Lue keskustelun säännöt.
Lisääntyneiden kavereiden naamoilla näkyy usein tunteita peitteleviä ilmeitä, kun luettelen heille lapsettomuuden hyviä puolia
15.07.2020 |
Huonoja puolia en kyllä löydäkään. Samat kaverit ovat yllyttäneet minuakin lisääntymään ja ilmeisesti heillä on tarkoitus saada ns. vahinko kiertämään.
Ei onnistu Donks!
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs ne lapsettomuuden hyvät puolet sitten ovat?
En ole ap, mutta yksi tärkeimmistä on varmasti vapaus. Se menee lastenteon myötä.
Jokaiselle on eri asiat tärkeitä. Minulle lapsien saaminen oli vapautta tärkeämpää. Enkä nyt ihan ymmärrä millä tavalla se vapaus menee. Lapset kulkee monessa mukana, enkä ole rajoittanut menoani heidän vuoksi.
Minusta tuntuu, että lapsettomilla on monenlaisia stereotypioita ja pelkoja perheellistymistä kohtaan. Ja ne pelot estää heitä näkemästä asiaa laajemmin, luulevat, että lapsien myötä elämä kurjistuu kamalasti. Varmaan joillakin onkin niin, mutta iso osa vanhemmista on onnellisia ja kiitollisia lapsistaan.Ne, joiden mielestä lapsi ei vie vapautta, elävät varmaan aika strukturoitua ja yllätysvapaata elämää eivätkä harrasta mitään kovin ihmeellistä tai aikaavievää ja lomat on jotain Pariisissa tallustelua, tai sitten on niin rikas, että voi vaan maksaa lastenvahteja milloin tahansa miten pitkäksi aikaa tahansa.
Itse joutuisin jättämään lapset lomiksi ympärivuorokautisen lapsenvahdin kanssa kotiin 2 kuukaudeksi tai sitten ottamaan vahdin mukaan täysipäiväisesti (mistä sellaisen edes löytää?!), jotta voisin harrastaa sellaisia asita kuten haluan, esim. laitesukellusta kahden viikon mittaisilla risteilyillä ja viikon mittaisia viidakkotrekkejä. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen, etten hanki lapsia sellaiseen tilanteeseen, että en voi taata heidän turvallisuuttaan kuten teen matkustamalla paikkoihin, joissa lähin lääkäri on kahden päivän venematkan päässä eikä laadusta ole tietoa. eri
Totta kyllä. Elin ennen lastakin hyvin samankaltaista elämää. Töistä kotiin, ei harrastuksia. Nyt joudun puuhailemaan ja liikkumaan paljon enemmän. Mieheni tykkää harrastella enemmän ja hänellä onkin siihen mahdollisuus. Hän kaipaa juuri tuota, ettei voi noin vaan lähteä kahdestaan minun kanssani istumaan kahvilaan tmv. Eikä tietysti aina yksinkään. Lapsen mukaan sopeutetaan monet menot. Olen aina ollut kotihiiri, joten minua ei niin haittaa. Meidän menoihin lapsi soveltuu hyvin ja muihin kertoihin on hoitaja tarjolla. Ilman lasta en "menisi" ja liikkuisi niin paljon kuin nyt. Ihan kivaa vaihtelua. Tietysti joskus rasittaa, kun ei voi vaan nukkua pitkään tai tuijottaa telkkaria/lukea, kun tekee mieli. Noissakin tilanteissa puoliso on hyvä apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on AP:n mielipide. Itselläni lapset ovat tuoneet niin paljon onnellisuutta elämään, että vaikea edes kuvitella ettei olisi lapsia. M42
Siinä nyt ei ole mitään uutta, ettei lisääntyjillä ole mielikuvitusta. Se Ainoa Oikea, yhteiskunnan asettama elämänpolku on ainoa mihin yksinkertaiset lammasaivot taipuvat.
