Sisko katkaissut välit vanhempiin, olen hankalassa välikädessä

Mene keskustelemaan siskosi kanssa, kerro mitä ajattelet, puhuminen on tärkeää, pitäkää yhtä, sopikaa kaikki asiat, hän tarvitsee tukasi.

Ei halua keskustella, ei halua tukea, ei halua sopia asioita. Näyttää vähän siltä, että tämän välienkatkaisujutun myötä myös meidän välit ovat viilentyneet, eikä minuakaan enää hirveästä kiinnosta olla jatkuvasti epäilyn alaisena. Mutta vain heidän lastensa takia haluan olla edes jotenkin väleissä.

Mulla myös veli katkaissut välinsä vanhempiini. En pysty käsittämään. Selkeästi ottanut etäisyyttä minuunkin. Olen todellakin vanhempieni "puolella", veljeni käytös on pöyristyttävää, en ole kuitenkaan tätä veljelleni sanonut, koska ei ole halunnut aiheesta kanssani puhua. Tällaiset konfliktit on ikäviä. Harmittaa minuakin, etten tapaa veljenlapsia, joista yksi on kummilapseni. Mutta minkäpä tuolle mahtaa...

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 21:45"]

Ei halua keskustella, ei halua tukea, ei halua sopia asioita. Näyttää vähän siltä, että tämän välienkatkaisujutun myötä myös meidän välit ovat viilentyneet, eikä minuakaan enää hirveästä kiinnosta olla jatkuvasti epäilyn alaisena. Mutta vain heidän lastensa takia haluan olla edes jotenkin väleissä.

[/quote]

Harmi, kirjoita kuitenkin hänelle, joskus on hyvä tulla vastaan ja olla sillanrakentajana, hän kyllä tulee ymmärtämään sen. Toivottavasti saatte sovittua asian, ehkä huomenna hän on rauhoittunut.

Sama tilanne, eipä tuota voi auttaa. Kannattaa pitää yhteyksiä lapsiin, lapset usein fiksumoia kuin vanhempansa tämmöisissä asioissa.

Millaisista systä ihmiset katkaisevat välit vanhempiinsa? Tuntuu tosi julmalta.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 22:06"]

Millaisista systä ihmiset katkaisevat välit vanhempiinsa? Tuntuu tosi julmalta.

[/quote]

Ei mitään tiettyä konkreettista syytä, jotain ihme omaa skitsoilua vissiin. Jotain yrittää vissiin keksiä, että lapsuudesta johtuu jotain, mitä hänellä nyt on. Mutta samassa perheessä minä olen asunut (ei ole iso ikäero meillä) ja minusta tuli kai ihan normaali...

ap

Minä tiedän isästäni asioista, joita veljeni eivät tiedä. Koetan silti pitää välit asiallisina. Kyse on siitä, miten isä äitiä kohteli, mm. muita naisia avoimesti äidin (ja minun, ei veljieni) nähden...äiti ei enää elä, kuoli sairaskohtaukseen. Olen nuorin ja veljet eivät ole olleet näkemässä kaikkea.  

Eikö sinun kannattaisi katkaista välit sekä siskoosi että vanhempiisi? Silloin et olisi missään välikädessä vaan tilanteesi olisi selkeä.

Hyvinkää ja siskon nimi alkaa M?

Aina meinaa naurattaa, kun aikuiset ihmiset kuvittelevat eläneensä tasan saman lapsuuden sisarustensa kanssa. Niillä teidän siskoilla ja veljillä voi olla ties mitä kokemuksia, muistoja ja tietoa, mistä teillä ei ole aavistustakaan. Sen sijaan että tuomitsette omat sisaruksenne voisitte olla heille aidosti sisaruksia ja osallistua heidän elämäänsä ihan normaalisti - ja osoittaa välittämistä.

Normaali aikuinen ihminen ei katkaise välejä vanhempiinsa ihan syyttä suotta. Tietysti helpointa on leimata ne sisarukset hulluiksi, mutta olisiko mahdollista myös hyväksyä se, että teillä ON ollut eri lapsuus, erilaiset kokemukset, eri muistot, erilaiset välit jokaiseen perheenne jäseneen. Välikäteen ei tarvitse jäädä ja sen voi sanoa ääneen.

