Lue keskustelun säännöt.
Miten hitossa ihmiset pääsevät ilman meriittejä tosi näkyviin asemiin?
16.07.2020 |
Omalla alallani siis joitakin ihmisiä, joilla ei mitään ihmeellisiä meriittejä. Mutta ovat jotenkin koko ajan julkisuudessa "tiennäyttäjinä". Miten tuo onnistuu?
Kommentit (70)
Toimittaja ystävänä, ja tyrkky itse haluaa olla julkisuudessa, hyvä combo, lisäksi mediataloilla aina pulaa hyvistä jutuista. Sama taiteilijoilla, usein heillä mesenaatit ja muut markkinointikoneistot jotka saa omat provisionsa. Kauppa se on mikä kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HR-pomo tässä. Suomen isoissa (ja pienissäkin) firmoissa on välillä todella epäpäteviä ihmisiä korkeissa positioissa. Syy on usein suku/suhteet, usein vahinko (tuli hätäkiire, esim joku irtisanotui ja äkkiä pitää täyttää paikka, otetaan tuo Retu varaosapuolelta ja tehdään siitä vp.)
Mutta erittäin usein kyse on siitä että joku on härski. Näin rakettimaisen uranousun johtoryhmään perusjampalta. Se vaani aina sitä että joku irtisanoutui, sit heti soitti irtisanoutuneen pomolle että ”mä voin tulla siihen paikkaan niin säästyy rekrytoinnin vaiva”. Se onnistui tässä kerta toisen jälkeen ja on nyt sitten todella keskinkertaisuus mutta korkeassa positiossa.
Ei todellakaan mene reilusti ylennykset, olen vuosikymmenten saatossa nähnyt monenlaista epäreiluutta. Pätevin usein sivuutetaan ja härskein pyrkyri saa paikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain ne tekee paremmin kuin sinä.
Sitähän yritän selvittää, että mitä.
ap
Aloitus ja tapa argumentoida paljastavat sen, miksi juuri se toinen on edennyt paremmin. Tiedän pari ns. uraohjusta ja he eivät _todellakaan_ tulisi Vauva-lehden palstalle kyselemään tuollaisia ja tapa reagoida kommentteihin olisi tyystin erilainen, vaikka he tänne eksyisivätkin. Heillä ei edes olisi aikaa hengailla jossain palstalla tehottomasti.
En nyt sanoisi, että paremmin. Eri tavalla. Itse en halua julkisuuteen. Enkä ainakaan haluaisi olla julkisuudessa puhumassa roskaa asioista, joista en tiedä mitään. Ihmettelen vain, miksi jotkut haluavat. Ja miksi otetaan sellaisia, jotka eivät asioista mitään tiedä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuuteen päätyy yleensä sellaiset jotka on hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan jotenkin sopivia sellaiseen edustamiseen. Pieni julkisuustyrkkyyskään ei haittaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ovat kuitenkin sen verran päteviä etteivät ihan mitä sattuu höpise.
Ainakin omalla alalla esiintyy yleensä pikkupomot tai keskinkertaiset mutta supliikit asiantuntijat, kovimmat tekijät tekee hiljaa kopeissaan.
Juuri tuollaista. Itse en vain kehtaisi esiintyä jonain "tekoälyn visionäärinä" tietämättä asiasta yhtään mitään. Eli onko jokin liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus se salaisuus?
On. Huippuasiantuntijat eivät yleensä edes viitsi olla tuollaisia esiintyviä apinoita.
Tunnen erään kansainvälisissä töissä olevan suomalaisen huippuasiantuntijan. Hän ei haluaisi olla julkisuudessa, mutta hän on työnsä vuoksi siellä pakosta.
Sama täällä. Tunnen ihmisiä, joille tulee tosi paljon haastattelupyyntöjä, mutta eivät halua olla julkisuudessa.
Mutta miksi joku haluaa? Mitä hyötyä siitä on?
