Lue keskustelun säännöt.
äitini kuoli 2 viikkoa sitten.
28.05.2013 |
Tuntuu ihan uskomattomalle. Juurihan hän oli tässä, vierellä. Näimme useita kertoja päivässä, juttelimme kaikista asioista. Äiti ei olisi ollut valmis vielä lähtemään.. Viimeiseen asti taisteli sairautta vastaan eikä myöntänyt kuoleman lähestymistä ainakaan meille läheisille. Ehkä ei itselleenkään.. Nyt on iso palanen elämästäni pois.. Etsin äitiä tuoksuista, kuvista, hänen tavaroistaan. Mutta en löydä. Äiti on poissa.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämmin osanottoni suuressa surussasi ja ikävässäsi.Elämä muuttuu isosti, kun rakas äiti on poissa.
Omakin äitini sairastaa ja vaikka kuolema on mahdollinen lähitulevaisuudessa, ei sitä halua jotenkin ottaa ajatuksiinsa ja varmasti se suru ja järkytys kolahtaa kohdalle vasta kun asia todella tulee vastaan.
Kiitos. Minun äitini sairasti kolme vuotta. Ihan yhtäkkiä tilanne huononi ja äiti joutui saattohoitoon:( Voimia sinulle!
ap
Fyysisesti hän on poissa, kokonaan pois ei milloinkaan. Sinulla on aina muistot ja äitisi huolenpito mukanasi. Voimia ja luja halaus täältäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaali hyviä muistoja, äitisi on läsnä enmmän kuin uskotkaan, fyysinen ero tekee tuskaa, mutta muistot lohduttaa.
Menetin isäni kaksi kuukautta sitten, ei mitään sairautta alla, ihan puun takaa tuli hänen kuolemansa, erittäin vaikeaa käsittää vieläkään.
Hänen tuoksuja saadaan vaatteistaan vieläkin tämän poikani kanssa välillä nuuhkittua, jotenkin se helpottaa :(
Voimia, tämä ensimmäinen vuosi kait se pahin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en voi edes ajatella, että mun pitäis elää vielä sen jälkeen kun äiti on poissa. Itkettää jo nyt. Aina kuitenkin ollut mun elämässä. Me ei edes nähdä viikottain, mutta silti aina osa mun elämää. Ikää jo 70, ja kovin lyhytikäisiä ovat suvussa olleet. Jo hänen vanhenemisensa on ollut kova paikka.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:05"]
Vaali hyviä muistoja, äitisi on läsnä enmmän kuin uskotkaan, fyysinen ero tekee tuskaa, mutta muistot lohduttaa.
[/quote]
Miten muistot voi lohduttaa, kun niistä ei voi puhua äidille?? Ja miten kuollut on enään läsnä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:05"]
Vaali hyviä muistoja, äitisi on läsnä enmmän kuin uskotkaan, fyysinen ero tekee tuskaa, mutta muistot lohduttaa.
[/quote]
Miten muistot voi lohduttaa, kun niistä ei voi puhua äidille?? Ja miten kuollut on enään läsnä?
[/quote]
okei, ei näemmä toimi kaikille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kans luulin etten voi elää ilman äitiä. Viikko ennen äitin kuolemaa aloin ajatella toisin. Yhtäkkiä vain ymmärsin että mun elämä jatkuu vaikka äiti kuolee. Minä olen ÄITI omille lapsilleni ja heille yhtä tärkeä, kuin oma äitini minulle.
Minä kans uskon että äiti on nyt paremmassa paikassa ja käy minua katsomassa ja yleensä se lohduttaa. Mutta toisinaan taas... Kaipaan niin kovasti ÄITIÄ. Sitä jonka kanssa sai nauraa, jutella vakavasti, sitä joka oli aina apuna ja tukena ja rakasti myöskin lapsiani niin kovasti...
Voimia kaikille äidin/isän menettäneille!Ja kiitos:)
Ap
Voimia.
Äitisi elää edelleen sinussa. Hän elää lapsissasi. Olemalla eläessään sinulle läsnä ja tärkeä hän on antanut sinun lapsillesi ison perinnön, kun sinä osaat olla heille läsnä tulevaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:36"]
Minä kans luulin etten voi elää ilman äitiä. Viikko ennen äitin kuolemaa aloin ajatella toisin. Yhtäkkiä vain ymmärsin että mun elämä jatkuu vaikka äiti kuolee. Minä olen ÄITI omille lapsilleni ja heille yhtä tärkeä, kuin oma äitini minulle.
Minä kans uskon että äiti on nyt paremmassa paikassa ja käy minua katsomassa ja yleensä se lohduttaa. Mutta toisinaan taas... Kaipaan niin kovasti ÄITIÄ. Sitä jonka kanssa sai nauraa, jutella vakavasti, sitä joka oli aina apuna ja tukena ja rakasti myöskin lapsiani niin kovasti...
Voimia kaikille äidin/isän menettäneille!Ja kiitos:)
Ap
[/quote]
Tuollainen ajattelu lohdutti minuakin viime kesänä, kun äiti kuoli pitkään sairastettuaan. Ajattelin, että elämä jatkuu, mulla on lapset ja mulla on muistot äidistä ja äidin on nyt hyvä olla. Mutta ikävä on vieläkin tietenkin.
Paljon voimia sinulle. Minun äitini elää vielä, mutta voin vain kuvitella miltä tuntuu hänet menettää...
Elämä kuitenkin jatkuu.
Äitini kuoli viime kesänä, kuukauden päästä tulee vuosi kuolemasta. Ikävä on vieläkin. Mutta kyllä minua muistot lohduttavat. Mietin, miten äiti teki tämän ja tuon jutun, ja teen samalla tavalla, kun äidillä ne toimivat. Välillä mieleen tulee joku hetki äidin kanssa ja lämmin tunne menee lävitseni.
Ikävä ei lopu koskaan, kun oma äiti kuolee, jos välit ovat olleet läheiset. Äiti on ihmiselle niin tärkeä.
Voimia ap:lle.
Kyllä se siitä ajan kanssa. Mun äiti kuoli 28 vuotta sitten ja ei tämä nyt enää niin kamalaa ole.
Hennot ja pienet, mutta lämpimät ja lujat käteni laitan ympärillesi ja rutistan hellästi.
<3
Voimia ja jaksamisia teille kaikille läheisen menettäneille, kertomuksenne olivat koskettavia.
<3
Voimia sinulle! :(