Lue keskustelun säännöt.
Viivin lapsi otettiin huostaan yhdeksäksi vuodeksi
15.07.2020 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ce169a25-24d1-43a4-8d6a-180ee57eac0f
Onko tästä jo keskustelu? Mielessäni pöyristyttävä tarina. Vanhoillislestadiolainen sijaisperhe piti lasta 9 vuotta sossujen päätöksellä.
Kommentit (210)
Kuule ’Viivi’. Anna sen lapsen tavata niitä sijaisvanhempia. He on käytännössä lapsen lapsen kasvattaneet ja rakastaneet. Kasvatat vaan vihaa lapsellesi jos pyrit katkaisemaan välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fyysisestä pahoinpitelystä henkiseen pahoinpitelyyn. Uskonto on henkistä väkivaltaa.
Tuo on todella yksinkertainen mielipide, joka kertonee enemmän sinusta kuin mistään tosiasioista. Uskonto voi olla mitä vaan asteikolla henkinen väkivalta - äärettömän hieno voimavara ihmisen elämässä. On typerä ottaa jompi kumpi ääripään näkemys, kun vaihtoehtoja on lukemattomia.
Minä kasvoin aktiiviuskovaisessa ev-lut perheessä. Siis todella uskovaisessa. Iltaisin iltarukous ja uskonnollinen laulu, sunnuntaisin käytiin kirkossa ja/tai pyhäkoulussa. Lisäksi seurakunnan kerhot, leirit, retket ja tapahtumat olivat aktiivisesti osa elämää. Teini-ikäisenä aloin Raamattua lukemalla kyseenalaistaa kristinuskon oppeja (etenkin vanhan testamentin jutuista) ja 18-vuotiaana erosin kirkosta kun koin, että agnostisismi on lähinnä omaa vakaumustani.
Nyt aikuisena olen tyytyväinen ja kiitollinen uskonnollisesta lapsuudestani. Siitä ei ollut mitään haittaa, päinvastoin sain turvaa, yhteisöllisyyttä ja hienoja kokemuksia. Välit eivät menneet poikki kenenkään kun erosin kirkosta, vaikka varmasti vanhempani olivat asiasta surullisia. En väitä, että kaikilla uskovaisissa kodeissa kasvaneilla on samat kokemukset kuin minulla, ja varmasti on niitäkin, jotka ovat kokeneet uskonnon ahdistavana ja välit menneet poikki eroamisen jälkeen. Mutta väitän, että he ovat vain suhteellisen pieni ääripää ja suurin enemmistö lienee niitä, jotka eivät ole erityisemmin millään tavoin kärsineet uskislapsuudesta.
Tuo äiti ei todellakaan vaikuta täyspäiseltä. Ei ymmärrä, miten vakava asia lapsen fyysinen pahoinpitely murtumiin asti, on, ja että miten kukaan olisi voinut luottaa sellaiseen äitiin, joka ei asiaa tajua?
Sen takia lasta tuskin palautettiin hänelle ihan pienenä. Sen jälkeen on tosiaan ongelmallista, että huostaanottoa voidaan jatkaa ainoana perusteena lapsen vieraantuminen bioäidistään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muu kiinnittänyt huomiota siihen, että artikkelin mukaan Viivillä on todettu nuorena oppimis- ja hahmotushäiriö? Olen psykologi ja voin kertoa, että tuo tarkoittaa käytännössä yhtä kuin laaja-alaisia oppimisvaikeuksia eli heikkolahjaisuutta. Sinänsä suurin osa "heikkolahjaisista" ovat varmasti oikein hyviä, turvallisia ja välittäviä vanhempia. Kuitenkin ongelmia voi tulla juuri tuollaisissa tilanteissa, joissa kumppani on esimerkiksi väkivaltainen ja/tai päihteiden ongelmakäyttäjä. Normaaliälyinen vanhempi hoksaisi heti, mistä on kyse nähdessään nirhaumat jne., kun taas heikkolahjainen jää pällistelemään pitkäksi aikaa tajuamatta mitä tapahtuu. Heikkolahjaista on myös helppo manipuloida ja heikkolahjaisen on vaikea ymmärtää isojen asioiden syy-seuraussuhteita ja hahmottaa kokonaistilannetta esim. lapsen edun parhaaksi. Tässä esim. Viivin on selvästi vaikea ymmärtää, miten tärkeää hänen esikoiselleen olisi pitää tiivistä yhteyttä sijaisperheeseen.
