9-vuotistaite - onpa perkeleellistä!

ihan tuttu juttu. Meillä se kesti vajaat puoli vuotta ja kaikki alkoivat olemaan jo epätoivoisia.

Enpä tiennyt tälläisestäkään. Kuullostaa kauhealle. T. 3 v uhmiksen äiti, joka unelmoi muuttamisesta kuuhun

Enpä ollut ennen tällaisesta kuullutkaan. Juuri 10 täyttänyt poika on kyllä noin vuoden päivät ollut niin negatiivinen kuin olla voi :( Toisaalta vaikka tällaisia kehityslinjoja tutkimuksessa voidaan löytää (ja on omakohtaisesti koettu), niin suhtaudun pienellä huvittuneisuudella siihen, että lapsella on lähes joka vuosi jokin vaikea ikävaihe. On uhmat ja 6-v. uhmat, sitten tämä 9-v. taite, murrosikä... Jotkut lapset, kuten tuo esikoiseni, ovat suurimman osan ajasta jossain vaikeassa vaiheessa, toiset eivät lähes koskaan... Ei se silti sitä tarkoita, että toinen on "parempi" lapsi tai paremmin kasvatettukaan, mutta joo... Olen itse vähän kyllästynyt etsimään lapsen pahalle ololle selitystä aina jostain kirjasta tai teoriasta. (Tuolla lapsella oli esim. 5-vuotiaana vaikeaa, vaikkei kai "pitäisi".) Parhaiten olen pärjännyt, kun olen kysynyt ihan lapselta itseltään ja käyttänyt kyökkiterapiassa yritä ja erehdy -menetelmää. En tarkoittanut loukata ketään, tällainen on vain oma tuntemus.

Mä muistan vahvasti vaiheen, jossa pelkäsin, että en ole perheen oikea lapsi, että minut hylätään ja että kukaan ei oikeasti pidä minusta. Tämä oli kauan ennen varsinaista murrosikää. Kouluun meno jännitti yhtäkiä niin, että tärisin aamulla. Minua ei kiusattu ja vasta aikuisena kuulin, että tällainen vaihe on yleinen noin 9 vuoden iässä. Omalla ei vielä merkkejä mistään tällaisesta. Itse muistan, että vaihe meni ohi yhtä äkkiä kun oli alkanut. Aikuisten avuttomuus ahdisti, kun yhtäkkiä tajusin, miten heikoilla heidän tiedot ja taidot oikeasti ovat.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 15:13"]

Elämänvaihetta, jossa tyttö kasvaa naiseksi ja poika mieheksi, kutsutaan murrosiäksi. Murrosikä alkaa ja päättyy yksilöllisesti; yleensä vaihe käydään läpi 10-20 ikävuoden välillä ja se kestää 3-5 vuotta. Sinä aikana lapsesta kehittyy niin fyysisesti, henkisesti kuin sosiaalisestikin aikuinen.

[/quote]

Sori että avaudun mutta ärsyttää suunnattomasti copypasteajat, joilla ei ole mitään omaa sanottavaa.  Kopsaavat vaan suoraan jostain neuvolan ohjeista tekstiä, jonka kuka tahansa googletustaitoinen olisi itsekin voinut käydä lukaisemassa. Pidättekö kanssaihmisiä noin tyhminä?

Ap, meillä oli sama juttu. varasin ajan yksityiseltä psykoterapeutilta joka on erikoistunut lapsiin/nuoriin. Tyttö kävi siellä juttelemassa viitisen kertaa ja siitä oli apua! Tyttö itsekin tykkäsi ja sai siellä päänmyllerrystä oiottua. Käytös parani kotlna ja kaverisuhteetkin elpyivät. Minunkin tyttöni on hieman erikoinen mutta älykäs ja hän on oppinut katsomaan käytöstään ulkopuolisen silmin ( nyt 12v). Meillä kävi tuuri terapeutin kanssa ja maksoin mielelläni siitä koituvan rahanmenon.

yksi tärkeä juttu oli mikä sovittiin että kaikki mitä tyttöni puhui terapeutin kanssa oli luottamuksellista. Tämä aluksi oli minulle vaikeaa mutta sitten tyttö rupesi ihan vapaaehtoisesti kertomaan minulle että mitä olivat jutelleet. 

Eli tämä on yksi väylä mitä suosittelen, tietty on myös lisäksi perheneuvolat, koulukuraattorit ja koulupsykologit.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:35"]

NORMAALI murrosikää edeltävä lapsen kehitysvaihe, jota kuvaillaan mm. seuraavasti:

8–10-vuotiaan käytöstä voi leimata vaihtelevan pitkä kehitysvaihe, jota kutsutaan 9-vuotistaitteeksi (mm. Dunderfelt 1999). Vaihe liittyy yksilöllisyyden vahvistumiseen: lapsi kokee itsensä entistä vahvemmin erilliseksi yksilöksi, joka haluaa ilmaista mielipiteensä ja oikeutensa. Aiemmin opettajiin ja vanhempiinsa lähes kritiikittömästi suhtautunut lapsi voi olla nyt hyvinkin kriittinen. Moitittavaa löytyy ehkä opettajasta, oppiaineista, vanhemmista ja itsestäkin. Yhteistyöhalu vaihtuu tiuskinnaksi ja ovien paiskomiseksi.

