Suomessa on oikeasti ihan pas ka terveydenhuolto

Terveydenhoidon suurin ongelma on ehdottomasti hoitoonpääsyn valtava ero julkisen terveydenhuollon ja yksityisen (työ-) terveydenhuollon varassa elävien välillä.

Hoitoonpääsyn tyssää julkisella puolella herkästi ruuhkaan tai asenneilmapiiriin. Terveysongelma pääsee pahenemaan ja syrjäytyminen sysäytyy alkuun.

Itse en olisi huimaavaan eroon millään uskonut ennen kuin olin hetken tilanteessa jossa julkisen terveydenhoidon lääkärin asenne tuli seinän lailla vastaan. Ikävintä tilanteessa oli se, että vinoutunut asenne ei ollut suoraa syrjintää suoralla puheella, vaan syrjintä oli peitellyn hienovaraista. Olin jälkeenpäin monttu auki ja vähän kai myös shokissa kun ymmärsin olleeni hetkeä aiemmin jonkun silmissä vähemmän arvokas ihminen.

Ehdottoman samaa mieltä, kokonaisuutena surkeaa! Muissa eu-maissa ihan eri tasoa, ja niissä lääkäritkin muuten ihmettelevät Suomen meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Julkinen puoli on hyvä silloin kun se toimii. Jos on mitään erikoisempaa vaivaa niin silloin se terveydenhuolto yleensä lakkaa toimimasta. Silloin on parempi olla tarpeeksi varakas mennäkseen yksityiselle puolelle.

Ainakin yksityisen terveysaseman kautta otetussa työterveydenhoidossa kaikki vähänkin erikoisemmat ja tuntemattomiksi jääneet tapaukset ohjataan lähetteellä julkiselle puolelle. Yksityisellä terveysasemalla osataan kirjoittaa saikkulappu flunssasta, mutta ei juuri muuta.

Minulla poksahti hiljattain umpisuoli. Kävin ensin yksityisellä työterveyslääkärillä ja sain antibioottikuurin. Onneksi sain kaiken varalta lähetteen julkiselle, sillä puoli vuorokautta myöhemmin oli jo kiire ja niinhän se ehti puhjeta päivystysjonossa.

Vierailija kirjoitti:

Niin on. Oikea kivunlievityksen kehitysmaa. Jossain Ugandassakin on asiat paremmin sen suhteen.

Kannattaakin itse hommata omia reittejään ne toimivat kipulääkkeet, esimerkiksi kukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä. Korkeilla veroillamme ei ole saatu hyvää ja toimivaa terveydenhuoltoa. Jos työssä käyvät eivät saisi työnantajiltaan terveydenhuoltoa, niin systeemi ei kestäisi. Ihan kuin parjattu jenkkien työsuhdesidonnainen sairausvakuutussysteemi oikeastaan.

Esimerkiksi meidän tth on sysip*ska, vaikka työskentelenkin hoitoalalla. Ei ole lääkäreitä, ei ole aikoja, hoidetaan vaan työhön liittyviä/työhön vaikuttavia asioita. Jos minulle sattuisi tulemaan vaikka paha angiina, niin joutuisin menemään terveyskeskukseen, kun ei työterveydenhuollossa hoideta.

Minulla oli jalassa vikaa, ei työperäinen eikä suoraan vaikuta työhöni. Pääsin kuitenkin esimiehen luvalla työterveyslääkärille. Siihen se sitten tyssäsikin kun lääkäri ei voinut tutkia kuin pintapuolisesti koska sopimukseen ei kuulunut mitään tarvittavia tutkimuksia ja lopulta joutui sanomaan minulle että mene julkiselle.

Pomothan on pihejä ja ruksii palveluista vain ne ihan perusjutut. Itselläni alkoi kaali leikkaamaan kiinni ja kun sen takia menin työterveyteen niin siellä todettiin vain että hupsista, teillä ei ole näitä psykologisia palveluja valittu joten voi voi, etsihän apusi jostain muualta.

Meillä työterveystarkastuksessa ei edes punnittu painoa, vaan se kysyttiin että paljonko painat. :D

Vierailija kirjoitti:

Julkinen puoli on hyvä silloin kun se toimii. Jos on mitään erikoisempaa vaivaa niin silloin se terveydenhuolto yleensä lakkaa toimimasta. Silloin on parempi olla tarpeeksi varakas mennäkseen yksityiselle puolelle.

Se on ihan toimiva ja hyvä sitten kun olet päässyt siihen "sisälle" , mutta se onkin sitten tehty aivan hem metin hankalaksi ja vaatii sekä aikaa että energiaa. Näistä kumpaakaan ei sairaalla yleensä liiemmälti ole.

Miksi hoitoa saadakseen pitää ta pella?

