että tilanteet on helpompia, kun satuttaja pääsee katsomaan, että muilla kiva homma jatkuu ja konkretisoituu se, että itse jää nyt paitsi. Mutta älytöntähän se on äitin sitten yksinään jatkaa autollapäristelyä 😄
Itse ratkaisisin niin, että kielto ja leikki loppuu -> auto kaapin päälle ja menisin vaikka tyhjäämään astianpesukoneen ja lapsi jäisi ihmettelemään, että kannattiko.
Ulkona kielto ja matka jatkuu äitin suuntaan ilman kommunikointia jonkun aikaa.
Syömishomma on perinteisesti hankalin, siinä ampuu vähän niinkuin itseään jalkaan, kun nälkäkiukku kolkuttelee. Kolmannen kohdalla meillä jo vaan tyynesti jää syöminen siltä kertaa ja seuraavalla ruualla uudestaan (tai puistossa banaani äitin aloitteesta niin, ettei osaa yhdistää syömättömyyteensä)
Mutta olen ilmeisesti aika natsiäiti, muut tuntuu joustavan ja vääntävän itsensä ihan kiemuraan, jotta lapsella olisi hyvä. Sitä en sitten tiedä kumpi parempi ja tuhoutuuko lapsen sielu, mutta on meidän lapset iloisia ja kilttejä ja meillä pääosin porukalla kivaa mennä minne vaan.. eikä äitikään ole kovin väsynyt.
Tsemppiä sinulle, kyllähän niille alkaa tuossa iässä älliä tulla ja vähitellen pitempää pinnaa. Jos kovasti on tuollaista äkkipikaisuutta, juttelisin neuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni on 1v 11kk. Muutaman kuukauden ajan saanut järjettömiä raivokohtauksia kun ei olekaan saanut tehdä jotain kiellettyä, mm lyönyt sisaruksiaan, lyönyt koiria, heitellyt leluja tms.
Alussa veimme aina jäähylle pinnasänkyyn mutta nykyään pääsee sieltä kiipeämällä pois. Paikoillaan ei alistu istumaan, joten on pidettävä sylissä kiinni. Ja tämä kiinnipitäminen se vasta sen raivostuttaa: ihan tosissaan kaikin voimin yrittää tempoa pois, karjuu pelkkää raivoa (ei siis itke hätäänsä).
Raivoaa sylissä hiki päässä niin kauan että voimat loppuu, yritti siinä lässyttää ite vaikka mitä rauhoittumisesta ja kuuntelusta. Ei kuuntele mitään. Kohtaukset vievät jopa puol tuntia ja hiki tulee sekä lapselle että mulle, on nimittäin vahva ja iso lapsi ikäisekseen.
Enpä tiedä mitä muutakaan tehdä kun sanomiseen ei usko, jäähyllä ei pysy ja yrittää vain jatkaa toimintaansa silmiin katsoen, aivan kuin haastaen.
Joskus uskoo toki helpommalla ja asia ohi minuuteissa ilman kiinnipitoa mutta ehkä noin 4-5 kertaa tullut nyt tällainen totaalinen raivostuminen jostain. Aivan kamalaa aikaa mutta toivottavasti edes ohimenevää. Onko kellään muulla samoja kokemuksia??
Neuvolatäti täällä hei, pari vinkkiä jota kannattaa kokeilla!
ÄLÄ pidä lasta paikoillaan! Ymmärrän, että se on usein se ensimmäinen ajatus, mutta se usein saa tosiaan kohtaukset pahenemaan ja lapsi ei tajua, että kiinnipitäminen johtuu hänen käytöksestään, vaan keskittyy huutoon ja rimpuiluun vaistojensa varassa. Tiedän, että on tosi raskasta, mutta treenaa lapsi tottumaan jäähyihin. Eli kerrot lapselle, että nyt pitää mennä jäähylle koska teit x. Sitten pinnasänkyyn ja katsot itse pois, älä kyttää lasta. Lapsi lähtee karkuun, otat kiinni sanomatta mitään ja kannat takaisin sänkyyn. Tätä rumbaa saattaa kestää KAUAN ja vaatii hermoja. Älä ota kontaktia lapsen, älä puhu, toru tai katso silmiin. Jossain vaiheessa aina väsyy karkailuun ja rauhoittuu paikalleen. Kun lapsi on rauhoittunut (eli pysyy paikalla vaikka kiukuttelisi ja itkisi, tärkeintä ettei karkaile) niin sitten parin minuutin päästä menet juttelemaan lapselle, pyydät häntä pyytämään anteeksi ja sitten elämä jatkuu😊 Tässä voi oikeasti mennä jopa tunteja, mutta se kannattaa.
