Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi "totisempaa" soittaminen vai urheilu?
24.05.2013 |
Olen nyt törmännyt monen kauhisteluun lasten soittoharrastusten vuoksi. On kuulemma kauhean rankkaa kun alakouluikäinen _joutuu_ tekemään soittokäksyjä huiman 15 min päivässä ja käy viikossa 30 min soittotunnilla ja 45 min teoriatunnilla. On niin kamalan rankkaa ja _totista_ menoa.
Samojen ihmettijöiden lapset saattavat käydä urheilutreeneissä monta kertaa viikossa + liikkuvat muutenkin. Mutta kun urheilu on kivaa ja treeneissä on kiva käydä ja lapsi huvikseenkin vapaa-ajallaan treenailee kotonaan.
Luulevatko ihmiset että kaikki musiikkiopistolaiset inhoavat soittamista? Ja soittotunneilla on kauheaa käydä? Miksi ihmeessä sitten harrastaisivat sitä?
Minä kuvittelisin monien urheiluharrastusten olevan paljon "totisempaa" menoa. Siis että tosissaan harjoitellaan, ei vaan pelkän huvin ja leikin kannalta.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 19:33"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 16:53"]
Minä kuvittelisin monien urheiluharrastusten olevan paljon "totisempaa" menoa. Siis että tosissaan harjoitellaan, ei vaan pelkän huvin ja leikin kannalta.
[/quote]
Juu onhan se sählyn pelailu ehdottomasti totisempaa puuhaa kuin teoriatunnilla istuminen. Vai?
[/quote]
Kilpaurheilu ei ole mitään "sählynpelailua". Tai jos puhutaan sählynpelailusta, niin sitten pitäisi musiikkiopisto-opiskelusta puhua vaikkapa" pianonpimputteluna".
Molemmat voivat olla totisia harrastuksia tai sitten ihan rentoja. Riippuu tasosta ja päämääristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai noita molempia voi tehdä totisesti ja rennosti. Jossain urheiluseurassa pelaaminen voi olla tarkkaan ylhäältä ohjattua, tavoitteellista toimintaa jossa vanhemmat karjuvat kentän laidalla päät punaisina kun taas omaehtoinen pelaaminen kavereiden kanssa on jotain ihan muuta. Samalla tavalla soittaminen voi olla kurinalaista ja säädeltyä ja sellaisena kurjaa sille joka haluaisi soittaa ihan vain oman ilon vuoksi silloin kun huvittaa. Rennoimmalta ja hauskimmalta mun mielestä kuulostaa nuorten oma bändi; sivusta seuranneena olen todennut että sellaisessa on usein huikeaa tekemisen meininkiä, intoa ja luovuutta.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 08:02"]
Rennoimmalta ja hauskimmalta mun mielestä kuulostaa nuorten oma bändi; sivusta seuranneena olen todennut että sellaisessa on usein huikeaa tekemisen meininkiä, intoa ja luovuutta.
[/quote]
Ap puhui musiikkiopistosta, joka on tavoitteellista musiikin opiskelua, kyse ei tällöin ole omasta bändistä.
Minä kävin lapsena soittotunneilla ja rakastin sitä. Harjoittelin vapaa-aikanani omasta halustani, ja tasan niin paljon kuin itse halusin. Kukaan ei pakottanut eikä edes patistanut ikinä.
MInusta on omituista että aikuiset määrittelevät mikä on lapsesta kivaa ja mikä tylsää. Kai vanhemmat nyt tietävät nauttiiko lapsi harrastuksestaan vai ei.
Riippuu mistä roikkuu, eli siitä miten lapsi ottaa asian.
Itse olen musiikin harrastaja. Olen ottanut musiikin hauskanpitona ja rennosti. Tuttavani kävi soittotunneilla ja hänen harrastamisensa oli väenvakavaa. Hän ottaa edelleen soittamisen vakavana ja hermostuu pienistäkin virheistä.
Kun jätin aktiivisen musiikinharrastamisen, aloin pelaamaan salibandya (en siis sählyä) ja tuollakin meitä oli moneen junaan. Itselleni se oli rentoa ja vaikka kisattiinkin vakavastikin, en siltikään itkenyt häviöitä kuten muutama joukkuetoverini. Sielläkin oli näitä joille se harrastus oli koko elämä ja häviöt otettiin todella rankasti ja häviöitä vatvottiin pitkään.
Joten väittäisin että se on ihmisestä kiinni että kumpi on "totisempaa", kaiken kun voi aina lyödä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että aina se asia, josta puhuja ei itse ole nii kiinstunut ja josta hänellä ei ole kivoja kokemuksia itsellä näyttää hänestä "totisemmalta" ja jotenki huolestuttavalta touhulta.
Ei muiden näkemyksistä tarvitse tällaisissa asioissa piitata. Tärkeä on lapsen näkemys. Jos hän itse aidosti haluaa harrastaa ja vaikuttaa harrastuksen parissa hyvinvoivalta, niin asiat ovat hyvin. Silloin ei haittaa vaikka välissä olisi vähän "vakavampiakin" hetkiä, niitä jolloin harjoutus tuntuu raskaalta tai ei voitettukaan tai teoriatunti on vähän pitkäpiiminen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 16:53"]
Minä kuvittelisin monien urheiluharrastusten olevan paljon "totisempaa" menoa. Siis että tosissaan harjoitellaan, ei vaan pelkän huvin ja leikin kannalta.
[/quote]
Juu onhan se sählyn pelailu ehdottomasti totisempaa puuhaa kuin teoriatunnilla istuminen. Vai?