Kerropa tuo vanhemmillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä totta että lapset kasvattaa ja muuttaa ihmistä. Vaikka en todellakaan ole mikään muumimamma niin olen vähemmän itsekäs, empaattisempi ja monin tavoin tehokkaampi/kätevämpi ihminen kuin ennen lapsia. Osaan myös nauttia toisella lailla myös niistä elämän pienistä iloista ja olen saavuttanut jonkinlaisen sisäisen rauhan ja tyytyväisyyden. Vaikea selittää mutta olen onnellinen. Minulle siis sopii lisääntyminen :)
Oletko vähemmän itsekäs esim kaikkia ihmisiä kohtaan, vai kuvitteletko että se että laitat lapsesi edellesi on epäitsekkyyttä? Se on kuule vain oman egosi jatke, alapäästäsi tullut, ja siis käytännössä lapsensa puolesta tehdyt asiat ovat itsekkyyttä.
Mielestäni voit sanoa olevasi epäitsekäs jos laitat myös muiden kuin perheesi tarpeita edellesi, teet vapaaehtoistyötä ja lastesi ollessa pieniä olet tehnyt joulut ja juhannukset töitä jotta lapsettomat työkaverit pääsevät viettämään näitä juhlia, joihin heillä on yhtäläinen oikeus kuin lisääntyjillä.
Anteeksi, mutta ärsyttää että jokainen itsestään lapsen puskenut kuvittelee olevansa yhtäkkiä paaaaljon epäitsekkäämpi mutta lähemmin tarkasteltuna se epäitsekkyys ulottuu tasan siihen omaan pershedelmään.
Olipas piikikästä tekstiä.
Omassa tapauksessani sanoisin, että muutuin itsekkääksi. Aloin ekaa kertaa ajattelemaan omia tarpeitani, jotta jaksaisin huolehtia lapsesta. Olin aina juoksemassa muiden tarpeiden perässä ja kulutin omat voimani siihen. Yöllisiä puheluita ja käytöstä, joka kuuluisi terapeutin käsiteltäväksi.
Tuosta tiesinkin, että minusta on ehkä sittenkin äidiksi. Osaan sivuuttaa omat tarpeeni, mutta se ei ole aina kannattavaa. Muille se tietenkin oli yllätys, kun en jaksanutkaan samalla tavalla "hoitaa" heitä. Valitettiin siitä, ettei voi soittaa milloin vaan. No hei, normaalistikin vastataan tai soitetaan takaisin silloin, kun on hyvä hetki. Oma terapeuttikin sanoi, että olin eräässä tilanteessa kaverilleni enemmän äiti, kuin ystävä. Tämä kaveri ei ottanut äitiyttäni kovin kevyesti.
Töissä en ole koskaan törmännyt tuollaiseen järjestelyyn, johtuen varmaan siitä, että olemme tuolloin kaikki vapaalla. Kaikki on alakohtaista. Työkaverilla on ollut pieniä lapsia ja haluaa pitää lomat lapsien lomien aikaan. Ei ole meillä tuottanut vaikeuksia tai narinaa hänen itsekkyydestään. Ja minulla ei siis ollut tuolloin lapsia. Omalla kohdallani mies voi puolestani pitää nuo samat kerrat vapaana, niin voin olla töissä ilman sumplimista. Heillä vapaiden ottaminen ei ole pois keneltäkään muulta.
Kun 60-vuotiaalle lapselliselle sanoo, että eikö hantä harmita kun hän tuhlasi parhaat vuotensa rääkyvien kakaroiren kanssa, hän naurahtaa ja on aidosti iloinen elämästään ja lapsistaan. Hän ei suutu.
Kun 60-vuotiaalle lapsettomalle sanoo, että eikö hän koskaan kadu päätöstään tai tekisikö toisin, jos voisi. Niin hän saa melkein raivokohtauksen ja alkaa huutamaan kuinka onnellinen hän on. Ihan oikeasti.
Kumpi vaikuttaa tasapainoisemmalta ja tyytyväisemmältä elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä aiheesta aina väännetään? Ihmiset haluavat eri asioita, onko se niin vaikeaa hyväksyä? Toiset haluavat lapsia, toiset eivät. Toiset haluavat naimisiin, toiset eivät. Toiset haluavat matkustella, toiset eivät. Toiset haluavat opiskella lääkäriksi kun toiset taas haluavat it-alalle. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Ihmiset haluavat erilaisia asioita elämältään.