No joku julkisuustyrkky nauttii julkisena olemisesta ja uskoo saavansa sen myötä lisää työtarjouksia. Toisten taas on työnsä puolesta pakko tulla kommentoimaan, kun jonkun siellä pitää meitä edustaa. Tai mikäli on tutkija, on oltava esillä, jotta saa lisää näkyvyyttä, apurahoja, projektimahdollisuuksia.
Näkeehän sen, ettei edes kirjailijoilla mene lujaa pelkän kirjamyynnin perusteella, kun pitää naamaa pitää koko ajan esillä tusinaohjelmissa, mm. Jari Tervo tai Tuomas Kyrö.
Ja mikä asiantuntija se Tuomas Enbuskekaan oikein on?
Ovat oikeiden ihmisten lähellä olleet oikeaan aikaa.
Mietin aina naapurin miestä samasta aiheesta. Miten tuo mainosmyyjä voi olla tuollaisessa asemassa tässä yhteisössä? Esitti enempää kuin olikaan ja aina auttamassa, niitä joita kannattaa auttaa. Eli itseään ns ylemmässä asemassa olevia. Nehän piti hänestä ns. huolta, kun tarvitsivat juoksupoikansa/juoppokuskinsa/peppunsa pyyhkijän jne.
Tuo mies kaatui stressitaakkaansa ja masentui.. Eipä enää korkeassa virassa olevia "kavereita" ole näkynyt. Nyt häntä auttaa ne, joita hän ei olisi ikipäivänä auttanut.
Musta tuo koko kuvio on kuvottava, mutta vierestä seurattuna hyvin silmiä avaava. Tätä voi soveltaa isompiinkin ympyröihin, näinhän ne näyttää toimivan. Jos jotain traagista olisi tapahtunut, niin tuo olisi ollut myös sopiva syntipukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HR-pomo tässä. Suomen isoissa (ja pienissäkin) firmoissa on välillä todella epäpäteviä ihmisiä korkeissa positioissa. Syy on usein suku/suhteet, usein vahinko (tuli hätäkiire, esim joku irtisanotui ja äkkiä pitää täyttää paikka, otetaan tuo Retu varaosapuolelta ja tehdään siitä vp.)
Mutta erittäin usein kyse on siitä että joku on härski. Näin rakettimaisen uranousun johtoryhmään perusjampalta. Se vaani aina sitä että joku irtisanoutui, sit heti soitti irtisanoutuneen pomolle että ”mä voin tulla siihen paikkaan niin säästyy rekrytoinnin vaiva”. Se onnistui tässä kerta toisen jälkeen ja on nyt sitten todella keskinkertaisuus mutta korkeassa positiossa.
Ei todellakaan mene reilusti ylennykset, olen vuosikymmenten saatossa nähnyt monenlaista epäreiluutta. Pätevin usein sivuutetaan ja härskein pyrkyri saa paikan.
Ihan samaa itsekin nähnyt. Tyyliin, joku kuuluu politiikassa keskeiseen sukuun, niin pääsee sillä tiettyyn asemaan. Ja sitten tarpeeksi suurella röyhkeydellä kiipii eteenpäin. Mutta suku on yleensä se lähtökohta, paitsi ehkä yhdessä tapauksessa missä salasuhde ylimmän johtoportaan pomoon oli se ratkaiseva tekijä.
Eli sanoisin että yhdistelmä sukutaustaa + röyhkeää personaallisuutta, missä ei hävetä mitään, on se resepti. Omien havaintojeni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuuteen päätyy yleensä sellaiset jotka on hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan jotenkin sopivia sellaiseen edustamiseen. Pieni julkisuustyrkkyyskään ei haittaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ovat kuitenkin sen verran päteviä etteivät ihan mitä sattuu höpise.
Ainakin omalla alalla esiintyy yleensä pikkupomot tai keskinkertaiset mutta supliikit asiantuntijat, kovimmat tekijät tekee hiljaa kopeissaan.
