Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokeneemmat äidit. Neuvokaa minua taaperon kanssa.
17.07.2020 |
Tällä viikolla kaksi täyttänyt lapseni lyö, puree ja potkii. Monta monta kertaa päivässä. Aina jos ei saa ihan heti tahtoaan läpi. Ja kyse ei välttämättä ole tilanteista, joissa häntä kielletään vaan myös sellaisesta, että pitäisi mennä jonnekin tai neliön mallinen palikka ei mahdu kolmion muotoisesta reiästä sisään tai ei ole juuri sitä ruokaa tarjolla mitä hän sattui ajattelemaan että olisi. Ja se tapahtuu ilman ennakkovaroitusta sekunnissa. Esim. kesken leikin saattaa ihan yllättäen lyödä kovalla lelulla jotain toista suoraan kasvoihin. Tai esim. ulkona kun pitäisi kävellä jonnekin päin niin yhtäkkiä puraisee minua täysiä käteen. Tai jos huomaa ruokapöydässä että ei ollutkaan sitä ruokaa mitä halusi niin puolessa sekunnissa lentää lautanen tai muki seinään tai jonkun meistä päätä kohti.
Olen ollut näissä tilanteissa ehdoton, että ketään ei saa satuttaa. Nostan lapsen aina heti pois siitä tilanteesta ja kiellän satuttamisen. Välillä kiellän aika vihaisella äänellä, koska lapsi ei yhtään usko jos rauhallisella äänellä sanoo.
Millä tämän saa loppumaan? Lapsi kyllä tietää, että näin ei saa tehdä ja selvästi itse kärsii siitä että tekee. On joka kerta aika itkuinen ja ahdistunut kun huomaa satuttaneensa. Silloin tietenkin lohdutan ja puhutaan mitä tapahtui (sanoitan tilannetta). Mutta mikään tällainen ei ole auttanut. Neuvokaa.
Kommentit (49)
Onkohan ahdistunut siitä, että satutti vai siitä, että torutaan.
Mulla eka on kuin enkeli, itkee heti jos huomaa tehneensä väärin.
Toka on eri maata.
Raivostuu sekunnissa ja käy kimppuun (vain mun kimppuun, ei muiden lasten) ei selvästi itke pahoillaanolosta vaan siitä, ettei saa toteuttaa itseään niinkuin haluaa.
Alussa laitoin systemaattisesti aina suoraan pinnikseen, saatesanoilla "mieti hetki saako lyödä/heittää/satuttaa" siellä sitten raivosi rauhassa ja rauhoittui kun rauhoittui, välillä kysyin onko jo parempi mutta kauan ne raivarit kesti.
Nyt lapsi on n. 2.5 vee ja tilanne alkaa jo helpottaa ehkä vähän. Lapsi rauhoittuu jos saa raivota rauhassa hetken eikä enää niin kovasti mene sinne punaisen raivon puolelle.
Eli systemaattinen aina sama (ikävähkö) seuraus auttoi meillä kovapäiseen raivoajaan, mikään puhe ei auta muuta kuin jos ennen raivaria onnistuu toteamaan sen asian mitä lapsi haluaa. "sä haluaisit paiskoa ovea" ilman mitään selityksiä tai lisäyksiä rauhoitti enemmän kuin mikään pidempi selitys, että ei saa noin tehdä kun plaaplaaplaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ahdistunut siitä, että satutti vai siitä, että torutaan.
Mulla eka on kuin enkeli, itkee heti jos huomaa tehneensä väärin.
Toka on eri maata.
Raivostuu sekunnissa ja käy kimppuun (vain mun kimppuun, ei muiden lasten) ei selvästi itke pahoillaanolosta vaan siitä, ettei saa toteuttaa itseään niinkuin haluaa.Alussa laitoin systemaattisesti aina suoraan pinnikseen, saatesanoilla "mieti hetki saako lyödä/heittää/satuttaa" siellä sitten raivosi rauhassa ja rauhoittui kun rauhoittui, välillä kysyin onko jo parempi mutta kauan ne raivarit kesti.
Nyt lapsi on n. 2.5 vee ja tilanne alkaa jo helpottaa ehkä vähän. Lapsi rauhoittuu jos saa raivota rauhassa hetken eikä enää niin kovasti mene sinne punaisen raivon puolelle.Eli systemaattinen aina sama (ikävähkö) seuraus auttoi meillä kovapäiseen raivoajaan, mikään puhe ei auta muuta kuin jos ennen raivaria onnistuu toteamaan sen asian mitä lapsi haluaa. "sä haluaisit paiskoa ovea" ilman mitään selityksiä tai lisäyksiä rauhoitti enemmän kuin mikään pidempi selitys, että ei saa noin tehdä kun plaaplaaplaa.