Niinpä. Kunpa se toinen osapuoli ei enää tuputtaisi normatiivista perusvalintaansa muille tai kyseenalaistaisi muiden ratkaisuja tyyliin "kyllä se mieli vielä muuttuu, ootappa vaan" tai kauhistelisi toisen tulevaa yksinäistä vanhuutta. Jos lisääntyjät vain keskittyisivät olemaan onnellisia omasta valinnastaan eikä saarnaamaan siitä muille tai pitämään itseään muita parempina / aikuisempina / epäitsekkäämpinä kuin ne, jotka eivät samoja tavallista tavallisempia valintoja ole tehneet. Maailma olisi silloin vähän parempi paikka.
Mitä sinä siitä mieltäsi rasitat, jos sulle sanotaan, että kyllä sun mielesi vielä muuttuu? Onko se nyt niin kauheaa? Sinähän voit siihen ihan vaan vastata, että ei muutu. Ja sanoa vielä perään, että tästä ei nyt enää keskustella. Kun kerran et halua keskustella.
En minäkään jäisi kenenkään armoille vaan kuuntelemaan jotain valistusta siitä, miten minun pitäisi elää, enkä ole koskaan sellaiseen tilanteeseen joutunutkaan. Täällä kun joskus tuntuu siltä, että nämä velat ikään kuin vetäisivät puoleensa lapsia tehneitä ja aina tuntuvat joutuvan niitten kanssa johonkin ihme satimeen. Eikö osata itse ottaa tilannetta haltuun tai sitten vaan lähteä pois, muuttaa puheenaihetta, sanoa ei?
Kyse on muiden ihmisten ja heidän valintojensa kunnioittamisesta. Ootappa vaan mielesi muuttuu tyyppinen kommentointi ei sitä ole. Se kertoo että toista katsotaan alaspäin ja ajatellaan paljon keskenkasvuisempana omaan itseen nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luennoivat velat ja vegaanit herättävät aina tunteita kuulijoissaan, tosin hieman erilaisia kuin he itse luulevat 🙄
Vegaanius on kyllä pelkästään hyvä asia. Ei eläimen kasvattaminen vain syötäväksi ole mitenkään ihmistä ylentävää. En ymmärrä, miksi jollekin voi olla niin kamalaa, että joku ei halua, että hänen lautaselleen tarvitsee tap-paa eläin, joka kuitenkin on ihan tunteva otus, ja haluaa elää siinä kuin muutkin. Ei kukaan halua syntyä vain kuollakseen teurastamolla kun kurkku leikataan auki.
Vierailija kirjoitti:
Kun 60-vuotiaalle lapselliselle sanoo, että eikö hantä harmita kun hän tuhlasi parhaat vuotensa rääkyvien kakaroiren kanssa, hän naurahtaa ja on aidosti iloinen elämästään ja lapsistaan. Hän ei suutu.
Kun 60-vuotiaalle lapsettomalle sanoo, että eikö hän koskaan kadu päätöstään tai tekisikö toisin, jos voisi. Niin hän saa melkein raivokohtauksen ja alkaa huutamaan kuinka onnellinen hän on. Ihan oikeasti.
Kumpi vaikuttaa tasapainoisemmalta ja tyytyväisemmältä elämäänsä?
No ehkä se lapseton 60-vuotias on jo vuosikymmenet saanut kuunnella tuota samaa p*skaa siitä kuinka "mieli muuttuu", "kadut vielä", "kuka sinua hoitaa kun olet vanha" jne. ettei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Kyllä sinuakin ottaisi päähän jos joku ulkopuolinen aina kuvittelisi tietävänsä sinua paremmin , miten sinun kuuluisi / olisi kuulunut oma elämäsi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs ne lapsettomuuden hyvät puolet sitten ovat?
En ole ap, mutta yksi tärkeimmistä on varmasti vapaus. Se menee lastenteon myötä.
Mitä olen omaa tuttavapiiriäni seuraillut, niin, yleensä ihmiset menettävät vapautensa silloin, kun päätyvät työelämään. Pääsääntöisesti sitten työ sanelee ajankäytön, lomia on enää todella vähän, ja valveillaoloajasta menee isoin osa töissä. Toki kiva, jos työstään tykkää, mutta ei se ainakaan omaa käsitystäni vapaudesta vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs ne lapsettomuuden hyvät puolet sitten ovat?
En ole ap, mutta yksi tärkeimmistä on varmasti vapaus. Se menee lastenteon myötä.
