Lue keskustelun säännöt.
Kadun äitiyttä ;(
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" vaikka meitä vahditaan eri tahoilta, hädän tullen olemme aika hiton yksin. "
Tuo on niin totta. Itse harkitsin pitkään lasta ja siitä olin varma, etten jaksa olla yh, mutta halusin kuitenkin lapsen. Sitten kävi kuitenkin, että mies kuoli ja olen yh enkä jaksa vaikka rakastan lastani.
Haluan lapseni parasta, mutta olen joutunut selivämään täydellsien mahdottomista tilanteista yksin. Osakseni olen saanut lähinnä arvostelua ja kaikkea muuta paskaa. Olen todella väsynyt siihen ristisriitaan, että en jaksa ja sitten kuitenkin rakastan lastani niin paljon,e ttä kärsin hänen puolestaan koska hänellä ei ole onnellista lapsuutta kun on väsynyt huutava äiti.
Todellisuus onse, että äidit saavat aina vaatimuksia, mutta todella harvoin apua. Minusta on tullut kova ja katkera.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 22:15"]
" vaikka meitä vahditaan eri tahoilta, hädän tullen olemme aika hiton yksin. "
Tuo on niin totta. Itse harkitsin pitkään lasta ja siitä olin varma, etten jaksa olla yh, mutta halusin kuitenkin lapsen. Sitten kävi kuitenkin, että mies kuoli ja olen yh enkä jaksa vaikka rakastan lastani.
Haluan lapseni parasta, mutta olen joutunut selivämään täydellsien mahdottomista tilanteista yksin. Osakseni olen saanut lähinnä arvostelua ja kaikkea muuta paskaa. Olen todella väsynyt siihen ristisriitaan, että en jaksa ja sitten kuitenkin rakastan lastani niin paljon,e ttä kärsin hänen puolestaan koska hänellä ei ole onnellista lapsuutta kun on väsynyt huutava äiti.
Todellisuus onse, että äidit saavat aina vaatimuksia, mutta todella harvoin apua. Minusta on tullut kova ja katkera.
[/quote]
Voi ihminen rakas. Nyt armollisuutta itsellesi. Lapset ovat ihmeen fiksuja ja ymmärtävät hyvinkin paljon asioita joita emme heidän uskoisi ymmärtävän. Uskon että lapsesi kyllä tietää ja tuntee kuinka paljon häntä rakastat vaikka itseäsi kovasti tunnut ruoskivan väymyksestäsi. Kuka tahansa olisi sinun tilassa väsynyt ja vihainen. Paljon voimia sinulle ja perheellesi. Äitiys on helvetin rankka kestävyyslaji. Ollaan toistemme puolella, ei syytetätä ja kivitetä.
Hienoa että pääsit puhumaan sinua vaivaavasta asiasta. Minua ihmetyttää se, että koet muuttuneesi toiseksi ihmiseksi myös lapsen hoidon ulkopuolella, kokonaisvaltaisesti. Itsekin koen lapsen hoidon rankaksi ja tunsin menettäneeni itseni, mutta kyllä se sama ihminen siellä on kun lapsesta saa vähän etäisyyttä esim. menee töihin. Olisikohan sinulla jonkin asteinen masennus? Millainen oli oma perheesi ja äitisi rooli? Luulen että hyötyisit keskusteluavusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiys on mielestäni myös matka itseen ja omaan lapsuuteen. Kaikki lapsena koetut käsittelemättömät asiat tai ongelmat voivat tulla pintaan uudelleen. Ja vaikeita tunteita joutuu käsittelemään useasti.
Itse tiesin, että olisin ollut surkea äiti, jollen olisi käsitellyt lapsuudenongelmiani ennen lapsen saamista. Onkin ollut kamalaa lukea tältä palstalta miten kevein eväin äidiksi halutaan lähteä ja miten vähän itsetuntemusta ja tutkiskelua monella naisella on. Ja surullista millaisia miehiä tietoisesti valitaan lasten isiksi ja sitten mietitään lapsi sylissä että miten tässä näin kävi..
äitiys on rankka laji, vastuu kestää läpi elämän, äiti olet aina ja monesta joutuu luopumaan, kun jostain toisesta tulee ykkönen. Mutta äitiys voi olla myös ihanaa ja jos se ei edes useimmiten siltä tunnu, kannattaa hankkia jutteluapua, jotta selviää mistä oikein on kyse ja pystyy käsittelemään tunteensa ja tunnistamaan ne.
Toivon, että äidit jaksavat etsiä itselleen niitä keinoja, joilla jaksaa olla parhain mahdollinen äiti lapsilleen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta äidin velvollisuus on muuttaa elämäänsä paremmaksi. Lapsi voi rajoittaa joitain valintoja, mutta ei todellakaan kaikkia. Voimia voimavarojen etsimiseen!
