Uuvuttaa kun koko loman ajan pitäisi näemmä olla kaiken aikaa sosialisoimassa

Mä sanon ainakin että meillä on jo kesäloma suunniteltu kun joku kysyy

Minustakin sosialisointi on rasittavaa. Olen suvun ensimmäinen ja ainoa akateemikko ja olenkin selittänyt sukulaisille, miksi sosialisointia tulee välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna loukkaantua. Mikä siinä on. Nyt niin kauheaa?

En haluaisi loukata ja menettää ystäviä/välejä vain sen takia, että meillä on eri tarve "näkemisen määrän" suhteen. Monen kanssa tuntuu, että vaikka ollaan parhaillaan yhdessä, alkaa jo se valitus kun niin harvoin nähdään ja seuraavan kerran tivaaminen, mitä teillä on silloin, mitä teillä on siinä viikonvaihteessa, koska teille sopisi... yritän aina vaan kierrellä, että en nyt muista, katsotaan lähempänä.

Osaat parhaiten vastata itse omaan ongelmaasi. Et halua loukata ketään ja jonka voi kääntää niinkin, että haluat olla kaikille mieliksi. Silloin elämä on hektistä ja menemistä, sillä jos et näe edes sohvalla makaamista syyksi olla menemättä jonnekin olet tuomittu menemään aina. Tämän säännön minä jouduin opettelemaan terapiassa ja jonka jälkeen, ajatuksen sisäistettyäni, olen saanut myös itselleni tilaa. Opin arvostamaan hetkiä omassa seurassani ja jonka voi yhtä lailla merkitä menoihin siinä kuin sukulaisten juhlatkin.

Voi voi voi voi. Eikö mikään määrä viltin alla makoiluun riitä. Voi voi voi, kyllä valitus auttaa kaikkeen. Jatka samaan malliin.

Elämme paskaa aikaa sosialistisessa valtiossa, kohta kaikkien luokse pakko asutetaan puoli af - rikkaa, siinä aapeelle sosialisointia.

Kauan eläköön sosialistinen suomi johdossaan femi - nisti - les - bot.

M kirjoitti:

Elämme paskaa aikaa sosialistisessa valtiossa, kohta kaikkien luokse pakko asutetaan puoli af - rikkaa, siinä aapeelle sosialisointia.

Kauan eläköön sosialistinen suomi johdossaan femi - nisti - les - bot.

Nisti - les - bot. 👍

Aamen.

Älä loukkaa, sano ettei ole voimia nähdä stressaavan kevään jälkeen nyt lomalla, sitten pahoittele ja sano että nähdään kuitenkin myöhemmin, itse en ole loukkaantunut kun on selitetty tuo syyksi jos tapaaminen on peruttu. Jos muuten vain perut tai et halua nähdä, tottakai kaveruus kärsii ja toinen loukkaantuu.

Eikös Vasemmistoliitossakin joskus lomia pidetä?

Joo sano että et matkusta minnekään ja nää ketään kun oot poikki Koronan vuoksi haluat tehdä sitä samaa kuin keväälläkin

Ymmärrän sanan ’sosialisointi’ hieman eri tavalla...

Mutta jatkakaa vaan.

Sanot kyselijöille, että

”Tämä viikko on jo täynnä ohjelmaa, miltä kalenterisi näyttää ensi viikolla/ensi kuussa”

Koska jos sinusta tuntuu, että tämä viikko on jo täynnä omaa lomailuasi ja rentoutumistasi, niin silloinhan se on jo täynnä.

Mullakin ollut samanlainen tunne siitä, että on pakko nähdä, koska muuten joku loukkaantuu. En ole kovin sosiaalinen ja pitkään olinkin vain yhden kaverin kanssa tekemisissä. En olisi jaksanut enempää. Sukulaisten kanssa ei ole samanlaista pakotetta, koska ovat aika samankaltaisia luonteeltaan, eikä nähdä kovin usein.

