Kadun äitiyttä ;(

Tulitko suunnittelemattomasti raskaaksi, vai oliko lapsi suunniteltu, mutta sinulla oli epärealistinen kuva lapsiperhe-elämästä? 

Et ole yksin...viime päivien ketjuista päätellen meitä väsyneitä on useampi.

jälkiaborttti? adoptio?

Äititys on kamala taakka, sekä rumentaa naista. En suosittele kellekkään.

Häh, miksi pitäisi kivittää?

Jos jotain pitäisi paheksua, paheksuisin lapsen heitteillejättöä.

Vaikka itsekin olisin usein mieluiten lapseton, olen tosi tiukka varsinkin sellaisissa asioissa, jotka vaikuttavat lapsen perusturvallisuudentunteeseen.

Kyllä tällaisia asioita pitää voida sanoa, jos kerran siltä tuntuu, paskaako sitä pitäisi puhua?

Lapsi sitäpaitsi kasvaa ja muuttuu koko ajan, nämäkin tuntemukset saattavat jossain vaiheessa muuttaa muotoaan. Se on elämää, eikä mikään paheksumiskilpailu.

Oli suunniteltu raskaus. Lapsi täyttää pian kolme vuotta. Mies oli innokkaampi perustamaan perheen ja nyt kadun, että suostuin tähän. 

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:52"]

Oli suunniteltu raskaus. Lapsi täyttää pian kolme vuotta. Mies oli innokkaampi perustamaan perheen ja nyt kadun, että suostuin tähän. 

[/quote]

Missä vaiheessa epäilys asiasta ekan kerran tuli? Siis koitko positiivisen raskaustestin elämäsi onnellisempana hetkenä, vai koitko ahdistusta jo siitä asti?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:52"]

Oli suunniteltu raskaus. Lapsi täyttää pian kolme vuotta. Mies oli innokkaampi perustamaan perheen ja nyt kadun, että suostuin tähän. 

[/quote]

Missä vaiheessa epäilys asiasta ekan kerran tuli? Siis koitko positiivisen raskaustestin elämäsi onnellisempana hetkenä, vai koitko ahdistusta jo siitä asti?

[/quote]

En tiedä. Yritin olla onnellinen kun kaikki muut olivat niin iloisia ja onnellisia puolestamme. Ja mieskin oli ihan riemuissaan. Nykyään olen ikään kuin "tyhjä" tai turta. Kuin joku ohjelmoitu robotti. Elämäni menee aivan väärään suuntaan. 

Pystytkö sanoa joitain konkreettisia esimerkkejä, miten eläisit eri tavalla lapsettomana? Lapsesi on kuitenkin vielä pieni, mutta jo muutaman vuoden päästä koululainen, jolla on jo omia menoja ja kavereita, joten oma-aikasi ainakin lisääntyy siinä vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:30"]

Olen kyllä uupunut, mutta ei minulla muuta hätää ole. Lapsi on rakas, tietenkin, mutta mieluummin olisin lapseton. Kivittäkää.

[/quote]

Haluan sanoa sinulle, ettei sinussa ole mitään vikaa sen vuoksi, että äidin rooli ei tunnu sinusta hyvältä. Se on täysin tavallinen tunne mutta kulttuurissamme suuri tabu. Äitiysmyytin mukaan lasten hoitaminen on toki raskasta mutta kuitenkin "kaiken sen arvoista". No, ihmisten arvot ovat erilaisia, eivätkä suinkaan kaikki saa vanhemmuudesta niin suurta tyydytystä, että se hyvittäisi onnellisuuden menetyksen elämän muilla osa-alueilla. Tätä eivät muiden "kyllä se kohta kasvaa" -kannustukset miksikään muuta: moni nainen olisi onnellisempi, jos olisi jättänyt lapset tekemättä.

Olitko ennen lasten hankkimista vankasti sitä mieltä, että lapset tekisivät sinut onnelliseksi? Vai epäröitkö asiaa?