Lisäksi särähti korvaan, että Viivin vanhemmat ovat niin tiiviisti kuvioissa. Ei sillä, etteikö iso suku olisi tärkeä turvaverkko ihmisen elämässä. Tässä tapauksessa kuitenkin isovanhempien iso rooli mielestäni oikein alleviivasi sitä, että Viivin oma päättelykapasiteetti ja mahdollisesti myös toiminnanohjaus on kovin heikko ja sen takia Viivi turvautuu paljon vanhempiinsa.
Oikeastaan jutussa oli tosi paljon asioita, jotka särähtivät korvaan ja olisi todella mielenkiintoista kuulla toisen osapuolen versio. Väitän, että se olisi hurjaa luettavaa. Yksi juttu mikä erityisesti jäi vaivaamaan:
"Hänen käsityksensä miehestä muuttui, kun pariskunta sai lisää lapsia. Eräs lapsista alkoi vauvaikäisenä aristaa kättään. Lääkärissä lapselta löytyi murtuma olkavarresta ja mustelma kyljestä. Viivi erosi lastensa isästä.
– Tajusin, etten voi olla siinä suhteessa. Muuten menetän lapset."
Eli Viivi tajusi menettävänsä lapset (hyvin konkreettista minä-keskeistä ajattelua) mutta ei ilmeisesti miettinyt, mitä tekee lasten psyykkiselle ja fyysiselle kehitykselle elää tuollaisessa ympäristössä.
Ihan samaa mieltä. Luulenpa että tapauksessa on paljon katsottu että ei pärjäsi niin monen pienen kanssa. 2011 ensimmäinen lapsi otetaan huostaan. 2014 isä saa tuomion toisen lapsensa pahoinpitelystä, ja äiti tosin eroaa isästä ennen tuomiota ettei menetä näitä lapsiaan. Elikkä tuliko yks vauva per vuosi, mietityttää.
Saatettu ajatella että isovanhemmat ovat läsnä, mutta eivät jaksaisi kolmen pienen kanssa, sekä äidin joka tarvitsee tukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaksi esimerkkiä vahingontuottamuksista, jotka ei tee kenestäkään kelvotonta isää:
1. Vauva on tukehtumassa kurkussaan olevaan vierasesineeseen. Kiireellistä hätäensiapua antaessaan isä käyttää liikaa voimaa, minkä takia vauvalta murtuu luita. Isä ei pysty todistamaan oikeudessa, että kyse oli ensiapua vaatineesta tilanteesta. Hän saa siksi tuomion vammantuottamuksesta, vaikka hänen tekonsa oli sinänsä oikeutettu.2. Isä kantaa vauvaa sylissään ja kaatuu portaissa. Vauvalta murtuu luita.
Nyt valoja päälle! Ajatellaanpa edes teoriassa että näin olisi käynyt. Miksi kukaan ei ole toimittanut lasta lääkärihoitoon tai soittanut ambulanssia? Vauvaa on elvytetty, portaissa kaatuilu... Useaan otteeseen aikamoisia tapahtumia, joiden seurauksena lapsilla murtuneita luita. Ihan pähkähullua. Edelleen täysin perusteltua ottaa lapset pois.
Laitapa ensin valot itsellesi päällee! Tukehtumassa olevan vauvan ensiapu ei ole elvytys vaan iskut lapaluiden väliin ja pallean painelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki viestit luettuani olen vakuuttunut, että sossu toiminut täysin oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaksi esimerkkiä vahingontuottamuksista, jotka ei tee kenestäkään kelvotonta isää:
1. Vauva on tukehtumassa kurkussaan olevaan vierasesineeseen. Kiireellistä hätäensiapua antaessaan isä käyttää liikaa voimaa, minkä takia vauvalta murtuu luita. Isä ei pysty todistamaan oikeudessa, että kyse oli ensiapua vaatineesta tilanteesta. Hän saa siksi tuomion vammantuottamuksesta, vaikka hänen tekonsa oli sinänsä oikeutettu.2. Isä kantaa vauvaa sylissään ja kaatuu portaissa. Vauvalta murtuu luita.