Tyypillistä kehitysvaiheelle on, että lapsi käpertyy ja on tyytymätön itseensä: ”Miksi olen näin tyhmä ja ruma?” Tavallisia ovat myös vieraantuneisuuden tunteet. Lapsi voi esim. kokea, että hänet on adoptoitu perheeseensä tai että hän on yksin ja erilainen kuin muut. Lasta kiinnostaa maailmankaikkeuteen, elämän tarkoitukseen ja kohtaloon liittyvät filosofiset kysymykset: ”Mistä olen tullut? Mitä minulle tapahtuu, kun kuolen?”

[/quote]

Lähde olisi asiallista ilmoittaa. Tää on siis MLL:n tekstiä.

Siis mitä?? Sun 9-vuotias sanoo, että sulla on nolon iso perse???

Onneksi meidän 9-vuotias katsoo vielä lastenohjelmia eikä puhu tuollaisia...

Mun lapset jo teinejä, mutta eipä niillä ikinä ole tuollaista vaihetta ollut, kuulostaa todella rankalta, tsemppiä!

NORMAALI murrosikää edeltävä lapsen kehitysvaihe, jota kuvaillaan mm. seuraavasti:

8–10-vuotiaan käytöstä voi leimata vaihtelevan pitkä kehitysvaihe, jota kutsutaan 9-vuotistaitteeksi (mm. Dunderfelt 1999). Vaihe liittyy yksilöllisyyden vahvistumiseen: lapsi kokee itsensä entistä vahvemmin erilliseksi yksilöksi, joka haluaa ilmaista mielipiteensä ja oikeutensa. Aiemmin opettajiin ja vanhempiinsa lähes kritiikittömästi suhtautunut lapsi voi olla nyt hyvinkin kriittinen. Moitittavaa löytyy ehkä opettajasta, oppiaineista, vanhemmista ja itsestäkin. Yhteistyöhalu vaihtuu tiuskinnaksi ja ovien paiskomiseksi.

Tyypillistä kehitysvaiheelle on, että lapsi käpertyy ja on tyytymätön itseensä: ”Miksi olen näin tyhmä ja ruma?” Tavallisia ovat myös vieraantuneisuuden tunteet. Lapsi voi esim. kokea, että hänet on adoptoitu perheeseensä tai että hän on yksin ja erilainen kuin muut. Lasta kiinnostaa maailmankaikkeuteen, elämän tarkoitukseen ja kohtaloon liittyvät filosofiset kysymykset: ”Mistä olen tullut? Mitä minulle tapahtuu, kun kuolen?”

Kiusataanko lastasi koulussa tai pihapiirissä? Ehkä kiusataan jos kavereita ei ole.

Eristäminen on hyvin tehokas ja julma kiusaamisen muoto. Sitä voidaan jatkaa hyvin pitkään salassa ja sillä saadaan tuhottua kohteen itsetunto todella tehokkaasti.

Tuommoisesta 9-vuotistaitteesta en ole ennen kuullut, mutta lapsen käytös viittaa kyllä pahasti siihen että hänellä on ongelmia.

Juu, meillä tyttö jopa lyö itseään kun on niin huono, mikään ei ole hyvin. Odotellaan.

Kirsi Piha aiheesta:

Pienet lapset - pienet murheet, isot lapset - isot murheet. Näin totesi eräs ystäväni tyttäreni ollessa pieni huutava käärö. Nyt tytär on isompi, 9-vuotias huutava pötkylä, ja alan ymmärtää mitä ystäväni tarkoitti. Mikään ei käy, ruokaa ei syödä, ovet paukkuvat, pipo ei kelpaa, kaikesta tulee marmatusta ja äiti on tyhmä. Onneksi meitä nykyajan vanhempia ei ole jätetty ihan yksin ja niinpä minäkin etsin psykologi Tony Dunderfeltin kirjasta Elämänkaaripsykologia vahvistusta sille, että tämä on ihan normaalia. Ja onhan se.

Dunderfelt puhuu ns. 9-vuotistaitteesta, joka vähän kehityksestä riippuen tapahtuu 8-10 vuoden iässä. "8-10 ikävuoden aikana lapsessa voi ilmetä muutoksia, jotka liittyvät hänen yksilöllisyytensä vahvistumiseen. Hän osoittaa, mitkä hänen mielipiteensä ja oikeutensa ovat. Kriittisyys suuntautuu esimerkiksi opettajiin: Opettaja saa kuulla olevansa tylsä ja huono ja että tukkakin on tänään rumasti laitettu."

Luen tätä samalla kun 9-vuotias mököttää omassa huoneessaan ja presidentti Tarja Halonen esiintyy Ylen ykkösaamussa.