Ette ole sisarustenne klooneja missään mielessä.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 22:22"]

Aina meinaa naurattaa, kun aikuiset ihmiset kuvittelevat eläneensä tasan saman lapsuuden sisarustensa kanssa. Niillä teidän siskoilla ja veljillä voi olla ties mitä kokemuksia, muistoja ja tietoa, mistä teillä ei ole aavistustakaan. Sen sijaan että tuomitsette omat sisaruksenne voisitte olla heille aidosti sisaruksia ja osallistua heidän elämäänsä ihan normaalisti - ja osoittaa välittämistä.

Normaali aikuinen ihminen ei katkaise välejä vanhempiinsa ihan syyttä suotta. Tietysti helpointa on leimata ne sisarukset hulluiksi, mutta olisiko mahdollista myös hyväksyä se, että teillä ON ollut eri lapsuus, erilaiset kokemukset, eri muistot, erilaiset välit jokaiseen perheenne jäseneen. Välikäteen ei tarvitse jäädä ja sen voi sanoa ääneen.

Ette ole sisarustenne klooneja missään mielessä.

[/quote]

Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että lyhyelläkin välillä syntyneet sisarukset elävät täysin erilaisen lapsuuden ja kokemukset voivat erota todella paljon. Itse olen esimerkiksi vanhin tytär ja oma roolini perheessä oli olla se nuorempien kaitsija, äidin todellinen pikku apulainen. Minä kävin koulun jälkeen kaupassa joka jumalan arkipäivä, joka jumalan viikko siivosin apuna ja oletusarvoisesti katsoin vielä muutamaa vuotta nuorempien perään koulun jälkeen. 

Nuoremmat taas saivat elää hyvinkin huolettomasti ilman vastaavia velvotteita. Toki suoritin ne velvollisuudentuntoisesti, mutta sisimmässäni kärsin suunnattomasti. Jos uskalsin sanoa vastaan ja toivoa joskus jonkun muu käyvän esim. kaupassa, niin se äidin tuntikausia kestävä minuun kohdistunut raivo oli liikaa kestettäväksi.

Uskallan väittää, että minulla ja sisaruksillani on hyvinkin erilainen kuva lapsuudestamme. Minä en ollut onnellinen ja voi sitä riemua, kun sain iltatöitä ja töiden varjolla sain luistaa velvollisuuksistani. Pikkuhiljaa etäännyin ja lopulta aika nuorena lähdin kotoa. Lapsia en ole tehnyt, enkä tiedä onko omat kokemukseni vaikuttaneet siihen. En vain kestä kenenkään vaatimuksia, en oikein edes aikuisen. 

Kuin minun kynästäni : ( Minäkin vanhimpana tyttärenä jouduin kantamaan liikaa vastuuta liian aikaisin. Läheisyyttä ja tukemista en muista saaneeni, vaateita kylläkin. Etäännyin minäkin. Koin, että läheisiä emme koskaan olleet. Lisäksi olin kiltti ja aikuisenakin pyrin miellyttämään muita. Kolmen kympin huiteilla repäisin itseni irti kuviosta. En jaksanut enää vähättelyä yms, Lisäksi oletus vanhimman tyttären halusta hoitaa koko sisarusparven puolesta "paskanakit" ei loppunutkaan, vaan jatkui, vaikka kaikki muutkin alkoivat olla aikuisia. Lopulta välit ovat ohentuneet olemattomiin. Ja varmaan nuoremmat sisaruksen pitävät minua kummajaisena, eivätkä ymmärrä tilanteeni kestämättömyyttä.

Minulla myös sisko katkaissut välit äitiimme. Minä en ole ja selkeästi sisko on etääntynyt minustakin tuon äitiimme välien katkaisun jälkeen. Mutta silti minä en koe olevani välikädessä. Voin olla kummankin kanssa sen verran tekemisissä kun he haluavat ja minulle sopii. 

Silloin kun siskoni on ollut minuun yhteydessä, eli todella harvoin, hän on korostanut etten saa sanoa äidillemme mitään heidän asioistaan. Selkeästi suhtautuu epäillen minuun sen vuoksi että olen äitimme kanssa tekemisissä. Mutta sillehän minä en mitään voi ja jossei hän luota, niin ei luota.  

En kummankaan kanssa tekemisessä ollessa puhu toisesta enkä heidän keskinäisistä ongelmistaan tai syistä mitään. Se on heidän asiansa, minä pysyn erossa siitä. Kummassakin on omat vikansa ja en oikeasti tiedä onko tuo välirikko erityisesti juuri toisen syy. Eli en ole valinnut kummankaan puolta, elän omaa puoltani.