Nyt valoja päälle! Ajatellaanpa edes teoriassa että näin olisi käynyt. Miksi kukaan ei ole toimittanut lasta lääkärihoitoon tai soittanut ambulanssia? Vauvaa on elvytetty, portaissa kaatuilu... Useaan otteeseen aikamoisia tapahtumia, joiden seurauksena lapsilla murtuneita luita. Ihan pähkähullua. Edelleen täysin perusteltua ottaa lapset pois.
Laitapa ensin valot itsellesi päällee! Tukehtumassa olevan vauvan ensiapu ei ole elvytys vaan iskut lapaluiden väliin ja pallean painelu.
Lasta ei edelleenkään ole moisen satuttua toimitettu lääkäriin? Isketty niin kovaa että kylkiluut murtuu sekä yksi jalka? Toisella lapsella oli myös murtunut olkaluu. Aika paljon on taloudessa vauvoja elvytelty. Vammat myös aika kummallisia elvytyspotilaalle. Kukaan ei ole saanut sairaalahoitoa eikä edes äiti tiennyt asiasta. Isä aina yksin ollessaan toheloinut.
Vai voisiko kyseessä olla kuitenkin klassinen pahoinpitely... hmm... joku taisi saada pari tuomiotakin... how about that!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei riitä ymmärrys sellaista vanhempaa kohtaan joka antaa toisen pahoinpidellä lastaan.
Ei sellainen kerta kaikkiaan ole kyvykäs kenenkään vanhemmaksi jos esim. pelko tai "rakkaus" menee oman lapsen hyvinvoinnin edelle.
Minun mielestäni taas biologisen vanhemman oikeus lapseen on välillä liiankin vahva. Lapsen parasta pitäisi ajatella ja jos on yhdeksän vuotta asunut toisessa perheessä, on siitä lapselle jo varmasti muodostunut hänen perheensä, vaikkeivät verisukulaisia olekaan. Tässähän se ydinkysymys onkin. Mikäli lapsi ei osoita kiintymystä biologista vanhempaa kohtaan, onko lapsen oikeus asia biologisen vanhemman luona vai rakastamansa perheen. Tämä siis yleisesti ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen.
En usko hetkeäkään, että isä on pitkään vauvoja pahoinpidellyt ilman äidin tietämystä. Lapsen puheet taivaaseen haluamisesta ja haitajaisesta herättää kyllä epäilyksiä sijaisperheen järkevyydestä, mutta toisaalta lehtijuttu on tehty täysin äidin kertoman perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaksi esimerkkiä vahingontuottamuksista, jotka ei tee kenestäkään kelvotonta isää:
1. Vauva on tukehtumassa kurkussaan olevaan vierasesineeseen. Kiireellistä hätäensiapua antaessaan isä käyttää liikaa voimaa, minkä takia vauvalta murtuu luita. Isä ei pysty todistamaan oikeudessa, että kyse oli ensiapua vaatineesta tilanteesta. Hän saa siksi tuomion vammantuottamuksesta, vaikka hänen tekonsa oli sinänsä oikeutettu.2. Isä kantaa vauvaa sylissään ja kaatuu portaissa. Vauvalta murtuu luita.
Nyt valoja päälle! Ajatellaanpa edes teoriassa että näin olisi käynyt. Miksi kukaan ei ole toimittanut lasta lääkärihoitoon tai soittanut ambulanssia? Vauvaa on elvytetty, portaissa kaatuilu... Useaan otteeseen aikamoisia tapahtumia, joiden seurauksena lapsilla murtuneita luita. Ihan pähkähullua. Edelleen täysin perusteltua ottaa lapset pois.
Laitapa ensin valot itsellesi päällee! Tukehtumassa olevan vauvan ensiapu ei ole elvytys vaan iskut lapaluiden väliin ja pallean painelu.
Lasta ei edelleenkään ole moisen satuttua toimitettu lääkäriin? Isketty niin kovaa että kylkiluut murtuu sekä yksi jalka? Toisella lapsella oli myös murtunut olkaluu. Aika paljon on taloudessa vauvoja elvytelty. Vammat myös aika kummallisia elvytyspotilaalle. Kukaan ei ole saanut sairaalahoitoa eikä edes äiti tiennyt asiasta. Isä aina yksin ollessaan toheloinut.