Juuri tuollaista. Itse en vain kehtaisi esiintyä jonain "tekoälyn visionäärinä" tietämättä asiasta yhtään mitään. Eli onko jokin liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus se salaisuus?
On. Huippuasiantuntijat eivät yleensä edes viitsi olla tuollaisia esiintyviä apinoita.
Tunnen erään kansainvälisissä töissä olevan suomalaisen huippuasiantuntijan. Hän ei haluaisi olla julkisuudessa, mutta hän on työnsä vuoksi siellä pakosta.
Sama täällä. Tunnen ihmisiä, joille tulee tosi paljon haastattelupyyntöjä, mutta eivät halua olla julkisuudessa.
Mutta miksi joku haluaa? Mitä hyötyä siitä on?
No joku julkisuustyrkky nauttii julkisena olemisesta ja uskoo saavansa sen myötä lisää työtarjouksia. Toisten taas on työnsä puolesta pakko tulla kommentoimaan, kun jonkun siellä pitää meitä edustaa. Tai mikäli on tutkija, on oltava esillä, jotta saa lisää näkyvyyttä, apurahoja, projektimahdollisuuksia.
Näkeehän sen, ettei edes kirjailijoilla mene lujaa pelkän kirjamyynnin perusteella, kun pitää naamaa pitää koko ajan esillä tusinaohjelmissa, mm. Jari Tervo tai Tuomas Kyrö.
Ja mikä asiantuntija se Tuomas Enbuskekaan oikein on?
Totta, mutta toisaalta tunnen tutkijoita, jotka menestyvät huippuhyvin ilman, että ovat yhtään yleisessä julkisuudessa. Sitten sellaisia, joilla ei ole yhtään oman alan saavutuksia, mutta koko ajan länkyttämässä yleisessä mediassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain ne tekee paremmin kuin sinä.
Sitähän yritän selvittää, että mitä.
ap
Aloitus ja tapa argumentoida paljastavat sen, miksi juuri se toinen on edennyt paremmin. Tiedän pari ns. uraohjusta ja he eivät _todellakaan_ tulisi Vauva-lehden palstalle kyselemään tuollaisia ja tapa reagoida kommentteihin olisi tyystin erilainen, vaikka he tänne eksyisivätkin. Heillä ei edes olisi aikaa hengailla jossain palstalla tehottomasti.
En nyt sanoisi, että paremmin. Eri tavalla. Itse en halua julkisuuteen. Enkä ainakaan haluaisi olla julkisuudessa puhumassa roskaa asioista, joista en tiedä mitään. Ihmettelen vain, miksi jotkut haluavat. Ja miksi otetaan sellaisia, jotka eivät asioista mitään tiedä.
ap
Puhumassa roskaa eivätkä tiedä miitään? Vähän on liioittelun makua. Alussa puhuit siitä, ettei ne ihan kaikkein kovimpien meriittien osaajat ole julkisuudessa. Ja se on usein tottakin. Mutta eipä juuri koskaan ole niin , että täysin osaamattomatkaan siellä olisi. Kyllä jos ihan roskaa puhuu julkisuudessa, niin siitä taatusti saa palautetta ankarasti varsinkin nykyisenä some-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuuteen päätyy yleensä sellaiset jotka on hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan jotenkin sopivia sellaiseen edustamiseen. Pieni julkisuustyrkkyyskään ei haittaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ovat kuitenkin sen verran päteviä etteivät ihan mitä sattuu höpise.
Ainakin omalla alalla esiintyy yleensä pikkupomot tai keskinkertaiset mutta supliikit asiantuntijat, kovimmat tekijät tekee hiljaa kopeissaan.
Juuri tuollaista. Itse en vain kehtaisi esiintyä jonain "tekoälyn visionäärinä" tietämättä asiasta yhtään mitään. Eli onko jokin liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus se salaisuus?
On. Huippuasiantuntijat eivät yleensä edes viitsi olla tuollaisia esiintyviä apinoita.