Etkö käy töissä tai opiskele mitään? Onko sulla rajattomasti rahaa? Tämä on vapaus on tosiaan yksi asia, joka tällaisissa yhteyksissä mainitaan, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Lapsettomillakin ihmisillä on valtavasti velvoitteita ja sitoumuksia, joiden myötä heidän on tehtävä tiettyjä asioita.
Voi valita asuinpaikan, työt, työajat, harrastukset, parisuhdemuodon, alan, tapansa, jne huomattavasti vapaammin kuin lisääntyja. Lisääntyja, vastuullinen sellainen, joutuu miettimään aina lapsen tarhan ja koulun ja kaverien sijainnin, lomajärjestelyt, lastensuojeluyhteensopivuuden, jne jne kaikissa päätöksissä. Samoin lapset vievät suunnattomasti rahaa, vähentäen valintojen mahdollisuuksia mm työssäkäynnin suhteen.
Perheelliset ihmisetkö eivät sinun käsityksesi mukaan koskaan muuta minnekään, vaihda työpaikkaa, aloita uusia harrastuksia, käy vuorotöissä, eroa tai seurustele, tapaile ihmisiä? Ja mitä ihmettä viimeinen lause tarkoittaa? Lapset vievät suunnattomasti rahaa, mikä vähentää valinnanmahdollisuuksia työssäkäynnin suhteen?
Siinä on taas aivot ulostautuneet jälkeisten mukana. HUOMATTAVASTI VAPAAMMIN!!! Voitko muuttaa vaikka joka vuosi kaupunkia, ilman lapsen koulunkäynnin kärsimistä? Voitko muuttaa lappiin 200km päähän koulusta? Voitko vaihtaa maata ja kielialuetta yhtä helposti kuin lapsivapaa? Voitko tehdä yksinhuoltajana pelkkää yovuoroa? Voitko joka päivä toiden jälkeen käydä harrastamassa 2 tuntia? Toki aina on niitä paskoja vanhempia jotka eivät vähät välitä lastensa hyvinvoinnista, mutta kyllä hyvä vanhempi ottaa lapsen huomioon esim. asuinpaikassa, eli lapsi rajoittaa sitä.
Kyllä, rahareiät kuten lapset (tai iso talo tai porofarmi tai tai tai) rajoittavat valinnanmahdollisuuksia. Lapsivapaan pitää elättää vain itsensä. Vanhemman pitää elättää myos lapsi -> vanhempi tarvitsee enemmän rahaa -> vanhempi on sidotumpi tyontekoon. Lapsivapaa voi säästää samoista tuloista enemmän rahaa, jolloin hän voi esim. pitää taukoa toistä, ottaa vastaan osa-aikaisen tyon, pitää viiden vuoden tauon opiskellen, jne HELPOMMIN kuin lapsellinen. Ja huom idiootti, HELPOMMIN. Ei niin että tämä on mahdotonta lapselliselle, mutta se on VAIKEAMPAA.
Tässä on nyt muistettava se, että jos ihmiset haluavat lapsia, he eivät koe lasten olemassaoloa ja lasten huomioon ottamista ongelmaksi ja rasitteeksi, siten kuin sinä kokisit, kun et kerran halua lapsia. Ja onhan se totta, että ihan kaikkea ei voi lasten kanssa tehdä, mutta ihmiset varmaan tietävät sen, ja osaavat sitten punnita mielessään, haluavatko mieluummin lapsen vai haluavatko muuttaa koko ajan. Jotkuthan eivät edes haluaisi tehdä noita mainitsemiasi asioita, joten ei heitä se sitten varmaan haittaa, että lasten kanssa ne olisivat vähän hankalia. Ei kaikkien elämä kärsi siitä, että tulee lapsia. Tunnen hyvin erilaisia perheitä, monen vanhemmilla on hyvin epätyypillinen työ (esim. taiteilijoita), monilla on myös paljon omaa elämää - ja sitten vastaavasti joillain ei, ja monet matkustelevat paljon, jotkut ei... Mutta sellaisiahan lapsettomatkin ovat. Jotkut vaan ovat kotona eivätkä tee mitään erikoista, ja jotkut eivät edes uskalla muuttaa ulkomaille, vaikka lapsettomina voisivat sen helposti tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs ne lapsettomuuden hyvät puolet sitten ovat?
