Lue keskustelun säännöt.
Perhe-elämä - jäädä vai lähteä?
KiroilevaKotiäiti
15.07.2020 |
Minusta tuntuu, että minut huijattiin lastenhankintaan. Tosin koko elämäni on ollut vääriä valintoja, kun ei ole kerrottu totuutta (koulutusalasta, töistä, jne). Kerrotaanhan niistä perhe-elämän vaikeuksistakin, mutta aina lopussa on se disclaimeri, että "päivääkään en silti vaihtaisi pois" tai "mutta kyllä rakastan suunnattomasti". Just. Vaihtaisin itse monta päivää pois enkä voi sanoa rakastavani suunnattomasti. Ainakaan vielä. Eihän meillä ole edes yhteistä kieltä. Sehän se tässä vähän onkin. Olisi kiva katsoa yhdessä elokuvia, tehdä palapelejä, pelata lautapelejä yms, mutta ei ihan onnistu vielä. Ainoa yhteinen juttumme on katsoa telkasta ryhmä hauta. Välillä voidaan leikkiä legoilla. Muuten haluan tehdä omia juttujani.
Muuttuuko tämä missä iässä paremmaksi? Kun kersa on 18? Vai onko parempi kaikille vaan lähteä? Pieni katkeruus alkaa nousta miestä kohtaan, kun tähän maanitteli. Olin ennen niin tyytyväinen elämääni. En enää. Että nyt vaan kaikki supermammat sieltä haukkumaan oikein kunnolla maanrakoon. Voin vielä paljastaa, etten välitä hirveästi sokerimääristä tai suolasta. Meillä syödään vähän mitä sattuu. Noin. Toivottavasti tunnette itsenne paremmiksi, kun saatte kauhistella. Ja mitä enemmän saan kuulla olevani ihan "väärässä hommassa", sitä paremmalla mielellä voin lähteä hevonkuuseen.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä voi tietää, ennenkuin kokeilee.
No lähde ja anna isälle huoltajuus.
Kyllä se voi helpottaa tai sitten ei. Mulla on yksi murkku ja yksi 3v. Murkun kanssa välillä kamalaa vääntöä asioista, mikä on tosi raskasta. Toisaalta murkku vetäytyy paljon omiin oloihinsa. 3veen kanssa voi laittaa Ryhmä haun pyörimään ja mennä itse lepäämään, lukemaan, räpläämään kännykkää, siivoamaan yms. mutta se on jatkuvaa keskeytystä, jatkuvaa puhetta, vaatimuksia ja pyyntöjä. Sekin on todella uuvuttavaa. Mutta joo, kyllä se lapsi alkaa leikkiä enemmän ja enemmän yksin/kavereiden kanssa kun ikää tulee ja silloin tulee itselleenkin enemmän ja enemmän aikaa. Olen kyllä nyt itsekin henkisesti aika loppu tähän. Ollut "kesäloma" lasten kanssa kotona jo sieltä maaliskuulta.
Superäidit tosiaan eivät vaihtaisi yhtään paivää pois. Itse vaihtaisin monta päivää ja monta yötä parempaan, jos voisin.
Nyt, kun on jo se yhteinen kieli kuopuksenkin (7v) kanssa ollut jo muutaman vuoden, ja moni muukin asia on paremmin, on tämä perhe-elämä jo ihan kivaa.
Se, missä vaiheessa elämä alkaa helpottaa, riippuu hirveän paljon lapsesta, ja siitä, kuinka paljon tai vähän lapsen isä osallistuu lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Itselläni on ollut se etu, että lasteni isä on ollut täysillä mukana tässä perhe-elämässä. En varmasti olisi jaksanut edes yhtä lasta yksin kasvattaa.
Jos nyt lähdet, et tule koskaan kokemaan sitä, mikä (minun mielestäni) on parasta lapsissa. Nimittäin sitä, kun heistä tulee aikuisia, ja heidän kanssaan voi alkaa juttelemaan aikuisten asioita ja tekemään aikuisten juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5. vielä jatkaa, että meillä toi 3v. on puhunut pitkään tosi hyvin, että jutella voi oikeasti mielenkiintoisista asioista. Itse olen vaan semmoinen hiljaisuudesta nauttiva, että en jaksa olla jatkuvasti pälättämässä ja kuuntelemassa muiden jatkuvaa pälätystä, edes oman lapseni.
Mikä estää sinua tekemästä omia juttujasi? Älä syytä lasta. Voit syyttää vin itseäsi, jos et saa aikaan mitään. Pienellä vaivalla voisitte tehdä ihan mitä vain, mutta jos haluja muutokseen ei riitä ja et suostu muutoksiin, niin voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä 5. Mä olen yksin näiden muksujen kanssa niin sekin kyllä kiristää pinnaa. Rakastan kyllä lapsiani enemmän kuin mitään, mutta monta päivää voisin kevyesti vaihtaa pois.
Perhe-elämä ei sovi kaikille. Voit ehdottomasti olla onnellisempi ilman. Mutta sitä ei kukaan voi sinun puolestasi tietää.
Sano miehelle, että lähdet töihin ja mies saa jäädä kotia pyöritetään.