Voi olla että on ahdistunut siitäkin että torutaan. Tai siitä että taas tapahtui se josta torutaan. Mutta kun torutaan niin itkee ja toistelee sanaa pipi ja osoittaa sitä henkilöä jota satutti. Meidän tämä lapsi on tosiaan sellainen, että raivostuu jostain ihan sekunnissa ja samalla sekunnilla käy kimppuun. Ei tosin vieraiden ihmisten kimppuun vaan vain oman perheen ihmisten.
Mutta pakkohan se on torua. Olen todella ehdoton siitä, että ketään ei saa satuttaa. Ja se todella sattuu kun ihan yhtäkkiä lyö kovalla puuautolla silmäkulmaan. Tai puree käteen.
En vain ehdi sanoittaa tilanteita ennen kuin ne tapahtuu, koska niitä ei pysty ennakoimaan. Eli ei onnistu sanoa vaikka "sinä haluaisit paiskoa ovea".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olenko liian ankara kun torun niin tiukasti satuttamisesta? Ap
Et ole.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ahdistunut siitä, että satutti vai siitä, että torutaan.
Mulla eka on kuin enkeli, itkee heti jos huomaa tehneensä väärin.
Toka on eri maata.
Raivostuu sekunnissa ja käy kimppuun (vain mun kimppuun, ei muiden lasten) ei selvästi itke pahoillaanolosta vaan siitä, ettei saa toteuttaa itseään niinkuin haluaa.Alussa laitoin systemaattisesti aina suoraan pinnikseen, saatesanoilla "mieti hetki saako lyödä/heittää/satuttaa" siellä sitten raivosi rauhassa ja rauhoittui kun rauhoittui, välillä kysyin onko jo parempi mutta kauan ne raivarit kesti.
Nyt lapsi on n. 2.5 vee ja tilanne alkaa jo helpottaa ehkä vähän. Lapsi rauhoittuu jos saa raivota rauhassa hetken eikä enää niin kovasti mene sinne punaisen raivon puolelle.Eli systemaattinen aina sama (ikävähkö) seuraus auttoi meillä kovapäiseen raivoajaan, mikään puhe ei auta muuta kuin jos ennen raivaria onnistuu toteamaan sen asian mitä lapsi haluaa. "sä haluaisit paiskoa ovea" ilman mitään selityksiä tai lisäyksiä rauhoitti enemmän kuin mikään pidempi selitys, että ei saa noin tehdä kun plaaplaaplaa.
Tämä on hyvä neuvo. Lisäksi voit ottaa käyttöön tarrapassin, johon lapsi saa tarran jokaisesta päivästä ilman yhtään lyöntiä. Saattaa kyllä olla että tarrapassi alkaa toimia vasta myöhemmin koska 2-vuotias on vielä melko pieni, mutta kannattaa kokeilla. Sitten kehut hurjasti aina kun saa päivän lopuksi tarran ja harmittelet jos ei saanut tarraa. Aluksi voi ottaa myös niin että jos aamupäivä menee hyvin, siitä saa tarran ja iltapäivästä sitten toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös kohta 2v samoilla tempuilla, puremista ei ole vielä onneksi ymmärtänyt! Oon laittanut portaalle istumaan 'jäähylle' mutta hän alkaa siinä heti halailemaan. Ja en oikein tiedä miten siinä toimia - en halua kieltää lapselta läheisyyttä kuitenkaan mutta koko jäähyn idea vesittyy siinä.
Tämän MLL:n linkin kautta avautuu lisää linkkejä sivun oikeaan laitaan
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän MLL:n li7nkin kautta avautuu lisää linkkejä sivun oikeaan laitaan
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…
Kiitos nuo on hyviä neuvoja. Mutta ne on ihan tuttuja, omen ne lukenut monta kertaa ja olen toiminut pilkulleen noiden neuvojen mukaan. Ne ei ole poistaneet sitä että lapsi minta kertaa joka päivä käy jonkun kimppuun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ahdistunut siitä, että satutti vai siitä, että torutaan.
Mulla eka on kuin enkeli, itkee heti jos huomaa tehneensä väärin.
Toka on eri maata.