En ole ap, mutta yksi tärkeimmistä on varmasti vapaus. Se menee lastenteon myötä.
Jokaiselle on eri asiat tärkeitä. Minulle lapsien saaminen oli vapautta tärkeämpää. Enkä nyt ihan ymmärrä millä tavalla se vapaus menee. Lapset kulkee monessa mukana, enkä ole rajoittanut menoani heidän vuoksi.
Minusta tuntuu, että lapsettomilla on monenlaisia stereotypioita ja pelkoja perheellistymistä kohtaan. Ja ne pelot estää heitä näkemästä asiaa laajemmin, luulevat, että lapsien myötä elämä kurjistuu kamalasti. Varmaan joillakin onkin niin, mutta iso osa vanhemmista on onnellisia ja kiitollisia lapsistaan.Ne, joiden mielestä lapsi ei vie vapautta, elävät varmaan aika strukturoitua ja yllätysvapaata elämää eivätkä harrasta mitään kovin ihmeellistä tai aikaavievää ja lomat on jotain Pariisissa tallustelua, tai sitten on niin rikas, että voi vaan maksaa lastenvahteja milloin tahansa miten pitkäksi aikaa tahansa.
Itse joutuisin jättämään lapset lomiksi ympärivuorokautisen lapsenvahdin kanssa kotiin 2 kuukaudeksi tai sitten ottamaan vahdin mukaan täysipäiväisesti (mistä sellaisen edes löytää?!), jotta voisin harrastaa sellaisia asita kuten haluan, esim. laitesukellusta kahden viikon mittaisilla risteilyillä ja viikon mittaisia viidakkotrekkejä. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen, etten hanki lapsia sellaiseen tilanteeseen, että en voi taata heidän turvallisuuttaan kuten teen matkustamalla paikkoihin, joissa lähin lääkäri on kahden päivän venematkan päässä eikä laadusta ole tietoa. eri
Aika moni suomalainen elää tuolla mittapuulla varsin "strukturoitua ja yllätysvapaata elämää". Töitä n. 40 h/viikko ja viiden viikon vuosilomat ovat sitä arkea todella monelle suomalaiselle, ei mitkään kahden kuukauden sukellusreissut ja viidakkotrekkailut. Oli lapsia tai ei.
Niin varmasti suurin osa elääkin, en minä sitä kiellä. Nyt olikin kyse vapaudesta, koska tänne tulee aina joku selittämään, että ei ne lapset mitään rajoita. No rajottaa ne jo sillä, että ne ottaa MAHDOLLISUUDEN kaikkeen tällaiseen pois. Ihan sama realisoituuko se aina, vapaus valita on poissa kun on lapset.
Ja siis voi tämän vapauden tietysti ajatella vaikka vapaudeksi nukkua aamulla niin pitkään kuin haluaa, jos nyt haluaa helpommin yleistettävän version.
Mitä sitten? Ihme vänkkääjä olet.
Lasten puolesta kyllä se surettaa, millainen tästä Covid-maailmasta tulee jatkossa. Varsinkin jos ei pian mene ohi, jos tulee paha lama jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäni työterveydessä olen huomannut, että lapsettomat valittavat useammin masennusta ja työpaikkakiusaamisen aiheuttamaan ahdistusta kuin ne, joilla on lapsia. Hankala sanoa, liittyykö tämä lapsettomuuteen vai onko ihan persoonakohtaista.
Ei liity. Nuo ajatuksesi liittyvät ainoastaan yksinkertaiseen yleistämiseen sortuvaan mieleesi. Ap
Lapsettomien koko elämä on siellä työpaikalla ja silloin kopiokoneen vaihto uuteen koetaan kiusaamisena... nimim: kokemusta on
Vanhustenhoitoon erikoistunut lääkäri kertoi juuri kuvin ja sanoin somessa: "kuvia X-paikkakunnan kotihoidon kohtaamisista. Kun elämältä ei ole mitään odotettavaa, tekee mieli päästä pois. Lapsettomilla on usein ankeinta. Hyvät ihmissuhteet nuorempaan sukupolveen kantavat usein pitkälle."