Vai voisiko kyseessä olla kuitenkin klassinen pahoinpitely... hmm... joku taisi saada pari tuomiotakin... how about that!
Lihavoimani kohta kertoo hyvin, kuinka pihalla olet siitä mistä puhut. Kylkiluiden murtuminen elvytyksessä on yleistä. Myös silloin kun elvytettävä on aikuinen, puhumattakaan siitä kun kyseessä on hauras pieni lapsi jonka luiden murtamiseen ei paljoa voimaa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni taas biologisen vanhemman oikeus lapseen on välillä liiankin vahva. Lapsen parasta pitäisi ajatella ja jos on yhdeksän vuotta asunut toisessa perheessä, on siitä lapselle jo varmasti muodostunut hänen perheensä, vaikkeivät verisukulaisia olekaan. Tässähän se ydinkysymys onkin. Mikäli lapsi ei osoita kiintymystä biologista vanhempaa kohtaan, onko lapsen oikeus asia biologisen vanhemman luona vai rakastamansa perheen. Tämä siis yleisesti ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen.
En usko hetkeäkään, että isä on pitkään vauvoja pahoinpidellyt ilman äidin tietämystä. Lapsen puheet taivaaseen haluamisesta ja haitajaisesta herättää kyllä epäilyksiä sijaisperheen järkevyydestä, mutta toisaalta lehtijuttu on tehty täysin äidin kertoman perusteella.
Niin, mehän ollaan vaan nyt tuon bioäidin puheiden varassa. Kuten joku hyvin kirjoittin, ollaan kuultu "Viivin" kaunisteltu totuus ja sekin on hyvin rumaa kuultavaa siis pienen lapsen näkökulmasta. Sanoisin, että noihin hautajaispuheisiin ja muihin ei kannata laittaa paljoakaan painoarvoa. Bioäiti vetää vähän mutkia suoraksi.
Pikemminkin voisin kuvitella, että pieni lapsiparka on ollut helevatan kauhuissaan siitä uhkasta, että joutuu pois siitä perheestä, joka on hänelle se ainoa oikea perhe, ja pois ihmisten luota, joihin hän on kiintynyt turvallisesti. Aivan kamala tilanne pienelle ihmiselle, tuntuu pahalta hänen puolestaan. Lisäksi näkee, ettei Viivi pysty yhtään hahmottamaan tilannetta lapsensa näkökulmasta, kun ei halua pitää riittävästi tapaamisia sijaisperheeseen. Minusta tuo sijaisperheen halu saada tapaamisoikeus vaikka oikeuden kautta, kertoo vain ja ainoastaan siitä, että lapsi on heille todella rakas ja tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen puheet taivaaseen haluamisesta ja haitajaisesta herättää kyllä epäilyksiä sijaisperheen järkevyydestä, mutta toisaalta lehtijuttu on tehty täysin äidin kertoman perusteella.
Hautajaisleikit ja puheet taivaskaipuusta voi myös liittyä vierailuihin äidin luona. Ehkä lapsi ajatteli, että parempi vaikka kuolla ja päästä taivaaseen kuin joutua takaisin perheeseen jossa vanhemmat ei pidä hänestä huolta.
No tuskin tässä tapauksessa vauvan murtumat ovat tulleet elvytyksestä, että vähän turhaa spekulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaksi esimerkkiä vahingontuottamuksista, jotka ei tee kenestäkään kelvotonta isää:
1. Vauva on tukehtumassa kurkussaan olevaan vierasesineeseen. Kiireellistä hätäensiapua antaessaan isä käyttää liikaa voimaa, minkä takia vauvalta murtuu luita. Isä ei pysty todistamaan oikeudessa, että kyse oli ensiapua vaatineesta tilanteesta. Hän saa siksi tuomion vammantuottamuksesta, vaikka hänen tekonsa oli sinänsä oikeutettu.2. Isä kantaa vauvaa sylissään ja kaatuu portaissa. Vauvalta murtuu luita.