Tunnen erään kansainvälisissä töissä olevan suomalaisen huippuasiantuntijan. Hän ei haluaisi olla julkisuudessa, mutta hän on työnsä vuoksi siellä pakosta.
Sama täällä. Tunnen ihmisiä, joille tulee tosi paljon haastattelupyyntöjä, mutta eivät halua olla julkisuudessa.
Mutta miksi joku haluaa? Mitä hyötyä siitä on?
No joku julkisuustyrkky nauttii julkisena olemisesta ja uskoo saavansa sen myötä lisää työtarjouksia. Toisten taas on työnsä puolesta pakko tulla kommentoimaan, kun jonkun siellä pitää meitä edustaa. Tai mikäli on tutkija, on oltava esillä, jotta saa lisää näkyvyyttä, apurahoja, projektimahdollisuuksia.
Näkeehän sen, ettei edes kirjailijoilla mene lujaa pelkän kirjamyynnin perusteella, kun pitää naamaa pitää koko ajan esillä tusinaohjelmissa, mm. Jari Tervo tai Tuomas Kyrö.
Ja mikä asiantuntija se Tuomas Enbuskekaan oikein on?
Tuomas Enbuske on hyvä esimerkki. Tai Alf Rehn. Tai se yksi entinen radiopersoona, mikä se nyt on? Nykyään kaikkialla puhumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä yleistäisi, että kaikki julkisuudessa ovat roskanpuhujia. Miten esim. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola? Hänhän kommentoi yleensä asiallisesti USA:n tapahtumista uutisissa. Ja ihan työnsä vuoksi, tuskin himoaa julkisuuteen muuten.
Onhan se kivaa katseltavaa ikäisekseen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain ne tekee paremmin kuin sinä.
Sitähän yritän selvittää, että mitä.
ap
Aloitus ja tapa argumentoida paljastavat sen, miksi juuri se toinen on edennyt paremmin. Tiedän pari ns. uraohjusta ja he eivät _todellakaan_ tulisi Vauva-lehden palstalle kyselemään tuollaisia ja tapa reagoida kommentteihin olisi tyystin erilainen, vaikka he tänne eksyisivätkin. Heillä ei edes olisi aikaa hengailla jossain palstalla tehottomasti.
En nyt sanoisi, että paremmin. Eri tavalla. Itse en halua julkisuuteen. Enkä ainakaan haluaisi olla julkisuudessa puhumassa roskaa asioista, joista en tiedä mitään. Ihmettelen vain, miksi jotkut haluavat. Ja miksi otetaan sellaisia, jotka eivät asioista mitään tiedä.
ap
Puhumassa roskaa eivätkä tiedä miitään? Vähän on liioittelun makua. Alussa puhuit siitä, ettei ne ihan kaikkein kovimpien meriittien osaajat ole julkisuudessa. Ja se on usein tottakin. Mutta eipä juuri koskaan ole niin , että täysin osaamattomatkaan siellä olisi. Kyllä jos ihan roskaa puhuu julkisuudessa, niin siitä taatusti saa palautetta ankarasti varsinkin nykyisenä some-aikana.
No sanoisin, että ovat sellaisia keskitason osaajia. Ei kunnon osaajia, mutta jotain osaavat puhua eli tajuavat yleistasolla jotain siitä mistä puhuvat, mikä nyt on helppoa esimerkiksi jonkin tekoälyn suhteen. Ja saavat tosiaan paljon ronskia palautetta, mutta eivät vain välitä. Tuossa ehkä se ero. Itseäni häiritsisi saada täysin tyrmäävää palautetta. Noita ei. Kai se jokin häpeämättömyys on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuuteen päätyy yleensä sellaiset jotka on hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan jotenkin sopivia sellaiseen edustamiseen. Pieni julkisuustyrkkyyskään ei haittaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ovat kuitenkin sen verran päteviä etteivät ihan mitä sattuu höpise.