En ole ap, mutta:

lapsen myötä en päässyt enää samaan tehtvään vanhempainvapaalta palattua. Olen ollut vuosia oman työpaikkani heittopussi, hanttihommia omassa työpaikassa

Vauva-aikana aikoinaan ei ollut turvaverkkoa, en päässyt edes jumppaan tai lenkille silloin kun mies matkatöissä ja itse vauvan kanssa kotona.

yhä edelleen mies tekee mitä lystää ja reissaa miten huvittaa, ei mitään yhteisiä menoja. 

Ennen lasta vietettiin aikaa yhdessä ja parisuhde oli hyvällä mallilla. Nyt ihan kuraa.

Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ja silti en tiedä oliko tämä hyvä ratkaisu.

,

No mitä tahdot elämältä?

Miksi lapsi sen estää? Kyllähän lapsen kanssa voi elää ja toimia! Ei perheelliset joudu kaikesta luopumaan, elämää pitää suunnitella niin että siihen mahtuu paljon eri asioita.

Tämä on sinun elämäsi ja sinun pitää siinä olla kokoajan mukana. Aina se ei ole kivaa, se on aikuisuuden ymmärtämistä että jos rahaa on 5 euroa niin mieluiten jää euro säästöön ja loput voi käyttää mielekkäästi ja joskus tarttee tehdä kompromisseja mutta kyllä lapsen pitää mahtua perheeseen tai eroa ja anna lapsi miehen mukaan.

Ei tulisi mieleenkään kivittää. Sitten kivittäisin, jos kohtelisit lastasi huonosti, mutta niinhän et tee. Äitiys on paljon isompi ja joskus rankempi juttu kuin mitä etukäteen voi tietää, ja joskus käy niin ettei se tuo elämään sellaista onnea ja iloa kuin luulisi.

Mutta, jo muutaman vuoden päästä helpottaa, kun lapsi on isompi. Saat mennä ja tulla enemmän ja alat olla enemmän oma itsesi.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:30"]

Olen kyllä uupunut, mutta ei minulla muuta hätää ole. Lapsi on rakas, tietenkin, mutta mieluummin olisin lapseton. Kivittäkää.

[/quote]

Haluan sanoa sinulle, ettei sinussa ole mitään vikaa sen vuoksi, että äidin rooli ei tunnu sinusta hyvältä. Se on täysin tavallinen tunne mutta kulttuurissamme suuri tabu. Äitiysmyytin mukaan lasten hoitaminen on toki raskasta mutta kuitenkin "kaiken sen arvoista". No, ihmisten arvot ovat erilaisia, eivätkä suinkaan kaikki saa vanhemmuudesta niin suurta tyydytystä, että se hyvittäisi onnellisuuden menetyksen elämän muilla osa-alueilla. Tätä eivät muiden "kyllä se kohta kasvaa" -kannustukset miksikään muuta: moni nainen olisi onnellisempi, jos olisi jättänyt lapset tekemättä.

Olitko ennen lasten hankkimista vankasti sitä mieltä, että lapset tekisivät sinut onnelliseksi? Vai epäröitkö asiaa?

[/quote]

Kiitos tästä. Ajattelin, ettei kukaan minua ymmärtäisi täällä. En ollut ajatellut äitiyttä oikeastaan mitenkään ennen kuin mies otti asian puheeksi. En mitenkään kaivannut lasta tai unelmoinut lapsesta. En tiedä miksi suostuin. Mies ei ymmärrä minua, vaan pitää minua itsekkäänä. Siksi en enää hänellekään puhu näistä tunteista. Sulkeudun yhä enemmän ja enemmän. En haluaisi sanoa, että lapsi oli virhe, sillä hän on suloinen ja hän saa paljon hoivaa ja huomiota osakseen lähipiirissään. Minun tekoni oli virhe minulle itselleni. 

Et ole yksin ajatuksesi kanssa. Myös itse valitsisin nyt toisin. Lapsi hankittiin pitkän harkinnan jälkeen yhteisellä sopimuksella eli oli toivottu. Rankkaakin rankempi vauva-aika ja vuosia kestänyt univelka ajoi minut ja parisuhteen pisteeseen, josta ei olekaan ihan helppo nousta.