Raivostuu sekunnissa ja käy kimppuun (vain mun kimppuun, ei muiden lasten) ei selvästi itke pahoillaanolosta vaan siitä, ettei saa toteuttaa itseään niinkuin haluaa.Alussa laitoin systemaattisesti aina suoraan pinnikseen, saatesanoilla "mieti hetki saako lyödä/heittää/satuttaa" siellä sitten raivosi rauhassa ja rauhoittui kun rauhoittui, välillä kysyin onko jo parempi mutta kauan ne raivarit kesti.
Nyt lapsi on n. 2.5 vee ja tilanne alkaa jo helpottaa ehkä vähän. Lapsi rauhoittuu jos saa raivota rauhassa hetken eikä enää niin kovasti mene sinne punaisen raivon puolelle.Eli systemaattinen aina sama (ikävähkö) seuraus auttoi meillä kovapäiseen raivoajaan, mikään puhe ei auta muuta kuin jos ennen raivaria onnistuu toteamaan sen asian mitä lapsi haluaa. "sä haluaisit paiskoa ovea" ilman mitään selityksiä tai lisäyksiä rauhoitti enemmän kuin mikään pidempi selitys, että ei saa noin tehdä kun plaaplaaplaa.
Tämä on hyvä neuvo. Lisäksi voit ottaa käyttöön tarrapassin, johon lapsi saa tarran jokaisesta päivästä ilman yhtään lyöntiä. Saattaa kyllä olla että tarrapassi alkaa toimia vasta myöhemmin koska 2-vuotias on vielä melko pieni, mutta kannattaa kokeilla. Sitten kehut hurjasti aina kun saa päivän lopuksi tarran ja harmittelet jos ei saanut tarraa. Aluksi voi ottaa myös niin että jos aamupäivä menee hyvin, siitä saa tarran ja iltapäivästä sitten toisen.
Tämä toimii carmasti vähän vanhemmalle lapselle. Mutta juuri kaksi täyttänyt lapseni ei oikein vielä ymmärrä ajankulua eli mitä on päivä tai aamupäivä. Hänelke ei pysty selittämään ymmärrettävällä tavalla sellaista sääntöä että jos ei koko päivänä pure niin saa tarran illalla palkinnoksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v on vaikein ikä. Silloin lapsi saattaa käyttäytyä kuin mielipuoli, eikä tunnu osoittavan katumusta tai sääliä muita kohtaan. Saattaa tosiaan satuttaa toisia ihan tuosts nuin vain.
Minulla molemmilla lapsilla oli tällainen vaihe. Itse olen vakaope (eli on tietämystä kehityksestä). Sinnikkäästi vain aina torut tiukasti ja kerrot mitä voi sattua toiselle jos lyö. Suosittelen vähän dramatisoimaan tilannetta (eli voivottelet ja jopa "itket") niin että lapsi näkee että sinuun sattuu. Anteeksipyyntöä ei kannata edes vaatia kun ei sen ikäinen vielä ymmärrä, mutta voitte vaikka silittää kohtaa mihin sattui tai siivota yhdessä sotkujäljet.
Meillä lapsilla tätä vaihetta kesti vain muutaman kuukauden, mutta itsestä tuo aika tuntui vuodelta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Aina kun puree tms. niin nappaat tukasta kunnolla kiinni ja pöllytät. Sitten sanot, että katso, ei ole kivaa kun toinen satuttaa. Sanot, että äitiä sattuu yhtä paljon, ei tunnu kivalle. Eiköhän mene aika pian jakeluun.
Juu, ehkä menneinä aikoina tuota harrastettiin. Muistan että muakin tukkapöllytettiin, mutta ei taida olla enää sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksi lapsista sai todella kovia raivokohtauksia 2v iässä. Sattumalta huomattiin että ne tuli aina noin 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Jätettiin pähkinät pois ja raivarit loppui. Tai alkoivat myöhemmin uudelleen kun allergisoitui kanamunalle, kanelille, joillekin lisäaineille jne. Mutta aina. Jos ruokavalio oli kunnossa niin aivan älytön raivoaminen loppui. Nuo ruoka-aine allergiat eivät näkyneet lapsella mitenkään muuten kuin raivokohtauksina (ja myöhemmin joskus allergiatesteissä kun testattiin muita asioita).