Dunderfelt jatkaa: "Tämän iän kokemukset liittyvät hyvin vahvasti yksilöitymisprosessiin. Oma sisäinen maailma voimistuu, konkretisoituva ajattelu ja kaveripiirissä hankitut ryhmäkokemukset herättävät yhä vahvemman tunnon omasta itsenäisyydestä, erillisyydestä. Lapsi tahtoo, että juuri häntä puhutellaan, ja hän alkaa katsoa maailmaa uusin silmin."

Ihan tarpeellinen, mutta raskas vaihe perheelle.

Kutonen, kauanko teillä tätä on kestänyt? Mua pelottaa, että tämä on joku monen kuukauden juttu. Lapsi ei halua pyytää ketään kylään, koska pelkää, että kaverit sanoo ei. Nyt se nököttää kotona ja mököttää tai raivoaa.

Kesällä olisi hyvä olla edes muutama kaveri. Muuten tulee todella piiiiitkä kesä. Vanhemmille!

ap

Oho, enpä ole omissa lapsissani tuollaista kehitysvaihetta huomannut :O Neljäs on nyt 10 v.

Oma kymmenvuotiaani on iloisen ja tasapainoisen oloinen tyttö, jolla kavereita piisaa.

Kuulostaa kyllä rankalta tuollainn 9v-taite, mutta miksei meillä ole tuollaista huomattu?

OT, miksi se ei ole nyt koulussa?

Mutta, meillä tätä vaihetta on nyt kestänyt joulusta asti... huoh! Eka kerta vuosiin, kun en odota innoissani kesälomaa :(

MLL kirjoittaa

Joidenkin lasten käytöksessä näkyy jo piirteitä esimurrosiästä, mutta kaikilla ne eivät ole ajankohtaisia. Lapset tulevat esimurrosikään ja varsinaiseen murrosikään eri-ikäisinä. Tytöillä esimurrosikä alkaa keskimäärin 9–12-vuotiaana, pojilla pari vuotta myöhemmin. Vaihe myös kestää eri lapsilla vaihtelevan ajan ja näkyy vaihtelevan voimakkaana.

Esimurros- ja murrosiässä lapsen on vähitellen kypsyttävä itsenäisyyteen ja etsittävä uudenlainen suhde itseensä ja vanhempiinsa. Käytös voi olla hämmentävää. Välillä elämä kulkee enemmän lapsen, välillä nuoren kengissä. Voi vaikuttaa kuin kehitys taantuisi, ottaisi aikalisän ennen uusia kehityshaasteita. Lapsi voi olla kömpelö, uhmakas, kovaääninen, huolimaton, rauhaton, kiihkeä, ärtyisä ja herkkä. Tavallista on myöhästely ja vitkastelu. Omasta puhtaudesta huolehtiminen ei välttämättä tunnu tärkeältä. Olo voi olla epävarma: Olenko riittävän hyvä ja osaava? Hyväksytäänkö minut omana itsenäni? Voinko luottaa elämään ja itseeni?

Mulla itselläni oli aikoinaan aika voimakas "esimurrosikä", tai miksi sitä sitten haluaakin kutsua, juuri 9-vuotiaana. Koulu oli tyhmää, opettaja oli tyhmä, vanhemmat oli tyhmiä, kaverit oli tyhmiä jne. Ja itsekin olin ruma (tyhmäksi en sentään itseäni koskaan mieltänyt :).

Jos ap:tä yhtään lohduttaa, niin mulla menikin sitten varsinainen murrosikä ohi hyvin vähillä kuohunnoilla.

Joulusta? Kuulostaa kauhealta! Niin pitkään? Onhan se koulussa, mutta koulun jälkeen se tulee yksin kotiin, sotkee koko kämpän ja kun me tulemme kotiin, siellä alkaa kolmas maailmansota ja viikonloput on pelkkää huutoa tai mökötystä vuorotellen. Lapsi on nyt 10-vuotias ja tämä tuli ihan puskista. Vasta googlaamalla keksin, että tälläistä tällä kertaa.

Lapsen luokka on ihan mukava, mutta kavereiden kanssa välit on huonot. Välillä mennään yhdessä rannalle, välillä huudetaan kotona. Moni kaveri on jo ilmeisesti käynyt tämän läpi ja muuttunut pissikseksi, joten kenenkään niiden seura ei nyt oikein kelpaa. Lapsi on todella eksyksissä itsensä kanssa ja on sitä mieltä, että hän on tyhmä ja ruma, eikä kukaan kaveri tykkää enää. Joidenkin kavereiden kanssa on sukset ihan ristissä.

Kaikkia surettaa ja väsyttää. Onneksi naapurin poikien kanssa voi olla oma itsensä ja leikkiä.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:38"]

Juu, meillä tyttö jopa lyö itseään kun on niin huono, mikään ei ole hyvin. Odotellaan.

[/quote]

Tuo kuulostaa minusta jo tosi huolestuttavalta.Jos lapsi siis oireilee muutenkin,en jäisi odottelemaan vaan hakisin apua.