Kuten muutkin tässä ovat todenneet, silti rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta. Mutta koen itseni huonoksi äidiksi, vaikka kaikki asiat ovat lapsella kunnossa. Ajattelen, että lapseni olisi ansainnut äidin, joka pystyisi vain riemuitsemaan lapsestaan ilman negatiivisia ajatuksia :(

Todettakoon vielä, että meilläkin mies halusi ehdottomasti lapsen. Itse en ollut jyrkästi vastaan, mutta olisin voinut jäädä lapsettomaksikin.

19 on oikeassa. Äitimyytti elää vahvana ja etenkin Suomessa se saa jopa kultin piirteitä, sen verran fanaattista on esim. imetyksen suhteen.

Jouduin välittömästi synnytyksen jälkeen tujulle antibioottikuurille, jota kesti viikkoja yhteensä (toinen tulehdus päälle jne.). Vauvani huusi ja sairaalassa jatkuvasti kun vatsansa oli kipeä, kai nyt kun imi maitoa jossa jopa maistui läpi ne lääkkeet (maistoin itse, hyi hitto!). :( Päästyäni kotiin ja valvottuani pari yötä + tajuttuani että vauva alkoi välttelemään rintaa (= oli nälkäinen mutta töni rintaa pois tai imi vähän ja alkoi huutamaan), soitin terveyskeskukseen ja pyysin pilleriä, joka lopettaa maidontuotannon. En sitä saanut, vaan terkka alkoi huutamaan puhelimessa miten tärkeää imetys on ja että en voi "noin pienen syyn vuoksi" lopettaa imetystä. Minä kysyin että mitäköhän sitten teen, kun vauva ei suostu syömään ja minulla on kokoa F olevat tissit jotka kiristävät ja valuvat jatkuvasti, lääkekuurini jatkuvat vielä vajaan kaksi viikkoa?? Hiljaiseksi meni terkkari...kysyi lääkärin mielipidettä, mieslääkäri ei tietenkään kirjoittanut reseptiä koska "se imetys". Niin, paskat äidin voinnista tai edes vauvan tässä tapauksessa.

Muutenkin äitikultti tekee hallaa kokemattomille äideille ja meillä olevat suositukset on otettu suorastaan käskyinä vastaan. Äitejä lynkataan pienillä perusteilla, meidän odotetaan jaksavan loputtomiin vaikkapa haastavan erityislapsen kanssa (kaverini meni päivystykseen psykoosiepäilyn takia ja lääkäri passitti kotiin koska "äidin on vaan jaksettava, sulla on ne lapsetkin siellä kotona") ja vaikka meitä vahditaan eri tahoilta, hädän tullen olemme aika hiton yksin. Vaikka Suomi on näennäisesti tasa-arvoinen maa, äitiys on meillä suoraan 50-luvulta ja pullantuoksuisia kotiäitejä riittää. Mies kotona on ihmetys ja vähän outokin juttu; onko äidissä jotain vialla kun palasi töihin heti äitiysloman jälkeen..? Isät ovat äitien pikkuapulaisia lastenhoidossa ikuisesti, voivoi miten se Jari puki Nicolle pyjaman päälle juhliin hihihihihi!

Suomalainen äitiys oksettaa minua. Se on jatkuvaa suorittamista, kyttäämistä, stressaamista. Näennäinen valinnanvapaus kutistuu olemattomiin sosiaalisten normien vuoksi ja tämä kansahan ei kestä kuin yhtä "totuutta" kerrallaan. Juuri nyt downshiftataan ja vuosia yhteiskunnan varoilla koulutetut ammattilaiset leipovat pullaa kotona, koska vaikka Kokoomus on paska, perinteiset perhearvot pitävät kutinsa silloinkin kun meiltä loppuu kesken veronmaksajat.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 12:23"]

Mies ei ymmärrä minua, vaan pitää minua itsekkäänä.