Eli itse suosittelisin myös seuraaamaan onko ruokavaliolla vaikutusta siihen raivoavaksi lapsi. Meillä pahimpana aikana kohtauksia tuli päivittäin kunnes huomattiin että eräs margariinissa käytetty lisäaine oli todella paha lapselle. Kun kaikki tällaiset karsittiin pois niin elämä muuttui helpoksi. Nyt tämä lapsi jo 16 v ja välttelee nykyään vain pähkinöitä, minttua ja tuoretta sipulia. Nykyään vain noista tulee huono allergiaolo. Kaikkea muuta voi syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun puree tms. niin nappaat tukasta kunnolla kiinni ja pöllytät. Sitten sanot, että katso, ei ole kivaa kun toinen satuttaa. Sanot, että äitiä sattuu yhtä paljon, ei tunnu kivalle. Eiköhän mene aika pian jakeluun.
Viimeistään siinä vaiheessa kun sossut vie lapsen pois niin voit ilkkua pihalla että mitäs menit lyömään lälläslää nyt susta tulee laitostunut ongelmanuori ja äiti menee vankilaan, onko nyt kivaa?🙄🙄
Tärkeintä on että reagoit aina samalla tavalla ja yhtä vahvasti. Tutkimusten mukaan menee noin 2-3 viikkoa että tuon ikäinen lapsi sisäistää syy-seuraussuhteen, eli jos vain jaksat aina torua, laittaa jäähylle (Supernannyn minuutti per ikävuosi on oikeasti ihan tutkitusti riittävä aika!) ja lopuksi aina selitys miksi toruit. Selkeää kielenkäyttöä ja mahdollisimman suorasti. Esim. Toruin sinua koska löit ja toisia ei saa satuttaa. Mutta reagointi ja jäähy pitää tulla heti ja AINA, eli jopa kaupan kassalla jos on tarve. Kerrankin kun missaa niin syy-seurausaika pitenee.
Pitkä pinna ja aika ovat parhaat ystäväsi, kyllä se siitä!
Minunki lapsella oli lyömis vaihe ja kerran huomasin sit et itkuun se kiukuttelu loppuu. Löi mua siis niin kovaa et mulla tuli itku nii lapsi rauhottu ja selkeästi käsitti et hän sai mut itkemään ja se oli väärin. Sen jälkeen en alkanutkaan heti torumaan vaan näytin sen et muhun sattuu. Alko loppua nopeasti lyöminen ku lapselle tuli katumus ku näki kui muhun sattuu
"On joka kerta aika itkuinen ja ahdistunut kun huomaa satuttaneensa. Silloin tietenkin lohdutan ja puhutaan mitä tapahtui (sanoitan tilannetta)"
Tarkoittaako tämä kohta, että jos lapsi toruttaessa pahoittaa mielensä, kelkka kääntyykin, lapsen tyhmyydet unohdetaan ja aikuinen alkaa lohdutella/tyynnytellä lasta?
Älä huomioi lasta. Älä suutu, älä korota ääntä, älä anna huomiota. Voi tokaista "näin ei saa tehdä" ja rauhallisesti sitten se kiva juttu pois. Esimerkiksi leikissä alkaa heittämään leluja, niin leikistä pois tai lelut pois. Jos satuttaa toista, niin käännä huomio uhriin liioitellusti ja jätät lapsesi huomiotta "Voi ei Sakari puri sinua voi kultamussukkaa tule tänne syliin ja otetaan joku kiva juttu", jos puree sinua niin dramaattisesti voit itkeä ja vollottaa.
Vierailija kirjoitti:
"On joka kerta aika itkuinen ja ahdistunut kun huomaa satuttaneensa. Silloin tietenkin lohdutan ja puhutaan mitä tapahtui (sanoitan tilannetta)"
Tarkoittaako tämä kohta, että jos lapsi toruttaessa pahoittaa mielensä, kelkka kääntyykin, lapsen tyhmyydet unohdetaan ja aikuinen alkaa lohdutella/tyynnytellä lasta?
En ihan ymmärrä kysymystäsi. Tilanteet menee niin, että lapsi lyö, sanon heti ja tiukasti "ei saa lyödä, ei", otan lapsen pois tilanteesta ja vien muualle, sanon lapselle uudelleen tiukasti ei saa satuttaa ja selitän että sinua suututti ja löit mutta ei saa satuttaa. Lapsi saattaa siinä kohdin alkaa itkemään kun torun. Jos se on kiukutteluitkua niin odotan että se menee ohi. Jos se on selvästi ahdistunutta itkua niin lohdutan, mutta edelleen rauhallisesti mutta tiukasti kerron, että ei saa lyödä vaikka suututtaa. Ap
Alue: Aihe vapaa
Ap nostaa, koska tarvitsee nyt neuvoja.