Ainakin omalla alalla esiintyy yleensä pikkupomot tai keskinkertaiset mutta supliikit asiantuntijat, kovimmat tekijät tekee hiljaa kopeissaan.
Juuri tuollaista. Itse en vain kehtaisi esiintyä jonain "tekoälyn visionäärinä" tietämättä asiasta yhtään mitään. Eli onko jokin liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus se salaisuus?
On. Huippuasiantuntijat eivät yleensä edes viitsi olla tuollaisia esiintyviä apinoita.
Tunnen erään kansainvälisissä töissä olevan suomalaisen huippuasiantuntijan. Hän ei haluaisi olla julkisuudessa, mutta hän on työnsä vuoksi siellä pakosta.
Sama täällä. Tunnen ihmisiä, joille tulee tosi paljon haastattelupyyntöjä, mutta eivät halua olla julkisuudessa.
Mutta miksi joku haluaa? Mitä hyötyä siitä on?
No joku julkisuustyrkky nauttii julkisena olemisesta ja uskoo saavansa sen myötä lisää työtarjouksia. Toisten taas on työnsä puolesta pakko tulla kommentoimaan, kun jonkun siellä pitää meitä edustaa. Tai mikäli on tutkija, on oltava esillä, jotta saa lisää näkyvyyttä, apurahoja, projektimahdollisuuksia.
Näkeehän sen, ettei edes kirjailijoilla mene lujaa pelkän kirjamyynnin perusteella, kun pitää naamaa pitää koko ajan esillä tusinaohjelmissa, mm. Jari Tervo tai Tuomas Kyrö.
Ja mikä asiantuntija se Tuomas Enbuskekaan oikein on?Tuomas Enbuske on hyvä esimerkki. Tai Alf Rehn. Tai se yksi entinen radiopersoona, mikä se nyt on? Nykyään kaikkialla puhumassa.
Onko se se Aitolehden Hunks-exä Esko Eerikäinen?
Yksi omituisimpia julkisuuden ikihaastateltavia on se Onnellisuusfilosofi Frank Martela. En ymmärrä, miksi hän joutuu aina haastatelluksi. Hankala saada selvää puheestaan (eihän hän sille tietenkään mitään voi), eikä ketään muuta onnellisuustutkijaa ole olemassa?
Vai onko hän sitä Martelan toimistokalustesukua? Rikkaana on helppo tutkiskella ja pohtia onnellisuutta...
Vierailija kirjoitti:
Enpä yleistäisi, että kaikki julkisuudessa ovat roskanpuhujia. Miten esim. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola? Hänhän kommentoi yleensä asiallisesti USA:n tapahtumista uutisissa. Ja ihan työnsä vuoksi, tuskin himoaa julkisuuteen muuten.
Onhan se kivaa katseltavaa ikäisekseen :)
Voi olla, en tiedä Mikaa kunnolla. Mutta esimerkiksi aiempi Teija Tiilikainen oli saanut väikkärinsä läpi huonoimmalla mahdollisella arvosanalla. Olihan se outoa, että silti pääsi tuollaisiin tehtäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuuteen päätyy yleensä sellaiset jotka on hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan jotenkin sopivia sellaiseen edustamiseen. Pieni julkisuustyrkkyyskään ei haittaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ovat kuitenkin sen verran päteviä etteivät ihan mitä sattuu höpise.
Ainakin omalla alalla esiintyy yleensä pikkupomot tai keskinkertaiset mutta supliikit asiantuntijat, kovimmat tekijät tekee hiljaa kopeissaan.
Juuri tuollaista. Itse en vain kehtaisi esiintyä jonain "tekoälyn visionäärinä" tietämättä asiasta yhtään mitään. Eli onko jokin liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus se salaisuus?
On. Huippuasiantuntijat eivät yleensä edes viitsi olla tuollaisia esiintyviä apinoita.
Tunnen erään kansainvälisissä töissä olevan suomalaisen huippuasiantuntijan. Hän ei haluaisi olla julkisuudessa, mutta hän on työnsä vuoksi siellä pakosta.
