Puhuminen ei auta?

Puhut väärien ihmisten kanssa. He eivät osaa reagoida oikealla tavalla.

Riippuu vähän kelle puhuu. Monista asioista on ihan eri asia puhua kaverille kuin esim hyvälle terapeutille.

Kyllä se auttaa joskus että puhuu ongelmat ääneen, ilman että edes odottaa vastauksia tai neuvoja. Se selventää oman pään, ja ne neuvot ja vastaukset tulee sitten omalta itseltä.

En osaa kylläkään auttaa, mutta kuinka vaikkapa joku taideterapia sen sijaan voisi viedä eteenpäin?

Taidat olla pattitilanteessa jotenkin.

Eli mielestäsi tämä on niiden ihmisten vika? Sinun mielestäsi he ovat siis vastuussa sinun asioittesi järjestymisestä? Sinussa ei ole vikaa ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se auttaa joskus että puhuu ongelmat ääneen, ilman että edes odottaa vastauksia tai neuvoja. Se selventää oman pään, ja ne neuvot ja vastaukset tulee sitten omalta itseltä.

Kun pointtini oli, että minulla nimenomaan ei auta. Ap

Minulla on samanlaisia kokemuksia. On kova tarve puhua esim. ystävälle tai psykologille, mutta sitten kun puhuu, niin olo ei parane ja voi jopa pahentua.

ASiaat loppujenlpuksi ovat minuusta hyvin yksiselitteisiä. Pitäää ymmärtää ongelma, nimetä se ja ratkaista ongelma.

Vierailija kirjoitti:

ASiaat loppujenlpuksi ovat minuusta hyvin yksiselitteisiä. Pitäää ymmärtää ongelma, nimetä se ja ratkaista ongelma.

Minuusta ongelmista vaikeaa tekee esim se etttä ihmiset suhteuttaa ne eri tavoin omaan taustaaansa peilaten josta syntyyy mielipiteeet.

Faith kirjoitti:

On kehitetty muita terapiamuotoja, jos keskusteluterapia ei käy tai ole hyödyllinen. Esim. taideterapiasta, musiikkiterapiasta ja erilaisista kehollisista terapioista (rosen-terapia tms.) olen kuullut.

Muita en ole kokeillut, mutta Rosen-terapiassa olen kerran käynyt. Oli se ihan rentouttavaa ja uskon, että auttaa joillekin. Se kuitenkin vaatii vähän uskomista - tuolla Rosen-terapiassa terapeutti kosketteli ja heitteli aikalailla (minun näkökulmastani) arvaamalla asioita, joita tulkitsi minusta ja sanoi asioita, kuten "yleensä sellainen liika vastuuntunto jää vaikuttamaan tänne lapaluihin". Itsellä on sellainen mielenlaatu, että minun pitäisi tietää ja ymmärtää, MIKSI jokin tekee jotain ja onko se todella varmasti niin. Se sopii varmasti hyvin niille, jotka alkavat avautua terapeutille/itselleen tuollaisessa fyysisessä kontaktissa ja vapaassa tilanteessa. Hyvää siinä on se, että se on vähemmän strukturoitua kuin puheterapia. Rosen-terapeutti ikäänkuin auttaa avaamaan omat tunteet omaan tahtiin ja hyväksyy ne sellaisenaan. Tämä on se vaikutelma, joka jäi tuon yhden kerran perusteella. Ap

Vierailija kirjoitti:

ASiaat loppujenlpuksi ovat minuusta hyvin yksiselitteisiä. Pitäää ymmärtää ongelma, nimetä se ja ratkaista ongelma.

Jotkin ongelmat eivät ole ratkaistavissa (käytännön esimerkkinä asia joka sinun pitää hoitaa, mutta muiden ihmisten toiminta/byrokratia/jokin muu syy estää sinua hoitamasta sitä). Ja toisissa ongelmissa taas mikään ratkaisu ei ole hyvä. Nämäkin tietenkin täytyy tunnistaa, ymmärtää, ja tehdä edes jonkinlainen rauha tilanteen kanssa.

Sitten täytyy keksiä jotain muita keinoja. Ei mullakaan puhuminen auttanut, se oli vaan sellasta loputtomasti suossa vellomista.