Varmaan näitä lapsettomia sitten ilahduttavat extempore-baari-iltojen sekä viikkojen sukellusreissujen ja viidakkovaellusten muistelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs ne lapsettomuuden hyvät puolet sitten ovat?
En ole ap, mutta yksi tärkeimmistä on varmasti vapaus. Se menee lastenteon myötä.
Jokaiselle on eri asiat tärkeitä. Minulle lapsien saaminen oli vapautta tärkeämpää. Enkä nyt ihan ymmärrä millä tavalla se vapaus menee. Lapset kulkee monessa mukana, enkä ole rajoittanut menoani heidän vuoksi.
Minusta tuntuu, että lapsettomilla on monenlaisia stereotypioita ja pelkoja perheellistymistä kohtaan. Ja ne pelot estää heitä näkemästä asiaa laajemmin, luulevat, että lapsien myötä elämä kurjistuu kamalasti. Varmaan joillakin onkin niin, mutta iso osa vanhemmista on onnellisia ja kiitollisia lapsistaan.Ne, joiden mielestä lapsi ei vie vapautta, elävät varmaan aika strukturoitua ja yllätysvapaata elämää eivätkä harrasta mitään kovin ihmeellistä tai aikaavievää ja lomat on jotain Pariisissa tallustelua, tai sitten on niin rikas, että voi vaan maksaa lastenvahteja milloin tahansa miten pitkäksi aikaa tahansa.
Itse joutuisin jättämään lapset lomiksi ympärivuorokautisen lapsenvahdin kanssa kotiin 2 kuukaudeksi tai sitten ottamaan vahdin mukaan täysipäiväisesti (mistä sellaisen edes löytää?!), jotta voisin harrastaa sellaisia asita kuten haluan, esim. laitesukellusta kahden viikon mittaisilla risteilyillä ja viikon mittaisia viidakkotrekkejä. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen, etten hanki lapsia sellaiseen tilanteeseen, että en voi taata heidän turvallisuuttaan kuten teen matkustamalla paikkoihin, joissa lähin lääkäri on kahden päivän venematkan päässä eikä laadusta ole tietoa. eri
Aika moni suomalainen elää tuolla mittapuulla varsin "strukturoitua ja yllätysvapaata elämää". Töitä n. 40 h/viikko ja viiden viikon vuosilomat ovat sitä arkea todella monelle suomalaiselle, ei mitkään kahden kuukauden sukellusreissut ja viidakkotrekkailut. Oli lapsia tai ei.
Niin varmasti suurin osa elääkin, en minä sitä kiellä. Nyt olikin kyse vapaudesta, koska tänne tulee aina joku selittämään, että ei ne lapset mitään rajoita. No rajottaa ne jo sillä, että ne ottaa MAHDOLLISUUDEN kaikkeen tällaiseen pois. Ihan sama realisoituuko se aina, vapaus valita on poissa kun on lapset.
Ja siis voi tämän vapauden tietysti ajatella vaikka vapaudeksi nukkua aamulla niin pitkään kuin haluaa, jos nyt haluaa helpommin yleistettävän version.
Niin. Edellisen kommentin pointtihan oli nimenomaan se, ettei suurimmalla osalla suomalaisia ole mahdollisuutta tuollaiseen vaikka kahden kuukauden sukellus- ja viidakkotrekkailureissuun muutenkaan. Oli niitä lapsia tai ei.
Ihmisen toiveetkin muuttuvat ajan kanssa. Me miehen kanssa vietettiin kymmenen kesää moottoripyöräillen ympäri Eurooppaa, Afrikkaa ja Aasiaa. Sitten perustettiin perhe ja matkailtiin perheenä. Moottoripyörät meillä on kuitenkin edelleen ja nyt pääsee ajamaan taas silloin kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina huvittanut tää perheellisten ja lapsettomien taistelu. Kumpiki ryhmä haukkuu toista näkemättä ja tajuamatta ettei asia heille kuulu ja ei omaa maailmaa kaada jos toinen elää erilaista elämää. Iha turha ryhtyä moittimaan toisen päätöksiä ja ylikorostaa oman elämän hienoutta ku selkeästi ollaa erimieltä et minkälainen elämä on hyvää
No niinpä. Itse vapaaehtoisesti lapsettomana olen ollut joskus tosi kyllästynyt siihen jatkuvaan perheellisten ja lasten haukkumiseen. Jos kyseenalaistat tätä "haukkumiskulttuuria", niin hyvin nopeasti osa veloista on heti vinoilemassa, että jahas, rupeaako mieli sittenkin muuttumaan. Ironista, että samat ihmiset valittavat siitä, kuinka muut ihmiset olettavat heidän muuttavan mieltään mutta eivät itse tajua käyttäytyvänsä ihan samalla tavalla.
