Hyvät ja huonot puolet 4-5 vuoden ikäerossa?

Öö... aviopuolisoiden vai lasten? Täällä pitää ikäjutuissa olla tarkkana, ikäerohullu tarkkailee...

Suhteessa vai lapsilla vai naapureilla?

Kestää ennen kuin tulee kunnolla yhteistä tekemistä, tosin riippuu lapsista, saattaa tulla jo kun toinen on 1v. tai sit vasta kun on 3v. Aikuinen jaksaa paremmin, isompi ei ole kamalan mustasukkainen ja koko ajan vahdittava eikä ehkä tartte koko ajan pitää silmällä ettei tee jotain vauvalle, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa isommalla alkaa olla omia kavereita ja yhteinen tekeminen sisaruksen kanssa jää vähemmälle, kun taas esim. 2v. ikäerolla voi olla pitkään yhteinen leikkimaailma, jollaista ei välttämättä kaverisuhteissa synny. Yhteistä tekemistä toki voi olla, mutta varmaan riippuulapsista. Jos isompi tykkää puuhata pienen kanssa, niin on hulluttelu seuraa ja leikkiseuraa, mutta jos tykkää enempi samantasoisesta seurasta, voi yhteiset leikit jäädä vähiin. Mutta sisarus on rikkaus ja aikuisena ei ikäero enää niin vaikuta ja silloin on tosi kivaa, kun on se sisko tai veli, jonka kanssa on elämänsä jakanut.

Lapsilla, sisaruksilla. Siskolla ja veljellä, siskolla ja siskolla. :)

Mulla ja mun kolmella sisaruksella on 4-6 vuotta ikäeroa kaikilla, ja oli tosi hyvä, äidillä oli aina apua vauvanhoidossa, ja jokainen sai olla perheen vauva tarpeeksi pitkään. Meillä meni niin että itsestä nuorempi oli se joka kiusasi, mutta myös leikittiin yhdessä joskus, kaikilla oli toki omat kaverit, mutta kyllä minä ja mun kaverit saatettiin leikkiä myös pikkusiskon ja sen kaverin kanssa. Toki riippuu sisarusten sukupuolestakin mitkä leikit kiinnostaa. Myös muuta on kiva puuhailla sisarusten kanssa kuin vain leikkiä. Mulla itsellä on tytär 18v ja kaksospojat 4v, ja hyvin tulevat toimeen, ovat varmasti läheisiä myös aikuisina. En usko että se on ikäerosta kiinni. Monet jotka ovat lähes samanikäisiä tappelevat vain kauheasti.

Itselle juuri nyt 13 ja 17 vuotiaat. Vanhempi jossain iltariennoissaan ja nuorempi jo kotona kun kotiintuloaika tuli jo. Kovasti tulee aiheesta kitinää ja painetta hieman yhtenäistää sääntöjä. Mutta ovat eri-ikäisiä ja siksi eri säännöt. 13-vuotias ei saa tehdä mitä tahansa mitä isosiskonsa jo saa, eikä 17-vuotiaan elämää tarvitse rajoittaa vain siksi että pikkusiskon tulee paha mieli.

Viimeisempien tutkimusten mukaan sisarusten pidemmällä ikäerolla (4v ylöspäin) on lapselle monia suotuisia vaikutuksia. Ihmiset yleensä ajattelee vaan sitä että tehdäämpäs nyt nopeasti kaveri toiselle, mutta pieni ikäero on aina stressitekijä niin vanhemmille kuin lapsille. 4v tai vanhempi on jo oikeesti vähän isompi lapsi, siitä ei tuu isoa vaan sen takia kun saa pienemmän sisaruksen. Mustasukkaisuutta esiintyy paljon vähemmän (läpi elämän), kun molemmat lapset ehtivät saada tarpeeksi huomiota pikkulapsiaikana. Riitelyäkin on vähemmän, ja kavereita ehtivät olla koko lopun elämäänsä, jos tulevat hyvin toimeen.

Äidin kroppa myös ehtinyt täysin palautua edellisestä raskaudesta, johon muuten menee 24kk-36kk aikaa.

Mulla on siskoon 4 vuotta ikäeroa, ja se ei ole hyvä ainakaan meidän kohdalla. Koko lapsuuden ja nuoruuden on tavallaan niin eri vaiheessa, ettei yhteistä jaettavaa juuri ole. Aika etäisiksi ollaan lopulta jääty.

Omassa tuttavapiirissä näyttää menevän niin, että isosiskosta tulee vauvalle (ihan omasta tahdostaan) pikkuäiti ja tulevat hyvin toimeen siksi, kun iso hoitaa ja pieni jumaloi. Muilta osin omat jutut ja kuviot.

Kolmella lapsesta esikoisella ja kuopuksella on lähelläe 4v ikäero. Plussana on, että tuolla ikäerolla pieni saa oikeasti olla pieni pitkään. 4v on jo todella iso kun vauva syntyy ja hänestä on apua ja seuraa vauvanhoidossa. Tappeluitakaan ei varmasti ole niin paljon kuin pienellä ikäerolla.