Oma lapseni oli hyvin samanlainen (silloin minulla ei ollut vielä alan koulutusta!) ja sain saman vinkin. Siinä meni pari tuntia päivittäin ehkä viikon ajan mutta pysyin lujana. Lopulta tilanne meni niin, että kun lapsi teki jotain väärin, hän meni itse jäähynurkkaan istumaan ja tuli hetken kuluttua pyytämään anteeksi. Tosin toinen lapseni ei tätä ikinä tehnyt vaikka oli muuten heistä aina se "kiltimpi"😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On joka kerta aika itkuinen ja ahdistunut kun huomaa satuttaneensa. Silloin tietenkin lohdutan ja puhutaan mitä tapahtui (sanoitan tilannetta)"
Tarkoittaako tämä kohta, että jos lapsi toruttaessa pahoittaa mielensä, kelkka kääntyykin, lapsen tyhmyydet unohdetaan ja aikuinen alkaa lohdutella/tyynnytellä lasta?
En ihan ymmärrä kysymystäsi. Tilanteet menee niin, että lapsi lyö, sanon heti ja tiukasti "ei saa lyödä, ei", otan lapsen pois tilanteesta ja vien muualle, sanon lapselle uudelleen tiukasti ei saa satuttaa ja selitän että sinua suututti ja löit mutta ei saa satuttaa. Lapsi saattaa siinä kohdin alkaa itkemään kun torun. Jos se on kiukutteluitkua niin odotan että se menee ohi. Jos se on selvästi ahdistunutta itkua niin lohdutan, mutta edelleen rauhallisesti mutta tiukasti kerron, että ei saa lyödä vaikka suututtaa. Ap
Hyviä neuvoja olet joltain jo saanut, mutta älä vie lasta pois tilanteesta vaan tosiaan lohdutat uhria kuuluvasti ja torut lasta heti, eikä myöhemmin.
Eri
Psyt suuttuneena riittävän kauan. Totta kai se lapsi siitä ahdistuu, mutta tuon satuttamisen loppumiseksi hänen nyt valitettavasti vähän ahdistuakin. Muuten ei mene oppi perille.
Aikuisten narsistien kehitystä pohdittaessa, he ovat jääneet taaperoasteelle, esim jos on saanut huomiota vain tehdessään pahaa.
Eli kääntäen, voitko kehua silloin kun käyttäytyy nätisti.
PS. Useimmilla uhmäikä menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten narsistien kehitystä pohdittaessa, he ovat jääneet taaperoasteelle, esim jos on saanut huomiota vain tehdessään pahaa.
Eli kääntäen, voitko kehua silloin kun käyttäytyy nätisti.
PS. Useimmilla uhmäikä menee ohi.
Joo kehun lasta varmaan sata kertaa joka päivä. Siitä kun leikkii hienostu tai syl hienosti jne. Ja siitä jos pysyy rauhallisena jossain tilanteessa. Muutenkin saa paljon positiivista huomiota ja yhdessäoloa. Monesta vain käy niin että juuri kun olen kehunut niin menee 3 sek ja lyö. Ap
Suihkepullolla kylmää vettä naamaan niin lopettaa hämmästyksestä ei-toivotun toiminnan niin ehdit sanoa HEI, ei noin ja ohjaat toivottuun käytökseen.
Voit joo sanoittaa pari vuotta plus terapiat mutta tuo toimii viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suihkepullolla kylmää vettä naamaan niin lopettaa hämmästyksestä ei-toivotun toiminnan niin ehdit sanoa HEI, ei noin ja ohjaat toivottuun käytökseen.
Voit joo sanoittaa pari vuotta plus terapiat mutta tuo toimii viikossa.
Ei lapsi sentään mikään koira ole :D
Alue: Aihe vapaa
Korjauksena tuohon kolmeen viikkoon, anteeksi että olin epäselvä! Eli kolme viikkoa jos raivokohtauksia on todella usein, sanotaan viiden minuutin välein ja niihin reagoidaan aina ja heti samalla tavalla. Eli kärjistäen kolme viikkoa putkeen! Sitten jos kohtauksia on harvemmin niin tietenkin kestää kauemmin. Sanotaan, että jos kohtauksia on vaikka kolme kertaa päivässä, niin joa oikeasti ihan joka kerta reagoit samalla tavalla niin, että lapsi joka kerta kokee syy-seuraussuhteen, niin arvoina on että kiukkukohtaukset loppuvat noin puolen vuoden jälkeen.
Mutta tärkeintä on että muistat, että ne kyllä loppuvat! Kunhan jaksat joka kerta toimia samalla tavalla, niin lapsi kyllä oppii!