Tuttavan nuoren syöpähoito on ollut aika luokatonta. Viikkoja jopa kuukausia kuluu mitään ei tapahdu, lääkäri ei soita silloin kun piti, on tehty vääriä tutkimuksia ja sitten taas jonotettu viikkoja siihen oikeaan, yritetty saada asiakas maksamaan kallis tutkimus yksityisellä vaikka meni sinne julkisen lähetteellä jne. Kyseessä hankalasti hoidettava syöpä, jota ei voi leikata.

Itselläkin syövän hoito meni päin percettä. Tuuripeliä.

Työterveys on kyllä ollut pettymys itselle. Kävin selkävaivojen kanssa lääkärillä ja vastaus oli jotain ympäripyöreää liikunnasta ja elintavoista. Liikuntaa harrastan kyllä ja en ole ylipainoinen. Tuli vain olo että lääkäri ei edes kuunnellut mitä hänelle kerroin tilanteestani. 

Monessa EU-maassa on ilmaiset lääkärikäynnit ja jopa lääkkeetkin.

Vierailija kirjoitti:

Monessa EU-maassa on ilmaiset lääkärikäynnit ja jopa lääkkeetkin.

Ja saa valita oman lääkärinsä eikä tarvitse jonottaa, vaan samana päivänä pääsee.

Perusterveydenhoito ei toimi, mutta sitten kun pääsee erikoissairaanhoidon piiriin, homma alkaa sujua. Paitsi mielenterveysasioissa.

Vierailija kirjoitti:

Perusterveydenhoito ei toimi, mutta sitten kun pääsee erikoissairaanhoidon piiriin, homma alkaa sujua. Paitsi mielenterveysasioissa.

Paitsi pienemmissä kunnissa erikoissairaanhoitokaan ei välttämättä toimi... Yliopistosairaaloissa/kaupungeissa sujuu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmissa varsinkin. Lääkkeitä saat kyllä enemmän kuin haluaisit, mutta terapiaan et pääse sitten millään.

Itsellä kokemus ennemmin että yritetään yhtä ja samaa vuodesta toiseen. Jos ei toimi, vika on aina potilaassa eikä menetelmissä. Olen saanut turhan paljon terapiaa mutta liian vähän (minulle) toimiviksi todettuja lääkkeitä. Toimimattomia on kokeiltu useita kertoja, siis samoja valmisteita. Ja näistä sanottu että ei ole muita vaihtoehtoja ja leimattu hoitovastaiseksi, jos en viidettä kertaa halua ottaa käyttöön jotakin valmistetta.

Myös muita kuin edellä mainittuja hoitoja on olemassa, mutta kesti todella pitkään ennen kuin kukaan edes puhui niistä mahdollisuuksina omaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Yli 60 diabeetikko vimppa kaksi käyntiä hoitajan järjestämänä TK,ssa tunnin aika. jonka aikana sitten ystävällinen lääkäri puhelee jne, testejä ei oteta, samanlaisena kuin menin tulin ulos. En edes yhtään viisaampana. Ai niin tietty käskivät laihduttaa, mutta siihenkään ei apuja.

Nyt en enää viitti vaivata ootan kun kuolema korjaa.

Ps, En ole harhainen, vaivat voivat liittyä diabettekseen, tai sitten ei, mutta kun ei edes tutkita kukapa tietää.

Eikös edes lähetettä syömättä juomatta laittaneet tai sokerilitkun juomista varten labraan.Ei ne päältä nää onko diabetes.Kyllä diabeteshoitaja ainakin antaa esitteitä missä on aterioita ja määriä mitä pitäisi syödä samaten ohjeet liikuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vali, vali - kuinka kehtaatte.

Nettomaksaja kehtaa aina.

Kokeilkaapa onnettomuuden tai vakavan sairauden hoitoa esimerkiksi Virossa. Äkkiä on ikävä Suomea. Kokemusta on.

Minulla on satunnaisia univaikeuksia ja oli vähän nihkeätä lääkkeiden saanti. Menin sitten kattomaan unettomuuden "käypä hoito" -suosituksia ja siellä kaikki pelottelu unilääkkeiden koukuttavuudesta ja vaarallisuudesta perustuu siihen olettamaan että reseptin saaja käyttää niitä nukahtamiseen joka ilta, satunnaista käyttöä eivät ohjeet edes tunteneet ???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vali, vali - kuinka kehtaatte.

Nettomaksaja kehtaa aina.

Hmmm... no ntyhän siis näyttää siltä, ettei nettomaksajan rahat riitä parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä ja varsinkin vaikeampien sairauksien hoidon osalta. Esim onnettomuuksien ja syövän hoito huippulaatua. HUSissa sai viimeisimmät syöpälääkkeet, ammattitaitoinen kirurgi ja kaikki kuvaukset sai ilmaiseksi/verovaroilla. Hoidot maksoi yhteensä 400e, arvio yksityisellä 43000e. Terapiaa taitaa saada huonommin ja hoito keskittyy fyysisiin sairauksiin mutta niistä ei ole valittamista.

 Mihin vertaat tuota "huippulaatua"? Onko Suomessa protonihoitoa syopaan?