Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuorin lapseni aloittaa koulun syksyllä. Tunnen itseni turhaksi.
26.05.2013 |
Lapset iältään 7v, 8v ja 10v. He eivät enää tunnu kaipaavan aikuisen seuraa tai läsnäoloa juuri lainkaan. Vain kaverit kiinnostavat.
Heidän ollessa aivan pieniä, ajattelin joskus että saisinpa välistä omaa aikaa. Nyt sitä on kun eivät minua enää kaipaa, mutta mitäs mä sillä tekisin?
Vaikka ovat ulkona ovat kuitenkin sen ikäisiä että kotona täytyy jonkun "päivystää" ainakin enimmän osan aikaa. Tätä sitten teini-ikään asti, tai sinne aikuisuuden kynnykselle?
Kommentit (24)
Aika erikoista, kyllä meillä 11 ja 8 vuotiaat kaipaa aikuista ihan tosissaan joka päivä. Eilenkin kun tuo nuorempi kotiutui harrastuksensa turnauksesta jossa oli ollut kähes koko päivän, vei mut sohvalle ja tuli itse nyhjäämään kylkeen. Ja siinä oltiin varmaan tunti. Ja kaikki asiat on kerrottava joka päivä ja kun kysyy, mitä haluatte tehdä viikonloppuna vastaus on: jotain yhdessä perheen kanssa.
Mutta miten teet itsesi taas tärkeäksi: mene töihin, sillä se hoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:haikeuden. Meidän nuorin meni ekalle viime syksynä. Toisaalta ekaluokkalainen on vielä aika pieni, ja ne ongelmat tavallaan muuttuu....paljon muistamista, opittavaa jne. Meidän kuopus on aika vilkas luonteeltaan, joten hommaa on silti piisannut vaikka kaikki kolme muksua meillä on jo koululaisia. Eri vaiheissa on omat haasteensa. Meillä muksut 13v, 12v ja 8v.
Minulla pojat neljännelle menevä ja eskariin menevä. Olen ollut kotiäitinä. Toisaalta olo on haikea, kun kuopus on elokuusta alkaen joka päivä neljä tuntia eskarissa, mutta pääasiassa olen ihan älyttömän iloinen :) Mies on töissään kiireinen, eikä minulla ole ollut ns. omaa aikaa mitenkään säännöllisesti. Harrastan kirjoittamista, ja tähän asti se on ollut sitä, että kun vähän saan ajatuksesta kiinni, joku on heti vieressä kinuamassa jotakin. Odotan innolla sitä, että voin keskittyä! Meillä tuo isompi on nykyisin vähän enemmän kavereiden kanssa, mutta kyllä meillä suurin osa ajasta on oltu ihan kotona. Ja tosi paljon minua kaivataan potkimaan palloa yms., eli kyllä isommatkin lapset voivat työllistää. Välillä olen tosiaan toivonut, että voi kun ne lapset eivät kaipaisi minua niin paljon, mutta käsi sydämellä sanoen, kyllä sekin surettaisi (ja etenkin murkkuikää ajatellen pelottaisi), jos lapset eivät yhtään viihtyisi kotona. Tässä asiassa on puolensa ja puolensa :)
Alue: Aihe vapaa
Niin, ja kaikkihan ovat juuri sellaisia kuin sinun äitisi oli. Voi yksinkertaisuuden huippu!
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 07:25"]
Brrh, ahdistava ajatuskin takertuva äiti, jonka elämässä ei ole muuta kuin lapset. Jos vielä suhde mieheen on väljähtänyt ja etäinen niin voi vaan ihmetellä mitä tapahtuu kun lapset muuttaa kotoa.
Oma äitini on juuri tuollainen, puuttuu kaikessa meidän aikuisten lasten elämään eikä millään olisi halunnut päästä meitä lentämään pesästä. Surullista ja ahdistavaa.
[/quote]