puistojen liukumäet ja reilu 1v.
Moi!
Meidän 1v. on löytänyt liukumäet! Jokaisessa puistossa kiipeää isompien perässä laskemaan. Jollei päästä mäkeen ei koko puistokäynnistä tule mitään, sillä muut ei kiinnosta, ellei ensin lasketa.
Homma olisi ok, mutta jotkut liukumäet ovat vielä liian vaarallisia, kun äiti ei pääse varmistamaan laskuun lähtöä (ei osaa mennä istumaan itse oikein päin) tai sitten rappuset alaspäin ovat liian lähellä ja aivan liian korkeat ja houkuttelevat kokeilemaan alaspäin menoa myös niin, että äiti ei pääse varmistamaan kiipeämättä itse torniin.
Pienemmät liukumäet ok, mutta takapihan puistossa joka on meidän vakkari ulkoilupaikka on just tää pulma.
Miten olette klaaranneet tämän vaiheen? Vai onko muut olleet niin hanakoita mäkeen ilman taitoja...
Kommentit (3)
Tuossa reilun vuoden iässä ja ennenkin sitä, mäki kiinnosti kyllä poikaa. Ja kävelemäänkin oppi vasta 1v3kk ja risat. Meillä mäet hoideltiin siten, että poika laski mahallaan pää edellä. Pidin sitten tarvittaessa vähän vaatteesta kiinni. Nyt ikää 1v9kk eikä mäki ole tällä hetkellä ainakaan in.
Myös mahallaan jalat edellä voi laskea. Meillä tosin keväällä kävi niin, että jalat tökkäsi jotenkin mäkeen ja poika nousi jotenkin ihmeessä istuma-asentoon! Ja meni siis selkä edellä alas enkä ollut varmistamassa. Kaatui sitten alastultuaan selälleen. Alla oli onneksi jo auringon haurastuttamaa jäätä ja se oli se jää, joka rusahti eikä pää:/ Säikähdin kyllä.
Tässä mun neuvot ja kokemukset.
eli tyttö laskee ne mahallaan jalat edellä, jolloin vauhdista ei tule ongelmia! ei kaadu eikä horjahtele ja lyö päätä mäkeen tms. Tosin edelleen 1v9kk laskee näin, vaikka periaatteessa siis osaa jo istuallaan laskea ;-)). Eihän siinä mitään, mutta muut äidit taitaa välillä katsoa oudosti, että miksi meidän tyttö on niin ' vauva' vielä... mutta ei siis itse halua laskea muuten. Itse olen pitänyt periaatteena sitä, että sinne minne lapsi pääsee itse (järjen rajoissa, vanhoja telineitä on sellaisia joihin pääsee vaikkei pitäisi) hän voi mennä jo, vähän vahditaan ja turvataan, mutta minnekään ei auteta ja nosteta.
meillä onneksi on puistossa sen verran matala liukumäki että pystyi varmistamaan molemmat suunnat alhaalta hyppäämällä vuoroin liukumäen puolella ja vuoroin portaitten puolella. Helpotti kovasti jos oli joku toinen äiti samaan aikaan puistossa (varsinkin meillä kun oli tuttu äiti yleensä) niin toinen pystyi katsomaan toisen puolen ja toinen toisen.
Alkuun kyllä mentiin liukumäkiin yhdessä, tyttö kiipesi edellä ja minä perässä. Meillä tämä liukumäki-innostus alkoi jo hädin tuskin vuoden iässä kun juuri oli opittu kävelemään... Pitkään meni ennen kuin tyttö ymmärsi miten siihen liukumäkeen mennään istumaan, pitkään piti tyttö auttaa laskuasentoon. Ja pitkään täytyi pitää käsistä kiinni laskettaessa ja jossain vaiheessa antaa jo laskea itse valmiina kuitenkin koppaamaan kiinni.
Nyt kun ikää on ihan kohta 2v niin osaa kiivetä jo liukumäkeen seisten ja mennä nätisti istumaan (tai mahalleen) ja laskea alas. Eli anna kiipeillä vaan, mene vaikka itse perässä vaarallisimpiin mäkiin ja laskekaa yhdessä. Sehän se motoriikkaa kehittää :-)
-minskuliina & tyttö kohta 2-v (uutena kiinnostuksenkohteena kiipeilytelineet)