Nyt valoja päälle! Ajatellaanpa edes teoriassa että näin olisi käynyt. Miksi kukaan ei ole toimittanut lasta lääkärihoitoon tai soittanut ambulanssia? Vauvaa on elvytetty, portaissa kaatuilu... Useaan otteeseen aikamoisia tapahtumia, joiden seurauksena lapsilla murtuneita luita. Ihan pähkähullua. Edelleen täysin perusteltua ottaa lapset pois.
Laitapa ensin valot itsellesi päällee! Tukehtumassa olevan vauvan ensiapu ei ole elvytys vaan iskut lapaluiden väliin ja pallean painelu.
Lasta ei edelleenkään ole moisen satuttua toimitettu lääkäriin? Isketty niin kovaa että kylkiluut murtuu sekä yksi jalka? Toisella lapsella oli myös murtunut olkaluu. Aika paljon on taloudessa vauvoja elvytelty. Vammat myös aika kummallisia elvytyspotilaalle. Kukaan ei ole saanut sairaalahoitoa eikä edes äiti tiennyt asiasta. Isä aina yksin ollessaan toheloinut.
Vai voisiko kyseessä olla kuitenkin klassinen pahoinpitely... hmm... joku taisi saada pari tuomiotakin... how about that!
Lihavoimani kohta kertoo hyvin, kuinka pihalla olet siitä mistä puhut. Kylkiluiden murtuminen elvytyksessä on yleistä. Myös silloin kun elvytettävä on aikuinen, puhumattakaan siitä kun kyseessä on hauras pieni lapsi jonka luiden murtamiseen ei paljoa voimaa tarvita.
Mites se jalka ja olkaluu? Nekin meni siinä sählätessä. Ja mites se, ettei kumpaakaan elvytettyä lasta koskaan toimitettu sairaalahoitoon? Kotona vähän elvytelty menemään isän puolesta. Useita kertoja. Molempia vauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen puheet taivaaseen haluamisesta ja haitajaisesta herättää kyllä epäilyksiä sijaisperheen järkevyydestä, mutta toisaalta lehtijuttu on tehty täysin äidin kertoman perusteella.
Hautajaisleikit ja puheet taivaskaipuusta voi myös liittyä vierailuihin äidin luona. Ehkä lapsi ajatteli, että parempi vaikka kuolla ja päästä taivaaseen kuin joutua takaisin perheeseen jossa vanhemmat ei pidä hänestä huolta.
Mulle tuli tämä ihan sama mieleen. Ajatelkaa vaikka omalle kohdalle; olet 4-vuotias, olet asunut rakastavassa ja turvallisessa kodissa 2-viikkoisesta saakka, mutta välillä joudut menemään tapaamaan väkisin jotain epävakaata naista, jonka sanotaan olevan biologinen äitisi. Et ymmärrä, mitä sana biologinen tarkoittaa, etkä ymmärrä miten niin äiti, sillä sinulla on jo kotona rakastava ja välittävä äiti. Tuo vieras nainen puhuu koko ajan tapaamisilla, että sinut pitää saada kotiin ja miten kohta muutat tuon naisen kotiin. Sinua pelottaa ja haluat vain takaisin oikeaan kotiin, vanhempiesi luokse. Kun kasvat vähän ja kysyt lisää, vanhempasi selittävät sinulle että kyllä on olemassa suuri todennäköisyys, että joku päivä sinä muutat tuon naisen kotiin. Sinua ahdistaa etkä saa henkeä. Mietit Pertti-isopapan hautajaisia ja sitä, että Pertin sanottiin menevän taivaan kotiin. Mietit, että jos et saa asua omassa kodissasi niinkuin muut sisarukset, sinä menet mieluummin sitten sinne taivaan kotiin kuin sen omituisen, vieraan naisen luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaksi esimerkkiä vahingontuottamuksista, jotka ei tee kenestäkään kelvotonta isää:
1. Vauva on tukehtumassa kurkussaan olevaan vierasesineeseen. Kiireellistä hätäensiapua antaessaan isä käyttää liikaa voimaa, minkä takia vauvalta murtuu luita. Isä ei pysty todistamaan oikeudessa, että kyse oli ensiapua vaatineesta tilanteesta. Hän saa siksi tuomion vammantuottamuksesta, vaikka hänen tekonsa oli sinänsä oikeutettu.2. Isä kantaa vauvaa sylissään ja kaatuu portaissa. Vauvalta murtuu luita.
