Hieman ottaa päähän "ystävä"

Pidätkö sinä yhteyttä tähän kaveriin? Vai onko se vain yksipuolista?

Sama kokemus yhdestä lähipiirin mammasta. Ollaan mielin kielin kun on jotain vailla, muuten ei kuulu ikinä mitään.

Mä heivasin tuollaisen kaverin, välillä harmimttaa kun kuitenkin pidin hänestä, mutta en jaksanut olla se valituksen kerääjä kun kaikki muut sai ilon ja onnen ja parhaat viikonloput ikinä.

Mä sain ruikutukset, kitinät ja lapsia hoitoon.

Mulla sama tilanne. Pitkä ystävyys on muuttunut siten että ystävä pitää minua itsestäänselvyytenä, ottaa yhteyttä kun tarvitsee jotain. Muuten ei vastaa aina edes puheluihin ja jos ehdotan tapaamista niin "ei ehdi".

"Ystävyys" pyörii hänen ehdoillaan :( 

En tiedä mitä tekisin. En haluaisi laittaa välejä poikki kun takan on kuitenkin niin pitkä ystävyys ja läheinen suhde.

Mulla oli ystävä, jonka mielestä maailma pyörii hänen napansa ympärillä. Tykkäs puhua vain ja ainoastaan itsestään. Päivästä riippuen oli joko ylimielinen ja omahyväinen, tai sit itsesäälissä pyörivä ruikuttaja. Mulla meni pikkuhiljaa hermo. Jossain vaiheessa rupesin laskemaan puheluista, että monesko menossa, ennen kuin kysyisi edes pienesti mitä mulle kuuluu. Pariinkymmeneen päästessä totesin itselleni, että en halua ystäväkseni tuommoista ihmistä. Heivasin hienovaraisesti tyypin pois elämästäni, eikä kaduta.