Sama täällä. Tunnen ihmisiä, joille tulee tosi paljon haastattelupyyntöjä, mutta eivät halua olla julkisuudessa.
Mutta miksi joku haluaa? Mitä hyötyä siitä on?
No joku julkisuustyrkky nauttii julkisena olemisesta ja uskoo saavansa sen myötä lisää työtarjouksia. Toisten taas on työnsä puolesta pakko tulla kommentoimaan, kun jonkun siellä pitää meitä edustaa. Tai mikäli on tutkija, on oltava esillä, jotta saa lisää näkyvyyttä, apurahoja, projektimahdollisuuksia.
Näkeehän sen, ettei edes kirjailijoilla mene lujaa pelkän kirjamyynnin perusteella, kun pitää naamaa pitää koko ajan esillä tusinaohjelmissa, mm. Jari Tervo tai Tuomas Kyrö.
Ja mikä asiantuntija se Tuomas Enbuskekaan oikein on?Tuomas Enbuske on hyvä esimerkki. Tai Alf Rehn. Tai se yksi entinen radiopersoona, mikä se nyt on? Nykyään kaikkialla puhumassa.
Onko se se Aitolehden Hunks-exä Esko Eerikäinen?
Yksi omituisimpia julkisuuden ikihaastateltavia on se Onnellisuusfilosofi Frank Martela. En ymmärrä, miksi hän joutuu aina haastatelluksi. Hankala saada selvää puheestaan (eihän hän sille tietenkään mitään voi), eikä ketään muuta onnellisuustutkijaa ole olemassa?
Vai onko hän sitä Martelan toimistokalustesukua? Rikkaana on helppo tutkiskella ja pohtia onnellisuutta...
Hyvä esimerkki. Tosiaan aina julkisuudessa.
Niin joo, nyt muistui mieleen, siis radiotyyppi on Henkka Hyppönen.
Mikä sinulla on ap se, mikä on noita ihmisiä vastaan? Olet jo sanonut, että itse et halua julkisuuteen, eli kyse ei ole siitä että kokisit että esim. sinulle kuuluvan paikan on vienyt joku vähemmän pätevä. Selvästi kuitenkin pidät julkisuutta jotenkin hienona ja tavoiteltana asiana, jonne PÄÄSTÄÄN.
Oletko siis huolissasi siitä että suuri yleisö saa heidän kauttaan väärää tietoa vai mistä? Sekin kannattaa ottaa huomioon, että julkisuudessa puhutaan kansantajuisesti eikä kovin syvällistä ja täsmällistä tietoa voi aina edes esittää - menisi yleisöltä yli ja lujaa. Sinne on usein paras sellainen joka jotain tietää asioista ja osaa esittää niin, että kuulijat kokevat ymmärtävänsä jotain, ja joka vaikuttaa tosi prolta olemukseltaan ja esiintymistyyliltään.
Frank Martela tosiaan hyvä esimerkki. On rikkaan huonekalusuvun vesa ja Esa Saarisen oppilas. Eli verkostot kunnossa. Se riittääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuuteen päätyy yleensä sellaiset jotka on hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan jotenkin sopivia sellaiseen edustamiseen. Pieni julkisuustyrkkyyskään ei haittaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ovat kuitenkin sen verran päteviä etteivät ihan mitä sattuu höpise.
Ainakin omalla alalla esiintyy yleensä pikkupomot tai keskinkertaiset mutta supliikit asiantuntijat, kovimmat tekijät tekee hiljaa kopeissaan.
Juuri tuollaista. Itse en vain kehtaisi esiintyä jonain "tekoälyn visionäärinä" tietämättä asiasta yhtään mitään. Eli onko jokin liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus se salaisuus?
On. Huippuasiantuntijat eivät yleensä edes viitsi olla tuollaisia esiintyviä apinoita.
Tunnen erään kansainvälisissä töissä olevan suomalaisen huippuasiantuntijan. Hän ei haluaisi olla julkisuudessa, mutta hän on työnsä vuoksi siellä pakosta.