Miehen tultua kuvioihin sosiaaliset tilanteet lisääntyivät, mutta kavereita ei ole pakko nähdä kaksin vaan mies menee enemmänkin omineen. Hän ei muutenkkaan viihdy samalla tavalla kotona kuin minä. Olemme löytäneet tuohon tasapainon.

Minäkin opettelin terapiassa oman ajan tärkeyden. Tai ettei siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa ja kieltäytyminen on ihan ok. Kaverin kanssa oli ongelmana juurikin se, että hän halusi nähdä paljon useammin, kuin minä.

Tuon kaverin kanssa on aina kuuli "ei sinusta ole kuulunut vähään aikaan" tai "voitaisiin nähdä useamminkin". Itselläni ei aina riittäisi energia. Kesälomista sen verran, että meilläkin on ollut useamman lerran loma samaan aikaan. Ennen miestäni olin koko loman kotona ja pystyin näkemään milloin vain. Kaverini pystyi näkemään yhtenä päivänä neljän viikon aikana. Hänellä oli lomareissuja, mökkeilyjä muiden kavereiden kanssa ym tekemistä.

Nyt sama juttu paitsi siitä neljästä viikosta minä olen ollut yhden viikon reissussa mieheni kanssa. Tästä saan kuulla valitusta, kun on niin vaikea sopia näkemistä. Tilanne paheni esikoisemme synnyttyä, mutta se on jo eri juttu se. Tuohon välit kuitenkin katkesi. Hän ei millään käsittänyt, että pidän kyllä yhteyttä, mutta harvemmin kun hän haluaisi. Kyllä hän sai viestitellä ja kysellä tapaamisia niin usein kuin halusi, mutta en välttämättä aina pystynyt näkemään. Molemmilla eri tarpeet, eikä toinen ymmärrä toista. Ei se hyväksi ole kummallekaan.

Up.

Sanot vaan ettei käy, koska tarvitset joskus omaakin aikaa. Heidän ongelmansa, jos eivät tätä ymmärrä ja loukkaantuvat. Sellaisten kanssa ei tarvitse olla tekemisessä, jotka eivät tarpeitasi ymmärrä.

Kieltäydu vaan

Juu ja pahimmilla rumpu pärisee perceessä -tyypeillä pitää olla sovittua tekemistä loman joka ikiselle päivälle! Miten sellaiset ihmiset oikein jaksavat? Miten he latautuvat?

Itse en pidä lomana sellaista ”lomaa”, jossa on lyöty lukkoon menemiset ja tapaamiset joka viikonpäiväksi. Ihan hirveää.

En tajua näitä, jotka syöksyvät nyt heti tapailemaan kaikkia ja menemään kaikkialle, koska korona mukamas on jo ohi.

Aika äkkiä se taas leviääkin, jos niin sattuu. Ei tarvita kuin yksi oireeton kantaja lentokoneeseen samaa ilmaa hengittämään. Kauhulla katselen, kuinka ihmiset täällä Helsingissä parveilevat terasseilla, kauppakeskuksissa ja ravintoloissa. Monet hipovat muita kaduilla kävellessään. Jotkut yskivät jopa päin. Ruokakaupoissa ei enää jakseta laittaa käsidesiä sisälle tultaessa.

Näin pian se virus unohtuu.

Se nyt on selvä, että monikin ottaa nokkiinsa, jos rehellisesti sanot, että et jaksa tavata, koska siltähän se kuulostaa, että kyseisen henkilön tapaaminen on kauhea riesa. Mutta tekosyyt on keksitty, sanot, että on jo muuta sovittuna ja katsotaan myöhemmin. Ei se niin vaikeaa ole.

Miks pitäs? kuka pakottaa???

Haje bisseä ja pistä leffa pyöriin ja tilaa pitsaa jos haluat, ei sua kukaan estä tässä maailmassa.

Eihän sitä tarvitse sanoa niin, että "en nyt jaksaisi nähdä teitä". Sano vaikka että haluat nyt ottaa vähän rauhallista omaa aikaa koronatilanteen jälkeen ja katsotaan sitten joskus myöhemmin.