Joskus on meinannut omakin hermo mennä jompaan kumpaan. Mutta se helpottaa aina kun on ottanut etäisyyttä. Jaksan kohteliaasti olla päivän siskoni tai äitini kanssa, mutta pidempi aika venyttää hermoja. Jos toinen mollaa mielestäni jota kuta liikaa, niin olen sanonut suoraan siitä. Eli tiukalla linjalla heidän kanssaan jotenkin jaksaa.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 22:57"]

Kuin minun kynästäni : ( Minäkin vanhimpana tyttärenä jouduin kantamaan liikaa vastuuta liian aikaisin. Läheisyyttä ja tukemista en muista saaneeni, vaateita kylläkin. Etäännyin minäkin. Koin, että läheisiä emme koskaan olleet. Lisäksi olin kiltti ja aikuisenakin pyrin miellyttämään muita. Kolmen kympin huiteilla repäisin itseni irti kuviosta. En jaksanut enää vähättelyä yms, Lisäksi oletus vanhimman tyttären halusta hoitaa koko sisarusparven puolesta "paskanakit" ei loppunutkaan, vaan jatkui, vaikka kaikki muutkin alkoivat olla aikuisia. Lopulta välit ovat ohentuneet olemattomiin. Ja varmaan nuoremmat sisaruksen pitävät minua kummajaisena, eivätkä ymmärrä tilanteeni kestämättömyyttä.

[/quote]

Ainahan suomalaiset sanoo, että on ihan normaalia olla itsenäinen ihan  pienestä pitäen ja niin se kuuluu ollakin ja siitä selvitään hienosti. Mitäs nyt joka toinen valittaa, että on saanut liikaa vastuuta lapsena, eikä se ollutkaan kivaa?!

Päättäkää jo kumpaa se nyt sitten oikeesti on?!

Eihän kyse ole siitä vastuusta vaan epätasa-arvoisuudesta! Minä sain siitä reilusti oman osani, kun kahden pojan jatkoksi syntyi tyttö. En tietenkään voinut olla lapsenvahtina eikä minun tarvinnut käydä kaupassa. Minulta oli vain kaikki asiat kiellettyjä.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 22:06"]

Millaisista systä ihmiset katkaisevat välit vanhempiinsa? Tuntuu tosi julmalta.

[/quote]

Minä en varsinaisesti ole katkaissut välejäni vanhempiin. Olen vain etäinen, en kovin läheisessä kanssakäymisessä vanhempieni kanssa. Käyn "kotona" pari kertaa vuodessa. En soittele, enkä ole muuten juurikaan yhteydessä. En varmaan tunne erityisen suurta surua, kun kuolevat. Ajattelen sitäkin vain elämän kiertokulkuna, käytännöllisesti, sen lisäksi, etteivät välit ole lämpöiset ja läheiset.

Syitä on monia, miksi olen etääntynyt. Ehkä vähän tyhmiäkin, mutta en halua puhua niistä heidän kanssaan, enkä kyllä muidenkaan kanssa. Elän omaa elämää.

Eli voi sanoa, että vanhemmat olkaa lapsillenne tasapuolisia, kasvattakaa heitä suurinpiirtein tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. Pienetkin epätasa-arvoiset asiat jäävät kaihertamaan mieltä, vaikkei niistä kerrottaisikaan vanhemmille, vaan mietitään omassa mielessä. Pikkuhiljaa sitten saattavat vaikuttaa vaikka välien kokonaan katkeamiseen. Toki on ihan todella painaviakin syitä.

Kaiken kaikkiaan, en oikeastaan ymmärrä, miksi minun (tai ihmisten ylipäätään) pitää olla erityisen paljon tekemisissä vanhempien kanssa. Itsehän ovat meidät tähän maailmaan pukanneet, ei ole meiltä kysellyt, niin en tunne olevani missään velassa heitä kohtaan. 

Siskosi näkee vanhempanne vaarana lapsillensa ja ei siksi halua, että olisivat heidän kanssa tekemisissä. Sinä puolestaan et tunnu havaitsevan mitään vaaraa, joten on ymmärrettävää, ettei siskosi luota lapsiaan luoksesi ilman valvontaa. Miten edes voisitkaan suojella hänen lapsia sellaiselta, mitä et edes itse hahmota? 

Minusta kuulostaa siltä, että siskosi on varustettu ihan normaalilla vanhemman vaistolla. Lapsia suojellaan ja jos johonkin ei voi luottaa, niin silloin ei voi luottaa. Saisi siitä mitkä paheksunnat tahansa.

En tiedä, miten onnistuu välien pitäminen pelkästään siskosi lapsiin tuossa tilanteessa, jos siskoosi ne ovat katkeamassa.