Sama täällä. Tunnen ihmisiä, joille tulee tosi paljon haastattelupyyntöjä, mutta eivät halua olla julkisuudessa.
Mutta miksi joku haluaa? Mitä hyötyä siitä on?
No joku julkisuustyrkky nauttii julkisena olemisesta ja uskoo saavansa sen myötä lisää työtarjouksia. Toisten taas on työnsä puolesta pakko tulla kommentoimaan, kun jonkun siellä pitää meitä edustaa. Tai mikäli on tutkija, on oltava esillä, jotta saa lisää näkyvyyttä, apurahoja, projektimahdollisuuksia.
Näkeehän sen, ettei edes kirjailijoilla mene lujaa pelkän kirjamyynnin perusteella, kun pitää naamaa pitää koko ajan esillä tusinaohjelmissa, mm. Jari Tervo tai Tuomas Kyrö.
Ja mikä asiantuntija se Tuomas Enbuskekaan oikein on?Tuomas Enbuske on hyvä esimerkki. Tai Alf Rehn. Tai se yksi entinen radiopersoona, mikä se nyt on? Nykyään kaikkialla puhumassa.
Onko se se Aitolehden Hunks-exä Esko Eerikäinen?
Yksi omituisimpia julkisuuden ikihaastateltavia on se Onnellisuusfilosofi Frank Martela. En ymmärrä, miksi hän joutuu aina haastatelluksi. Hankala saada selvää puheestaan (eihän hän sille tietenkään mitään voi), eikä ketään muuta onnellisuustutkijaa ole olemassa?
Vai onko hän sitä Martelan toimistokalustesukua? Rikkaana on helppo tutkiskella ja pohtia onnellisuutta...
En ole tämmöisestä Martelasta koskaan kuullut, mutta tulin toisesta tyypistä puhumaan, joka on aina antamassa lausuntoja.
Nimeä en nyt mainitse, enkä aihepiiriä. Sen verran läheltä liippaa. Tosi usein kuitenkin uutisiin haastatteluita antaa ja muutenkin mediassa.
Yksinkertaisesti siitä syystä, että heidän firmaltaan pyydetään usein haastatteluita ja hän on ainoa, joka ilmoittautuu haastateltavaksi. Ei tiedä mistään oikein mitään, mutta firman asiantuntijat sitten valmentavat tätä hetken, että pääsee taas eetteriin.
Jutun juurta kun lähtee, niin sellaista sitten haastatellaan ja pääsee höpöttäjä naamallaan telkkariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuuteen päätyy yleensä sellaiset jotka on hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan jotenkin sopivia sellaiseen edustamiseen. Pieni julkisuustyrkkyyskään ei haittaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ovat kuitenkin sen verran päteviä etteivät ihan mitä sattuu höpise.
Ainakin omalla alalla esiintyy yleensä pikkupomot tai keskinkertaiset mutta supliikit asiantuntijat, kovimmat tekijät tekee hiljaa kopeissaan.
Juuri tuollaista. Itse en vain kehtaisi esiintyä jonain "tekoälyn visionäärinä" tietämättä asiasta yhtään mitään. Eli onko jokin liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus se salaisuus?
Liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus ovat kaikki kaikessa työelämässä. Jos noita avuja ei löydy niin kovakin osaaja jää ilman paikkaa.
Jotkut pääse lähes minne vaan pelkästään puhumalla p*skaa tarpeeksi ovelasti ja sukkelasti, sekä esittämällä juuri sitä mitä halutaan. Social engineering shittiä. Entinen pomoni oli lähes täysin osaamaton alallaan ja muutenkin täys kahjo, enkä tajua miten se pääsi siihen hommaan saati kesti siinä niin pitkään. Jotenkin pääsi aina pälkähästä, kunnes totuus vihdoin valkeni itseään ylempänä oleville.
Aha. Jaa, näin sitten sun mielestä.