Miinuksia taas on se, että pikkulapsielämä kestää kauan jos tekee noin pitkillä ikäeroilla. Varsinkin jos lapsia on useampi, eihän sitä ehdi muuta tehdä 25-40v välissä kuin hoitaa vauvaa tai taaperoa. Toiseksi lasten leikit eroavat 4-5v ikäerolla niin paljon, ettei heistä oikeasti ole enää aitoa leikkiseuraa toisilleen. Toki isompi saattaa lukea tai leikkisästi painia, mutta aitoa, tasavertaista leikkiä ei ole. Vasta aikuisuudessa elämäntilanteet kohtaavat.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:52"]

Toiseksi lasten leikit eroavat 4-5v ikäerolla niin paljon, ettei heistä oikeasti ole enää aitoa leikkiseuraa toisilleen. Toki isompi saattaa lukea tai leikkisästi painia, mutta aitoa, tasavertaista leikkiä ei ole. Vasta aikuisuudessa elämäntilanteet kohtaavat.

[/quote]

Minulla ja veljelläni on ikäeroa 4 vuotta. Me kyllä leikimme toistemme kanssa aidosti ja oikeasti.

Meillä lapsilla on ikäeroa melkein 4v. ja hyvin on mennyt. Alku tosin oli rankka, koska kuopuksemme oli melko vaativa vauva ja esikoisellamme osui uhmakausi samaan aikaan. Ja taisi äidillä olla jonkinasteinen sopeutumisongelma, kun kuopus ei ollutkaan sellainen helppo vauva kuin esikoisemme. Mutta lopulta kaikki on mennyt hyvin, kumpikin ovat omanlaisiaan hurmmaavia lapsukaisia, jotka tulevat keskenään hyvin toimeen ja leikkivät paljon keskenään. Toki isommalla on jo omia menoja ja kavereita, kun on koululainen, muttei se vaikuta mitenkään ongelmalta kuopukselle. Hänelläkin alkaa jo niitä omia kavereita olemaan. Itse asiassa parasta isommassa ikäerossa on juuri se, että kaverit on omia eikä niitä tarvitse sisarusten kanssa jakaa. 

Itselläni on isosiskooni 5v. ikäeroa ja pikkusiskooni 4v. Pikkusiskoni kansaa leikin paljon lapsena, vaikka meillä oli omatkin kaverit. Isosiskoani ihailin nuorempana, nyt ollaan aikuisina lähennytty ystävyystasolle. 

Niitä huonoja puolia ei minulle tule juurikaan mieleen, paitsi se, että juuri kun on päässyt vauva  ja taaperovaiheesta ekan kohdalla ohi, niin se alkaa uudestaan. Siinä voi olla hieman sopeutumista, tai itselläni ainakin oli, vaikka sitä myös odotinkin. 

Hyvä pyoli on myös se, että välillä ehtii kunnolla käydä töissäkin. Itselleni se on ollut tärkeää. 

Meillä tyttö ja poika ja ikäero 4,5v.

Molemmat sai olla rauhassa "vauvoja".

Ei mustasukkaisuutta.

Ei riitoja...ei vieläkään vaikka ovat jo teinejä.

Äitinä pääsin helpolla.

Eivät paljoa ehdi olla toistensa seurassa kun on aina niin erilainen elämäntilanne mutta kun olemme esim. viikon reissussa niin tulevat keskenään todella hyvin toimeen.

Meidän perheelle tämä on ollut todella toimiva ikäero.

Tutkimusten mukaan 4 vuoden tai sitä suurempi ikäero lisää lapsen psyykkistä hyvinvointia turvaa paremmin esikoisen tassapainoista kehitystä kuin pienempi ikäero. Lapsi saa riittävästi vanhempiensa huomiota ja läheisyyttä ja erillistyä rauhassa. 

Ihanaa kuulla tällaisista isoista ikäeroista positiivisia puolia. Meillä keskenmenorumba, syyn etsiminen ja sen hoitaminen on venyttänyt ikäeron jo vähintään 4,5 vuoteen (jos NYT tulisin raskaaksi). Olen surrut tuota ikäeron venymistä mutta ei se välttämättä olekaan huono asia :)

Huono puoli: Ei yhteisiä kunnon leikkejä moneen vuoteen (paitsi "riehumisleikit, jotka voi alkaa n. 2-6v.) Jos teet monta lasta (useamman kuin 2), pikkulapsiarki kestää ikuisuuden ja omia matkailu jne, haaveita joutuu lykkäämään pidemmälle.

Hyvät puolet: Arki monin verroin helpompaa kuin pienillä ikäeroilla, vähemmän tappeluita, ikäero sen verran suuri että pienemmälle on pidempään helmpompi perustella miksi isompi saa tehdä juttuja ja pienempi ei. Ikäero kuitenkin sen verran pieni että voivat vartuttuaan olla erittäin läheisiä.

Itsellä 3 lasta 2v ikäeroilla ja olen monesti ajatellut kuinka paljon helpommalla olisi päässyt jos ne olisikin 4v ikäeroilla.