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:46"]
Et ole yksin...viime päivien ketjuista päätellen meitä väsyneitä on useampi.
[/quote]
Ohi aiheen mutta sitten naiset ovat haukkumassa vapaaehtoisesti lapsettomia suunnilleen hirviöiksi, vaikka monet myöntävät että välillä käy liikaa voimille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:52"]
Oli suunniteltu raskaus. Lapsi täyttää pian kolme vuotta. Mies oli innokkaampi perustamaan perheen ja nyt kadun, että suostuin tähän.
[/quote]
Missä vaiheessa epäilys asiasta ekan kerran tuli? Siis koitko positiivisen raskaustestin elämäsi onnellisempana hetkenä, vai koitko ahdistusta jo siitä asti?
[/quote]
En tiedä. Yritin olla onnellinen kun kaikki muut olivat niin iloisia ja onnellisia puolestamme. Ja mieskin oli ihan riemuissaan. Nykyään olen ikään kuin "tyhjä" tai turta. Kuin joku ohjelmoitu robotti. Elämäni menee aivan väärään suuntaan.
[/quote]
Kirjoittaja on jo saanut lohtua ja sympatiani ovat toki hänen puolellaan, mutta tuollaisen kommentin vuoksi toivoisin todella, että moni miettisi lasten hankintaa vähän enemmän eikä hätäilisi sen kanssa. Lasta ei kannata hankkia siksi kun mies haluaa tai muut haluaa, vaan siksi että itse haluaa täydellä sydämellä ja on myös valmis vanhemmuuden haasteisiin vastaamaan.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:30"]
Olen kyllä uupunut, mutta ei minulla muuta hätää ole. Lapsi on rakas, tietenkin, mutta mieluummin olisin lapseton. Kivittäkää.
[/quote]
Hae apua! Itse uuvuin kaiken työn ja opiskelun alle. Sain apua terapiasta ja nyt elämä hymyilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrä ap:tä.Olen siis samoilla linjoilla.Ei kyse ole siitä etteikö jaksa lasten kanssa touhuamista,hoitamista ym ym vaan se henkinen puoli,pysyvä huoli siitä miten oma lapsi paikkansa löytää tässä niin sekavassa maailmassa!
Itse voi yrittää kaikkensa lastens eteen ja silti "epäonnistua"
huh, kuulostaa rankalta. Mutta samalla olen kuulevinani uupumusta, tuen ja avun tarvetta? Kuulenko oikein? Mene ihmeessä vaikka neuvolaan juttelemaan tuntemuksistasi, jotta pystyt saamaan takaisin uskon äitiyteesi. Jokin on ilmeisesti ollut nyt liian rankkaa sinulle. Olet pettynyt tai peloissasi? Mutta siitä voi selvitä. Hae apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Eiköhän nyt kuka tahansa uuvu jos joutuu tekemään 24/7 jotain mikä ei itselle sovi ollenkaan? Että et nyt mikään psykologinero sentään ole.
Olen kyllä uupunut, mutta ei minulla muuta hätää ole. Lapsi on rakas, tietenkin, mutta mieluummin olisin lapseton. Kivittäkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoista sattuu kun ehkäisy pettää =)
Ei sitä kestä kuin vajaat parikymmentä vuotta.
Miksi kadut? Osaatko eritellä tätä tuntemusta?
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:33"]
Miksi kadut? Osaatko eritellä tätä tuntemusta?
[/quote]
Tämä ihminen en ole minä. Teen asiat velvollisuudesta, en nauti elämästäni enää. Tunnen vastuuni kyllä ja hoidan ja rakastan lastani. Mutta tämä ei ole kaiken menetyksen arvoista.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:33"]
Miksi kadut? Osaatko eritellä tätä tuntemusta?
[/quote]
Tämä ihminen en ole minä. Teen asiat velvollisuudesta, en nauti elämästäni enää. Tunnen vastuuni kyllä ja hoidan ja rakastan lastani. Mutta tämä ei ole kaiken menetyksen arvoista.
[/quote]
Mitä olet menettänyt? Miten ole muuttunut siitä, mitä ennen olit? Minkä ikäinen lapsi on?
Jos mies kerran niin halusi vauvan, vähintä mitä hän voisi nyt tehdä olisi se, että hän ottaisi päävastuun lapsesta. On todella uskomatonta kuultavaa, että hän vieläpä kehtaa mököttää toisesta lapsesta puhuttaessa, kun vanhemmuus ensimäisenkään kanssa ei tunnu hänen osaltaan onnistuvan.