Nyt valoja päälle! Ajatellaanpa edes teoriassa että näin olisi käynyt. Miksi kukaan ei ole toimittanut lasta lääkärihoitoon tai soittanut ambulanssia? Vauvaa on elvytetty, portaissa kaatuilu... Useaan otteeseen aikamoisia tapahtumia, joiden seurauksena lapsilla murtuneita luita. Ihan pähkähullua. Edelleen täysin perusteltua ottaa lapset pois.
Laitapa ensin valot itsellesi päällee! Tukehtumassa olevan vauvan ensiapu ei ole elvytys vaan iskut lapaluiden väliin ja pallean painelu.
Lasta ei edelleenkään ole moisen satuttua toimitettu lääkäriin? Isketty niin kovaa että kylkiluut murtuu sekä yksi jalka? Toisella lapsella oli myös murtunut olkaluu. Aika paljon on taloudessa vauvoja elvytelty. Vammat myös aika kummallisia elvytyspotilaalle. Kukaan ei ole saanut sairaalahoitoa eikä edes äiti tiennyt asiasta. Isä aina yksin ollessaan toheloinut.
Vai voisiko kyseessä olla kuitenkin klassinen pahoinpitely... hmm... joku taisi saada pari tuomiotakin... how about that!
Lihavoimani kohta kertoo hyvin, kuinka pihalla olet siitä mistä puhut. Kylkiluiden murtuminen elvytyksessä on yleistä. Myös silloin kun elvytettävä on aikuinen, puhumattakaan siitä kun kyseessä on hauras pieni lapsi jonka luiden murtamiseen ei paljoa voimaa tarvita.
Mites se jalka ja olkaluu? Nekin meni siinä sählätessä. Ja mites se, ettei kumpaakaan elvytettyä lasta koskaan toimitettu sairaalahoitoon? Kotona vähän elvytelty menemään isän puolesta. Useita kertoja. Molempia vauvoja.
Kukaan muu kuin sinä ei ole väittänyt, että lapsia olisi elvytetty. Minä vain totesin, että toisin kuin sinä väitit, kylkiluiden murtuminen elvytyksen yhteydessä ei ole lainkaan kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni taas biologisen vanhemman oikeus lapseen on välillä liiankin vahva. Lapsen parasta pitäisi ajatella ja jos on yhdeksän vuotta asunut toisessa perheessä, on siitä lapselle jo varmasti muodostunut hänen perheensä, vaikkeivät verisukulaisia olekaan. Tässähän se ydinkysymys onkin. Mikäli lapsi ei osoita kiintymystä biologista vanhempaa kohtaan, onko lapsen oikeus asia biologisen vanhemman luona vai rakastamansa perheen. Tämä siis yleisesti ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen.
En usko hetkeäkään, että isä on pitkään vauvoja pahoinpidellyt ilman äidin tietämystä. Lapsen puheet taivaaseen haluamisesta ja haitajaisesta herättää kyllä epäilyksiä sijaisperheen järkevyydestä, mutta toisaalta lehtijuttu on tehty täysin äidin kertoman perusteella.
Tämä!
Varmasti sossullakin on ollut vaikea tehdä päätös. Toisessa vaakakupissa on heikkolahjainen äiti ja vauvoja pahoinpitelevä isä, toisessa lestadiolainen sijaisperhe. Kumpikaan ei ole lapselle/lapsille ideaali, mutta varmasti turvallisempi kasvuympäristö on voitu taata uskovassa perheessä.
Verisukulaisuus ei ole mikään syy miksi lapsi pitää palauttaa turvattomaan kotiin. Tämä lapsi kasvoi muutenkin koko lapsuutensa sijaisperheessä ja heidän välilleen on varmasti muodostunut suhde. Ei sitäkään voi noin vain rikkoa. Nyt pitää miettiä ensisijaisesti lapsen etua, ei biologisen äidin. Viivi voi itkeä lehdissä niin paljon kuin haluaa. Olisi kannattanut miettiä asioita vähän aiemmin ja erota siitä baby daddystä kun ensimmäisen pahoinpitely tuli ilmi.