Toisaalta ei perheellisyyskään tee ihmisestä automaattisesti empaattisempaa ja epäitsekkäämpää. Varsinkin pikkulasten äideissä on melko paljon kiukkuisia, itsekeskeisiä ja joustamattomia ihmisiä. Pikkulapsiaika on toki monille rankkaa mutta miksi se pitää kaataa toisten ihmisten niskaan tai vaihtoehtoisesti ylenkatsoa toisenlaisen elämänvalinnan tehneitä.
Toivon monesti, että pian koittaisi se aika, jolloin se, onko nainen äiti vai ei, ei olisi enää näin tunteita herättävä aihe. Valinta muiden joukossa ja se siitä.
Minä olen nimenomaan se, joka varoittaa, että lapset eivät mene siinä sivussa, eivät ole ilmaisia eivätkä huomaamattomia. Inhoan näitä ylimielisiä kommentteja, joissa kuvitellaan, että lapsi on kuin nukke, jonka voi heittää nurkkaan, kun huvittaa.
Olin reilusti yli 30 vuotta lapseton, näistä viisi vuotta lapseton vastentahtoisesti ja ehdin kyllä tarkkaan miettiä noina vuosina, tarvitsenko lasta elämääni. Tarvitsin ja halusin, ja siitä huolimatta muutos oli iso. Ei noiden itsestäänselvien aikaa on vähemmän, et voi mennä baariin tai tavata ystäviä silloin kuin huvittaa tai muuttaa Honoluluun huviksesi (koska harva meistä voi tehdä niin ihan ilman lapsiakaan: työ, harrastukset, ystävät, puoliso, sukulaiset toimivat useimmille jonkinlaisina rajoittavina tekijöinä) vaan sen takia, että koko arvomaailma meni uusiksi ja osa kipuilee sitä vähemmän ja osa enemmmän. Rakastan lapsiani mutta en ikinä sanoisi, että pikkulapsiaika oli vaivatonta. Ei ollut. Pelkästään se pyykkäämisen ja ruoanlaiton määrä oli järjetön. On turha kuvitella, että mikään ei muutu tai elämä on ihan yhtä helppoa kuin eläessäsi yksin tai toisen aikuisen kanssa, joka huolehtii omat pyykkinsä ja ruokansa ja osallistuu vielä siivoukseenkin.
Muutos on iso, mutta samanlainen kuin jos hankit koiran. Et voi heittää koiraakaan nurkkaan silloin kuin haluat, sillä on tarpeensa eikä se pysty hankkimaan itse ruokaansa tai ulkoiluttamaan itse itseään. Arjessa se rajoittaa vapauttasi aivan yhtä paljon. Tai jos sitoudut johonkin harrastukseen, jossa on tavoitteita. Tai olet kunnianhimoinen työssäsi. Olisiko helppoa lähteä sinne Honoluluun ja jättää oma työpaikka, harrastukset ja ystävät taaksesi? Aika monelle ei. Ihmiselle on tyypillistä lajina luoda pysyvyyttä erilaisten mielenkiinnonkohteiden kautta. Erittäin harva ihminen elää yksin ilman mitään sitoumuksia valmiina lähtemään sinne, minne tuuli kuljettaa. Sanoisin, että kyseessä on enemmänkin tietty ikä kuin pysyvä tilanne suurimman osan kohdalla.
Lapsettomat ja lapselliset eivät ole niin erilaisia kuin moni haluaa asian nähdä: mielenkiinnon kohde on eri mutta sitoumuksia on usein saman verran.
Niin. Edellisen kommentin pointtihan oli nimenomaan se, ettei suurimmalla osalla suomalaisia ole mahdollisuutta tuollaiseen vaikka kahden kuukauden sukellus- ja viidakkotrekkailureissuun muutenkaan. Oli niitä lapsia tai ei.