Miten paljon sisarusapua voi vaatia?

Apua ei voi vaatia, sitä voi pyytää ja toivoa. Kukaan ei ole velvollinen auttamaan.

En odota mitään, koska oon terve, hyvätuloinen ja mulla on hyvä sosiaalinen verkosto. Veljelleni ei ole mitään näistä. Autan häntä aina silloin tällöin jossain, taloudellisestikin, mut koskaan hän ei ole pyytänyt mitään. Aloite on aina ollut minun.

Koko lähisuvussa taitaa olla sama tilanne; kukaan ei odota mitään, mutta aina apua annetaan. Rakkaudessa ei mietitä vastikkeita.

Omituinen kysymys. Mitä odotat, jos olisit jonkin tarpeessa, ja mikä sulle riittäs?

Minä en odota mitään, mutta minulta odotetaan ja tästä on nyt syntynyt ongelma. Siksi kyselen.

Ap.

Ei mitään apua voi vaatia. Sitä voi pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Minä en odota mitään, mutta minulta odotetaan ja tästä on nyt syntynyt ongelma. Siksi kyselen.

Ap.

Keskustelu olisi helpompaa, jos kertoisit, mitä sinulta nyt sitten odotetaan? Edes suunnilleen?

Vaatia ei voi. Yleensä läheiset ihmiset tarjoavat apua, jos toinen on vaikeuksissa. Pyytää voi apua, mutta nöyrästi. Minut on kasvatettu siihen, että omillaan pitää pärjätä. Kynnys pyytää apa keltään on valtava.

Olen 46 vuotias ja en todellakaan vaadi mitään keneltäkään, en varsinkaan sisaruksiltani. Hekään eivät vaadi minulta mitään luonnollisesti. Voin auttaa heitä parhaan kykyni mukaan, jos minusta tuntuu, että apuni olisi hyvä ja he auttavat minua aivan varmasti, jos tilanne niin olisi. Näin on ollut aina ja tulee aina olemaan.

No ei voi vaatia yhtään apua. Et ole yhtään velvollinen mihkään. Eri juttu jos joku pyytää, tai itse haluat auttaa.

Samoin kuin muut vastaajat. Apua ei voi vaatia tai edellyttää sisaruksilta. Mutta pyytää voi joskus.

Oma veljeni on kerran ollut lapsenvahtina ( lomaillessaan meidän kaupungissa), kun en ketään muuta saanut.

Pidä puolesi ja suostu vain siihen minkä koet oikeaksi. Omia menojasi/tekemisiäsi et ala perumaan tai rajoittamaan ellei avunpyyntö tule oikeasti kriittiseen tilanteeseen.

Minä olisin odottanut että sisarus auttaisi tekemällä edullisesti työn johon hänellä on koulutus. Sain kuitenkin kuulla että minun on ostettava palvelu muualta. Pidän sitä todella outona, ja on selvää etten lue enää heitä kuuluvaksi perheeseeni. Sori nyt vaan. Ehkäpä ongelma on siinä ettei minusta ole vastaavasti hyötyä, mutta että sisarukset eivät piittaa!

No en todellakaan odota mitään. Ei heillä ole sen isompaa velvollisuutta auttaa kuin muillakaan ihmisillä.

Jouduin jalkaleikkaukseen ja liikkuminen hieman hankalaa, joten sisarus kävi toissapäivänä tiskaamassa, viemässä roskat ja kävi kaupassa. Ihan riittävä apu.

Ainoa mitä odotan sisarukseltani saavani on hänen neuvontaa,näkemyksensä tai mielipiteensä asiasta x,y tai z,mikä milloinkin on kyseessä. Ja jos hän ei halua kertoa, niin sekin on ok, en suutu.

Lastenhoitoapua tai esimerkiksi kyyditystä voin pyytää, mutta yleensä hän itse tarjoutuu, jos tietää minun olevan vailla apua ja aikataulut sopivat. Aina saa kieltäytyä ja vastavuoroisesti autan takaisin milloin vaan pystyn.

Mitään ei vaadita.

No ap olisiko sinusta kiva että joku vaatisi sinulta jotain etuuksia sillä perusteella että olet syntynyt siksi ihmiseksi miksi olet?

Minua pyydettiin tukemaan sisarukseni perheen vaikeaa elämäntilannetta. Olen auttanut kaiken sen, mitä omalta elämältäni olen pystynyt. Sain asiasta kuitenkin moitteita ja kun perustelin, että omakin elämäni työssäkäymisen ja kolmen oman teinin kanssa vie voimia, sain vastaukseksi, että tee työsi vasemmalla kädellä ja että omat lapseni eivät mitään hoitoa enää vaadi. Olen aika pöyristynyt ja loukkaantunut, sillä kaiken ylimääräisen ajan olen koko ajan sisarukseni perheelle antanut ja jos en muuta, niin ollut kuunteleva korva joka ikinen päivä jo pidemmän aikaa. Olisiko siis pitänyt tehdä vielä enemmän?

Ap.

Ei olisi pitänyt tehdä yhtään enempää. Turhasta moittivat sinua, ap. Hyvää kesää sinulle.

Ei. Olet varmaan antanut liikaa apua, kun mikään ei riitä ja lisää aina haluaisivat. Sanot vaan että nyt riittää, kun palkaksi saa vain lisävaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minua pyydettiin tukemaan sisarukseni perheen vaikeaa elämäntilannetta. Olen auttanut kaiken sen, mitä omalta elämältäni olen pystynyt. Sain asiasta kuitenkin moitteita ja kun perustelin, että omakin elämäni työssäkäymisen ja kolmen oman teinin kanssa vie voimia, sain vastaukseksi, että tee työsi vasemmalla kädellä ja että omat lapseni eivät mitään hoitoa enää vaadi. Olen aika pöyristynyt ja loukkaantunut, sillä kaiken ylimääräisen ajan olen koko ajan sisarukseni perheelle antanut ja jos en muuta, niin ollut kuunteleva korva joka ikinen päivä jo pidemmän aikaa. Olisiko siis pitänyt tehdä vielä enemmän?

Ap.

Kuulostaa siltä, että sisaruksesi on sitä ihmistyyppiä, joka pyytää sitä enemmän, mitä enemmän suostuu. Oma sisarukseni muuttuu välillä komentelevaksi ja välillä epäilen olisinko edes tervetullut kylään ilman apuja. Itse hankin tarvitsemani avun muualta. Olisiko aika lopettaa tai ainakin vähentää avun antoa, jos kerta ei osaa olla tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin odottanut että sisarus auttaisi tekemällä edullisesti työn johon hänellä on koulutus. Sain kuitenkin kuulla että minun on ostettava palvelu muualta. Pidän sitä todella outona, ja on selvää etten lue enää heitä kuuluvaksi perheeseeni. Sori nyt vaan. Ehkäpä ongelma on siinä ettei minusta ole vastaavasti hyötyä, mutta että sisarukset eivät piittaa!

Hirveästi alapeukkuja. Te ette siis sisaruksianne auta? On liikaa vaadittu jos pari tuntia tekisi oman alansa töitä?