Miten ei huomaa jos lapsella on murtuneita luita. Sellainen kohta vähintään turpoaa, sinipunertaa ja mustuu vaikka ei ihan vinksallaan olisikaan.
Ei ole lapsen paikka tuollainen koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaksi esimerkkiä vahingontuottamuksista, jotka ei tee kenestäkään kelvotonta isää:
1. Vauva on tukehtumassa kurkussaan olevaan vierasesineeseen. Kiireellistä hätäensiapua antaessaan isä käyttää liikaa voimaa, minkä takia vauvalta murtuu luita. Isä ei pysty todistamaan oikeudessa, että kyse oli ensiapua vaatineesta tilanteesta. Hän saa siksi tuomion vammantuottamuksesta, vaikka hänen tekonsa oli sinänsä oikeutettu.2. Isä kantaa vauvaa sylissään ja kaatuu portaissa. Vauvalta murtuu luita.
Nyt valoja päälle! Ajatellaanpa edes teoriassa että näin olisi käynyt. Miksi kukaan ei ole toimittanut lasta lääkärihoitoon tai soittanut ambulanssia? Vauvaa on elvytetty, portaissa kaatuilu... Useaan otteeseen aikamoisia tapahtumia, joiden seurauksena lapsilla murtuneita luita. Ihan pähkähullua. Edelleen täysin perusteltua ottaa lapset pois.
Laitapa ensin valot itsellesi päällee! Tukehtumassa olevan vauvan ensiapu ei ole elvytys vaan iskut lapaluiden väliin ja pallean painelu.
Lasta ei edelleenkään ole moisen satuttua toimitettu lääkäriin? Isketty niin kovaa että kylkiluut murtuu sekä yksi jalka? Toisella lapsella oli myös murtunut olkaluu. Aika paljon on taloudessa vauvoja elvytelty. Vammat myös aika kummallisia elvytyspotilaalle. Kukaan ei ole saanut sairaalahoitoa eikä edes äiti tiennyt asiasta. Isä aina yksin ollessaan toheloinut.
Vai voisiko kyseessä olla kuitenkin klassinen pahoinpitely... hmm... joku taisi saada pari tuomiotakin... how about that!
Lihavoimani kohta kertoo hyvin, kuinka pihalla olet siitä mistä puhut. Kylkiluiden murtuminen elvytyksessä on yleistä. Myös silloin kun elvytettävä on aikuinen, puhumattakaan siitä kun kyseessä on hauras pieni lapsi jonka luiden murtamiseen ei paljoa voimaa tarvita.
Mites se jalka ja olkaluu? Nekin meni siinä sählätessä. Ja mites se, ettei kumpaakaan elvytettyä lasta koskaan toimitettu sairaalahoitoon? Kotona vähän elvytelty menemään isän puolesta. Useita kertoja. Molempia vauvoja.
Kukaan muu kuin sinä ei ole väittänyt, että lapsia olisi elvytetty. Minä vain totesin, että toisin kuin sinä väitit, kylkiluiden murtuminen elvytyksen yhteydessä ei ole lainkaan kummallista.
Lakkaa jankuttamasta siitä elvytyksestä. Näitä lapsia ei ole elvytetty, niitä on pahoinpidelty.
Jokainen, joka on koskaan käynyt mitään ensiapukursseja, tietää että kylkiluita voi murtua. Mutta mites vähän jalkaa ja olkaluuta siihen mukaa? Alkaa kuulostaa paksulta. Mites se että kahta vauvaa on elvytetty? Kenenkään tietämättä (paitsi isä)? Alkaa kuulostaa puurolta. Vauvan elvyttäminen on muuten myös aika hankalaa. Jos isä on onnistunut siinä kahdesti, tai jopa kolmesti, niin jo on aikamoinen seppä.
Pistää myös silmään, että hän kuvailee kuinka kamalaa oli, että vanhin otettiin huostaan, mutta ei sanallakaan mainitse, että olisi pitänyt hirveänä sitä, mitä vauva joutui kokemaan elämänsä ensimmäisen kahden viikon aikana ollessaa heidän luonaan. Voihan olla, että se on jäänyt pois tekstistä, mutta hyvin minäkeskeistä tuo juttu on.