Miksi joillakin on niin vaikeaa hyväksyä, että sinkkukin voi olla onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sinkut yrittää jotenkin vakuutella, että ovat onnellisia selittelemällä ja tekemällä numeroa sinkkuudestaan.

Tämä on totta. Sinkuilla on joskus joku pakottava tarve vakuutella ympäriinsä, että sinkkuus on oma valinta, että he ovat hyvin hyvin onnellisia näin ja että he eivät edes ottaisi ketään riesakseen. Ystävälleen he kuitenkin itkeä valittavat kuinka ikäviä juhlapyhät ovat, kuinka eivöt edes halua katsoa leffoja, joissa on pariskunta tai perhe tai kuinka heillä olisi kyllä antaa rakkautta miehelle.

Ja eniten huvittaa ne sinkut jotka käyvät painamassa varattuja miehiä. :D Ja sitä perustellaan sillä ettei ne jää roikkumaan, eikä ne huutele kylillä ja kuitenkin mietitään keinoja millä kertoa kaikille varsinkin sille vaimolle. Olkaa onnellisia, rohkeita ja itsenäisiä, mutta älkää tulko meille vaimolle kertomaan kuinka onnettomia me olemme kun miehemme pettää.

T. Vaimo, avoin suhde

Sinä tässä et riitä miehellesi, joten eiköhän se katkeruus ole sinulla siellä pinnan alla. 

Ei miehenikään riitä minulle sillä ihmisellä on erinlaisia tarpeita, joita ei tyydytetä vain sen yhden ihmisen kanssa.

Mä en ole huomannut, että sinkkuutta olisi kukaan ihmetellyt tai kyseenalaistanut.

Olen ollut suurimman osan elämästäni sinkku.

Jos itse ei ole sinkkuutensa kanssa ihan sinut, niin ehkä toisten kommentteja tulkitsee kyseenalaistaviksi?

Vierailija kirjoitti:

Noniin, tässäkin heti kommentoidaan, että ei voi olla sinkku onnellinen.

Ei aloittajakaan tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää muita. 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Mä en ole huomannut, että sinkkuutta olisi kukaan ihmetellyt tai kyseenalaistanut.

Olen ollut suurimman osan elämästäni sinkku.

Jos itse ei ole sinkkuutensa kanssa ihan sinut, niin ehkä toisten kommentteja tulkitsee kyseenalaistaviksi?

Jos itse on sinkkuutensa kanssa ihan sinut, osaa laittaa muiden käytöksen käyttäytyjän puutteellisuuden piikkiin.

No ehkä mulla vaan sitten on ollut hyvä tuuri, kun en ole tuollaiseen törmännyt.

Ainoa kerta oli eräs mbd-vammainen mies jolla oli 7 lasta 4-5 eri naisen kanssa. Tapasin työni puolesta hänet, kun lapsen asioita hoidettiin verkostopalaverissa.

Ihmetteli, kun mulla ei ole lapsia.

Teki mieli sanoa, että jonkun pitää käydä töissä ja maksaa veroja, että nuo teidän sossulapset saadaan pidettyä leivässä.

Purin kieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka muka vaatii? Taidat ihan itse keksiä tuon jutun. En usko, että ketään kiinnostaa sinun yksinäisyyteni.

Varsinkin vanhemmat sukulaiset ja tuttavat. "Eikö sunkin ois jo aika asettua?" "pitäisikö meillä yhdessä käydä siellä ja siellä katsomassa sulle mies?".

Kuinka olet heidän kanssaan tekemisissä? Kerran vuodessa?

Jos useammin, ja noin ärsyttää, niin lakkaa sukuloimasta. Ei ole pakko. Oma valintasi. 

Ne, jotka kuvittelevat, ettei sinkku voi olla onnellinen, ovat niitä, joille itselleen sinkkuus on aina tarkoittanut kahden parisuhteen väliin jäävää, usein lyhyttä, mutta kiihkeää kumppanin etsintä vaihetta. Heille on aivan käsittämätöntä se, että joku sinkku ei ihan oikeasti kulje joka paikassa "tutka päällä" etsien, mistä se potentiaalinen seuraava kumppani hyppää näkökenttään.