[/quote]

Tämähän on mainiota. Sitten miehesi voikin ottaa kantaakseen ensisijaisen hoiva- ja kasvatusvastuun ja sinä voit vetäytyä perinteisen isän rooliin. Miehesi suostuu tähän ilomielin, koska muutenhan hänen itsekeskeisyyskommenttinsa olisi hyvin kaksinaamainen... -19-

En ole edes ystävilleni puhunut näistä tunteista. Kaikki tuntuvat olevan niin onnellisia lapsineen. Mies on alkanut puhua toisesta lapsesta ja olen sanonut ehdottomasti ei. Mies mököttää aina tämän keskustelun päätteeksi. En halua enää seksiäkään miehen kanssa. 

Kiitos kun sain kertoa asiani tänne anonyymisti. Luen mielelläni muiden näkemyksiä asiasta, mutta en jaksa kuulla haukkumista :(

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 12:39"]

En ole edes ystävilleni puhunut näistä tunteista. Kaikki tuntuvat olevan niin onnellisia lapsineen. Mies on alkanut puhua toisesta lapsesta ja olen sanonut ehdottomasti ei. Mies mököttää aina tämän keskustelun päätteeksi. En halua enää seksiäkään miehen kanssa. 

Kiitos kun sain kertoa asiani tänne anonyymisti. Luen mielelläni muiden näkemyksiä asiasta, mutta en jaksa kuulla haukkumista :(

[/quote]

Miten isä osallistuu lapsen hoitoon? Onko hoitanut ja hoitaako ihan oma-aloitteisesti samalla tavalla kuin sinä?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 12:39"]

En ole edes ystävilleni puhunut näistä tunteista. Kaikki tuntuvat olevan niin onnellisia lapsineen. Mies on alkanut puhua toisesta lapsesta ja olen sanonut ehdottomasti ei. Mies mököttää aina tämän keskustelun päätteeksi. En halua enää seksiäkään miehen kanssa. 

Kiitos kun sain kertoa asiani tänne anonyymisti. Luen mielelläni muiden näkemyksiä asiasta, mutta en jaksa kuulla haukkumista :(

[/quote]

Miten isä osallistuu lapsen hoitoon? Onko hoitanut ja hoitaako ihan oma-aloitteisesti samalla tavalla kuin sinä?

[/quote]

Hoitaa kyllä oma-aloitteisesti ja on hyvin lapsirakas ja hyvä isä. Koen, että suurin vastuu on kuitenkin minulla. Jotenkin kaikkein vaikeimmat tilanteet aina jäävät minun huolekseni. Ja ajankäytöllisesti mies viettää vähemmän aikaa lapsen kanssa kuin minä. Mies luottaa, että huolehdin ja niinhän minä teenkin. Ilottomasti. Kun on pakko.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 12:14"]

En ole ap, mutta:

lapsen myötä en päässyt enää samaan tehtvään vanhempainvapaalta palattua. Olen ollut vuosia oman työpaikkani heittopussi, hanttihommia omassa työpaikassa

Vauva-aikana aikoinaan ei ollut turvaverkkoa, en päässyt edes jumppaan tai lenkille silloin kun mies matkatöissä ja itse vauvan kanssa kotona.

yhä edelleen mies tekee mitä lystää ja reissaa miten huvittaa, ei mitään yhteisiä menoja. 

Ennen lasta vietettiin aikaa yhdessä ja parisuhde oli hyvällä mallilla. Nyt ihan kuraa.

Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ja silti en tiedä oliko tämä hyvä ratkaisu.

,

[/quote]

Eli, jos lapsen isä kantaisi vastuunsa niin kuin isän kuuluu, teillä voisi asiat olla huomattavasti paremmin...?

Ja työpaikasta: oletko varma että tilanne johtuu juuri äitiydestä? Kuulostaa jotenkin siltä, että tuo olisi voinut käydä muutenkin. Ehkä sinun kannattaisi katsella muita työpaikkoja, jos sinua ei yhtään arvosteta nykyisessä työpaikassa.