Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan koskaan sanonut suorat sanat vainajasta muistotilaisuudessa?
28.05.2013 |
Mun tekisi mieleni sanoa. Kyseessä on äitini, joka ei tosin ole vielä kuollut....
Todella hankala persoona ja henkisesti sairas; koko lapsuuteni vietin katsellen äitini ryyppäämistä ja vaihtelevia miessuhteita ja haukkumista. Paljon henkistä väkivaltaa joka jatkunut tähän päivään asti, pientä fyysistäkin lapsena. Lapsuuteni takia kävin kolme vuotta terapiassa, äitini ei ole koskaan pystynyt keskustelemaan asioista kanssani. Kaikki äitini läheiset ovat "kadonneet", edes oma veli ei pidä yhteyttä. Olen ainoa, en kestä enää häntä:( Niin no, tarkemmin ajateltuna eihän sinne hautajaisiinkaan tulisi lisäkseni ketään... Joten siinähän puhuisin.
Kommentit (10)
No miksi se siinä enää tulee jos hautajaisissa haukkuu vainajan? kyllä se on vain huonoa käytöstä, ei muuta.
Ole sit iloinen siellä montun reunalla kun vihdoin pääsit eroon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin anteeksi jos katuisi. Ehdottomasti. Mutta ei ole pystynyt sellaiseen tähänkään asti. Hän on mm sanonut lapsuuden ystävälleni että hän ei koskaan pysytnyt saamaan perhettä NN:n takia (minun). On haukkunut ettei minusta pidä koskaan tuleman äiti, on ihan kamala marttyyri kaikenkaikkiaan. Olen mennyt hänen luokseen keskellä yötä koska uhkaa itsemurhalla, olen kaatanut lapsena viinat pois ja siivonnut oksennukset, kokannut itselleni ruokaa. Äitienpäivänä keräämäni valkovuokot heitettiin lasin kanssa päin seinää.... jne jne.
Jos nyt katkaisen yhteydet häneen ja hänelle tapahtuu jotain -onko se minun vika?
Kaksi kertaa ihmistä kehutaan, eläkkeelle jääminen ja hautajaiset. Toisessa tilaisuudessa ei vaan olla itse enää kuulemassa.
Kerran olin hautajaisissa joissa vainaja oli salannut sairautensa omaisiltaan lähes kuolemaansa asti. Ei siellä ihan suoria sanoja sanottu, mutta aika suoraan omaiset olivat pettyneitä siitä että vainaja oli niin päättänyt.
Minulla on ollut sama tilanne isoäitini kanssa, hän on käyttänyt henkistä väkivaltaa, haukkunut ja vähätellyt. Olen muutaman kerran sen takia riidellyt isoäitini kanssa. Nyt kuitenkin kun hän on dementoitunut, eikä aina muista miten on minua kohdellut, tunnen ennemminkin sääliä häntä kohtaan ja tiedän surevani häntä hautajaisissa. Haluaisin olla vihainen hänelle, sillä hänellä oli suuri vaikutus lapsuuteni itsetuntoon, mutta nykyään se tuntuisi epäreilulta.
Eli tilanteet voivat muuttua, ja uskoisin että kuoleman kohdalla kukaan ei jaksa ajatella sitä vihaa surun keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin siinuna katkaissut välit jo AIKOJA sitten. Miksi ihmeessä tuollaisen kusipäisen hullun kanssa kulutat aikaa. Vaihda puhelinnumero, salainen uusi numero ja anna kusipään kuolla yksinäisenä katkerana kusipäänä.
Ap, siitä ei ole mitään hyötyä enää hautajaisissa. Kuten joku sanoikin, se on silloin enää huonoa käytöstä. Ei se enää eheytä tai voimaannuta sinua. Sen sijaan nyt, kun äitisi vielä käy ja kukkuu, antaisin sinuna tulla oikein täyslaidallisen totuuden sanoja päin naamaa. NYT sinä voit vielä kertoa hänelle miten olet kohtelustaan kärsinyt. Ja teet selväksi ettet sitä enää siedä, ettet kestä enää hänen tuottamaansa pahaa oloa. Ja sitten otat etäisyyttä. Et ole vastuussa hänen onnestaan, eihän hänkään ole ollut sinusta missään vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin että salaa, kaikki eivät halua sitä säälimistä ja voivottelua kuulla kenties vuosien ajan.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 14:14"]
Kerran olin hautajaisissa joissa vainaja oli salannut sairautensa omaisiltaan lähes kuolemaansa asti. Ei siellä ihan suoria sanoja sanottu, mutta aika suoraan omaiset olivat pettyneitä siitä että vainaja oli niin päättänyt.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 14:13"]
Antaisin anteeksi jos katuisi. Ehdottomasti. Mutta ei ole pystynyt sellaiseen tähänkään asti. Hän on mm sanonut lapsuuden ystävälleni että hän ei koskaan pysytnyt saamaan perhettä NN:n takia (minun). On haukkunut ettei minusta pidä koskaan tuleman äiti, on ihan kamala marttyyri kaikenkaikkiaan. Olen mennyt hänen luokseen keskellä yötä koska uhkaa itsemurhalla, olen kaatanut lapsena viinat pois ja siivonnut oksennukset, kokannut itselleni ruokaa. Äitienpäivänä keräämäni valkovuokot heitettiin lasin kanssa päin seinää.... jne jne.
Jos nyt katkaisen yhteydet häneen ja hänelle tapahtuu jotain -onko se minun vika?
[/quote]
Ilmeisesti äitisi on alkoholisti ja hänellä on mielenterveydellisiä ongelmia. Syy ei ole sinun, jos hän juo itsensä hengiltä tai tappaa itsensä, se on hänen oma valintansa. Sinäkin ilmeisesti olet sairastunut läheisriippuvuuteen, jos koet, että vika on sinun, jos äidillesi jotain tapahtuu. Joskus parasta mitä voi riippuvaiselle antaa on kova rakkaus: Kerrot hänelle hänen selvänä hetkenä, miltä hänen juomisensa ym käyttäytyminen sinusta on tuntunut, et avusta häntä rahallisesti tai muutenkaan, hän on aikuinen ja aikuisen pitää huolehtia itse itsestään.
Mitään et kuitenkaan voita jos hänen hautajaisissaan parjaat häntä. Saat siitä vain itsellesi pahan olon. Kerro hänelle nyt miltä sinusta tuntuu tai jätä kertomatta kokonaan. Ota etäisyyttä häneen, nyt.
Entä jos äitisi havahtuisi juuri ennen kuolemaansa huomaamaan tekemänsä vääryydet ja katuisi niitä valtavasti?
En ole koskaan kuullut hautajaisissa sanottavan mitään inhottavalla tavalla, vaikka vainaja olisikin ollut vähemmän "täydellinen". Se asia on sitten todettu kauniimmin, ei haukkumalla.
Hautajaiset on kuitenkin arvokas tilaisuus, ihan siitä vainajasta riippumatta.
Pitäisikö sun pitää nyt etäisyyttä äitiisi? Jos äiti on rikkonut sun elämän, ei olisi väärin olla olematta yhtyeydessäkään. Miksi tapaat häntä? Ei siihen ole mitään moraalista velvollisuuttakaan, mikäli kyse ei ole mistään kiittämättömyydestä.